Siirry suoraan sisältöön

Positiivinen kuolema

Kuolemapositiivisuus on Euroopassa ja USA:ssa 2000-luvulla syntynyt liike. Se haluaa tuoda piilotetun, pelottavan ja vaietun kuoleman osaksi arkipäiväistä todellisuutta, jotta kuolema voitaisiin kohdata avoimesti ja puhua siitä vapaasti.

Epämuodollisen liikkeen parissa parissa toimivat kuoleman asiantuntijat, taiteen ja tieteen tekijät ja kansalaiset tavoittelevat “hyvää kuolemaa”. Sillä tarkoitetaan kuolevan omien arvojen ja toiveiden mukaista, tietoista kuolemaa. Ihmisen toivotaan voivan olla aktiivinen osallistuja omassa kuolemassaan: ehtiä hyvästellä läheisensä, hoitaa asiansa kuntoon, kenties suunnitella omia hautajaisiaan tai perheen arkea oman kuoleman jälkeen ja kuolla rauhassa, itselleen mieluisassa ympäristössä.

Tässä hyvässä kuolemassa avuksi tulevat kuoleman doulat. Doula on synnytystukihenkilö, joka antaa synnytyksen yhteydessä monenlaista tukea vanhemmille. “Kuoleman kätilöinä” tunnetut kuoleman doulat tekevät saman kuoleville. Doulan työkalupakkiin kuuluu niin emotionaalista tukea ja läsnäoloa kuin konkreettisia palveluita. Pidämme syntymää yleensä juhlana. Kuolemaposiitivisuus rohkaisee juhlistamaan myös elämän loppumista: päättyvän elämän käänteitä, kohtaloita ja suhteita.

Kuolemapositiivisuus ulottuu myös hautaukseen. Vihreässä hautauksessa ruumis asetetaan maan poveen sellaisenaan, ilman arkkua tai muuta suojaa. Vihreillä hautausmailla hautapaikkoja ei merkitä millään tavalla. Alueet pidetään hyvin luonnontilaisina, mahdollisesti vapaa-ajan vieton rauhallisina paikkoina. Ruumiin maatuminen sellaisenaan, ilman maalattua arkkua tai ruumiin säilymiseen vaikuttavia aineita, on myös ympäristöystävällistä.

Kuoleman aiheuttaman ahdistuksen äärellä emme usein tiedä, kuinka kohdata rakkaidemme lähestyvä kuolema. Pelko ja välttely voivat saavat meidät kääntämään selkämme kuoleville. Kuolemaposiitivinen liike kannustaa ihmisiä pysymään läsnä toisilleen loppuun saakka, puhumaan kuolemasta jo ennen kuin se on ajankohtaista, ja päästämään kuoleman lähelle.

Lukemista

  1. Ernest Becker, 1973. The Denial of Death.
  2. Hannah Rumble. “If you go down in the woods”: British Woodland Burial, Leisurely Funerals, and Recreational Burial Grounds. Teoksessa Leisure and Death, 2018.
  3. NY Times. The Positive Death Movement Comes to Life.  
  4. Regina Leader-Post. Death doulas: Bringing death, dying and grief out of the shadows and into the light.

Lisää Kulttuurishokkeja

Avainsanat:
Jaa tämä artikkeli:
Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho on tiedeviestintään erikoistunut antropologi ja AntroBlogin toinen perustaja. Hän toimi julkaisun päätoimittajana yhdessä Suvi Jaakkolan kanssa vuoteen 2023 saakka ja työskentelee tällä hetkellä freelance-kirjoittajana. Generalistina Ninnua kiinnostaa vähän kaikki - muun muassa ihmismielen narratiivisuus, psykologinen antropologia, rakkaus, mystikot ja uskonnot, tekoäly ja peliteknologia, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ja radikaalit, yllättävät näkökulmat.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *