Muumiomunkit Buddhan jalanjäljissä

Buddhalaisuuden eräs ilmiö ovat ikuiseen loo­tus­a­sen­toon muu­mioi­tu­neet munkit ja nunnat. Itsestään tapah­tu­nut­ta muu­mioi­tu­mis­ta arvos­te­taan ja pidetään merkkinä siitä, että kehol­li­suus on onnis­tut­tu voittamaan.

Tiibetinbuddhalaisuuden mukaan edis­ty­neim­mät voivat kuol­les­saan siirtyä kirkkaan valon tilaan, jossa medi­toi­daan sisäistä ”viiden elementin ja tie­toi­suu­den liu­ke­ne­mis­pro­ses­sia”. Tässä tilassa medi­toi­jan aja­tel­laan voivan hallita kehoaan ja estää sen mätä­ne­mi­sen säi­lyt­tä­mäl­lä sisäisen ruu­miin­läm­mön. Edistynyt budd­ha­lai­suu­den har­joit­ta­ja voi pysytellä tilassa useita päiviä, joiden aikana hän sulautuu valoon. Kolmen viikon jälkeen hänestä tulee buddha — hen­gel­li­nen apu, joka auttaa ihmisiä valais­tu­mi­sen tiellä.

Buddhalaisuuteen kuuluu oppi kaiken katoa­vai­suu­des­ta, ja maa­tu­mat­to­man ruumiin tavoit­te­lu on ris­ti­rii­tais­ta. Muumioitumiseen onkin erilaisia näke­myk­siä eri suuntauksissa.

Japanissa shugendo-kou­lu­kun­nan budd­ha­lais­munk­kien parissa har­joi­tet­tiin kes­kia­jal­la askeet­ti­suut­ta, joka johti kuolemaan ja muu­mioi­tu­mi­sen alka­mi­seen jo eläessä. Munkit kui­vat­ti­vat kehoaan 2000 päivän ajan syömällä ainoas­taan siemeniä ja juuria ja juomalla urushi-teetä, joka teki ruumiista liian myr­kyl­li­sen matojen syö­tä­väk­si. Kuoleman lähes­tyes­sä munkki hau­dat­tiin suolaa täynnä olevaan laa­tik­koon tai hau­ta­hol­viin. Haudassa oli ilmaletku ja kello, jota munkki soitti merkiksi siitä että on elossa. Kun kello ei enää soinut, ilmaletku pois­tet­tiin ja hauta sine­töi­tiin. Se avattiin jälleen tuhannen päivän päästä, ja jos munkin ruumis löy­det­tiin muu­mioi­tu­nee­na, hänen tie­det­tiin saa­vut­ta­neen valais­tu­mi­sen. Harvat onnis­tu­neet itse­muu­mioin­nit on asetettu esille temp­pe­lei­hin, joissa niitä kun­nioi­te­taan edelleen. Tapa kiel­let­tiin 1800-luvun lopulla avustetun itse­mur­han muotona.

Viime vuosina uuti­sot­si­koi­hin on noussut uusia muu­mio­löy­tö­jä Itä-Aasiasta. Buddhalaisen näke­myk­sen mukaan kyse saattaa olla hyvin syvästä medi­taa­tios­ta, jossa munkki on lähellä valaistumista.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Mitä merkitystä hauskanpidolla, aistillisuudella ja nautinnolla on etnografisessa kenttätyössä? Antropologi Siru Auran esikoisromaani Myötäjäiset haastaa kaikkivoipaisen sankaritutkijan myyttiä ja ohjaa lukijaa näkemään nautinnon poliittisuuden. 

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen. Suomen steriloimislaissa määriteltyjen kriteerien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odottamaan kolmenkymmenen vuoden ikärajan täyttymistä saadakseen lähetteen toimenpiteeseen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kulttuurissamme elää yhä vahvoja lisääntymiseen liittyviä normeja.