Kristityt hip hopparit eivät jää omaan kuplaansa

Kristillisestä hip hopista on tullut lyhyessä ajassa eräs suosituimmista kristillisen populaarimusiikin muodoista. Samaan aikaan kristillistä uskoa tunnustavat yhdysvaltaiset hip hop -artistit kuten Lecrae, NF ja TobyMac ovat saavuttaneet kansainvälistä suosiota myös kristillisten musiikkimarkkinoiden ulkopuolella.

Miten vas­ta­kult­tuu­rin äänenä tunnettu hip hop on kääntynyt osaksi arvo­kon­ser­va­tii­vis­ta kris­tit­tyä kult­tuu­ria, ja miten hip hop -maailma on ottanut ilmiön vastaan?

Etsin vas­tauk­sia näihin kysy­myk­siin sukel­ta­mal­la kris­til­li­sen hip hopin kult­tuu­ri­seen ja yhteis­kun­nal­li­seen taustaan, jota havain­nol­lis­tan esi­mer­keil­lä nami­bia­lais­ta hip hop -kult­tuu­ria kos­ke­vas­ta tut­ki­muk­ses­ta­ni. Lopuksi tar­kas­te­len kris­til­li­sen hip hopin kasvavaa roolia Suomessa. 

Keskeinen tekijä kris­til­li­sen popu­laa­ri­musii­kin taustalla on evan­ke­li­ka­li­nen kris­ti­nus­ko, joka on ollut yksi 1900- ja 2000-lukujen nopeimmin kas­va­vis­ta kan­sain­vä­li­sis­tä uskon­nol­li­sis­ta vir­tauk­sis­ta. Termillä viitataan kirk­ko­kun­tien rajat ylit­tä­vään kan­sain­vä­li­seen herä­tys­kris­til­li­syy­teen, jossa on keskeistä Raamatun ehdot­to­man auk­to­ri­tee­tin sekä näkyvän hen­ki­lö­koh­tai­sen uskon­rat­kai­sun koros­ta­mi­nen.

Tällä hetkellä evan­ke­li­ka­lis­mil­la on erityisen suuri vaikutus Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa ja Afrikan man­te­reel­la. Suomessa evan­ke­li­ka­li­nen ajattelu vaikuttaa sekä evankelis-lute­ri­lai­sen kirkon sisällä eri herä­tys­liik­keis­sä että pro­tes­tant­ti­ses­sa vapaa­kir­kol­li­suu­des­sa. Summittaisten arvioiden mukaan evan­ke­li­ka­li­sil­la kirkoilla on maa­il­mas­sa yhteensä noin 800 miljoonaa jäsentä, joista suurin osa, noin 600 miljoonaa, kuuluu eri­lai­siin hel­lun­tai­lai­siin kirk­koi­hin. 

Evankelikalismissa aja­tuk­se­na on, että uskon täytyy näkyä kristityn elämässä koko­nais­val­tai­se­na ohje­nuo­ra­na eri elämän osa-alueilla myös seu­ra­kun­nan ulko­puo­lel­la. Tämä vaatimus uskon läpäi­se­mäs­tä arkie­lä­mäs­tä onkin osaltaan ollut mukana syn­nyt­tä­mäs­sä evan­ke­li­ka­lis­ta viih­de­teol­li­suut­ta ja vapaa-ajan kult­tuu­ria, johon kuuluu muun muassa kris­tit­tyä lumi­lau­tai­lua, reggae-musiikkia, rul­la­lau­tai­lua ja jopa aikuis­viih­de-elokuvia.

Kuva: Aaron Burden (CC0)

Kristillinen hip hop on muo­dos­tu­nut viime vuosina evan­ke­li­ka­li­sen viih­de­kult­tuu­rin yhdeksi kau­pal­li­ses­ti mer­kit­tä­vim­mis­tä ilmiöistä. Ilmiö on vai­kut­ta­nut myös yhdys­val­ta­lai­seen hip hop -musiik­kiin, jossa Snoop Doggin kaltaiset hip hopin kär­ki­täh­det ovat alkaneet kosis­ke­le­maan evan­ke­li­ka­li­sia yleisöjä.

Hip hop postsekulaarissa ajassa

Kristillisen ala­kult­tuu­rien kasvava yhteis­kun­nal­li­nen rooli liittyy laa­jem­paan kehi­tys­kul­kuun, jonka tutkijat ovat nimenneet post­se­ku­laa­rik­si. Termillä tar­koi­te­taan seku­laa­rin eli maal­lis­tu­neen ajan­jak­son jälkeistä vaihetta, jossa uskon­to­jen rooli ei ole päin­vas­tai­sis­ta odo­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta vähen­ty­nyt vaan pikem­min­kin koros­tu­nut jul­ki­ses­sa elämässä.

Esimerkiksi Suomessa kris­tit­ty­jen tilas­tol­li­nen määrän vähenee, mutta vii­me­ai­kai­sen tut­ki­muk­sen mukaan kris­til­li­ses­tä perin­tees­tä kes­kus­tel­laan entistä enemmän edus­kun­nas­sa käy­te­tyis­sä puheen­vuo­rois­sa.

Postsekulaarille kehi­tys­ku­lul­le on tyy­pil­lis­tä uskon­nol­lis­ten iden­ti­teet­tien kasvaneen näky­vyy­den lisäksi niiden pola­ri­soi­tu­mi­nen. Tällä tar­koi­te­taan sitä, että uskon­nol­li­set vakau­muk­set ajautuvat yhteis­kun­nas­sa yhä useammin suoraan ris­ti­rii­taan seku­laa­rien ilmiöiden kanssa. Sekulaari tar­koit­taa tässä yhtey­des­sä siis käytäntöä tai tilaa, joka ei perustu yhtei­ses­ti jaettuun näke­myk­seen pyhästä tai todel­li­suu­den perim­mäi­ses­tä luon­tees­ta.

Muiden popu­laa­ri­musii­kin genrejen tavoin hip hop on alun perin sekulaari ilmiö, joka ei perustu yhteiseen uskon­nol­li­seen vakau­muk­seen.

Kristilliset ala­kult­tuu­rit tarjoavat mie­len­kiin­toi­sen esimerkin siitä, millä tavoin evan­ke­li­ka­li­set kristityt ovat vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa sel­lais­ten toi­mi­joi­den ja kult­tuu­ri­tuot­tei­den kanssa, jotka eivät jaa kris­til­lis­tä arvo­poh­jaa. Kristityt hip hop -muusikot pyrkivät yleensä mur­tau­tu­maan aktii­vi­ses­ti pois omasta kuplas­taan ja koh­taa­maan omalla sano­mal­laan niin sanottuja ”maallisia” artisteja ja yleisöä.

Kuva: Kayla Harris (CC0)

Tiedostavan hip hopin ja evankelikalismin välinen liitto

Tehdessäni etno­gra­fis­ta kent­tä­työ­tä vuonna 2010 Namibian Windhoekissa, tutustuin joukkoon nuoria kris­til­li­siä räp­pä­rei­tä. He jär­jes­ti­vät vii­koit­tai­sia open mic -tapah­tu­mia yli­opis­to­kam­puk­sen tiloissa. Tässä seku­laa­ris­sa tilassa kristityt räppärit pyrkivät tuomaan kris­til­li­sen vakau­muk­sen­sa ymmär­ret­tä­väk­si ulko­puo­li­sil­le, nou­dat­ta­mal­la sosi­aa­li­ses­ti tie­dos­ta­vaa esiin­ty­mis­tyy­liä.

Tiedostavuudella on rap-musii­kis­sa yleensä tar­koi­tet­tu yhteis­kun­nal­lis­ten epä­koh­tien käsit­te­lyä musiikin keinoin. Yhdysvaltalaisen hip hop -musiikin perin­tees­sä tie­dos­ta­va räp on syntynyt osana poliit­tis­ta mustan tie­toi­suu­den liikettä, ja tar­kas­tel­lut yhteis­kun­nal­li­sia epäkohtia eri­tyi­ses­ti rodul­lis­ta­mi­sen kon­teks­tis­sa.

Kristillisessä räpissä ”tie­dos­ta­vuus” tar­koit­taa filo­so­fis­ten ja yhteis­kun­nal­lis­ten kysy­mys­ten poh­dis­ke­lua nime­no­maan evan­ke­li­ka­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta käsin. Tämä tar­koit­taa esi­mer­kik­si sek­su­aa­li­suu­den käsit­te­lyä miehen ja naisen välisenä ikuisena liittona.

Windhoekissa ja muualla ete­läi­ses­sä Afrikassa kes­kei­sek­si ongel­mak­si kris­ti­tyil­le räp­pä­reil­le muodostuu se, että muut yhteis­kun­nal­li­ses­ti suun­tau­tu­neet tie­dos­ta­vat räppärit eivät tunnusta heitä osaksi tie­dos­ta­vaa hip hoppia.

Kenttätyöni aikana open mic -tapah­tu­man avoimuus johti usein siihen, että vie­rai­le­vat ”maalliset” räppärit pyrkivät omissa esiin­ty­mi­sis­sä pro­vo­soi­maan kris­tit­ty­jä esiintyjä mah­dol­li­sim­man räikeästi. Muut esiin­ty­jät saat­toi­vat vastata kris­tit­ty­jen artistien varoi­tuk­siin hel­vet­tiin jou­tu­mi­sen vaaroista esi­mer­kik­si näin: ”I am hot, but you know what’s funny; I’m so cool that the devil doesn’t want me in hell!”.

Evankelikalisen räpin kiis­ta­na­lai­suus eteläisen Afrikan hip hop -yhteisön sisällä ei kui­ten­kaan johdu var­si­nai­ses­ti sen kris­til­li­ses­tä sanomasta. Pikemminkin syynä on se, että viitteet kris­ti­nus­koon ovat aikai­sem­min liit­ty­neet sekä Yhdysvaltojen että eteläisen Afrikan tie­dos­ta­vas­sa hip hopissa tiiviisti mustien tais­te­luun kan­sa­lai­soi­keuk­sien puolesta.

Nykyiset kristityt räppärit eivät pää­sään­töi­ses­ti tar­kas­te­le maailmaa siitä mustan tie­toi­suu­den poliit­ti­ses­ta vii­te­ke­hyk­ses­tä käsin, joka on ollut mää­rit­tä­vä tekijä tie­dos­ta­val­le hip hopille. Tämän kol­lek­tii­vi­sen poliit­ti­sen tie­toi­suu­den sijasta evan­ke­li­ka­li­sen hip hopin keskiössä ovat hen­ki­lö­koh­tai­nen uskon­rat­kai­su ja yksilön kohtaamat sosi­aa­li­set ja hen­gel­li­set ongelmat. Henkilökohtainen näkökulma vai­kut­taa­kin olevan yksi tekijä kris­til­li­sen hip hopin suosion takana Namibiassa.

Onko kristillinen hip hop sittenkin paholaisen juoni?

Raja-aidat kris­til­li­sen räpin ja tie­dos­ta­van hip hop -kult­tuu­rin välillä voivat myös murtua. Esimerkiksi yhdys­val­ta­lai­nen kris­til­li­sen hip hopin kär­ki­täh­ti Lecrae on pyrkinyt käsit­te­le­mään kol­lek­tii­vi­sia poliit­ti­sia kysy­myk­siä osoit­ta­mal­la tukensa Black lives matter -liik­keel­le.

Kuva: Camille Couvez (CC0)

Kristillisten räppärien yhteis­kun­nal­li­set kan­na­no­tot, ja toisinaan jopa kris­til­li­nen hip hop yli­pää­tän­sä, ovat kuitenkin herät­tä­neet vahvaa vas­tus­tus­ta kon­ser­va­tii­vi­sim­mis­sa evan­ke­li­ka­li­sis­sa ylei­söis­sä. Konservatiivisesta näkö­kul­mas­ta käsin räp­pä­rei­den poliit­ti­set kan­na­no­tot asettavat heidän evan­ke­li­ka­li­sen sanomansa sivu­roo­liin, ja muuttavat kris­til­li­sen musiikin maal­li­sek­si.

Namibiassa kris­til­lis­tä hip hop -musiikkia kohtaan tunnettu epäluulo on vahvinta niissä karis­maat­ti­sis­sa seu­ra­kun­nis­sa, joissa paho­lai­sen ja pahojen henkien toiminta maan päällä koetaan todel­li­se­na uhkana kris­ti­tyil­le. Näissä seu­ra­kun­nis­sa popu­laa­ri­musiik­ki — myös kris­til­li­nen sellainen — nähdään usein yhtenä mah­dol­li­se­na väylänä, jonka kautta paho­lai­nen voi toimia maan päällä. 

Yksi tun­ne­tuim­mis­ta kris­til­li­sen hip hopin krii­ti­kois­ta on ame­rik­ka­lai­nen pastori George Craige Lewis, jonka näke­myk­set hip hopin demo­ni­suu­des­ta ovat vai­kut­ta­neet evan­ke­li­ka­li­ses­sa yhtei­sös­sä kan­sain­vä­li­ses­ti. Lewisin näke­myk­set olivat hyvin tun­net­tu­ja myös nami­bia­lai­sis­sa seu­ra­kun­nis­sa.

Saarnoissaan Lewis esittää teorian, jonka mukaan hip hop koko­nai­suu­des­saan on demo­nis­ten voimien luoma väline kris­tit­ty­jen har­hau­tuk­sek­si. Lewis kertoo myös eheyt­tä­neen­sä hip hop -muusi­koi­ta juma­lan­pal­ve­luk­sis­saan ja pois­ta­neen­sa heistä pahoja henkiä soit­ta­mal­la heille itse sävel­tä­mään­sä gospel-musiikkia.

Tapaamani kristityt räppärit olivat ymmär­re­tys­ti tur­hau­tu­nei­ta kris­tit­tyyn hip hopiin koh­dis­tu­vis­ta ennak­ko­luu­lois­ta. Samanaikaisesti he jakoivat yleisen evan­ke­li­ka­li­sen käsi­tyk­sen seku­laa­rin musiikin hen­gel­li­ses­ti tur­me­le­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta. Olihan juuri tämä ollut syynä siihen, että he halusivat kääntää seku­laa­rin kult­tuu­rin kris­til­li­sek­si ja kri­ti­soi­da laajemman hip hop -kult­tuu­rin maal­li­suut­ta ja mate­ri­aa­li­suut­ta.

Kristitty populaarimusiikki Suomessa

Edellä olen sukel­ta­nut etno­gra­fi­siin esi­merk­kei­hin Namibian Windhoekista osoit­taak­se­ni, miten kristityt muusikot saattavat joutua ris­ti­pai­nee­seen kon­ser­va­tii­vis­ten seu­ra­kun­tien ja sosi­aa­li­ses­ti tie­dos­ta­van hip hop -kult­tuu­rin välissä.

Toisaalta olen kuvannut, kuinka kris­ti­tys­tä hip hopista on muo­dos­tu­nut nopeasti eteenpäin kehittyvä ala­kult­tuu­ri, joka on puhu­tel­lut nuoria nami­bia­lai­sia hen­ki­lö­koh­tai­sel­la otteel­laan ja kri­tii­kil­lään laajemman hip hop -kult­tuu­rin oletettua hen­gel­lis­tä tyhjyyttä ja mate­ria­lis­mia kohtaan. 

Tekstin alussa viittasin evan­ke­li­ka­lis­ten liik­kei­den ja niiden ala­kult­tuu­rien kasvavaan rooliin Suomessa. Myös meillä kris­til­li­ses­tä hip hopista on tullut näkyvä ilmiö. Esimerkiksi kristityn hip hop -duo Immanuelin kappale ”King of the Jungle” nousi vuonna 2013 YLEX:n ylei­söää­nes­tyk­siin perus­tu­van ryt­mi­ba­ro­met­ri-lis­tauk­sen kärkeen.

Tänä vuonna evankelis-lute­ri­lai­sen kirkon ja sen piirissä toimivan kon­ser­va­tii­vi­sen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen väliseksi kiis­ta­ka­pu­lak­si nousi Maata Näkyvissä -musiik­ki­fes­ti­vaa­li ja nais­pap­pien toi­mi­mi­nen fes­ti­vaa­lin juma­lan­pal­ve­luk­ses­sa. Kristillinen popu­laa­ri­musiik­ki ja sen luomat koh­taa­mi­set ovat kes­kei­ses­sä asemassa myös suo­ma­lai­ses­sa evankelis-lute­ri­lai­ses­sa nuo­ri­so­työs­sä ja sen arvojen mää­rit­te­lys­sä.

Postsekulaari kehi­tys­kul­ku ja siihen liittyvä uskon­nol­li­nen pola­ri­saa­tio on siis selvästi näh­tä­vil­lä myös koti­maas­sam­me. On luultavaa, että uskon­nol­li­set vakau­muk­set tulevat säilymään ja kas­vat­ta­maan rooliaan poliit­ti­sen mää­rit­te­ly­kamp­pai­lun kohteina ja välineinä tulevina vuosina ja vuo­si­kym­me­ni­nä. Toisena selvänä kehi­tys­kul­ku­na on havait­ta­vis­sa popu­laa­ri­musii­kin kasvava merkitys näiden uskon­nol­lis­ten vakau­mus­ten mää­rit­te­lys­sä.

Oleellinen kysymys ant­ro­po­lo­geil­le on, miten uskontoon liittyvät iden­ti­tee­tit kohtaavat tai törmäävät yhteen suo­ma­lai­sis­sa nuoriso- ja ala­kult­tuu­reis­sa, ja miten kristityt muusikot toimivat pyhäksi koetun sanoman kanssa seku­laa­reis­sa musiik­kiyh­tei­söis­sä Pohjoismaissa. 

  • Podcast-lukija: Milla Heikkinen
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Matt Botsford (CC0)

Kirjoittaja

Tuomas Järvenpää on kulttuurintutkimuksen alalta väitellyt mediakulttuurin ja viestinnän tutkimuksen yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut etnografisin menetelmin roots reggae -musiikkia Suomessa ja Etelä-Afrikassa sekä kristillistä hip hoppia Namibiassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.