Vaaleanpunaisen sukupuolittunut historia

Harva väri on niin suku­puo­lit­tu­nut kuin vaa­lean­pu­nai­nen. Englannin kielen “pink” kattaa laajan väris­kaa­lan hennosta vaa­lean­pu­nai­ses­ta pinkkiin. Vaaleanpunainen yhdis­te­tään tyttöihin, femi­nii­ni­syy­teen, viat­to­muu­teen ja herk­kyy­teen. Värin suku­puo­li­si­don­nai­suus on kuitenkin suh­teel­li­sen uusi ilmiö, jonka kehit­ty­mi­nen USA:ssa on ollut pol­vei­le­vaa.

Vielä 1800-luvun lopulla vaa­lean­pu­nai­nen ja -sininen olivat värejä, joilla ero­tet­tiin ennem­min­kin lapset aikui­sis­ta kuin tytöt pojista. Sekä tytöt että pojat puettiin kaikkiin väreihin, myös pojat vaa­lean­pu­nai­seen.

Markkinavoimilla on ollut suuri vaikutus värin suku­puo­lit­tu­mi­seen. Massatuotannon näkö­kul­mas­ta on järkevää, että tuotteet pro­fi­loi­daan suku­puo­lit­tu­nees­ti. On myös tuot­ta­vam­paa aloittaa erojen koros­ta­mi­nen mah­dol­li­sim­man varhain.

Viime vuo­si­sa­dan alussa vaa­te­liik­keet alkoivat suo­sit­te­le­maan eri värejä pojille ja tytöille. Suositukset vaih­te­li­vat, mutta suku­puo­liin kult­tuu­ri­ses­ti liitetyt omi­nai­suu­det sen sijaan eivät. Monet vaa­te­liik­keet ohjeis­ti­vat pukemaan pojat vaa­lean­pu­nai­seen, joka käsi­tet­tiin mies­su­ku­puo­lel­le sopivana vahvana ja mää­rä­tie­toi­se­na värinä. Tytöille sopi paremmin herkkä ja haalea vaa­lean­si­ni­nen.

1960- ja -70-luvuilla nais­asia­lii­ke vahvistui ja vaa­lean­pu­nais­ta käy­tet­tiin vähemmän. Syy ei kui­ten­kaan ollut värin “tyt­tö­mäi­syys”. Erään femi­nis­ti­sen teorian valossa väri asso­sioi­tui lap­sel­li­suu­teen vähät­te­le­väl­lä tavalla, samoin kuin naiset suhteessa yhteis­kun­taan ja “aikuisiin” miehiin. Vaaleanpunaisen merkitys femi­nii­ni­se­nä värinä tuntui vakiin­tu­van vasta 1980-luvulla.

Viime vuo­si­kym­me­ni­nä vaa­lean­pu­nai­seen on alkanut liittyä myös uuden­lai­sia dynaa­mi­sia ja voi­mak­kai­ta mer­ki­tyk­siä. Aiemmin viat­to­muut­ta hei­jas­tel­lut väri on alkanut liittyä myös akti­vis­miin.

Vaikka vaa­lean­pu­nai­nen väri esiintyy yhä useammin myös miesten vaa­te­tuk­ses­sa, mer­ki­tyk­set muuttuvat hitaasti. Kun miehet käyttävät vaa­lean­pu­nais­ta, se näyt­täy­tyy usein jon­kin­lai­se­na kan­nan­ot­to­na suku­puo­li­roo­lei­hin.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Naisen tulee olla neitsyt avioituessaan, ajatellaan monin paikoin ympäri maailmaa. Naisen neitsyys liitetään usein miehen kunniaan, ja siitä luopunut nainen voidaan nähdä arvottomana kunnian lokaajana. Neitsyyden todisteena pidetään immenkalvoa, joka voidaan rakentaa plastiikkakirurgian keinoin.

Burleski on lavataidetta, joka tunnetaan ennen kaikkea näyttävästä estetiikasta ja tavastaan esittää seksuaalisuutta. Mitä burleskiesiintjät itse ajattelevat lajinsa estetiikasta? Entä kuinka lähellä median luomat mielikuvat burleskista ovat sitä kuvastoa, mitä esiintyjät itse haluavat lajinsa pariin tuottaa?

Kuukautissuojien ja tamponien verotus ovat puhuttaneet mediassa. Minttu Mikkonen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan kuukautissuojien arvonlisäveron laskemisesta ja totesi, että olisi aika puhua kuukautistasa-arvosta. Kuinka paljon tilaa tasa-arvon mallissamme on biologiselle ja sosiaaliselle erilaisuudelle?