Yhteisöllinen kasvattaminen on saattanut iskostaa ihmisiin psykologisen valmiuden toimia toisten hyväksi

Erään teorian mukaan ihmis­la­jin ilmiö­mäi­nen yhteis­työ­ky­ky saattoi kehittyä siksi, että lapsia hoi­vat­tiin yhdessä. ”Kaikissa ihmi­syh­tei­söis­sä muut kuin äiti huo­leh­ti­vat lapsista noin 50 pro­sent­tia ajasta — - Kaikilla muilla lähi­su­ku­lai­sil­la sim­pans­seis­ta oran­kei­hin emo hoitaa hyvin pitkään poikasta yksin — -”, kertoo bio­lo­gi­sen ant­ro­po­lo­gian dosentti Sonja Koski. Artikkeli julkaistu Helsingin Sanomissa 26.9.2018. (tilaa­jil­le)

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Covid-19 -pandemia on varjostanut odottavien äitien raskausaikaa ja perheen ensimmäistä vauvavuotta. Sekä pelko viruksen vaikutuksesta äidin ja vauvan terveyteen että koronarajoitukset ovat eristäneet monen äidin sosiaalisista kontakteista ja tehneet odotuksesta yksinäistä. Perheen perustamiseen liittyvien riittien puuttuminen on jättänyt useat vanhemmat tyhjän päälle ja lisännyt omillaan pärjäämisen painetta.

Syyskuun lopulla Venäjän turvallisuuspalvelu pidätti Viimeisen testamentin kirkon keulahahmo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psykologisesta painostuksesta rahan saamiseksi, ja vakavan haitan aiheuttamisesta yhdelle tai usealle jäsenelle. Minna Kulmala on tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutustunut myös entisten jäsenten tarinoihin.

Voiko pandemiasta seurata mitään hyvää? Tähän mennessä on merkillepantavaa, että kaiken perustellun huolen lisäksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuonut myös toivoa. Kuten monet kriisit, myös COVID-19 on tuonut esiin ihmisten halun auttaa toisiaan ja voimakkaan solidaarisuuden tunteen.