Vaaleanpunaisen sukupuolittunut historia

Harva väri on niin suku­puo­lit­tu­nut kuin vaa­lean­pu­nai­nen. Englannin kielen “pink” kattaa laajan väris­kaa­lan hennosta vaa­lean­pu­nai­ses­ta pinkkiin. Vaaleanpunainen yhdis­te­tään tyttöihin, femi­nii­ni­syy­teen, viat­to­muu­teen ja herk­kyy­teen. Värin suku­puo­li­si­don­nai­suus on kuitenkin suh­teel­li­sen uusi ilmiö, jonka kehit­ty­mi­nen USA:ssa on ollut pol­vei­le­vaa.

Vielä 1800-luvun lopulla vaa­lean­pu­nai­nen ja ‑sininen olivat värejä, joilla ero­tet­tiin ennem­min­kin lapset aikui­sis­ta kuin tytöt pojista. Sekä tytöt että pojat puettiin kaikkiin väreihin, myös pojat vaa­lean­pu­nai­seen.

Markkinavoimilla on ollut suuri vaikutus värin suku­puo­lit­tu­mi­seen. Massatuotannon näkö­kul­mas­ta on järkevää, että tuotteet pro­fi­loi­daan suku­puo­lit­tu­nees­ti. On myös tuot­ta­vam­paa aloittaa erojen koros­ta­mi­nen mah­dol­li­sim­man varhain.

Viime vuo­si­sa­dan alussa vaa­te­liik­keet alkoivat suo­sit­te­le­maan eri värejä pojille ja tytöille. Suositukset vaih­te­li­vat, mutta suku­puo­liin kult­tuu­ri­ses­ti liitetyt omi­nai­suu­det sen sijaan eivät. Monet vaa­te­liik­keet ohjeis­ti­vat pukemaan pojat vaa­lean­pu­nai­seen, joka käsi­tet­tiin mies­su­ku­puo­lel­le sopivana vahvana ja mää­rä­tie­toi­se­na värinä. Tytöille sopi paremmin herkkä ja haalea vaa­lean­si­ni­nen.

1960- ja ‑70-luvuilla nais­asia­lii­ke vahvistui ja vaa­lean­pu­nais­ta käy­tet­tiin vähemmän. Syy ei kui­ten­kaan ollut värin “tyt­tö­mäi­syys”. Erään femi­nis­ti­sen teorian valossa väri asso­sioi­tui lap­sel­li­suu­teen vähät­te­le­väl­lä tavalla, samoin kuin naiset suhteessa yhteis­kun­taan ja “aikuisiin” miehiin. Vaaleanpunaisen merkitys femi­nii­ni­se­nä värinä tuntui vakiin­tu­van vasta 1980-luvulla.

Viime vuo­si­kym­me­ni­nä vaa­lean­pu­nai­seen on alkanut liittyä myös uuden­lai­sia dynaa­mi­sia ja voi­mak­kai­ta mer­ki­tyk­siä. Aiemmin viat­to­muut­ta hei­jas­tel­lut väri on alkanut liittyä myös akti­vis­miin.

Vaikka vaa­lean­pu­nai­nen väri esiintyy yhä useammin myös miesten vaa­te­tuk­ses­sa, mer­ki­tyk­set muuttuvat hitaasti. Kun miehet käyttävät vaa­lean­pu­nais­ta, se näyt­täy­tyy usein jon­kin­lai­se­na kan­nan­ot­to­na suku­puo­li­roo­lei­hin.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Naiset ovat kauan olleet pelialan sokea piste. Koska oletettu pelaaja on heteromies, ovat naiset pelihahmoina aliedustettuja ja vääristyneesti kuvattuja. Peleistä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa löytyä myös toisenlaisia naiseuden esitystapoja, kuten The Last of Us -pelisarja osoittaa.

Venäjän uuskonservatiivisessa ja poliittisesti jännittyneessä ilmapiirissä LHBTIQ+-aktivistit etsivät ja hyödyntävät erilaisia taktiikoita, joilla he pyrkivät kiertämään aktivismille asetettuja rajoituksia. Ideoita näihin aktivistit soveltavat useista lähteistä – myös Venäjän kulttuurihistoriasta, jonka sateenkaarevat värit ovat jääneet virallisen historiankirjoituksen varjoon. Moniääniselle LHBTIQ+-liikkeelle ne kaikki ovat tärkeitä.

Alkoholi toimii sukupuoliroolien peilinä. Se heijastaa naisia ja miehiä koskevia erilaisia odotuksia, ja osoittaa äidin ja isän roolien erilaisen asemoitumisen vanhemmuudessa. Kahden eri sukupolven edustajat näkevät äitiyden ja alkoholin suhteen eri tavoin.