Rainbow Gatheringit ovat kansainvälisiä, avoimia ja epäkaupallisia leirejä, joilla vastakulttuurit ja vaihtoehtoinen hengellisyys kukoistavat. Monista lähteistä lainaavaa vaihtoehtoista, holistista henkisyyttä voidaan pitää nykypäivän kansanuskona.
Kesällä 2010, heinä-elokuun helteillä, mediassa nousi hetkeksi pinnalle uutisia Kuopion lähelle ilmestyneestä tuhansien ihmisten “hippileiristä”. Lehdistö lähetti edustajiaan napsimaan sensaatiohakuisia kuvia. Otsikot ällistelivät leiriläisten boheemia ulkomuotoa, leirin rituaaleja ja muita tapahtumia.
Tämä “hippileiri” tunnetaan oikeammin nimellä Rainbow Gathering, ja se on osa kansainvälistä vastakulttuuristen ja vaihtoehtois-henkisten kokoontumisten perinnettä. Rainbow-leirin tapoihin kuuluu muun muassa kokoontua yhteiseen piiriin laulamaan ja hiljentymään ennen ruokailua. Osanottajat pitävät toisilleen monenlaisia työpajoja, joissa käsitellään henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin liittyviä aiheita ja tehdään erilaisia harjoituksia. Leirillä voi opetella joogaa, capoeiraa, meditaatiota, kasvilääkintää, ruokavalioita, energiahoitoja ja lukemattomia muita asioita.
Tasa-arvo ja epäkaupallisuus
Vastaavia kokoontumisia järjestetään maailmalla vuosittain useita kymmeniä. Osanottajamäärä vaihtelee muutamista sadoista useisiin tuhansiin, suurimpien tapahtumien kerätessä jopa parikymmentä tuhatta kävijää. Määrät ovat varovaisia arvioita, sillä tarkkoja lukuja ei ole olemassa: Rainbow-tapahtumat ovat täysin epäkaupallisia, eikä lipunmyyntiä tai ilmoittautumista ole. Kulloinkin paikalla olevien lukumäärää ei näin ollen voi todentaa.
Rainbow-tapahtumat julistavat olevansa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia ja avoimia kaikille. Tutkimuksellista kenttätyötä Rainbow-leireillä tehdessäni on kuitenkin tullut selväksi, että osanottajien kirjo keskittyy vahvasti erilaisten vasta- ja alakulttuurien edustajiin. Heitä yhdistäviä nimittäjiä ovat muun muassa luontoarvot, vaihtoehtoinen henkisyys ja sosiaalinen tasa-arvoisuus.
Rainbow-leirien keskeisiä periaatteita ovat väkivallattomuus, hierarkiattomuus, epäkaupallisuus ja luonnonmukaisuus. Yhteisöllisyys nivoutuu yksilönvapauden kunnioittamiseen. Osallistujat yhdessä luovat leirin ja sen tapahtumat. Kuten arvata saattaa, tuloksena on vapaamielinen sekametelisoppa, josta jokainen saa valita itselleen kiinnostavimmat aiheet. Ulkopuolisen silmiin kenties sekavalta vaikuttava tapahtuma kirjavine osallistujineen toimii omien vakaiden käytäntöjensä mukaan. Osa niistä on valtakulttuuriin verrattuna hyvinkin radikaaleja.
Johtajia tai muita auktoriteettiasemia ei Rainbow-yhteisössä ole. Johtajuus on tilannekohtaista ja perustuu taitoihin ja tietämykseen, kuten vaikkapa työpajan vetämisen tapauksessa. Yhteiset päätökset tehdään avoimissa neuvostoissa konsensusperiaatteen mukaan. Kaikilla leiriläisillä on oikeus osallistua päätöksentekoon. Asioista neuvotellaan kunnes saadaan aikaan ehdotus, jota kaikki neuvostossa voivat tukea. Prosessi voi olla pitkä ja turhauttava, mutta sitä arvostetaan. Jos asioissa ei päästä lainkaan eteenpäin ilman yhteisymmärrystä, se kannustaa neuvottelemaan.
Työt ja vastuut jaetaan, ja jokainen osallistuu oman harkintansa mukaan. Kaikki leirin tapahtumat ja ohjelma syntyvät vapaaehtoisvoimin. Leirin kulutus on vaatimatonta verrattuna muihin saman kokoluokan tapahtumiin, sillä osallistujat elävät yksinkertaisesti. Majoitukseen tuodaan omat teltat, vegaaninen ruoka valmistetaan yhteisesti, ja ruokatarpeita ja muita menoja varten kerätään rahalahjoituksia yhteiseen kassaan. Muuhun rahaa ei leirillä käytetäkään. Sähköä tai lämmintä vettä ei ole, ja käymälät on tehty armeijan metsäleirien malliin.
Historiallisesti Rainbow-kokoontumisten juuret ovat alkuperäisen hippisukupolven parissa. Ensimmäinen kokoontuminen järjestettiin 1972 Coloradossa, 60-luvun kohinalla nousseen vastakulttuuriaallon jälkimainingeissa. Vietnamin sota oli pitkittynyt, ja sodan vastainen liikehdintä kärjistynyt ja muuttunut väkivaltaisemmaksi. Rauhanmarssit eskaloituivat mellakoiksi, ja aktivisteja oli kuollut Kansalliskaartin luoteihin.
Rauhanaktivistit, joukossaan nuoria Vietnamin veteraaneja, saivat idean avoimesta ja yhteisöllisestä tapahtumasta. Siellä elettäisiin kuin suurena perheenä ja meditoitaisiin maailmanrauhan puolesta. Yllättäen tämä yksinkertainen kehys on innoittanut ihmisiä osallistumaan jo yli 45 vuoden ajan, ja kokoontumiset leviävät edelleen uusiin maihin.
Kuva: LeoLondon/ Flickr (CC BY-NC-ND 2.0)
New age ja kansanusko
Rainbow-kokoontumisten kulttuuri ei ole itsessään erityislaatuista. Se on osa maailmanlaajuista vaihtoehtois-holistista nykypäivän henkisyyttä. Tätä uskonnollisuuden lajia on tutkimuksessa nimitetty ja määritelty eri tavoin. Yleisesti tutuin termi lienee new age, vaikkakin sekä tutkijat että kulttuurin edustajat itse vierastavat termiä.
Tätä henkisyyden kenttää leimaavat omaehtoisuus ja monimuotoiset vaikutteet, joita yhdistellään itsenäisesti. Monet näistä vaikutteista esitellään new agen piirissä vanhoina viisauksina tai luonnonkansojen perinteinä, vaikka todellinen yhteys voi olla nimellinen. Huomio new agen saralla keskittyy enemmän käytäntöön, toimintaan ja henkilökohtaisiin merkityksiin kuin dogmaattiseen uskoon.
Vaihtoehtois-holistisen nykyhenkisyyden parissa on yleistä suhtautua kriittisesti perinteisiin uskonnollisiin instituutioihin. Uskonnollista vakaumusta mittaavissa kyselyissä kautta länsimaiden on viime vuosien nouseva trendi ollut kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät tunnusta mitään valtauskontoa, mutta määrittelevät itsensä henkisiksi.
Kuva: Alistair MacRobert/ Unsplash
Nykypäivän vaihtoehtois-holistista henkisyyttä voi pitää osana kansanuskon kenttää. Kansanuskoa on tutkittu myös vernakulaarin, populaarin ja eletyn uskonnon nimikkeiden alla. Pienistä rajauseroista huolimatta nämä määritelmät kattavat samat uskonnolliset ilmiöt ja painottavat samoja näkökulmia.
Kansanuskolla tarkoitetaan ‘kaikkia niitä uskontoon liittyviä ajattelu- ja toimintatapoja, joita tavataan kansan parista virallisen uskonnon mukaisten teologisten ja liturgisten muotojen lisäksi ja rinnalla’, kuten folkloristi ja uskontotieteilijä Don Yoder kirjoitti. Kansalla tarkoitetaan tässä mitä tahansa ihmisyhteisöä, joka on jatkuvassa kontaktissa keskenään tuottaen omaa, epävirallista kulttuuriaan.
Nykypäivän henkisyys on näyttäytynyt kansanuskon jatkumona selkeämmin suomalaisille tutkijoille kuin ulkomaisille kollegoille. Tämä saattaa johtua suomalaisen kansanperinteen tutkimuksen pitkästä historiasta ja tunnettujen tutkijoiden kiinnostuksesta nykyperinteeseen, aina Matti Kuusesta ja Leea Virtasesta lähtien. Uudempi kansanperinne lainaa usein sekä vanhemmalta että muiden kansojen perinteiltä.
1800-luvun suomenmieliset itsenäisyysmiehet käyttivät esikristillistä kansanperinnettä symbolisoimaan omia ihanteitaan ja ajamaan tavoitteitaan. Myyttisestä historiasta haettiin yhteenkuuluvuutta. Kalevalan julkaisemisella oli merkittävä vaikutus kansallistunteen luomisessa ja vahvistamisessa ennen Suomen itsenäistymistä, ja samat vaikutteet näkyivät ajan taiteessa. Hyvin samantapaisesti nykypäivän henkisyys lainaa menneisyydeltä arvojensa ja ihanteidensa ankkurointiin ja kommunikointiin. Historiaan liittämisellä tavoitellaan aitouden ja uskottavuuden painoarvoa.
Vaihtoehtois-holistisen nykyhenkisyyden piirissä on tavallista vedota “muinaiseen viisauteen”, jonka lähteitä ovat usein kaukaiset kulttuuripiirit ja niiden osin kuviteltu historia. Tämä ilmiö ei ole uusi. Länsimaiden esoteerinen ja okkulttinen perinne muodostaa yhden pääjuonteen vaihtoehtois-holistisen nykyhenkisyyden juuristossa. Se on kiinnittänyt mystiset oppinsa kaukaiseen muinaisuuteen ja eksoottiseen itään 1800-luvun lopun teosofeista lähtien. Teosofisen seuran perustajajäsen Helena Blavatsky esitti seuran oppien perustuvan nimenomaan “muinaiseen viisauteen”, jota edustivat muun muassa itäiset uskonnot.
Kuva: Aranxa Esteve/ Unsplash
Useimmiten on kuitenkin kyse piirteistä, jotka on irrotettu taustastaan ja liitetty uuteen yhteyteen. Eksoottinen ja arkaainen symboliikka on monien nykypäivän alakulttuurien piirissä vallitsevaa kuvastoa, kuten esimerkiksi tatuointien ja lävistysten maailma osoittaa. Toinen hyvä esimerkki on elektroninen tanssimusiikkikulttuuri ja etenkin sen alalaji psy-trance. Sekä alan musiikki että siihen liittyvä levynkansi- ja julistetaide sekä tapahtumien visuaalinen ilme vilisevät viittauksia muun muassa shamanismiin ja Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureihin. Eksoottisia vaikutteita tavataan toki myös valtakulttuurin piiristä: niin kutsutusta korkeakulttuurista aina populaarikulttuurin ja kaupallisten toimijoiden pariin.
Vaihtoehtoisen uskonnollisuuden piirissä pakanalliset ja shamanistiset perinteet ovat kokeneet renessanssin, ja niihin liittyviä riittejä yhdistellään nykypäivän hyvinvointikulttuuriin. Suomenuskoinen Karhun kansa on nykyään virallisesti tunnustettu uuspakanallinen uskonyhteisö. Myös valtauskontojen piirissä on runsaasti merkkejä kehityksestä kohti vapaampaa tulkintaa, omaehtoista yhteisöllisyyttä sekä elämyksellisyyttä.
Nykypäivän kansanusko on pullollaan kulttuurilainoja
Vaihtoehtois-holistisen nykyhenkisyyden eksotismia on julkisessa keskustelussa arvosteltu kulttuurisesta omimisesta. “Muinaisen viisauden” lisäksi “heimokulttuurit” ovat monien kulttuurilainojen lähde. Tätä pidetään pinnallisena ja epäkunnioittavana alkuperäiskansoja kohtaan. Pohjois-Amerikassa, jossa länsimainen kosketuspinta alkuperäiskulttuureihin on akuutimpi ja kenties herkempi, kritiikki kulttuurista omimista kohtaan vaikuttaa olevan laajemmassa tietoisuudessa kuin Euroopassa. Se myös liitetään yleisemmin keskusteluun uushenkisyydestä. Omimisen ohella tässä lainasuhteessa tapahtuu kuitenkin paljon muutakin.
“Jalot villit” ovat edustaneet läntisissä kulttuuripiireissä kadotettua kulta-aikaa, yksinkertaisen ja luonnonläheisen elämäntyylin karattua materialistisessa ja teollistuneessa Lännessä kauas marginaaliin. Kuvitelmat esiteollisen ajan heimoyhteisöistä ja luontoa lähellä elävistä alkuperäiskansoista edustavat nykyhenkisyyden piirissä monia aikamme ihanteita, huolia ja kriittisiä katsantoja.
Uuspakanuuteen liittyvien käsitysten avulla ilmennetään esimerkiksi ympäristökysymyksiä, tasa-arvoon liittyviä näkemyksiä ja muita poliittisia kantoja. Monet radikaalit luonnonsuojelijat perustelevat toimintaansa pakanallisella vakaumuksella, jossa luonto nähdään pyhänä. Tietyt wiccalaisuuden suunnat keskittyvät Jumalataräitiin tavoilla, jotka ilmaisevat selkeän feministisiä käsityksiä. Natiivit, esi-isät ja “heimolaiset” edustavat toiseutta, jonka avulla peilataan itseä ja nykymaailmaa.
Menneisyyttä voi tietenkin edustaa monella tavalla. Esikristillisen kansanuskon elementtejä on valjastettu myös äärioikeistolaisten ja rasististen tavoitteiden ajamiseen. Tämä on iskenyt eurooppalaiseen uuspakanismin kenttään syviä jakolinjoja. Muutamat pohjoismaiset ja saksalaiset uuspakanalliset ryhmittymät ovat avoimen maahanmuuttajavastaisia. Tämä seikka lienee myös sen taustalla, että Odinin soturit valitsivat juuri kyseisen nimen. Toinen tuore esimerkki löytyy Ylenkin uutisoimasta ilmiöstä, jossa äärioikeisto poimii palasia antiikin Kreikan ja Rooman kulttuureista omien näkemystensä perusteiksi.
Nykypäivän vaihtoehtois-holistinen henkisyys ei ole kiinteäksi ja selkeäksi laitostunut ilmiö. Kuten kansanusko laajemminkin, se on uskomusten ja käytäntöjen kenttä, jossa sisältöjen muuntelu, enemmän tai vähemmän epätarkat käsitteet sekä ristiriitaisetkin käsitykset ovat ominaisia piirteitä.
Merkittävin ero vanhan ja nykypäivän kansanuskon välillä liittyy kulttuurin tuottamisen, tallentamisen ja välittämisen muutoksiin teknologian edistyessä. Kansanusko oli ennen valtaosin ellei täysin muistinvaraista, ja vaikutteet levisivät verrattain hitaasti. Nykyään kenen tahansa on helppo osallistua erilaisten kulttuurisisältöjen tuottamiseen ja jakamiseen etenkin digitaalisesti, ja tietoa on saatavilla maailman joka kolkasta.
Kansan parissa ilmenevät sovelletut, luovat ja omaehtoiset uskonelämän piirteet ovat aiemmin jääneet vähälle huomiolle “oikeaoppisten” uskonnon ilmiöiden tutkimuksen rinnalla. Niiden käsittelyssä on käytetty institutionaalisen uskonnon tutkimukseen kehitettyjä malleja, jolloin tulokset ovat helposti vääristyneitä. Uusia tutkimusnäkökulmia kehitetään kuitenkin jatkuvasti, ja uskonnon määritelmät ovat monipuolistuneet.
Kuva: Viv Lynch/ Flickr (CC BY-NC-ND 2.0)
Nykypäivän kansanuskon tutkiminen avaa ala- ja vastakulttuurisen maailman arvoja ja normeja, joka taas paljastaa valtakulttuurin piiriin kuuluvia jännitteitä ja vaikutteita. Kansanusko edustaa todellista elettyä elämää. Se heijastelee yhteisönsä arvoja, käsityksiä ja kokemuksia suoraan ja läheltä.
Rainbowssa muinaisten ja “heimokulttuureiden” tavat – historialliset sekä kuvitellut – nähdään rauhanomaisen, tasa-arvoisen ja kestävän elämäntyylin esikuvina. Jakaminen ja lahjatalous, konsensuspäätökset, väkivallattomuus ja luonnon pyhittäminen kertovat sekä jyrkästä kritiikistä nykypäivän valtakulttuuria kohtaan että konkreettisten vaihtoehtojen luomisesta. Myyttinen menneisyys ja eksoottisuus taipuvat monenlaisten nykypäivän aatteiden ja tavoitteiden edustajaksi. Folkloristi Henry Glassie kirjoitti osapuilleen, että “perinne on tulevaisuuden luomista menneisyyden avulla”.
Rainbow Gatheringeja järjestetään jatkuvasti. Todennäköisesti tänäänkin jossain päin maailmaa kokoonnutaan piiriin nuotion ympärille kiittämään Äiti Maata luonnon antimista, laulamaan eri kulttuurien pyhiä lauluja ja puhumaan paremmasta tulevaisuudesta.
Toimitus
- Podcast-lukija: Milla Heikkinen
- Verkkotaitto: Aino Pohjola
- Artikkelikuva: Mladifilozof/ Wikipedia (CC BY-SA 3.0)
Lukemista
- Enges, Hänninen ja Hovi (toim.) 2015. Kansanuskosta nykypäivän henkisyyteen.
- Michael Niman, 1997. People of the Rainbow: A Nomadic Utopia.
- Chelsea Schelly, 2014. Crafting Collectivity: American Rainbow Gatherings and Alternative Forms of Community.
- Jone Salomonsen, 2002. Enchanted Feminism: The Reclaiming Witches of San Francisco.
- Graham St John, 2015. Indian Spirit: Amerindians and the Techno-Tribes of Psytrance. Teoksessa Tribal Fantasies: Native Americans in the European Imagination, 1900-Present. Toim. James Mackay ja David Stirrup.
- Bron Taylor, 2010: Dark Green Religion: Nature Spirituality and the Planetary Future.
