Viime aikoina mediassa on todettu, että vanhuspalvelut Suomessa ovat riittämättömiä. Vähemmän kantaa on otettu yhteiskuntamme sosiaalisiin ulottuvuuksiin: individualismiin, suhteeseemme kuolemaan, ja siihen kuinka nämä määrittävät suhtautumista vanhuuteen ja hoitopalvelujen kriisiytymistä. Antropologinen tieto vanhuudesta Intiassa avartaa näkökulmaa vanhustenhoidosta, vastuusta ja sosiaalisesta käyttäytymisestä.

Tunteet ovat aina olleet osana antropologista tutkimusta ja tärkeässä roolissa esimerkiksi klassisissa teksteissä sukulaisuudesta ja rituaalista. Tunteilla on tärkeä merkitys myös etnografisen metodologian kannalta.