Saituri antisankarina

Työelämäprofessori Pekka Mattilan tuoreessa Kauppalehden kolum­nis­sa oli mukana annos lah­ja­teo­ri­aa. Hän pohtii sitä jokai­ses­ta kave­ri­pii­ris­tä tuttua kit­sas­te­le­vaa henkilöä, joka välttelee laskun mak­sa­mis­ta ja kehit­te­lee stra­te­gioi­ta pääs­täk­seen tilan­teis­ta mah­dol­li­sim­man halvalla.

Mattilan mukaan sosi­aa­li­sia normeja rikkova saituri syyl­lis­tyy lahjan logiikan vas­tai­seen toi­min­taan ja ajautuu pik­ku­hil­jaa kave­rei­den kes­kuu­des­sa epä­suo­sioon. Lahja vaatii vas­ta­lah­jaa, ja tämän logiikan rik­ko­mi­nen johtaa Mattilan ana­lyy­sis­sä väis­tä­mät­tä sosi­aa­li­seen syr­jäy­ty­mi­seen.

Saiturin motii­vik­si Mattila tuntuu katsovan yksin­ker­tai­ses­ti ahneuden. Tämä tulkinta heijastaa ajatusta yksilöstä talou­del­li­sen voiton mak­si­moin­tiin pyrkivänä toimijana. Antropologiassa yksilön motiivit nähdään moni­mut­kai­sem­pien, sosio­kult­tuu­ris­ten teki­jöi­den mää­rit­tä­mi­nä.

Lahja tarjoaa mie­len­kiin­toi­sen ana­lyyt­ti­sen linssin myös arkisten tilan­tei­den tar­kas­te­luun. Antropologi ottaa laajemman kon­teks­tin osaksi analyysia ja kysyy, millaisia yhtei­söl­li­siä normeja ja arvoja käy­tän­tei­den taustalta paljastuu. Kuka käyttää tilan­tees­sa valtaa? Minkälaisia sosi­aa­li­sia asemia tilanne rikkoo tai vahvistaa? Saiturin käytös ilmentää tietyssä sosi­aa­li­ses­sa tilan­tees­sa val­lit­se­vaa arvo­maa­il­maa. Kirjoituksessa lute­ri­lai­nen pyy­teet­tö­myys ja tasa-arvo ovat normeja, joita saituri rikkoo.

Mattilan ana­lyy­sis­sa jää huo­maa­mat­ta lahjaan liittyvä myr­kyl­li­syys, jota ant­ro­po­lo­git Marcel Maussista lähtien ovat pitäneet ehkäpä lahjan kaikkein mer­kit­tä­vim­pä­nä omi­nai­suu­te­na. Lahjan antajalla on valtaa lahjan vas­taa­not­ta­jaan. Vastalahja ei suinkaan perustu yksi­no­maan vas­ta­vuo­roi­suu­del­le, vaan siihen liittyy myös val­ta­tais­te­lua ja mani­pu­loin­tia. Lahjaan vastataan, sillä velkaa väl­tel­lään sen sosi­aa­li­sen voiman vuoksi. Lahjanannon käy­tän­teis­sä joko vah­vis­te­taan tai kysee­na­lais­te­taan sosi­aa­li­sia rooleja ja hie­rar­kioi­ta. Kertomus sai­tu­ris­ta tekee nämä normit näkyviksi.

Lahjojen vaih­ta­mi­nen ei ole vält­tä­mät­tä läh­tö­koh­tai­ses­ti tasa­päis­tä, vaikka se olet­taa­kin vas­ta­vuo­roi­suut­ta. Enemmän tienaavan voidaan olettaa hankkivan arvok­kaam­man lahjan, ja hie­rar­kias­sa ylempänä olevalta odotetaan lahjoja eri tavalla kuin hie­rar­kias­sa alempana olevalta. Esimerkiksi lahjojen vaihto lapsen ja van­hem­pien välillä ei ole tasa-arvoista, ainakaan lahjan rahal­li­sen arvon näkö­kul­mas­ta.

Mattilan analyysi olettaa hyvin erilaiset arkiset vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teet ja rahal­li­set tran­sak­tiot “lahjoiksi”, ja tulkitsee niitä yksi­no­maan vas­ta­vuo­roi­suu­den peri­aat­teen näkö­kul­mas­ta. Kuvatut tilanteet, kuten oven avaaminen tai tipin jät­tä­mi­nen, saattavat monista kult­tuu­ri­si­don­nai­sis­ta syistä jäädä tekemättä. Mattilan tulkinta on nor­ma­tii­vi­nen: se kertoo muille, kuinka ei pidä toimia.

Mattilan kolumnin saituria voi ajatella erään­lai­se­na ark­ki­tyyp­pi­nä. Hänessä kul­mi­noi­tu­vat “suo­ma­lai­suu­del­le” tyy­pil­li­se­nä pidetylle, ega­li­ta­ris­ti­sel­le ideo­lo­gial­le tärkeät sosi­aa­li­set normit ja arvot, joiden ytimessä hahmottuu rahal­li­sis­sa tran­sak­tiois­sa säi­ly­tet­tä­vä mielikuva tasa-arvosta. Se vaatii, että jokainen osal­lis­tuu laskuun samalla raha­sum­mal­la, tulo­ta­soon tai sta­tuk­seen kat­so­mat­ta.

  1. Marcel Mauss, 1925. Lahja — Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteis­kun­nis­sa.
  2. Anna Haverinen: Lahjateoria ja käyt­tö­liit­ty­mä­suun­nit­te­lu 
  3. Jaakkola, Koskenalho, Toukolehto: Totuus jou­lu­pu­kis­ta
  4. Juuso Koponen: Talousantropologia

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ilmastonmuutoksen myötä laajoja tuhoja aiheuttavista metsäpaloista on tullut maailmanlaajuinen ongelma. Indonesian Keski-Kalimantanilla ne ovat aiheuttaneet toistuvan ympäristökriisin, joka näkyy paikallisten arjessa ja kyvyssä suunnitella tulevaisuuttaan.

Koillis-USA:ssa eräs uusi öljyputki on kaavoitettu kulkemaan alkuperäiskansojen pyhien maiden halki. Lokakuussa 2019 öljy-yhtiö Enbridge ilmoitti hyvityksenä luovuttavansa alueen alkuperäisväestölle täyden kontrollin reitin viimeisestä 30 kilometristä. Osuuden, jota projektissa kutsutaan nimellä Peace Pipeline, ottaa haltuunsa Indigenous Pipeline Council, IPC.