Miksi lumettomuus häiritsee?

Yle uutisoi mar­ras­kuus­sa lähes koko Suomen lumet­to­muu­des­ta. Tilanne ei ole Etelä-Suomen osalta pal­joa­kaan muuttunut joulukuun puolella. Twitter-kyselymme perus­teel­la lumet­to­muus vaivaa monia.

Ulos katsoessa voi tuntua, että jotain on vialla. Lumiauran kolinan sijasta pihalla voi kaikua ruo­hon­leik­ku­rin ääni. Jonkun mielestä lumeton maisema tähän vuo­den­ai­kaan on yksin­ker­tai­ses­ti väärin, toinen uhoaa muut­ta­van­sa talveksi poh­joi­seen, sillä ilman “oikeaa talvea” elämästä puuttuu jotain.

Suomen kielessä on kymmeniä lunta, sen olo­muo­to­ja ja jälkiä lumessa tar­koit­ta­via sanoja. On han­kiais­ta, nuoskaa ja kieppiä. Näyttelijä Pamela Tolan sukunimi tar­koit­taa latua, jonka päälle on satanut hieman uutta lunta. “Rakkaalla lapsella on monta nimeä” pätee myös asioiden kult­tuu­ri­sen mer­ki­tyk­sen arvioin­nis­sa.

Lumi on osa “suo­ma­lai­suu­des­ta” yllä­pi­det­tyä romant­tis­ta kan­sal­lis­ku­vas­toa ja -iden­ti­teet­tiä. Suomen lipussa sanotaan olevan vas­tak­kain talven val­koi­suus ja kesän siniset vesistöt. Ja eikös kyl­män­kes­tä­vyy­den ole ajateltu aina tal­vi­so­das­ta lähtien olevan yksi suo­ma­lai­suu­den tun­nus­mer­keis­tä? Kestettävä kylmä vain on käynyt vähiin.

Itse lumi on kuitenkin vain auraus­ka­san huippu. On puhuttava säästä! Kulttuurinen mie­len­kiin­to säähän on vahva. Kommentoimme ja havain­noim­me sitä jat­ku­vas­ti. Sää on helppo puhee­nai­he: epä­mu­ka­van hil­jai­suu­den voi rikkoa kom­men­toi­mal­la kamalaa ilmaa.

Ilmastoantropologiaan pereh­ty­neen Mike Hulmeen mukaan viehätys säähän perustuu sen enna­koi­mat­to­muu­teen. Sää ei tottele haluja tai odotuksia. Sitä ei voi ennustaa kovin pit­kä­kes­toi­ses­ti tai täydellä var­muu­del­la. Ihminen kultivoi metsiä, meriä ja vuoria, mutta säässä on ilmas­ton­muu­tok­ses­ta huo­li­mat­ta jotakin kos­ke­ma­ton­ta, hal­lit­se­ma­ton­ta ja jopa juma­lal­lis­ta. Hulme vihjaa, että juuri tämä maagisuus saa meidät puhumaan säästä niin paljon.

Lumettomuudessa ei ole kyse pel­käs­tään säästä, vaan koko­nai­ses­ta vuo­de­na­jas­ta. Lumi kun merkitsee ennen kaikkea talvea. Vuodenajat ovat kult­tuu­ri­si­don­nai­sia käsit­tei­tä. Niitä voi olla eri määrä, ja niiden alkua ja loppua mää­ri­tel­lään eri perustein. Suomessa talvi tulee lumen myötä.

Hulme esittää, että ilmastoa voi kuvailla paitsi viral­li­sin sää­ti­las­toin, myös intui­tii­vi­sem­min: sosi­aa­li­se­na ja koke­mus­joh­tei­se­na muis­ti­ku­va­na siitä, millainen sää tiettyyn vuo­den­ai­kaan tietyssä paikassa pitäisi olla. Tiedämme tarkkaan, millaiset sää­olo­suh­teet koti­paik­ka­kun­nal­lam­me val­lit­se­vat; talvet ovat sitä ja kesät tätä.

Hulmeen mukaan vuo­den­ajoil­la on tärkeä psy­ko­lo­gi­nen ja kult­tuu­ri­nen tehtävä: ne vastaavat tar­pee­seen tuntea vakautta ja sään­nöl­li­syyt­tä. Sää muuttuu jat­ku­vas­ti. Sen kuuluu vaihdella, mutta vuo­de­na­jat ovat vakio ja sään­nöl­li­sek­si oletettu asia. Ne luovat turvaa, nor­maa­liut­ta ja vakautta val­lat­to­mien sää­ti­lo­jen oheen. Hulme päättelee, että ajatus tietystä ilmas­tos­ta ja vuo­den­ajois­ta on ihmisen kult­tuu­ri­nen yritys luoda ilmas­tos­ta hal­lit­ta­va ja selkeä koko­nai­suus.

Iso osa elä­mäs­täm­me jär­jes­täy­tyy enemmän tai vähemmän sään ja ilmaston mukaan. Sää vaikuttaa ihmisten toimiin, sosi­aa­li­seen jär­jes­täy­ty­mi­seen, asu­tuk­seen, vaat­tei­siin ja talouteen. Sää on myös joka­päi­väi­nen kehol­li­nen kokemus. Monet asiat vaih­te­le­vat vuo­de­nai­ko­jen mukaan — esi­mer­kik­si sosi­aa­li­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen määrä tai muoto. Ei ihme, että lumet­to­muus, ja sen myötä tal­vet­to­muus, tuntuu monista oudolta.

  1. Hulme, Mike. “Better Weather?: The Cultivation of the Sky.” Cultural Anthropology 30, no. 2 (2015): 236 – 244. https://​doi​.org/​1​0​.​1​4​5​0​6​/​c​a​3​0​.​2​.06

Kirjoittaja

Suvi Jaakkola on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin toinen päätoimittaja. Suvia kiinnostavat mm. liminaaliset elämäntilanteet, psykologisen antropologian soveltaminen käytäntöön sekä robottien ja ihmisten yhteiselo.

OSALLISTU KESKUSTELUUN