Miksi lumettomuus häiritsee?

Yle uutisoi mar­ras­kuus­sa lähes koko Suomen lumet­to­muu­des­ta. Tilanne ei ole Etelä-Suomen osalta pal­joa­kaan muuttunut joulukuun puolella. Twitter-kyselymme perus­teel­la lumet­to­muus vaivaa monia.

Ulos katsoessa voi tuntua, että jotain on vialla. Lumiauran kolinan sijasta pihalla voi kaikua ruo­hon­leik­ku­rin ääni. Jonkun mielestä lumeton maisema tähän vuo­den­ai­kaan on yksin­ker­tai­ses­ti väärin, toinen uhoaa muut­ta­van­sa talveksi poh­joi­seen, sillä ilman “oikeaa talvea” elämästä puuttuu jotain.

Suomen kielessä on kymmeniä lunta, sen olo­muo­to­ja ja jälkiä lumessa tar­koit­ta­via sanoja. On han­kiais­ta, nuoskaa ja kieppiä. Näyttelijä Pamela Tolan sukunimi tar­koit­taa latua, jonka päälle on satanut hieman uutta lunta. “Rakkaalla lapsella on monta nimeä” pätee myös asioiden kult­tuu­ri­sen mer­ki­tyk­sen arvioin­nis­sa.

Lumi on osa “suo­ma­lai­suu­des­ta” yllä­pi­det­tyä romant­tis­ta kan­sal­lis­ku­vas­toa ja ‑iden­ti­teet­tiä. Suomen lipussa sanotaan olevan vas­tak­kain talven val­koi­suus ja kesän siniset vesistöt. Ja eikös kyl­män­kes­tä­vyy­den ole ajateltu aina tal­vi­so­das­ta lähtien olevan yksi suo­ma­lai­suu­den tun­nus­mer­keis­tä? Kestettävä kylmä vain on käynyt vähiin.

Itse lumi on kuitenkin vain auraus­ka­san huippu. On puhuttava säästä! Kulttuurinen mie­len­kiin­to säähän on vahva. Kommentoimme ja havain­noim­me sitä jat­ku­vas­ti. Sää on helppo puhee­nai­he: epä­mu­ka­van hil­jai­suu­den voi rikkoa kom­men­toi­mal­la kamalaa ilmaa.

Ilmastoantropologiaan pereh­ty­neen Mike Hulmeen mukaan viehätys säähän perustuu sen enna­koi­mat­to­muu­teen. Sää ei tottele haluja tai odotuksia. Sitä ei voi ennustaa kovin pit­kä­kes­toi­ses­ti tai täydellä var­muu­del­la. Ihminen kultivoi metsiä, meriä ja vuoria, mutta säässä on ilmas­ton­muu­tok­ses­ta huo­li­mat­ta jotakin kos­ke­ma­ton­ta, hal­lit­se­ma­ton­ta ja jopa juma­lal­lis­ta. Hulme vihjaa, että juuri tämä maagisuus saa meidät puhumaan säästä niin paljon.

Lumettomuudessa ei ole kyse pel­käs­tään säästä, vaan koko­nai­ses­ta vuo­de­na­jas­ta. Lumi kun merkitsee ennen kaikkea talvea. Vuodenajat ovat kult­tuu­ri­si­don­nai­sia käsit­tei­tä. Niitä voi olla eri määrä, ja niiden alkua ja loppua mää­ri­tel­lään eri perustein. Suomessa talvi tulee lumen myötä.

Hulme esittää, että ilmastoa voi kuvailla paitsi viral­li­sin sää­ti­las­toin, myös intui­tii­vi­sem­min: sosi­aa­li­se­na ja koke­mus­joh­tei­se­na muis­ti­ku­va­na siitä, millainen sää tiettyyn vuo­den­ai­kaan tietyssä paikassa pitäisi olla. Tiedämme tarkkaan, millaiset sää­olo­suh­teet koti­paik­ka­kun­nal­lam­me val­lit­se­vat; talvet ovat sitä ja kesät tätä.

Hulmeen mukaan vuo­den­ajoil­la on tärkeä psy­ko­lo­gi­nen ja kult­tuu­ri­nen tehtävä: ne vastaavat tar­pee­seen tuntea vakautta ja sään­nöl­li­syyt­tä. Sää muuttuu jat­ku­vas­ti. Sen kuuluu vaihdella, mutta vuo­de­na­jat ovat vakio ja sään­nöl­li­sek­si oletettu asia. Ne luovat turvaa, nor­maa­liut­ta ja vakautta val­lat­to­mien sää­ti­lo­jen oheen. Hulme päättelee, että ajatus tietystä ilmas­tos­ta ja vuo­den­ajois­ta on ihmisen kult­tuu­ri­nen yritys luoda ilmas­tos­ta hal­lit­ta­va ja selkeä koko­nai­suus.

Iso osa elä­mäs­täm­me jär­jes­täy­tyy enemmän tai vähemmän sään ja ilmaston mukaan. Sää vaikuttaa ihmisten toimiin, sosi­aa­li­seen jär­jes­täy­ty­mi­seen, asu­tuk­seen, vaat­tei­siin ja talouteen. Sää on myös joka­päi­väi­nen kehol­li­nen kokemus. Monet asiat vaih­te­le­vat vuo­de­nai­ko­jen mukaan — esi­mer­kik­si sosi­aa­li­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen määrä tai muoto. Ei ihme, että lumet­to­muus, ja sen myötä tal­vet­to­muus, tuntuu monista oudolta.

  1. Hulme, Mike. “Better Weather?: The Cultivation of the Sky.” Cultural Anthropology 30, no. 2 (2015): 236 – 244. https://​doi​.org/​1​0​.​1​4​5​0​6​/​c​a​3​0​.​2​.06

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Suvi Jaakkola on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin toinen päätoimittaja. Suvia kiinnostavat mm. liminaaliset elämäntilanteet, psykologisen antropologian soveltaminen käytäntöön sekä robottien ja ihmisten yhteiselo.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Mökkeilyssä ei vaikuta olevan kyse mukavasta lomailusta. Ihmiset suuntaavat keskelle ei mitään paikkoihin, joissa on paljon hyttysiä ja ulkohuussi, mutta ei juoksevaa vettä eikä aina sähköäkään. Vaikka tuottavuutta ihannoidaan, kaupungit tyhjenevät mökkikauden huipun aikaan. Elämän perusasiat ovat vaivalloisempia mökillä: jopa lämmitys ja ruoanlaitto vaativat ruumiillista työtä.