Yhteisöllinen kasvattaminen on saattanut iskostaa ihmisiin psykologisen valmiuden toimia toisten hyväksi

Erään teorian mukaan ihmis­la­jin ilmiö­mäi­nen yhteis­työ­ky­ky saattoi kehittyä siksi, että lapsia hoi­vat­tiin yhdessä. ”Kaikissa ihmi­syh­tei­söis­sä muut kuin äiti huo­leh­ti­vat lapsista noin 50 pro­sent­tia ajasta — - Kaikilla muilla lähi­su­ku­lai­sil­la sim­pans­seis­ta oran­kei­hin emo hoitaa hyvin pitkään poikasta yksin — -”, kertoo bio­lo­gi­sen ant­ro­po­lo­gian dosentti Sonja Koski. Artikkeli julkaistu Helsingin Sanomissa 26.9.2018. (tilaa­jil­le)

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pyöräpajat ovat ympäristö kokeilemiselle ja kehittelemiselle, yhdessä opettelemiselle ja uusien ideoiden jakamiselle. Ne syntyvät pyöristä ja itse tekemisestä kiinnostuneiden toimijoiden tarpeista, sekä halusta tartuttaa omaa innostusta ja jakaa osaamista muille. Pyöräpajoissa kaupallisuus on pyritty minimoimaan ja kierrätys maksimoimaan. Pajat tarjoavat puitteet monenlaiselle ala-ja vastakulttuuriselle toiminnalle aina musiikkikeikoista kansankeittiöihin ja friikkipyörätyöpajoihin.

Ravinnon tarve on aivan perustava biologinen tarve, joka yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Antropologian näkökulmasta ruoka on kuitenkin samaan aikaan sekä fyysinen välttämättömyys että sosiaalisia suhteita ylläpitävä lahja. Monesti juuri ruoan jakaminen luo sosiaalisia siteitä ihmisten välille. Ruokaan liittyvät kulttuuriset käytännöt ja perinteet vaihtelevat merkittävästi eri puolilla maailmaa. Tämän vuoksi ruoka on kulttuuriantropologian näkökulmasta mielenkiintoinen ja monimuotoinen tutkimusaihe.