Kuolema koskettaa meitä kaikkia. Elämän erottamattomana osana sitä voidaan tutkia kaikkialla maailmassa. Ihmiskunta tuntee lukemattoman määrän erilaisia tapoja, uskomuksia ja rituaaleja liittyen kuolemaan. Meillä on käsityksiä hyvästä ja huonosta kuolemasta sekä siitä, mitä kuoleman hetkellä ja sen jälkeen tapahtuu. Kuoleman kulttuurit tarjoavat välineitä, joiden avulla käsitellä sekä omaa että läheistensä kuolemaa ja menetykseen liittyviä tunteita.
Tällä teemaviikolla tarkastelemme erilaisia kuoleman käytäntöjä meillä ja muualla, historiassa ja nykypäivässä. Kuoleman rituaalit liittyvät surun ja menetyksen turvalliseen käsittelyyn. Vainajan kehon oikea käsitteleminen on kaikkialla maailmassa tärkeää, ja hautajaiskäytännöt vaihtelevat suuresti. Fysiologisen kuoleman ohella käsittelemme sosiaalista kuolemaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi täydellisen sosiaalisen eristämisen kautta, tai epäselväksi jääneen katoamisen kohdalla.
Nostamme teemaviikon artikkeleita joka päivä esittelyyn sosiaalisessa mediassa ja etusivulla — mutta voit myös ahmia kaiken kerralla! Uudet sisällöt lisätään tälle sivulle sitä mukaa, kun ne ilmestyvät. Teemaviikko toteutetaan yhdessä Ilmiö – sosiologinen media kaikille kanssa. Ilmiön jutut löytyvät sekä tältä kokoomasivulta että heidän omalta tapahtumasivultaan. Lisäksi teemaviikkoa voi seurata osallistumalla Facebook-tapahtumaan, jossa kaikki jutut myös julkaistaan. Twitterissä ja Instagramissa keskusteluun voi osallistua tägillä #kuolemaviikko.
Kuoleman materiaalisuus
Kuoleman koneistot hoitavat kuoleman materiaalisuutta osin eri tavoin kuin menneinä aikoina.
Kalman tarttuminen oli ennen kuolemaan liittyvä vakava uhka.
Ekologisempi kuolema voisi tarkoittaa hautauskäytäntöjen harkitsemista uudelleen.
Ilmahautaus tai taivashautaus on hautatapa, jossa ruumis tarjotaan korppikotkien ruoaksi.
Jos ihminen kuolee avaruusmatkalla, on ruumiille keksittäviä uudenlaisia käsittelytapoja.
Karjalassa vainaja oli osa elävien maailmaa viikkoja kuolemansa jälkeen.
Kuolleiden päivää vietetään Meksikossa, jossa kuolemasta muistuttavat hymyilevät pääkallot.
Pyhä kuolema on myös lahjojen ja rikkauksien antaja.
Buddhalaiset munkit meditoivat kuolemaa henkisenä harjoitteena, joskus muumioitumiseen saakka.
Sosiaalinen ja kulttuurinen kuolema
Epävarma kuolema esimerkiksi ihmisen kadotessa tuo näkyväksi biologisen ja sosiaalisen kuoleman välisen eron.
Ostrakismista ja sosiaalisesta kuolemasta voidaan puhua myös äärimmäisen sosiaalisen eristämisen tapauksessa.
Kuolema ja sureminen verkkoympäristöissä ovat melko tuoreita ilmiöitä, joissa käytännöt ovat vasta muodostumassa.
Naisten itsemurhien tutkimus kertoo, ettei itsemurhaa tule käsitellä ainoastaan yksilön mielenterveyden kysymyksenä.
Lajien sukupuuttojen aalto ja ympäristötuhot saavat kysymään, onko yksilön kuolemasta edes mielekästä puhua?
Forensinen antropologia tulee apuun silloin, kun kuolleesta tarvitaan lisätietoja esimerkiksi rikostapauksissa.
Saattohoidon doulat ovat osa kuolemapositiivista liikettä, joka haluaa tuoda kuoleman helpommin kohdattavaksi.
Kuolema-teemaviikko Ilmiössä
Kuolema-teemaviikon jutuista puolet ilmestyy sisarjulkaisumme Ilmiön sivustolla. Linkit Ilmiön teemaviikon juttuihin löytyvät tästä – suosittelemme tutustumista sosiologien verkkomediaan muutenkin kuin tämän viikon aikana!
Miksi siirtolaisten kuolemat esitetään numeroina? Artikkeli tarkastelee Välimeren ylittävän siirtolaisuuden kääntämistä numeroiksi ja kysyy, kuinka nähdä kuolema lukujen takana.
Kuolema tilastoissa: luvut kertovat suomalaisten eriarvoisuudesta katsoo suomalaista kuolemaa tilastojen valossa ja käsittelee mm. sukupuolittunutta kuolemaa.
Kun yhteys läheiseen ei katkea kuolemaan, ihmisillä on kokemuksia kuolleiden läheistensä läsnäolosta tai yhteydenpidosta edesmenneiden kanssa.
Kuolema sateenkaaren päässä käsittelee yhteiskunnan ja politiikan vaikutusta kuolemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parissa.
