Kristityt hip hopparit eivät jää omaan kuplaansa

Kristillisestä hip hopista on tullut lyhyessä ajassa eräs suosituimmista kristillisen populaarimusiikin muodoista. Samaan aikaan kristillistä uskoa tunnustavat yhdysvaltaiset hip hop ‑artistit kuten Lecrae, NF ja TobyMac ovat saavuttaneet kansainvälistä suosiota myös kristillisten musiikkimarkkinoiden ulkopuolella.

Miten vas­ta­kult­tuu­rin äänenä tunnettu hip hop on kääntynyt osaksi arvo­kon­ser­va­tii­vis­ta kris­tit­tyä kult­tuu­ria, ja miten hip hop ‑maailma on ottanut ilmiön vastaan?

Etsin vas­tauk­sia näihin kysy­myk­siin sukel­ta­mal­la kris­til­li­sen hip hopin kult­tuu­ri­seen ja yhteis­kun­nal­li­seen taustaan, jota havain­nol­lis­tan esi­mer­keil­lä nami­bia­lais­ta hip hop ‑kult­tuu­ria kos­ke­vas­ta tut­ki­muk­ses­ta­ni. Lopuksi tar­kas­te­len kris­til­li­sen hip hopin kasvavaa roolia Suomessa. 

Keskeinen tekijä kris­til­li­sen popu­laa­ri­musii­kin taustalla on evan­ke­li­ka­li­nen kris­ti­nus­ko, joka on ollut yksi 1900- ja 2000-lukujen nopeimmin kas­va­vis­ta kan­sain­vä­li­sis­tä uskon­nol­li­sis­ta vir­tauk­sis­ta. Termillä viitataan kirk­ko­kun­tien rajat ylit­tä­vään kan­sain­vä­li­seen herä­tys­kris­til­li­syy­teen, jossa on keskeistä Raamatun ehdot­to­man auk­to­ri­tee­tin sekä näkyvän hen­ki­lö­koh­tai­sen uskon­rat­kai­sun koros­ta­mi­nen.

Tällä hetkellä evan­ke­li­ka­lis­mil­la on erityisen suuri vaikutus Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa ja Afrikan man­te­reel­la. Suomessa evan­ke­li­ka­li­nen ajattelu vaikuttaa sekä evankelis-lute­ri­lai­sen kirkon sisällä eri herä­tys­liik­keis­sä että pro­tes­tant­ti­ses­sa vapaa­kir­kol­li­suu­des­sa. Summittaisten arvioiden mukaan evan­ke­li­ka­li­sil­la kirkoilla on maa­il­mas­sa yhteensä noin 800 miljoonaa jäsentä, joista suurin osa, noin 600 miljoonaa, kuuluu eri­lai­siin hel­lun­tai­lai­siin kirk­koi­hin. 

Evankelikalismissa aja­tuk­se­na on, että uskon täytyy näkyä kristityn elämässä koko­nais­val­tai­se­na ohje­nuo­ra­na eri elämän osa-alueilla myös seu­ra­kun­nan ulko­puo­lel­la. Tämä vaatimus uskon läpäi­se­mäs­tä arkie­lä­mäs­tä onkin osaltaan ollut mukana syn­nyt­tä­mäs­sä evan­ke­li­ka­lis­ta viih­de­teol­li­suut­ta ja vapaa-ajan kult­tuu­ria, johon kuuluu muun muassa kris­tit­tyä lumi­lau­tai­lua, reggae-musiikkia, rul­la­lau­tai­lua ja jopa aikuis­viih­de-elokuvia.

Kuva: Aaron Burden (CC0)

Kristillinen hip hop on muo­dos­tu­nut viime vuosina evan­ke­li­ka­li­sen viih­de­kult­tuu­rin yhdeksi kau­pal­li­ses­ti mer­kit­tä­vim­mis­tä ilmiöistä. Ilmiö on vai­kut­ta­nut myös yhdys­val­ta­lai­seen hip hop ‑musiik­kiin, jossa Snoop Doggin kaltaiset hip hopin kär­ki­täh­det ovat alkaneet kosis­ke­le­maan evan­ke­li­ka­li­sia yleisöjä.

Hip hop postsekulaarissa ajassa

Kristillisen ala­kult­tuu­rien kasvava yhteis­kun­nal­li­nen rooli liittyy laa­jem­paan kehi­tys­kul­kuun, jonka tutkijat ovat nimenneet post­se­ku­laa­rik­si. Termillä tar­koi­te­taan seku­laa­rin eli maal­lis­tu­neen ajan­jak­son jälkeistä vaihetta, jossa uskon­to­jen rooli ei ole päin­vas­tai­sis­ta odo­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta vähen­ty­nyt vaan pikem­min­kin koros­tu­nut jul­ki­ses­sa elämässä.

Esimerkiksi Suomessa kris­tit­ty­jen tilas­tol­li­nen määrän vähenee, mutta vii­me­ai­kai­sen tut­ki­muk­sen mukaan kris­til­li­ses­tä perin­tees­tä kes­kus­tel­laan entistä enemmän edus­kun­nas­sa käy­te­tyis­sä puheen­vuo­rois­sa.

Postsekulaarille kehi­tys­ku­lul­le on tyy­pil­lis­tä uskon­nol­lis­ten iden­ti­teet­tien kasvaneen näky­vyy­den lisäksi niiden pola­ri­soi­tu­mi­nen. Tällä tar­koi­te­taan sitä, että uskon­nol­li­set vakau­muk­set ajautuvat yhteis­kun­nas­sa yhä useammin suoraan ris­ti­rii­taan seku­laa­rien ilmiöiden kanssa. Sekulaari tar­koit­taa tässä yhtey­des­sä siis käytäntöä tai tilaa, joka ei perustu yhtei­ses­ti jaettuun näke­myk­seen pyhästä tai todel­li­suu­den perim­mäi­ses­tä luon­tees­ta.

Muiden popu­laa­ri­musii­kin genrejen tavoin hip hop on alun perin sekulaari ilmiö, joka ei perustu yhteiseen uskon­nol­li­seen vakau­muk­seen.

Kristilliset ala­kult­tuu­rit tarjoavat mie­len­kiin­toi­sen esimerkin siitä, millä tavoin evan­ke­li­ka­li­set kristityt ovat vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa sel­lais­ten toi­mi­joi­den ja kult­tuu­ri­tuot­tei­den kanssa, jotka eivät jaa kris­til­lis­tä arvo­poh­jaa. Kristityt hip hop ‑muusikot pyrkivät yleensä mur­tau­tu­maan aktii­vi­ses­ti pois omasta kuplas­taan ja koh­taa­maan omalla sano­mal­laan niin sanottuja ”maallisia” artisteja ja yleisöä.

Kuva: Kayla Harris (CC0)

Tiedostavan hip hopin ja evankelikalismin välinen liitto

Tehdessäni etno­gra­fis­ta kent­tä­työ­tä vuonna 2010 Namibian Windhoekissa, tutustuin joukkoon nuoria kris­til­li­siä räp­pä­rei­tä. He jär­jes­ti­vät vii­koit­tai­sia open mic ‑tapah­tu­mia yli­opis­to­kam­puk­sen tiloissa. Tässä seku­laa­ris­sa tilassa kristityt räppärit pyrkivät tuomaan kris­til­li­sen vakau­muk­sen­sa ymmär­ret­tä­väk­si ulko­puo­li­sil­le, nou­dat­ta­mal­la sosi­aa­li­ses­ti tie­dos­ta­vaa esiin­ty­mis­tyy­liä.

Tiedostavuudella on rap-musii­kis­sa yleensä tar­koi­tet­tu yhteis­kun­nal­lis­ten epä­koh­tien käsit­te­lyä musiikin keinoin. Yhdysvaltalaisen hip hop ‑musiikin perin­tees­sä tie­dos­ta­va räp on syntynyt osana poliit­tis­ta mustan tie­toi­suu­den liikettä, ja tar­kas­tel­lut yhteis­kun­nal­li­sia epäkohtia eri­tyi­ses­ti rodul­lis­ta­mi­sen kon­teks­tis­sa.

Kristillisessä räpissä ”tie­dos­ta­vuus” tar­koit­taa filo­so­fis­ten ja yhteis­kun­nal­lis­ten kysy­mys­ten poh­dis­ke­lua nime­no­maan evan­ke­li­ka­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta käsin. Tämä tar­koit­taa esi­mer­kik­si sek­su­aa­li­suu­den käsit­te­lyä miehen ja naisen välisenä ikuisena liittona.

Windhoekissa ja muualla ete­läi­ses­sä Afrikassa kes­kei­sek­si ongel­mak­si kris­ti­tyil­le räp­pä­reil­le muodostuu se, että muut yhteis­kun­nal­li­ses­ti suun­tau­tu­neet tie­dos­ta­vat räppärit eivät tunnusta heitä osaksi tie­dos­ta­vaa hip hoppia.

Kenttätyöni aikana open mic ‑tapah­tu­man avoimuus johti usein siihen, että vie­rai­le­vat ”maalliset” räppärit pyrkivät omissa esiin­ty­mi­sis­sä pro­vo­soi­maan kris­tit­ty­jä esiintyjä mah­dol­li­sim­man räikeästi. Muut esiin­ty­jät saat­toi­vat vastata kris­tit­ty­jen artistien varoi­tuk­siin hel­vet­tiin jou­tu­mi­sen vaaroista esi­mer­kik­si näin: ”I am hot, but you know what’s funny; I’m so cool that the devil doesn’t want me in hell!”.

Evankelikalisen räpin kiis­ta­na­lai­suus eteläisen Afrikan hip hop ‑yhteisön sisällä ei kui­ten­kaan johdu var­si­nai­ses­ti sen kris­til­li­ses­tä sanomasta. Pikemminkin syynä on se, että viitteet kris­ti­nus­koon ovat aikai­sem­min liit­ty­neet sekä Yhdysvaltojen että eteläisen Afrikan tie­dos­ta­vas­sa hip hopissa tiiviisti mustien tais­te­luun kan­sa­lai­soi­keuk­sien puolesta.

Nykyiset kristityt räppärit eivät pää­sään­töi­ses­ti tar­kas­te­le maailmaa siitä mustan tie­toi­suu­den poliit­ti­ses­ta vii­te­ke­hyk­ses­tä käsin, joka on ollut mää­rit­tä­vä tekijä tie­dos­ta­val­le hip hopille. Tämän kol­lek­tii­vi­sen poliit­ti­sen tie­toi­suu­den sijasta evan­ke­li­ka­li­sen hip hopin keskiössä ovat hen­ki­lö­koh­tai­nen uskon­rat­kai­su ja yksilön kohtaamat sosi­aa­li­set ja hen­gel­li­set ongelmat. Henkilökohtainen näkökulma vai­kut­taa­kin olevan yksi tekijä kris­til­li­sen hip hopin suosion takana Namibiassa.

Onko kristillinen hip hop sittenkin paholaisen juoni?

Raja-aidat kris­til­li­sen räpin ja tie­dos­ta­van hip hop ‑kult­tuu­rin välillä voivat myös murtua. Esimerkiksi yhdys­val­ta­lai­nen kris­til­li­sen hip hopin kär­ki­täh­ti Lecrae on pyrkinyt käsit­te­le­mään kol­lek­tii­vi­sia poliit­ti­sia kysy­myk­siä osoit­ta­mal­la tukensa Black lives matter ‑liik­keel­le.

Kuva: Camille Couvez (CC0)

Kristillisten räppärien yhteis­kun­nal­li­set kan­na­no­tot, ja toisinaan jopa kris­til­li­nen hip hop yli­pää­tän­sä, ovat kuitenkin herät­tä­neet vahvaa vas­tus­tus­ta kon­ser­va­tii­vi­sim­mis­sa evan­ke­li­ka­li­sis­sa ylei­söis­sä. Konservatiivisesta näkö­kul­mas­ta käsin räp­pä­rei­den poliit­ti­set kan­na­no­tot asettavat heidän evan­ke­li­ka­li­sen sanomansa sivu­roo­liin, ja muuttavat kris­til­li­sen musiikin maal­li­sek­si.

Namibiassa kris­til­lis­tä hip hop ‑musiikkia kohtaan tunnettu epäluulo on vahvinta niissä karis­maat­ti­sis­sa seu­ra­kun­nis­sa, joissa paho­lai­sen ja pahojen henkien toiminta maan päällä koetaan todel­li­se­na uhkana kris­ti­tyil­le. Näissä seu­ra­kun­nis­sa popu­laa­ri­musiik­ki — myös kris­til­li­nen sellainen — nähdään usein yhtenä mah­dol­li­se­na väylänä, jonka kautta paho­lai­nen voi toimia maan päällä. 

Yksi tun­ne­tuim­mis­ta kris­til­li­sen hip hopin krii­ti­kois­ta on ame­rik­ka­lai­nen pastori George Craige Lewis, jonka näke­myk­set hip hopin demo­ni­suu­des­ta ovat vai­kut­ta­neet evan­ke­li­ka­li­ses­sa yhtei­sös­sä kan­sain­vä­li­ses­ti. Lewisin näke­myk­set olivat hyvin tun­net­tu­ja myös nami­bia­lai­sis­sa seu­ra­kun­nis­sa.

Saarnoissaan Lewis esittää teorian, jonka mukaan hip hop koko­nai­suu­des­saan on demo­nis­ten voimien luoma väline kris­tit­ty­jen har­hau­tuk­sek­si. Lewis kertoo myös eheyt­tä­neen­sä hip hop ‑muusi­koi­ta juma­lan­pal­ve­luk­sis­saan ja pois­ta­neen­sa heistä pahoja henkiä soit­ta­mal­la heille itse sävel­tä­mään­sä gospel-musiikkia.

Tapaamani kristityt räppärit olivat ymmär­re­tys­ti tur­hau­tu­nei­ta kris­tit­tyyn hip hopiin koh­dis­tu­vis­ta ennak­ko­luu­lois­ta. Samanaikaisesti he jakoivat yleisen evan­ke­li­ka­li­sen käsi­tyk­sen seku­laa­rin musiikin hen­gel­li­ses­ti tur­me­le­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta. Olihan juuri tämä ollut syynä siihen, että he halusivat kääntää seku­laa­rin kult­tuu­rin kris­til­li­sek­si ja kri­ti­soi­da laajemman hip hop ‑kult­tuu­rin maal­li­suut­ta ja mate­ri­aa­li­suut­ta.

Kristitty populaarimusiikki Suomessa

Edellä olen sukel­ta­nut etno­gra­fi­siin esi­merk­kei­hin Namibian Windhoekista osoit­taak­se­ni, miten kristityt muusikot saattavat joutua ris­ti­pai­nee­seen kon­ser­va­tii­vis­ten seu­ra­kun­tien ja sosi­aa­li­ses­ti tie­dos­ta­van hip hop ‑kult­tuu­rin välissä.

Toisaalta olen kuvannut, kuinka kris­ti­tys­tä hip hopista on muo­dos­tu­nut nopeasti eteenpäin kehittyvä ala­kult­tuu­ri, joka on puhu­tel­lut nuoria nami­bia­lai­sia hen­ki­lö­koh­tai­sel­la otteel­laan ja kri­tii­kil­lään laajemman hip hop ‑kult­tuu­rin oletettua hen­gel­lis­tä tyhjyyttä ja mate­ria­lis­mia kohtaan. 

Tekstin alussa viittasin evan­ke­li­ka­lis­ten liik­kei­den ja niiden ala­kult­tuu­rien kasvavaan rooliin Suomessa. Myös meillä kris­til­li­ses­tä hip hopista on tullut näkyvä ilmiö. Esimerkiksi kristityn hip hop ‑duo Immanuelin kappale ”King of the Jungle” nousi vuonna 2013 YLEX:n ylei­söää­nes­tyk­siin perus­tu­van ryt­mi­ba­ro­met­ri-lis­tauk­sen kärkeen.

Tänä vuonna evankelis-lute­ri­lai­sen kirkon ja sen piirissä toimivan kon­ser­va­tii­vi­sen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen väliseksi kiis­ta­ka­pu­lak­si nousi Maata Näkyvissä ‑musiik­ki­fes­ti­vaa­li ja nais­pap­pien toi­mi­mi­nen fes­ti­vaa­lin juma­lan­pal­ve­luk­ses­sa. Kristillinen popu­laa­ri­musiik­ki ja sen luomat koh­taa­mi­set ovat kes­kei­ses­sä asemassa myös suo­ma­lai­ses­sa evankelis-lute­ri­lai­ses­sa nuo­ri­so­työs­sä ja sen arvojen mää­rit­te­lys­sä.

Postsekulaari kehi­tys­kul­ku ja siihen liittyvä uskon­nol­li­nen pola­ri­saa­tio on siis selvästi näh­tä­vil­lä myös koti­maas­sam­me. On luultavaa, että uskon­nol­li­set vakau­muk­set tulevat säilymään ja kas­vat­ta­maan rooliaan poliit­ti­sen mää­rit­te­ly­kamp­pai­lun kohteina ja välineinä tulevina vuosina ja vuo­si­kym­me­ni­nä. Toisena selvänä kehi­tys­kul­ku­na on havait­ta­vis­sa popu­laa­ri­musii­kin kasvava merkitys näiden uskon­nol­lis­ten vakau­mus­ten mää­rit­te­lys­sä.

Oleellinen kysymys ant­ro­po­lo­geil­le on, miten uskontoon liittyvät iden­ti­tee­tit kohtaavat tai törmäävät yhteen suo­ma­lai­sis­sa nuoriso- ja ala­kult­tuu­reis­sa, ja miten kristityt muusikot toimivat pyhäksi koetun sanoman kanssa seku­laa­reis­sa musiik­kiyh­tei­söis­sä Pohjoismaissa. 

  • Podcast-lukija: Milla Heikkinen
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Matt Botsford (CC0)

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Tuomas Järvenpää on kulttuurintutkimuksen alalta väitellyt mediakulttuurin ja viestinnän tutkimuksen yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut etnografisin menetelmin roots reggae -musiikkia Suomessa ja Etelä-Afrikassa sekä kristillistä hip hoppia Namibiassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Lopettaako Libanonin "lokakuun vallankumous" sisällissodan, joka loppui 30 vuotta sitten? Lokakuussa 2019 kansa lähti Libanonissa kaduille vaatimaan loppua korruptiolle, sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä uusia vaaleja. Ennen kaikkea vallankumoukselliset vaativat maan uskonkuntien väliselle vallanjaolle perustuvan järjestelmän kaatamista.