Auttamista vai vallankäyttöä?

Etnologian dosentti Jukka Jouhkin mukaan kehi­tys­a­puun liittyy paljon proble­ma­tiik­kaa ja moraa­li­sia kysy­myk­siä. Kehitysyhteistyöjärjestöjen tavoite on parantaa maailmaa, ja sen saa­vut­taak­seen niiden täytyy kerätä rahaa näkyvillä kam­pan­joil­la. Kampanjoita on kuitenkin kri­ti­soi­tu rodul­lis­ta­vik­si ja val­lit­se­via valta-asetelmia uusin­ta­vik­si. Hän toteaakin, että “Kehitysyhteistyölle ei enää riitä, että se lisää hyvin­voin­tia maa­il­mas­sa. Sen täytyy myös tiedostaa tekijän ja kohteen val­ta­suh­de. Mutta joskus kri­tii­kis­sä unohtuu, että kaikki aut­ta­mi­nen on val­lan­käyt­töä.” Artikkeli julkaistu Maailman kuva­leh­des­sä 27.9.2018.

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Positiivista asennetta korostaessa elämän varjopuolet jäävät vähemmälle huomiolle. Filosofi Sami Pihlströmin mukaan tämä on virhe. Kypsän ihmisen tulisi kyetä myös negatiiviseen ajatteluun, sillä maailman puutteiden myöntäminen on edellytys moraaliselle kypsyydelle. Onko negatiivisella ajattelulla jotain annettavaa myös antropologialle?

Kuningatar Elisabet riisuu oikean käden hansikkaansa ja näpäyttää puhujankorokkeella olevaa iPadin näyttöä. Yleisö taputtaa ja iloitsee. Valkokankaalle ilmestyy kuva Lontoon Tiedemuseossa näytillä olevasta kirjeestä. Kuvatekstin on allekirjoittanut kuningatar itse. Maaliskuussa 2019 anglosaksisessa mediassa pyörineet uutiset kuningattaren uudesta urasta somevaikuttajana ovat antropologisesta näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisia.