Hiljaisuus Suomessa ja Japanissa

Suomalaisessa ja japa­ni­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa on tiettyjä yhtä­läi­syyk­siä — kuten se, että molem­mis­sa pidetään hil­jai­suu­des­ta. Syyt kova­ää­ni­syy­den ja metelin vält­tä­mi­sel­le ovat kuitenkin hieman erilaisia.

Me suo­ma­lai­set puhumme vähemmän ja pidämme puhues­sam­me pidempiä taukoja kuin muut euroop­pa­lai­set. Kansallinen iden­ti­teet­tim­me liittyy voi­mak­kaas­ti hil­jai­suu­teen, joka viestii meille luo­tet­ta­vuut­ta, rehel­li­syyt­tä ja aitoutta. Arvelemme myös ulko­maa­lais­ten näkevän meissä juuri nämä omi­nai­suu­det.

Suomalainen ei hötkyile eikä löpise turhia. Uskomme, että har­vem­paan käytetyt sanat ovat har­ki­tum­pia ja niillä on enemmän pai­noar­voa. Hiljaisuus on tärkeä vies­tin­tä­tai­to myös Japanissa, mutta se ilmenee eri tavoin. Siinä missä suo­ma­lai­sel­le on tyy­pil­lis­tä sanoa asiansa lyhyesti ja suoraan, japa­ni­lai­nen hil­jai­suus on kiertelyä ja sanomatta jät­tä­mis­tä. Suorasukaisuudesta huo­li­mat­ta olemme usein palaut­teel­le herkkiä ja konflik­tia välttäviä — kuten myös japa­ni­lai­set. 

Japanissa viestintä on hyvin moni­mer­ki­tyk­sis­tä. Useimmilla sanoilla ja ilmai­suil­la on yhtey­des­tä riippuen useita, jopa vas­tak­kai­sia mer­ki­tyk­siä. Se, miten asia sanotaan, on rat­kai­se­van tärkeää. Sanoja on siis syytä harkita tarkkaan. Hiljaisuus on avuksi myös kult­tuu­ri­ses­ti tärkeässä “kasvojen säi­lyt­tä­mi­ses­sä”. Kun ketään ei haluta saattaa nolos­tut­ta­vaan valoon, kannattaa vies­tin­näs­sä pyrkiä äärim­mäi­seen koh­te­liai­suu­teen — ja sanomatta jät­tä­mi­seen.

Sekä Suomessa että Japanissa yksi­tyi­syys on korkea arvo ja hen­ki­lö­koh­tai­nen tila sekä fyy­si­ses­ti että hen­ki­ses­ti suuri. On koh­te­lias­ta jättää toinen rauhaan ja antaa tilaa. Puheäänen on syytä olla matala, eikä tunteiden julkista näyt­tä­mis­tä suosita. Hiljaisuus koros­tuu­kin yhteis­kun­nis­sa, joissa kuun­te­le­mi­nen on tärkeä taito. Suomessa ja Japanissa hiljainen kuuntelu on niin tärkeää, että toisen kes­keyt­tä­mis­tä pidetään karkeana. Vaikka tällainen kuuntelu meille tar­koit­taa kes­kit­ty­mis­tä toiseen, puhe­li­aam­mis­sa kult­tuu­reis­sa se saattaa viestiä jopa päin­vas­tais­ta.

  1. Diana Petkova. 2015. Beyond Silence. A cross-cultural com­pa­ri­son between Finnish “quietude” and Japanese “tranqui­li­ty”.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Metron ovessa Bangkokissa on rivi tuttuja kieltomerkkejä. Ei tupakointia, ei ruokaa tai juomaa… ja mikäs tämä on? Kiellettyjen asioiden listalla on jotain pyöreää ja piikikästä. Se on durian-hedelmä, kaakkois-Aasian ristiriitaisia tunteita herättävä herkku, joka tunnetaan hajustaan.