Teemaviikko: Kuolema

Kuolema koskettaa meitä kaikkia. Elämän erot­ta­mat­to­ma­na osana sitä voidaan tutkia kaik­kial­la maa­il­mas­sa. Ihmiskunta tuntee luke­mat­to­man määrän erilaisia tapoja, usko­muk­sia ja ritu­aa­le­ja liittyen kuolemaan. Meillä on käsi­tyk­siä hyvästä ja huonosta kuo­le­mas­ta sekä siitä, mitä kuoleman hetkellä ja sen jälkeen tapahtuu. Kuoleman kult­tuu­rit tarjoavat välineitä, joiden avulla käsitellä sekä omaa että läheis­ten­sä kuolemaa ja mene­tyk­seen liittyviä tunteita. 

Tällä tee­ma­vii­kol­la tar­kas­te­lem­me erilaisia kuoleman käy­tän­tö­jä meillä ja muualla, his­to­rias­sa ja nyky­päi­väs­sä. Kuoleman rituaalit liittyvät surun ja mene­tyk­sen tur­val­li­seen käsit­te­lyyn. Vainajan kehon oikea käsit­te­le­mi­nen on kaik­kial­la maa­il­mas­sa tärkeää, ja hau­ta­jais­käy­tän­nöt vaih­te­le­vat suuresti. Fysio­lo­gi­sen kuoleman ohella käsit­te­lem­me sosi­aa­lis­ta kuolemaa. Tämä voi tapahtua esi­mer­kik­si täy­del­li­sen sosi­aa­li­sen eris­tä­mi­sen kautta, tai epä­sel­väk­si jääneen katoa­mi­sen kohdalla.

Nostamme tee­ma­vii­kon artik­ke­lei­ta joka päivä esit­te­lyyn sosi­aa­li­ses­sa mediassa ja etusi­vul­la — mutta voit myös ahmia kaiken kerralla! Uudet sisällöt lisätään tälle sivulle sitä mukaa, kun ne ilmes­ty­vät. Teemaviikko toteu­te­taan yhdessä Ilmiö — sosio­lo­gi­nen media kaikille kanssa. Ilmiön jutut löytyvät sekä tältä kokoo­ma­si­vul­ta että heidän omalta tapah­tu­ma­si­vul­taan. Lisäksi tee­ma­viik­koa voi seurata osal­lis­tu­mal­la Facebook-tapah­tu­maan, jossa kaikki jutut myös jul­kais­taan. Twitterissä ja Instagramissa kes­kus­te­luun voi osal­lis­tua tägillä #kuo­le­ma­viik­ko.

Kuoleman materiaalisuus

Kuoleman koneistot hoitavat kuoleman mate­ri­aa­li­suut­ta osin eri tavoin kuin menneinä aikoina. 

Kalman tart­tu­mi­nen oli ennen kuolemaan liittyvä vakava uhka. 

Ekologisempi kuolema voisi tar­koit­taa hau­taus­käy­tän­tö­jen har­kit­se­mis­ta uudelleen.

Ilmahautaus tai tai­vas­hau­taus on hautatapa, jossa ruumis tarjotaan korp­pi­kot­kien ruoaksi. 

Jos ihminen kuolee ava­ruus­mat­kal­la, on ruumiille kek­sit­tä­viä uuden­lai­sia käsit­te­ly­ta­po­ja.

Karjalassa vainaja oli osa elävien maailmaa viikkoja kuo­le­man­sa jälkeen. 

Kuolleiden päivää vietetään Meksikossa, jossa kuo­le­mas­ta muis­tut­ta­vat hymyi­le­vät pääkallot. 

Pyhä kuolema on myös lahjojen ja rik­kauk­sien antaja. 

Buddhalaiset munkit medi­toi­vat kuolemaa henkisenä har­joit­tee­na, joskus muu­mioi­tu­mi­seen saakka.

Sosiaalinen ja kulttuurinen kuolema

Epävarma kuolema esi­mer­kik­si ihmisen kadotessa tuo näkyväksi bio­lo­gi­sen ja sosi­aa­li­sen kuoleman välisen eron.

Ostrakismista ja sosi­aa­li­ses­ta kuo­le­mas­ta voidaan puhua myös äärim­mäi­sen sosi­aa­li­sen eris­tä­mi­sen tapauk­ses­sa.

Kuolema ja sureminen verk­ko­ym­pä­ris­töis­sä ovat melko tuoreita ilmiöitä, joissa käytännöt ovat vasta muo­dos­tu­mas­sa. 

Naisten itse­mur­hien tutkimus kertoo, ettei itse­mur­haa tule käsitellä ainoas­taan yksilön mie­len­ter­vey­den kysy­myk­se­nä.

Lajien suku­puut­to­jen aalto ja ympä­ris­tö­tu­hot saavat kysymään, onko yksilön kuo­le­mas­ta edes mie­le­käs­tä puhua? 

Forensinen ant­ro­po­lo­gia tulee apuun silloin, kun kuol­lees­ta tarvitaan lisä­tie­to­ja esi­mer­kik­si rikos­ta­pauk­sis­sa.

Saattohoidon doulat ovat osa kuo­le­ma­po­si­tii­vis­ta liikettä, joka haluaa tuoda kuoleman helpommin koh­dat­ta­vak­si.

Kuolema-teemaviikko Ilmiössä

Kuolema-tee­ma­vii­kon jutuista puolet ilmestyy sisar­jul­kai­sum­me Ilmiön sivus­tol­la. Linkit Ilmiön tee­ma­vii­kon juttuihin löytyvät tästä — suo­sit­te­lem­me tutus­tu­mis­ta sosio­lo­gien verk­ko­me­di­aan muutenkin kuin tämän viikon aikana!

Miksi siir­to­lais­ten kuolemat esitetään numeroina? Artikkeli tar­kas­te­lee Välimeren ylittävän siir­to­lai­suu­den kään­tä­mis­tä nume­roik­si ja kysyy, kuinka nähdä kuolema lukujen takana.

Kuolema tilas­tois­sa: luvut kertovat suo­ma­lais­ten eriar­voi­suu­des­ta katsoo suo­ma­lais­ta kuolemaa tilas­to­jen valossa ja käsit­te­lee mm. suku­puo­lit­tu­nut­ta kuolemaa. 

Kun yhteys läheiseen ei katkea kuolemaan, ihmisillä on koke­muk­sia kuol­lei­den läheis­ten­sä läs­nä­olos­ta tai yhtey­den­pi­dos­ta edes­men­nei­den kanssa.

Kuolema sateen­kaa­ren päässä käsit­te­lee yhteis­kun­nan ja poli­tii­kan vai­ku­tus­ta kuolemaan seksuaali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen parissa.

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Itsenäisyyspäivänä 6.12. tarjoamme antropologisen liveseurannan itsenäisyyspäivän juhlalähetyksestä. Liity seuraamme Twitterissä, kun teemme Linnan juhlista tutkimuskenttämme ja tarjoilemme etnografisia havaintoja tapahtumasta pitkin iltaa. Miltä Suomen kenties merkittävin valtiollinen rituaali näyttää antropologien silmin?

Kuolemapositiivisuus on Euroopassa ja USA:ssa 2000-luvulla syntynyt liike. Se haluaa tuoda piilotetun, pelottavan ja vaietun kuoleman osaksi arkipäiväistä todellisuutta, jotta kuolema voitaisiin kohdata avoimesti ja puhua siitä vapaasti.

Suomalaiseen uskomusperinteeseen kuului ennen kuolleista tarttuvan kalman välttely. Ruumiisiin kohdistuvan inhon ja pelon taustalla voidaan nähdä suojautuminen taudinaiheuttajilta, mutta välttämissäännöt kertovat myös arvoista ja yhteisöllisestä järjestyksestä. Vainajat kun hermostuivat vähäisistäkin rikkeistä.

Kuolema ei ole yksiselitteinen biologinen fakta. Antropologinen kuolemantutkimus osoittaa kuolemaan liittyvän valtavasti sosiokulttuurista ja historiallista vaihtelua. Kuolema on myös poliittinen kysymys.