Keskitalven kemut islantilaiseen tapaan

Thorrablot on kes­ki­tal­ven islan­ti­lai­nen juhla, joka toteu­tet­tiin alun perin uhrina ukko­sen­ju­ma­la Thorille. Nykyään sitä vietetään yhdessä ruo­kail­len ja maljoja nostaen. Sen aikana pidetään puheita ja lausutaan runoja. Tärkeä osa juhlaa on perin­ne­ruo­ka­buf­fet­ti.

Juhla-ateria koostuu enim­mäk­seen liha- ja kala­tuot­teis­ta, jotka on kyp­sy­tet­ty perin­tei­seen tapaan fer­men­toi­mal­la, eli erään­lais­ta käy­mis­pro­ses­sia hyö­dyn­täen. Käyttämällä val­mis­ta­mi­nen on vanha tapa, joka tuottaa happaman, jopa ammo­niak­ki­sen maun. Menetelmällä on val­mis­tet­tu myös kuuluisa mädätetty hainliha, jota nautitaan Islannissa ympäri vuoden. Keskitalven juh­la­pöy­däs­sä on hain lisäksi muita perin­ne­herk­ku­ja: fer­men­toi­tu­ja päs­sin­ki­vek­siä, keitettyä lampaan päätä, mak­sa­mak­ka­raa, veri­va­nu­kas­ta sekä arki­sem­pia ruokia kuten savus­tet­tua lammasta ja kuivattua kalaa. Herkut tar­joil­laan tyy­pil­li­ses­ti siivuiksi lei­kat­tu­na, ruis­lei­vän ja viinan kanssa.

Thorrablotia vietetään vanhan islan­ti­lai­sen kalen­te­rin mukaan Thorrin kuu­kau­te­na, joka kestää tammikuun puo­li­vä­lis­tä helmikuun puo­li­vä­liin. Buffetti kuuluu kes­ki­tal­ven aikaan monien ravin­to­loi­den tar­jon­taan.

Perinneruoat ovat tyy­pil­li­siä maaseudun ruokia, jotka olivat pitkään har­vi­nais­ta herkkua kau­pun­gis­sa. Toisen maa­il­man­so­dan jälkeen muut­to­lii­ke maalta Reykjavikiin oli suuri, ja muut­ta­jien mukana kau­pun­kiin saapuivat alu­eel­li­set ruo­ka­la­jit. Niistä tuli erittäin suo­sit­tu­ja kes­ki­tal­ven juhlan aikaan, jolloin kau­pun­ki­lai­set nauttivat koti­seu­tu­ro­man­tii­kan hengessä “perin­teis­tä islan­ti­lais­ta ruokaa”.

Nykyisen tal­vi­ruo­ka­buf­fe­tin juuret voidaan jäljittää Naustið-ravin­to­laan Reykjavikissa. Siellä tar­jot­tiin vuonna 1958 Thorrablot-menua, jonka tarkoitus oli antaa kau­pun­ki­lai­sil­le nos­tal­gi­nen mais­tiai­nen maa­lais­ruo­as­ta ja vauh­dit­taa myyntiä hil­jai­sel­la kaudella. Ruoka kek­sit­tiin tarjoilla pitkistä puu­kau­ka­lois­ta, jollaisia oli näh­tä­vil­lä Islannin kan­sal­lis­museos­sa.

Nykyään Thorrablotiksi kutsutaan kaikkia kes­ki­tal­ven juhlia, joissa tar­joil­laan perin­ne­ruo­kia.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuusen alle kasattavat joululahjat tunnistaa lahjoiksi siitä, että ne on kääritty koristeelliseen paperiin. Tapa liittyy myös muihin lahjoihin, ja ylittää monet kulttuuriset ja uskonnolliset erot. Lahjapaperin käyttö kertoo kokemuksesta, jossa esine ikään kuin kehystetään, ja siten osoitetaan erityislaatuiseksi.

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Ravinnon tarve on aivan perustava biologinen tarve, joka yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Antropologian näkökulmasta ruoka on kuitenkin samaan aikaan sekä fyysinen välttämättömyys että sosiaalisia suhteita ylläpitävä lahja. Monesti juuri ruoan jakaminen luo sosiaalisia siteitä ihmisten välille. Ruokaan liittyvät kulttuuriset käytännöt ja perinteet vaihtelevat merkittävästi eri puolilla maailmaa. Tämän vuoksi ruoka on kulttuuriantropologian näkökulmasta mielenkiintoinen ja monimuotoinen tutkimusaihe.

Muinaisessa maya-yhteiskunnassa kaakao oli paljon enemmän kuin herkullinen juoma. Se oli aateliston merkittävissä rituaaleissa ja juhlissa käyttämä herkku, jota uhrattiin jumalille ja haudattiin vainajan mukaan matkalle tuonpuoleiseen. Kaakao oli myös sekä valuuttaa että lääke, joka sopi niin vatsalle kuin tulehdusten hoitoon.