Keskitalven kemut islantilaiseen tapaan

Thorrablot on kes­ki­tal­ven islan­ti­lai­nen juhla, joka toteu­tet­tiin alun perin uhrina ukko­sen­ju­ma­la Thorille. Nykyään sitä vietetään yhdessä ruo­kail­len ja maljoja nostaen. Sen aikana pidetään puheita ja lausutaan runoja. Tärkeä osa juhlaa on perin­ne­ruo­ka­buf­fet­ti.

Juhla-ateria koostuu enim­mäk­seen liha- ja kala­tuot­teis­ta, jotka on kyp­sy­tet­ty perin­tei­seen tapaan fer­men­toi­mal­la, eli erään­lais­ta käy­mis­pro­ses­sia hyö­dyn­täen. Käyttämällä val­mis­ta­mi­nen on vanha tapa, joka tuottaa happaman, jopa ammo­niak­ki­sen maun. Menetelmällä on val­mis­tet­tu myös kuuluisa mädätetty hainliha, jota nautitaan Islannissa ympäri vuoden. Keskitalven juh­la­pöy­däs­sä on hain lisäksi muita perin­ne­herk­ku­ja: fer­men­toi­tu­ja päs­sin­ki­vek­siä, keitettyä lampaan päätä, mak­sa­mak­ka­raa, veri­va­nu­kas­ta sekä arki­sem­pia ruokia kuten savus­tet­tua lammasta ja kuivattua kalaa. Herkut tar­joil­laan tyy­pil­li­ses­ti siivuiksi lei­kat­tu­na, ruis­lei­vän ja viinan kanssa.

Thorrablotia vietetään vanhan islan­ti­lai­sen kalen­te­rin mukaan Thorrin kuu­kau­te­na, joka kestää tammikuun puo­li­vä­lis­tä helmikuun puo­li­vä­liin. Buffetti kuuluu kes­ki­tal­ven aikaan monien ravin­to­loi­den tar­jon­taan.

Perinneruoat ovat tyy­pil­li­siä maaseudun ruokia, jotka olivat pitkään har­vi­nais­ta herkkua kau­pun­gis­sa. Toisen maa­il­man­so­dan jälkeen muut­to­lii­ke maalta Reykjavikiin oli suuri, ja muut­ta­jien mukana kau­pun­kiin saapuivat alu­eel­li­set ruo­ka­la­jit. Niistä tuli erittäin suo­sit­tu­ja kes­ki­tal­ven juhlan aikaan, jolloin kau­pun­ki­lai­set nauttivat koti­seu­tu­ro­man­tii­kan hengessä “perin­teis­tä islan­ti­lais­ta ruokaa”.

Nykyisen tal­vi­ruo­ka­buf­fe­tin juuret voidaan jäljittää Naustið-ravin­to­laan Reykjavikissa. Siellä tar­jot­tiin vuonna 1958 Thorrablot-menua, jonka tarkoitus oli antaa kau­pun­ki­lai­sil­le nos­tal­gi­nen mais­tiai­nen maa­lais­ruo­as­ta ja vauh­dit­taa myyntiä hil­jai­sel­la kaudella. Ruoka kek­sit­tiin tarjoilla pitkistä puu­kau­ka­lois­ta, jollaisia oli näh­tä­vil­lä Islannin kan­sal­lis­museos­sa.

Nykyään Thorrablotiksi kutsutaan kaikkia kes­ki­tal­ven juhlia, joissa tar­joil­laan perin­ne­ruo­kia.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.

Vappu on työläisten ja opiskelijoiden karnevalistinen kevätjuhla, jolla vanhaa talvea työnnetään syrjään. Kesän voitto talvesta symboloi myös ammatillista jatkumoa, jossa nuoret osaajat pyrkivät pyyhältämään vanhojen ohi. Kevätkarnevaalien rituaaliperinteet ulottuvat jopa keskiaikaan asti.

Metron ovessa Bangkokissa on rivi tuttuja kieltomerkkejä. Ei tupakointia, ei ruokaa tai juomaa… ja mikäs tämä on? Kiellettyjen asioiden listalla on jotain pyöreää ja piikikästä. Se on durian-hedelmä, kaakkois-Aasian ristiriitaisia tunteita herättävä herkku, joka tunnetaan hajustaan.