Matti Nykänen, kansallinen veijarihahmo

Helmikuun alussa kuolleen mäki­hyp­pää­jä Matti Nykäsen hen­ki­lö­hah­mos­sa yhdis­ty­vät urhei­lul­li­nen ylivoima ja vuosien saatossa syven­ty­neet hen­ki­lö­koh­tai­set ongelmat. Juuri Nykäsen hen­ki­lö­hah­mon ris­ti­rii­tai­suus tekee sekä hänestä itsestään että hänen kuo­le­maan­sa seu­ran­nees­ta jul­ki­ses­ta kes­kus­te­lus­ta ant­ro­po­lo­gi­ses­ti kiin­nos­ta­via pohdinnan aiheita.

Uskontoantropologian piirissä käyty kes­kus­te­lu niin sanotusta veijari- eli trickster-hahmosta auttaa ymmär­tä­mään maailman parhaana mäki­hyp­pää­jä­nä pidetyn Nykäsen hen­ki­lö­hah­moa. Veijarihahmo on yhteisön rajoja rikkova myyttinen sankari. Hän ei välitä val­lit­se­vas­ta moraa­lis­ta, mutta kykenee silti (ja ehkä juuri siksi) ylit­tä­mään vakiin­tu­neet rajat ja luomaan jotain aivan uutta.

Samalla vei­ja­ri­hah­mo auttaa omaa yhtei­söään, ja nostaa sen ikään kuin uudelle tasolle. Näin Nykänen teki mäki­hyp­py­ural­laan. Mitaleja kah­mies­saan hän loi samalla kuvaa Suomesta ja aihetta kan­sal­li­seen ylpeyteen. Onhan juuri urheilu kan­sal­lis­tun­teen ilmai­si­ja­na ja vah­vis­ta­ja­na eräs tär­keim­mis­tä arkisen natio­na­lis­min ilme­ne­mis­muo­dois­ta. Mäkikotkan sädekehää on vah­vis­ta­nut se, että dopingin piinaaman huippu-urheilun maa­il­mas­sa Nykäsen voitot olivat tämän päih­deon­gel­mis­ta huo­li­mat­ta puhtaita.

Veijarihahmona Nykäsellä oli myös pimeä puolensa. Maailman paras mäki­hyp­pää­jä oli samalla väki­val­tai­nen tuu­ri­juop­po, jonka ede­sot­ta­muk­sis­ta saatiin lukea ilta­päi­vä­leh­tien pals­toil­ta vuo­si­kym­me­nes­tä toiseen. Mäkihyppyuran iskel­mä­lau­la­jan uraan vaihtanut Nykänen muuttui monen suo­ma­lai­sen silmissä pik­ku­hil­jaa san­ka­ris­ta pelleksi.

Välittömästi Nykäsen kuoleman jälkeen jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa tapahtui nopea siirtymä takaisin san­ka­ri­myy­tin puolelle. Kulttuurintutkija Rene Girardin ajatukset uhraa­mi­sen logii­kas­ta auttavat ymmär­tä­mään tätä muutosta. Girardilaisittain voi sanoa, että urheilu-uransa lopet­ta­nut Matti Nykänen oli han­ka­las­sa väli­ka­te­go­rias­sa, mutta kuoltuaan hän viimein toteutti uhri­po­ten­ti­aa­lin­sa ja ylevöityi. Median myl­ly­tyk­ses­sä Nykänen pik­ku­hil­jaa uhrattiin kan­sal­li­sen nau­res­ke­lun alt­ta­ril­le. Nyt tunnemme kol­lek­tii­vi­na syyl­li­syyt­tä tästä ja halua yle­vöit­tää san­ka­rim­me uudelleen.

Nykäsen kohdalla tulee myös esiin, miten san­ka­ril­le sallitaan usein sellaista, mikä leimaisi kes­ki­ver­toih­mi­sen voi­mak­kaas­ti. Esimerkiksi päih­deon­gel­ma ja naisiin koh­dis­tu­va väkivalta ovat asioita, jotka suo­ma­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa ovat varsin tuo­mit­ta­via — joskin silti käy­tän­nös­sä vali­tet­ta­van yleisiä. Mäkikotkan sädekehää “hölmöilyt” eivät kui­ten­kaan riis­tä­neet.

Asia tuli kou­riin­tun­tu­val­la tavalla selväksi, kun toi­mit­ta­ja Suvi Auvinen viittasi Nykäseen tämän kuoleman jälkeen nais­ten­hak­kaa­ja­na. Auvisen Twitter-kommentti herätti runsaasti kes­kus­te­lua ja sai osakseen myös hyvin viha­mie­lis­tä palau­tet­ta. Keskustelua voi tulkita yhtäältä siten, että merk­ki­hen­ki­lön vas­ta­koh­tai­suu­det jakavat yleisöä. Toisaalta kyse on myös siitä, että ihmiset kaipaavat san­ka­rei­ta, kuten väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Riikka Purra toi esille.

Auvisen kaltaiset radi­kaa­lit kes­kus­te­li­jat haluavat rikkoa val­lit­se­via myyttejä ja ravis­tel­la ihmisten luu­tu­nei­ta käsi­tyk­siä. Toisinaan tämä on perus­tel­tua, sillä jotkut myytit voivat olla kulut­ta­via ja vahin­gol­li­sia. Silti ihmiset tar­vit­se­vat esikuvia ja yhdis­tä­viä myyttejä. Siksi myyttien pur­ka­mi­nen ei ole yksi­no­maan vapaut­ta­vaa.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki. Juusolle voi lähettää palautetta ja kommentteja sähköpostitse: palaute.koponen@gmail.com

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Yle uutisoi hiljan, ettei koulutuksen ja ammattien sukupuolen mukainen jako ole juuri vähentynyt Suomessa viimeisen 30 vuoden aikana. Artikkeli esittelee erilaisia työelämätilastoja, joissa alojen jakautuneisuus näkyy selkeästi. Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden antropologinen tarkastelu sosiaalisesti rakennettuina, eriarvoisesti arvotettuina ominaisuuksina tarjoaa näkökulmaa artikkelin teemaan.

Meiltä tiedustellaan yhtenään, mistä resurssit laajan toimintamme pyörittämiseen tulevat. Tähän ja moniin muihin kysymyksiin vastaamme uudessa kolumnisarjassa, jossa lukija on kutsuttu kylään toimitukseen, kurkistelemaan tiedemedian tekemisen haasteisiin. Ensimmäisessä osassa puhutaan rahasta.

Suomi on rasismin kärkimaa, raportoi Euroopan perusoikeusvirasto hiljattain. Järkyttävät luvut puhuvat Suomessa tiukassa istuvasta uskosta rodulliseen ja kulttuuriseen hierarkiaan, jota ylläpidetään yhteiskunnan eri sektoreilla syrjinnällä ja väkivallalla. Taustalla vaikuttaa ajatus valkoiseksi kuvitellun Suomen ja niin kutsuttujen “länsimaiden” kulttuurin paremmuudesta.