Muumiomunkit Buddhan jalanjäljissä

Buddhalaisuuden eräs ilmiö ovat ikuiseen loo­tus­a­sen­toon muu­mioi­tu­neet munkit ja nunnat. Itsestään tapah­tu­nut­ta muu­mioi­tu­mis­ta arvos­te­taan ja pidetään merkkinä siitä, että kehol­li­suus on onnis­tut­tu voit­ta­maan.

Tiibetinbuddhalaisuuden mukaan edis­ty­neim­mät voivat kuol­les­saan siirtyä kirkkaan valon tilaan, jossa medi­toi­daan sisäistä ”viiden elementin ja tie­toi­suu­den liu­ke­ne­mis­pro­ses­sia”. Tässä tilassa medi­toi­jan aja­tel­laan voivan hallita kehoaan ja estää sen mätä­ne­mi­sen säi­lyt­tä­mäl­lä sisäisen ruu­miin­läm­mön. Edistynyt budd­ha­lai­suu­den har­joit­ta­ja voi pysytellä tilassa useita päiviä, joiden aikana hän sulautuu valoon. Kolmen viikon jälkeen hänestä tulee buddha — hen­gel­li­nen apu, joka auttaa ihmisiä valais­tu­mi­sen tiellä.

Buddhalaisuuteen kuuluu oppi kaiken katoa­vai­suu­des­ta, ja maa­tu­mat­to­man ruumiin tavoit­te­lu on ris­ti­rii­tais­ta. Muumioitumiseen onkin erilaisia näke­myk­siä eri suun­tauk­sis­sa.

Japanissa shugendo-kou­lu­kun­nan budd­ha­lais­munk­kien parissa har­joi­tet­tiin kes­kia­jal­la askeet­ti­suut­ta, joka johti kuolemaan ja muu­mioi­tu­mi­sen alka­mi­seen jo eläessä. Munkit kui­vat­ti­vat kehoaan 2000 päivän ajan syömällä ainoas­taan siemeniä ja juuria ja juomalla urushi-teetä, joka teki ruumiista liian myr­kyl­li­sen matojen syö­tä­väk­si. Kuoleman lähes­tyes­sä munkki hau­dat­tiin suolaa täynnä olevaan laa­tik­koon tai hau­ta­hol­viin. Haudassa oli ilmaletku ja kello, jota munkki soitti merkiksi siitä että on elossa. Kun kello ei enää soinut, ilmaletku pois­tet­tiin ja hauta sine­töi­tiin. Se avattiin jälleen tuhannen päivän päästä, ja jos munkin ruumis löy­det­tiin muu­mioi­tu­nee­na, hänen tie­det­tiin saa­vut­ta­neen valais­tu­mi­sen. Harvat onnis­tu­neet itse­muu­mioin­nit on asetettu esille temp­pe­lei­hin, joissa niitä kun­nioi­te­taan edelleen. Tapa kiel­let­tiin 1800-luvun lopulla avustetun itse­mur­han muotona.

Viime vuosina uuti­sot­si­koi­hin on noussut uusia muu­mio­löy­tö­jä Itä-Aasiasta. Buddhalaisen näke­myk­sen mukaan kyse saattaa olla hyvin syvästä medi­taa­tios­ta, jossa munkki on lähellä valais­tu­mis­ta.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Naisen tulee olla neitsyt avioituessaan, ajatellaan monin paikoin ympäri maailmaa. Naisen neitsyys liitetään usein miehen kunniaan, ja siitä luopunut nainen voidaan nähdä arvottomana kunnian lokaajana. Neitsyyden todisteena pidetään immenkalvoa, joka voidaan rakentaa plastiikkakirurgian keinoin.

Kuolemapositiivisuus on Euroopassa ja USA:ssa 2000-luvulla syntynyt liike. Se haluaa tuoda piilotetun, pelottavan ja vaietun kuoleman osaksi arkipäiväistä todellisuutta, jotta kuolema voitaisiin kohdata avoimesti ja puhua siitä vapaasti.

Suomalaiseen uskomusperinteeseen kuului ennen kuolleista tarttuvan kalman välttely. Ruumiisiin kohdistuvan inhon ja pelon taustalla voidaan nähdä suojautuminen taudinaiheuttajilta, mutta välttämissäännöt kertovat myös arvoista ja yhteisöllisestä järjestyksestä. Vainajat kun hermostuivat vähäisistäkin rikkeistä.

Kuolema ei ole yksiselitteinen biologinen fakta. Antropologinen kuolemantutkimus osoittaa kuolemaan liittyvän valtavasti sosiokulttuurista ja historiallista vaihtelua. Kuolema on myös poliittinen kysymys.