Jonne on tullut jäädäkseen

Kouluikäisten lasten ja nuorten kielessä sana “jonne” pitää pintansa. Mitä tuo sana tarkoittaa, ja millaisia sävyjä sen sosiaaliseen merkitykseen sisältyy? AntroBlogi kävi haastattelemassa kouluikäisiä lapsia jonneudesta.

Porukka yläkouluikäisiä poikia kävelee yhdessä koulusta kohti lähintä markettia. Yhtäkkiä heidät ohittaa fillarilla keulien muutama koulutien alkutaipaleella oleva pikkujäbä. Toinen korkeintaan seitsemän kesää nähneistä pojista näyttää keskisormea isommille pojille ja älähtää: ”Äitis oli ja niin on nykyäänki”. Heti pikkupoikien pingahdettua ohi, Nikke toteaa kavereilleen: ”Kunnon jonne”.  

Mitä luultavimmin suurella osalla koulutaipaleensa jo aloittaneista suomalaislapsista on haisu siitä, mitä jonne tarkoittaa. Varsinkin peruskoulua käyvien poikien keskuudessa sana on kovassa käytössä. Lyhykäisyydessään jonnella viitataan miespuoliseen ala- tai yläkouluikäiseen nuorukaiseen, joka tavalla tai toisella käyttäytyy hyvän maun rajoja rikkoen. Naispuolista jonnea kutsutaan jonnaksi.

Nikke, 14, kertoo käyttäneensä jonne-sanaa koko peruskoulun ajan. Nuorempana hän viljeli termiä paljon enemmän, nykyään harvemmin. Kyseessä on siis “vanha juttu”. Edelleen kaveriporukassa osataan tunnistaa ainakin ajoneuvoillaan näyttävästi keulivat mopojonnet ja energiajuomien suurkuluttajat eli ES-jonnet. Pääasiassa he tarkoittavat jonnella tavalla tai toisella typerästi käyttäytyvää lasta tai nuorta.

– Nehän on sellasia tyhmiä ihmisiä. Ne tekee kaikennäkösiä juttuja, mitä päähän tulee, Nikke toteaa.

Nikke uskoo sanan käytön laajentuneen ilmiöksi Youtube-videopalvelusta löytyvän kymmenosaisen animaation Joni, Make & Viljami – Kultainen ES tähden. Tämä on yksi tätä artikkelia varten haastattelemieni lasten ja nuorten suusta kuulemistani termin alkuperämyyteistä.

Toinen tarina vie englanninkielisen 4chan- keskustelu-, kuva- ja piirustusfoorumin suomalaisversio Kuvalaudan ja pelien ympärille syntyneen Jonnewebin käyttäjien kohtaamiseen. Kuvalaudan käyttäjät alkoivat nimittämään nettifoorumillaan esiintyviä Jonnewebin käyttäjiä jonneiksi, viitaten pääasiassa heidän nuoreen ikäänsä ja tietämättömyyteensä.

Lasten ja nuorten keskuudessa termin alkuperä ei ole kuitenkaan oleellinen. Oleellisempaa on sosialisoitua ymmärtämään ja käyttämään termiä. Vaikka kouluikäiset käyttävät erisnimestä kehkeytynyttä yleisnimeä pääasiassa negatiivissävytteisessä mielessä, jonne-käsitteen ilmaisukyky ja merkityspotentiaali vaikuttavat varsin sävykkäiltä.

Tämä artikkeli pohjaa kymmenen pääkaupunkiseudulla peruskoulua käyvän lapsen haastatteluun vuoden 2018 lopulla. Kirjoittajalle jonne terminä tuli tutuksi syksyllä 2017, kun hän pro gradu -tutkielmaansa varten teki kenttätyötä helsinkiläisessä alakoulussa. Tekstissä olevat tapahtumakatkelmat perustuvat niin lasten tilannekuvauksiin kuin kirjoittajan omiin havaintoihin.

Jonnen karikatyyri

Pääasiassa jonne ymmärretään nuorukaiseksi, joka terveyssuosituksista välittämättä suurkuluttaa erilaisia energiajuomia – erityisesti markkinoiden halvimpaan hintahaarukkaan kuuluvaa EuroShopperin energiajuomaa eli ES:ää.

– Siis jonnet vetää eeässää, ja lihoo nopeesti siitä eeässästä. Sit ne kiroilee ja vetää sipsii ja karkkii ja juo juissia pullon suusta. Ne juo sitä sekajuissii. Sit ne syö varmaa jotain mikropizzaa kylmänä, luettelee Vilho, 9, jonnen ravintoympyrän sisältöä.

Energiajuomien ylenpalttinen käyttö aiheuttaa fyysistä tärinää, jota kutsutaan jonnejen keskuudessa pärinäksi. Siinä missä kolajuoma voi lapsilla saada aikaan niin kutsutun sokerihumalan, jonne hakeutuu tiloihin ES:än avulla. Nämä viattomilta kuulostavat pärinät ovat vieneet Suomessa lapsia ja nuoria jopa sairaalahoitoon.

Sampsa, 10, painottaa, että jonnen huonot elintavat eivät liity ainoastaan ravintoon. Jotkut jonnet eivät juurikaan ulkoile, vaan pelaavat mieluummin tietokonepelejä sisätiloissa tuntikausia putkeen. Jos jonne päätyy kavereidensa kanssa ulos hengailemaan, hän on siellä myöhään ja ajautuu tekemään konnuuksia liian vähissä vaatteissa.

– Talvella niillä ei ole ulkohousuja, vaan niillä on ihan semmoset perusadidaksen verkkarit tai lötköt farkut ja varmaan vaan joku umpihuppari ja ihan lenkkarit vaan, Sampsa kertoo.

Jonneja pidetään turhamaisina, koska he laittavat kaikki vähät rahansa näyttäviin vaatteisiin, energiajuomiin ja herkkuihin. Jonnejen itseymmärrys ei kuitenkaan ole välttämättä lainkaan näin negatiivinen. Esimerkiksi energiajuomien nauttiminen koetaan vahvasti osana heidän vaalimaansa alakulttuuria, ja näin myös tapana luoda omaa identiteettiä. Lisäksi jonnet saattavat olla ylpeitä imagostaan normeja rikkovina hahmoina, jotka uskaltavat tehdä luvattomuuksia anteeksi pyytelemättä. Heitä myös saatetaan ihailla joidenkin lasten keskuudessa tämän kapinahenkisyyden tähden.

Kuva: Tookapic (CC0)

Jonnet kouluyhteisössä

Alakouluikäiset pojat huomaavat ryhmän lökäpöksyihin, huppareihin, lippiksiin ja tennareihin pukeutuneita, energiajuomia hörppiviä yläkouluikäisiä poikia hengailemassa koulun pihalla. Pienemmät pojat ryntäävät uteliaan innokkaina isompien luokse, tervehtien ’isojonneja’. Yksi vanhemmista pojista noteeraa uudet tulokkaat teatraalisen näyttävästi nostaen oikean kätensä tervehdykseen ja tervehtien kaikkia pieniä kovalla äänellä: ”Mitä pikkujonnet!”. Kaikessa spontaaniudessaan kohtaaminen on veljellisen riemukas.

Koulussa jonnet kategorisoidaan kolmeen luokkaan. Pikkujonnet ottavat mallia isojonneista, mutta heidän omaksumat huonot tavat ilmenevät lähinnä rumana kielenkäyttönä sekä kanssaoppilaisiin ja opettajiin kohdistuvana kovisteluna. Isojonnejen rikkeet saattavat olla jo vakavampia. Puolijonnena taas pidetään henkilöä, joka esittää tiettyjen kavereiden seurassa kovista, mutta säilyttää muutoin hyvät tavat.

– Jotkut ykköset esittää coolimpaa, ja ne luulee, että ne on isompia, ku ne on. Jotkut haluu olla niinku isojonnet, mut se ei oikeesti oo niin kivaa, koska jotkut haukkuu niitä. Voi tuntuu huonolta kans itsestä, koska joutuu jälki-istuntoon ja ei saa mitään hyvää arvosanaa koulussa. Ei se oo mikään hyvä asia periaatteessa, pohtii Vilma, 10.

Koulussa jonnemainen käytös konkretisoituu isottelussa, kovistelussa, coolin tyypin esittämisessä tai kehuskelussa. Jonnejen ajatellaan erottuvan joukosta, mutta ei  edukseen. Jonnet saattavat toimia varoittavina esimerkkeinä, sillä he ajautuvat riitoihin auktoriteettien kanssa ja harvoin pärjäävät koulussa.

Jonnen tragedia

Haastattelemieni lasten mukaan jonne on vahva ainoastaan viiteryhmänsä keskuudessa, vaikka haluaisi olla yleispätevästi jotakin suurta ja noteerattavaa. Laajempi sosiaalinen yhteisö, eli suurin osa jonnejen ikä- tai luokkatovereista, ei kuitenkaan osta heidän paremmuuttaan. Jonnejen nähdään sen vuoksi toteuttavan itseään tavoilla, jotka asettavat heidät marginaaliin.

Kuva: Matthias Zomer (CC0)

Moni lapsi paheksuu jonnejen kurittomuutta tai säälii heidän sokeuttaan omalle tökeryydelleen, mutta toisaalta jonnejen osaa myös ihmetellään. Eikö heillä ole sellaisia vanhempia, jotka huolehtisivat pelaamisen rajoittamisesta, säänmukaisesta pukeutumisesta, terveellisestä ruoasta tai kotiintuloajoista?

Jonne edustaa lasten mielikuvissa selkeästi alemman sosioekonomisen luokan lasta tai nuorta.

-Jonnet on usein myös sellasii aika köyhii, totesi Karri, 10.

Lasten kertoman perusteella saattoikin päätellä jonnejen köyhyyden paljastuvan heille ominaisessa tavassa arvottaa tiettyjä asioita tärkeiksi. Näiden mieltymysten nähtiin pohjaavan heikkoihin sosiaalisiin resursseihin ja huonoon makuun. Jonnejen ajateltiin käyttävän rahaa harkitsemattomasti, viis veisaavan koulunkäynnistä tai terveellisistä elämäntavoista, ja näin ollen myös tulevaisuudestaan. Alakulttuurina jonneuden ajateltiinkin kasvattavan pidemmällä tähtäimellä yksilön syrjäytymisriskiä suhteessa muuhun yhteiskuntaan.

Jonneus sosiaalisena ilmiönä

Vaikka jonneus on oma erityislaatuinen ilmiönsä, se vaikuttaa olevan monin tavoin myös puhdas lisäys haukkumasanojen kavalkadiin, samoin kuin vaikkapa urpo ja uuno aikanaan. Haastattelemieni tyttöjen mukaan jonne-sanan käytöstä tulisikin siksi pidättäytyä. Suurin osa pojista taas ei ota sen käyttöä niin vakavasti. Mielipide-ero vaikutti johtuvan siitä, että tyttöjen keskuudessa jonne-sanan kautta ilmaistaan sosiaalisia sääntöjä. Poikien parissa sanan käyttö taas näyttäytyi pääasiassa humoristissävytteisenä sosiaalisena toimintana.

Seelan, 10, mukaan jonneus voitaisiin sallia itsemäärittelyn kategoriana, mutta ei ulkopuolisen antamana leimana:

-Se sana voitais silleen lopettaa, että jos joku haluu, et sitä sanotaan jonneks, niin sit saa. Mut jos joku ei haluu, niin se on nimittelyy ja kiusaamista. Sitä ei sais käyttää pahaan tarkoitukseen, mutta jos joku on silleen, että ”mä oon ihan jonne” ja esim. haluis et kaverit sanoo sitä jonneks, niin sit saa.

Mitä vanhempi oppilas, sitä “vanhempana juttuna” jonneutta pidetään. Jonne-sanaan liittyvä innostus onkin vahvinta eritoten juuri koulun aloittaneilla oppilailla. Sosiaalisena ilmiönä jonnittelu näyttää pysyvän hengissä, koska vuosittain uusi joukko koulutulokkaita oppii sanan merkityksen, innostuu viljelemään sitä ja näin ylläpitämään tietoutta jonneudesta.

-Ykköset, kakkoset ja kolmoset käyttää ehkä eniten sitä sanaa, ja sit vähiten ylemmät. Nuorilla se on uus juttu, et sit se kestää silleen koulussa vuos tai kaks. Jos ne on just esim. kuullu sen, niin ne tietää ja alkaa käyttää. Ne kuulee, mitä se tarkottaa ja ne voi olla silleen, että toi vaikuttaa vähän jonnelta ja alkaa käyttää sitä. Ja jotkut ykköset haluu olla jonneja ja silleen, osaa Viivi, 10, kertoa.

Jonne-sanan oppiminen ja jonnemaisen käytöksen tunnistaminen kuuluu monessa määrin koulukulttuuriin sosialisoitumiseen. Lisäksi se ilmentää lasten kyvykkyyttä kategorisoida identiteettejä ja muotoilla kantaansa vallitseviin normeihin.

Kuva: Igor Sergeyev (CC0)

Toimitus

• Podcast-lukija: Milla Heikkinen
• Verkkotaitto: Taina Cooke
• Artikkelikuva: Robert Anasch (CC0)