Ilmastonmuutos on tällä hetkellä ihmiskunnan suurin haaste. Monia siihen liittyviä kysymyksiä voidaan tarkastella myös antropologian tarjoamista näkökulmista.
Ilmastonmuutos on luonnontieteellinen tosiasia. Se on elämäntapojemme ja kulttuuristen valintojemme tuote, jonka vaikutukset myös muokkaavat sosiaalista todellisuutta ja kulttuuria. Lisäksi tapamme käsitteellistää ilmastonmuutosta ja etsiä ratkaisuja ilmaston lämpenemiseen ovat kulttuurisesti jäsentyneitä.
Päästökauppaa ja hiilinieluja tutkinut antropologi Maria Gutierrez näkee päästöihin liittyvän kaupankäynnin osittain fiktioille perustuvana pelinä, jossa todellisuus saa väistyä talousteorian tieltä. Lisäksi markkinaehtoiset ratkaisut eivät huomioi ongelmia riittävän monipuolisesti. Länsimainen tarkastelutapa pilkkoo eri ilmiöt erillisiksi, jolloin niiden keskinäiset yhteydet ja riippuvuudet saattavat kadota näkyvistä.
Antropologi Matti Sarmelan mukaan emme halua kyseenalaistaa niitä globaalin kehityskulttuurin rakenteita, jotka väistämättä johtavat ympäristön tuhoutumiseen. Ihmiskunnan käyttöönsä valjastamat energiamäärät kasvavat jatkuvasti, sekä absoluuttisesti että henkeä kohden mitattuna.
Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa korostetaan usein yksilöllisten kulutusvalintojen merkitystä. Kulutusvalintojen ajatellaan olevan tärkeä keino hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Ajattelutavan taustalla vaikuttaa filosofi Adam Smithiin palautuva yksilökeskeinen käsitys markkinatalouden toiminnasta. Antropologi Richard Wilk on kritisoinut yksilöllisten kulutusvalintojen ylikorostamista ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Wilkin mukaan ihmisten kulutusvalinnat eivät ole erityisen vapaita. Esimerkiksi olemassaoleva kaupunkirakenne voi vaatia henkilöauton käyttöä. Henkilöautosta luopuminen voi olla supererogatiivinen eli velvollisuudet ylittävä vaatimus tilanteessa, jossa se johtaisi työmatkoihin käytetyn ajan tuntuvaan kasvuun.
“Emme halua kyseenalaistaa globaalin kehityskulttuurin rakenteita,
jotka väistämättä johtavat ympäristön tuhoutumiseen.”
Yksityishenkilöiden sijasta liike-elämä on monien hyödykkeiden suurin kuluttaja. Vaikka yksityishenkilöt kierrättäisivät kaiken käyttämänsä paperin, vastaisi tämä vain pientä osaa paperinkulutuksesta. Vallitsevassa ympäristödiskurssissa kuluttajien kulutuspäätökset asetetaan jalustalle, vaikka suuri osa kulutuspäätöksistä tehdään julkisen sektorin ja liike-elämän toimesta.
Kenties olisi kohdistettava huomio kulutuksen sijasta tuotantoon, jonka puolelta löytyy ympäristöongelmien lähde ja myös ratkaisu. Ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tuotantoa on pakko leikata. Kasvuhakuisessa talousjärjestelmässä tämä on todella vaikea vaatimus. Ratkaisua etsitään entistä ympäristöystävällisemmästä tuotannosta ja hyödykkeistä. Näissäkin voi olla sudenkuoppansa. Esimerkiksi sähköautojen tuotanto aiheuttaa suuremmat hiilidioksidipäästöt kuin polttomoottoriautojen valmistus.
Filosofi Slavoj Žižekin mukaan luonnonmullistukset eivät uhkaa kapitalismia, vaan avaavat sille uusia toimintamahdollisuuksia. Jopa ilmastonmuutos, joka on globaali ongelma, voi tuottaa paikallisia hyötyjä ja mahdollisuuksia. Esimerkiksi kuluvana syksynä suomalaiset ovat saaneet nauttia poikkeuksellisen lämpimistä terassikeleistä.
Näin ilmastonmuutokseen liittyvä moraalinen dilemma korostuu entisestään. Ilmastonmuutos johtuu länsimaisesta elämäntavasta, mutta siitä kärsivät eniten globaalin etelän asukkaat, joiden kulutustaso on usein vaatimaton.
Olisiko linkkejä johonkin Maria Gutierrezin kirjoituksiin tai esityksiin?
Hei! Pahoittelut, tämä kommentti oli jäänyt huomaamatta. Täältä löytyy teos, johon tekstissä viitataan: https://academicworks.cuny.edu/gc_etds/1661/