AntroBlogin sisällön tieteellinen uskottavuus

AntroBlogin toimitusprosessiin kuuluu, että artikkelisisältö käy läpi antropologisen arvioinnin. Miten populaarin tiedemedian sisällön arviointi eroaa tieteellisestä vertaisarvioinnista, ja ketkä sitä tekevät?

Pyrimme AntroBlogissa jul­kai­se­maan mah­dol­li­sim­man laajalle yleisölle ymmär­ret­tä­viä ja kiin­nos­ta­via sisältöjä. Toimintamme perusidea on aka­tee­mi­seen tut­ki­muk­seen pohjaavan ant­ro­po­lo­gi­sen tiedon ja näkö­kul­mien suo­dat­ta­mi­nen lähes­tyt­tä­vään, sel­ko­kie­li­seen muotoon.

Journalistisesta otteesta huo­li­mat­ta pidämme sisäl­tö­jem­me tie­teel­lis­tä uskot­ta­vuut­ta kunnia-asiana. Tasoa yllä­pi­de­tään artik­ke­lei­den ant­ro­po­lo­gi­sel­la arvion­nil­la, joka on ollut osa AntroBlogin toi­mi­tus­pro­ses­sia alusta saakka.

Käytännön toi meille perus­ta­ja­jä­se­niim­me kuuluva, AntroBlogin alku­tai­pa­leel­la mer­kit­tä­vä­nä henkisenä tukena toiminut dosentti Miia Halme-Tuomisaari. Hänen ja ant­ro­po­lo­gi Julie Billaudin vuonna 2012 perustama kan­sain­vä­li­nen verk­ko­jul­kai­su Allegralaboratory​.net käyttää tekstien arvioin­tia osana omaa toi­mi­tus­pro­ses­si­aan. Miian vahvasta suo­si­tuk­ses­ta käytäntö omak­sut­tiin myös AntroBlogiin.

Arviointi tar­koit­taa sitä, että kaikki meillä jul­kais­ta­vat artik­ke­lit käyvät läpi paitsi jour­na­lis­ti­sen muok­kauk­sen, myös tut­ki­joi­den suo­rit­ta­man kom­men­toin­ti- ja kor­jaus­kier­rok­sen. Tätä työtä meille tekevät tällä hetkellä VTT Marianna Keisalo, joka on ollut mukana lähes alusta saakka, sekä FT Tuomas Järvenpää, joka liittyi tiimiin vuoden 2018 alussa.

Halme-Tuomisaaren kanssa ensim­mäi­se­nä tie­teel­li­se­nä arvioi­ja­nam­me toimi alku­pe­räi­seen toi­mi­tus­tii­mim­me kuulunut VTT Timo Kallinen, joka työs­ken­te­lee nykyään uskon­to­tie­teen pro­fes­so­ri­na Itä-Suomen yli­opis­tos­sa. Tässä artik­ke­lis­sa päästämme ääneen myös arvioijat itsensä.

Tieteellisestä vertaisarvioinnista

Tieteellinen ver­tai­sar­vioin­ti on tie­teel­li­sis­sä jul­kai­suis­sa laajalti käytössä oleva metodi. Sen avulla pyritään var­mis­ta­maan jul­kais­ta­van sisällön tie­teel­li­syys ja eettisyys. Tieteellisellä ver­tai­sar­vioin­nil­la tar­koi­te­taan tie­de­maa­il­mas­sa sitä, että jul­kais­ta­vak­si ehdotetun artik­ke­lin arvos­te­lee yksi tai useampia hen­ki­löi­tä, joiden asian­tun­te­mus on kyseisen artik­ke­lin aihe­pii­riä vastaava.

Vertaisarvioijan tulee pystyä antamaan raken­ta­vaa ja ajan tasalla olevaa palau­tet­ta tekstin sisällön tie­teel­li­ses­tä uskot­ta­vuu­des­ta ja laadusta. Tiedejulkaisun kentällä tie­teel­li­nen ver­tai­sar­vioin­ti viittaa siis tut­ki­jayh­tei­sös­sä tapah­tu­vaan itsear­vioin­tiin, jossa saman tut­ki­musai­heen parissa työs­ken­te­le­vät tutkijat vastaavat jul­kais­ta­van aineiston tie­teel­li­ses­tä integri­tee­tis­tä. Vaikka se on val­lit­se­va käytäntö, menetelmä ei ole säästynyt kri­tii­kil­tä.

Esimerkiksi kult­tuu­rin tut­ki­muk­sen alalla vai­kut­ta­va eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Mieke Bal on esittänyt kri­tiik­kiä ver­tai­sar­vioin­tia kohtaan. Balin kym­men­osai­nen kritiikki kohdistuu muun muassa arvioin­nin laatuun ja luo­tet­ta­vuu­teen, jonka sen rutii­nin­omai­suus ja ajanpuute hänen mie­les­tään asettavat kysee­na­lai­sek­si. Lisäksi Bal kritisoi ver­tai­sar­vioin­tia ase­tel­mas­ta, jossa usein saman­mie­li­set tutkijat arvos­te­le­vat toistensa artik­ke­lei­ta. Tämän voi nähdä yllä­pi­tä­vän kou­lu­kun­ta-ajattelua.

Kritiikistä ja ongel­ma­koh­dis­ta huo­li­mat­ta ver­tai­sar­vioin­ti on tie­teel­li­sen laadun takaa­mi­sen kannalta olen­nai­nen osa tie­teel­lis­tä jul­kai­se­mis­ta. Se erottaa tieteen esi­mer­kik­si tie­to­kir­jal­li­suu­des­ta, ja on tois­tai­sek­si paras systeemi, joka tie­de­ken­täl­lä on käytössä.

AntroBlogin artikkelien arviointiprosessi

Marianna Keisalo

Miten AntroBlogin arviointi eroaa tie­de­jul­kai­su­jen ver­tai­sar­vioin­nis­ta, ja millaisia haasteita siihen liittyy? Kysyimme aiheesta tekstien arvioin­tia meille tekeviltä tut­ki­joil­ta.

Akateemisessa maa­il­mas­sa tie­teel­li­sek­si ver­tai­sar­vioi­jak­si pyritään saamaan usein juuri artik­ke­li­kä­si­kir­joi­tuk­sen alan eri­tyis­asian­tun­ti­ja. AntroBlogin tekstien teemat saattavat kuitenkin vaihdella esi­mer­kik­si Etelä-Amerikan mui­nais­ten sivi­li­saa­tioi­den arkeo­lo­gi­ses­ta tut­ki­muk­ses­ta suo­ma­lais­ten polii­si­koi­rien kou­lu­tuk­seen. AntroBlogin ”senio­ri­lu­ki­ja” ei siis mitenkään voi olla näiden kaikkien eri­tyi­sa­lo­jen asian­tun­ti­ja. Tässä mielessä arvioin­ti­pro­ses­si on hyvin erilainen kuin tie­teel­li­nen ver­tai­sar­vioin­ti”, toteaa Tuomas Järvenpää.

Myös Timo Kallinen painottaa ver­tai­sar­vioin­nin ja AntroBlogille tehtävän arvioin­nin eroja. “AntroBlogissa arvioijat lukevat tut­ki­mus­ta popu­la­ri­soi­via tekstejä — eivätkä itse tut­ki­mus­ta. Pelkästään niiden pohjalta tut­ki­muk­sen tie­teel­lis­tä päte­vyyt­tä ei voi arvioida, sillä popu­laa­rit tekstit eivät sisällä sellaisia selon­te­ko­ja meto­deis­ta ja lähteistä, että arvioija voisi muodostaa tut­ki­mus­pro­ses­sis­ta järkevän kuvan, ja siten arvioida kriit­ti­ses­ti itse tuloksia. Toiseksi, tut­ki­muk­set, joihin popu­laa­rit tekstit perus­tu­vat, on jo ker­taal­leen arvioitu tie­teel­li­sin perustein. AntroBlogin arvioijat eivät ole riip­pu­mat­to­mia “ulko­puo­li­sia” arvioijia vaan osa toi­mi­tus­ta.“

Marianna Keisalo muis­tut­taa, että toisin kuin tie­teel­li­nen ver­tai­sar­vioin­ti, AntroBlogille tehtävä arviointi ei ole anonyymiä.

Vertaisarvioinnissa voi tavallaan lähestyä tekstiä vahvemmin omien tut­ki­mus­kä­si­tys­ten kautta, koska tehtävä on arvioida tut­ki­muk­sen sisältöä ja muotoa suhteessa tietyn aiheen tut­ki­muk­seen. Vertaisarvioinnissa keskeinen kysymys on, kan­nat­taa­ko tekstiä julkaista ollenkaan: mikä sen anti tut­ki­muk­sel­le on. AntroBlogissa tarkoitus on tuoda ant­ro­po­lo­gis­ta tietoa laa­jem­mal­le yleisölle, ja arvioin­nin tarkoitus on varmistaa tekstin laatu ant­ro­po­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta”, Keisalo jatkaa.

Entäpä Balin ja muiden esittämä kritiikki ver­tai­sar­vioin­tia kohtaan? Tuomas Järvenpää on eri linjoilla esitetyn kritiikin kanssa.

Toisin kuin Bal, näen, että ver­tai­sar­vioin­ti on oleel­li­nen osa tutkijan työtä ja mah­dol­li­suus tutustua uusimpaan tut­ki­muk­seen. Nuoremmille tut­ki­joil­le ver­tai­sar­vioin­ti on myös mah­dol­li­suus saada aka­tee­mi­sia meriit­te­jä, ja toisinaan arvioit­si­ja­na toi­mi­mi­ses­ta saa myös erillisen palkan.”

Lopulta arvioit­si­ja­na toi­mi­mi­ses­sa on kuitenkin kyse eet­ti­ses­tä vel­vol­li­suu­des­ta. Eettisyyttä voisi jossain tapauk­sis­sa lisätä ano­nyy­mis­tä arvioin­nis­ta luo­pu­mi­nen niin, että arvioit­si­ja joutuisi kir­joit­ta­maan arvion omalla nimellään. Balin hah­mot­te­le­ma vaih­toeh­to esi­mer­kik­si siitä, että ”kir­joit­ta­ja itse etsii palau­tet­ta työlleen”, ei kuulosta kovin vakuut­ta­val­ta vaih­toeh­dol­ta ver­tai­sar­vioin­nil­le.” Järvenpää summaa.

Timo Kallinen puo­les­taan ymmärtää kri­tiik­kiä. Kritiikki on minusta hyvin aiheel­lis­ta. Balin kohdalla ver­tai­sar­vioin­nil­le esitetty vaih­toeh­to on kuitenkin niin alku­te­ki­jöis­sään, että on vaikea sanoa, olisiko siitä enemmän haittaa vai hyötyä.”

Miten arviointi meillä toimii

Antropologia, kuten muutkin eri­tyi­ses­ti ihmis­tie­tei­siin kes­kit­ty­vät tie­tee­na­lat, on luon­teel­taan jatkuvaa kes­kus­te­lua. Tekstien arviointi ei siksi ole pelkkää faktojen tar­kis­ta­mis­ta. Arvioijat, tai “seniorit”, kuten heitä toi­mi­tuk­ses­sa kutsumme, lukevat artik­ke­lit omalla tut­ki­muk­sel­li­sel­la asian­tun­te­muk­sel­laan.

Arvioijat kom­men­toi­vat esi­mer­kik­si kohtia, joissa teksti olisi hyvä juur­rut­taa teoriaan, tai joissa käytetty teoria ei vält­tä­mät­tä ole tar­koi­tuk­seen­sa paras mah­dol­li­nen. Heidän työnsä on tarkastaa, että teksti on tarpeeksi ant­ro­po­lo­gi­nen, eikä esitä perus­te­le­mat­to­mia väitteitä tai vir­heel­lis­tä tietoa. Millaisia asioita seniorit pitävät teks­teis­sä silmällä?

Keisalo kertoo kiin­nit­tä­vän­sä teks­teis­sä huomiota ant­ro­po­lo­gi­seen uskot­ta­vuu­teen ja tekstin sel­key­teen. “Katson, onko väitteet esitelty ja perus­tel­tu riit­tä­väs­ti, ja onko teksti sellainen, että ant­ro­po­lo­gi­aa ennestään tun­te­ma­ton lukija saa oikean kuvan. Kaikissa teks­teis­sä, joita arvioin (myös opis­ke­li­jaes­seet, opin­näy­te­töt ja ver­tai­sar­vioin­ti) mietin kahta asiaa: mitkä ovat tietyn genren tai jul­kai­su­pai­kan vaa­ti­muk­set, ja mihin kir­joit­ta­ja pyrkii näiden vaa­ti­mus­ten puit­teis­sa?”

AntroBlogissa vaa­ti­muk­siin kuuluu, että teksti tuo esiin ant­ro­po­lo­gis­ta näkö­kul­maa, on yleis­ta­jui­nen ja selkeä. Kirjoittajalla voi näissä puit­teis­sa olla pää­mää­rä­nä vaikka esitellä jotain ant­ro­po­lo­gis­ta aihetta kat­ta­vas­ti eri puolilta, tehdä poliit­ti­nen kan­nan­ot­to tai kertoa viih­dyt­tä­väs­ti koke­muk­sis­taan kentällä. Jos en ole aiheen eri­tyis­asian­tun­ti­ja, voin eläytyä aihetta tun­te­mat­to­maan lukijaan, joka myöskään ei tunne aihetta, ja osoittaa missä kohtaa teksti kaipaa sel­ven­nys­tä.”, Keisalo huo­maut­taa.

Myös Järvenpää katsoo tekstejä yleisön näkö­kul­mas­ta. “Koska yleensä en ole senio­ri­lu­ki­ja­na­kaan tekstin aihe­pii­rin eri­kois­asian­tun­ti­ja, kiinnitän huomiota tekstin yleiseen loo­gi­suu­teen ja tut­ki­muk­sel­li­seen raken­tee­seen: onko tekstin väitteitä perus­tel­tu ja käykö tekstistä ilmi mihin läh­tee­seen tai päät­te­lyyn ne perus­tu­vat. Yritän myös kiin­nit­tää huomiota siihen, että teksti on luettavaa ja yleis­ta­juis­ta. Tarkistan esi­mer­kik­si, että kir­joit­ta­jan oman alan eri­kois­ter­mit on avattu yleis­ta­jui­sik­si. Nämä eri alojen eri­kois­ter­mit ovat usein myös minulle ”senio­ri­lu­ki­ja­na” tun­te­mat­to­mia.”

Kallinen mainitsee, että myös tekstien ant­ro­po­lo­gi­suu­den arviointi on tärkeää. AntroBlogin arvioin­nis­sa kyse on ollut minun mie­les­tä­ni lähinnä kah­den­lai­sis­ta asioista. Arvioidaan, millaisia yleisen tason väitteitä jonkun melko spesifin rajattuun aiheeseen liittyvän tut­ki­muk­sen pohjalta voi tehdä. Vaihtoehtoisesti pyritään ohjaamaan kir­joit­ta­jaa miet­ti­mään tut­ki­muk­sen­sa tuloksia joltakin sel­lai­sel­ta kannalta, jota hän ei tekstin perus­teel­la näytä tulleen aja­tel­leek­si. Toiseksi, muilta tie­tee­na­loil­ta tulevien tekstien kohdalla on arvioi­ta­va, missä määrin ne ovat mie­len­kiin­toi­sia ant­ro­po­lo­gi­sel­ta kannalta.”

Tuomas Järvenpää

Arviointityön haasteet

Sivusimme tekstien työs­tä­mi­seen liittyviä haasteita kolum­ni­sar­jam­me edel­li­ses­sä osassa, joka käsitteli sitä ketkä meille tuottavat sisältöjä. Mikä artik­ke­lien arvioin­nis­sa on senio­reil­le haas­ta­vin­ta? Onko arvioin­tia vaikea sovittaa osaksi muuta elämää?

Timo Kallinen

Kallinen muistelee työn olleen melko leppoisaa. “En ainakaan muista, että minun aikanani yhtään tekstiä olisi kokonaan hylätty arvioin­nis­sa — tai että olisi edes ikinä ollut kiistaa muutosten teke­mi­ses­tä. Tällainen poten­ti­aa­li arvion­ti­työs­sä kuitenkin aina on, ja se voi olla stres­saa­vaa. Muistelisin, että AntroBlogissa työtahti vaihteli paljon: oli hyvin kiireisiä aikoja ja sitten jaksoja, jolloin ei ollut hirveästi tekemistä.”

Keisalo kertoo, että jotkut tekstit voivat olla han­ka­lia­kin kom­men­toi­ta­via. “Haastavinta työ on silloin, jos teksti on vielä kovin sekavassa vaiheessa, pointtia ei löydy, tai jos siinä esitetään ant­ro­po­lo­gi­ses­ti kysee­na­lai­sia väitteitä. Tällaisia ovat esim. voi­mak­kaat yleis­tyk­set, jotka tuntuvat nousevan jostain omasta ääneen­lausu­mat­to­mas­ta taus­ta­nä­ke­myk­ses­tä. Haastavaa on myös miettiä, miten antaa raken­ta­via kom­ment­te­ja, jotka osoit­ta­vat ongelmat lan­nis­ta­mat­ta kir­joit­ta­jaa.“

Järvenpää on sisäl­lyt­tä­nyt arvioin­ti­työn osaksi työn­ku­vaan­sa, joten ajan­käy­töl­li­siä haasteita hänellä ei juuri ole.Olen ajatellut, että AntroBlogissa toi­mi­mi­nen kuuluu suoraan osaksi yliopisto-opettajan toi­men­ku­vaa­ni. Työsopimuksen yhtey­des­sä laa­dit­ta­vas­sa työ­suun­ni­tel­mas­sa on mah­dol­li­suus sijoittaa työaikaa kohtaan ”asian­tun­ti­ja­teh­tä­vät ja yhteis­kun­nal­li­nen toiminta”, johon kuuluvat tehtävät esi­mer­kik­si eri­lai­sis­sa tie­teel­li­sis­sä jul­kai­suis­sa. AntroBlogissa toi­mi­mi­nen onkin yksi muka­vim­mis­ta työ­teh­tä­vis­tä­ni ja mielekäs tapa toteuttaa yliopisto-opettajan yhteis­kun­nal­lis­ta toimintaa.”

Uutistoimitus ja muut poikkeukset

Artikkelisisältömme arvioin­nis­ta on tähän saakka vastannut kahden hengen tiimi. Julkaisemme kuitenkin vilk­kaim­mil­laan jopa 6 – 7 tekstiä viikossa. Arvioijamme käsit­te­le­vät niistä ainoas­taan artik­ke­li­si­säl­töä ja ant­ro­po­lo­gian eri­koi­sa­lo­ja esit­te­le­vää sarjaa. Arvioinnin ulko­puo­lel­le rajau­tu­vat uutis­kom­men­tit, Kulttuurishokki-sarja sekä sellaiset epä­tie­teel­li­set kolumnit, joissa kerrotaan vaikkapa toi­mi­tuk­sen kuu­lu­mi­sis­ta.

Uutistoimituksessa on käytössä oma, hieman vastaava arvioin­ti­pro­ses­si. Uutistoimitus koostuu väi­tös­kir­ja­tut­ki­jois­ta ja jo väi­tel­leis­tä. Jokainen heidän tuot­ta­man­sa teksti menee koko muun uutis­toi­mi­tuk­sen luet­ta­vak­si ja kom­men­toi­ta­vak­si. Vähimmäisvaatimus on, että kaksi kollegaa lukee ja kommentoi jokaisen tekstin. Käytännössä kom­ment­te­ja tulee usein paljon useam­mal­ta. Kirjoittaja päättää kuitenkin itse, mitkä kommentit ja muu­to­seh­do­tuk­set hän huomioi.

Uutistoimituksen kohdalla arvioin­ti­pro­ses­si on artik­ke­li­puol­ta kes­kus­te­le­vam­pi. Tekstien ongel­ma­koh­dis­ta ja muista paljon kysy­myk­siä tai ajatuksia herät­tä­vis­tä osista kes­kus­tel­laan vilk­kaas­ti uutis­toi­mi­tuk­sen kes­kus­te­lu­ka­na­val­la. Tekstejä pal­lo­tel­laan toisinaan run­saas­ti­kin, mutta ei koskaan kovin pitkään: ajan­koh­tai­suu­teen tähtäävä uutis­toi­mi­tus pyrkii saamaan tekstejä jul­kais­tuk­si nopealla tahdilla.

Poikkeuksen arvioin­nin sääntöön tekee myös Kulttuurishokki-sarja. Huhtikuussa 2016 alkanut sun­nun­tai­sar­ja koostuu lyhyistä tie­tois­kuis­ta, joissa esi­tel­lään käy­tän­tö­jä, usko­muk­sia ja elämisen tapoja maailman eri yhtei­sö­jen parissa. Sosiaalisen median kanavien kevyeksi sisäl­lök­si alun perin suun­ni­tel­tu sarja pyörii kahden kir­joit­ta­jan­sa kes­ki­näi­se­nä pro­jek­ti­na. Kirjoittajat lukevat ja kom­men­toi­vat toistensa tekstejä työs­tö­vai­hees­sa.

Vaikka seniorien luet­ta­vak­si menee siis vain osa sisäl­lös­täm­me, on tähän myös poik­keuk­sia. Pyydämme heitä toisinaan vil­kai­se­maan myös arvioin­nin ulko­puo­lel­le taval­li­ses­ti jääviä tekstejä. Työtaakasta huo­li­mat­ta, he ehtivät poik­keus­ta­pauk­ses­sa lukaista myös muita sisältöjä.

Mitä mieltä arvioijat ovat siitä, että monet jul­kai­se­mam­me tekstit eivät käy läpi arvioin­tia?

Keisalo kertoo, ettei hän näe asiassa ongelmaa: Tämä on minusta ihan ok, koska tekijät ovat vas­tuul­li­sia, ja AntroBlogia tehdään ryhmässä. Eri tekstit on myös selkeästi kuvattu ja kehys­tet­ty eri­lai­sik­si. Tekstithän myös altis­tu­vat jul­kais­tues­saan laa­jem­mal­le kri­tii­kil­le ja kom­men­taa­ril­le – joskus on muis­taak­se­ni kir­joi­tet­tu myös vas­ti­nei­ta.

Järvenpää jatkaa samalla linjalla. “Tieteel­li­sen arvioin­nin ja toi­mi­tus­työn välinen raja on AntroBlogissa joka tapauk­ses­sa hyvin häilyvä. En ole osal­lis­tu­nut esi­mer­kik­si uutis­jut­tu­jen arvioin­tiin, mutta käsit­tääk­se­ni nämäkin jutut käyvät läpi prosessin, jossa toi­mi­tus­työ­hön osal­lis­tu­vat ovat saaneet ant­ro­po­lo­gi­sen kou­lu­tuk­sen.”

Kallinen toteaa, ettei kaikkia tekstejä voisikaan arvioida: “Niin sen pitääkin olla. Mukana on kuitenkin jonkin verran mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sen kaltaista sisältöä. Miten mie­li­pi­tei­tä voisi arvioida?

Uusi tieteellinen arvioija haussa

Kun AntroBlogin toiminta kasvaa, niin tekee myös arvioi­jien työmäärä. Keväällä 2019 olemme resurs­sien puutteen vuoksi joutuneet supis­ta­maan jul­kai­su­toi­min­taam­me hieman.

Tästä huo­li­mat­ta pohjaton idea­va­ras­tom­me synnyttää jat­ku­vas­ti uuden­lai­sia toi­min­ta­muo­to­ja — ja myös lisää työtä arvioi­jil­le. Yksi esimerkki tästä on pian jul­kais­ta­va, lukio-ope­tuk­seen suunnattu oppi­ma­te­ri­aa­lien koko­nai­suus, jonka arvioin­nis­ta vastaa Marianna Keisalo.

Tällä hetkellä meillä on haussa uusi ant­ro­po­lo­gi­nen arvioija täy­den­tä­mään tiimiämme. Arvioijalta vaaditaan kokemusta ant­ro­po­lo­gian parista toh­to­rin­tut­kin­toa pidem­mäl­le. Kokemus ant­ro­po­lo­gian ope­tuk­ses­ta, tekstien kanssa työs­ken­te­lys­tä ja niiden kom­men­toin­nis­ta on suureksi hyödyksi. Jos tunnistat kuvauk­ses­sa itsesi ja olet kiin­nos­tu­nut sitou­tu­maan toi­mi­tus­työ­hön ainakin vuodeksi, ota meihin yhteyttä!

Jos et vielä vakuut­tu­nut, tässä senio­rei­den antamat suo­si­tuk­set pestille:

Järvenpää: “Työssä tulee tutus­tut­tua kat­ta­vas­ti uusiin tut­ki­muk­siin ant­ro­po­lo­gian eri aloilta. Tähän ei vält­tä­mät­tä muutoin olisi yli­opis­to­työs­sä aikaa tai mah­dol­li­suuk­sia. Tieteellisten tekstien lukeminen ja muiden teks­tei­hin pereh­ty­mi­nen on minulle tar­peel­li­nen kivijalka myös omien aja­tuk­sien kehit­te­lyl­le.”

Keisalo: “AntroBlogin arvioin­tien tekeminen on kivaa! Pääsee kiin­nos­ta­vas­ti tutus­tu­maan eri­lai­siin aiheisiin ja arvioi­mal­la toisten tekstejä oppii paljon myös omaan kir­joit­ta­mi­seen liittyen.”

Kallinen: “Kaikessa jul­kai­se­mis­työs­sä oppii paljon uutta ja tulee pereh­ty­neek­si sel­lai­siin aihe­pii­rei­hin, joihin ei muissa töissään törmää. Tämä saattaa myöhemmin osoit­tau­tua hyvin arvok­kaak­si. AntroBlogi on hyvin ainut­laa­tui­nen yhteis­työn muoto, jossa on mukana erilaista porukkaa melkein ihan alku­vai­heen opis­ke­li­jois­ta lähtien. Se, että se on vielä kasvanut näin paljon ja saanut huomiota kai­ken­lai­sis­sa yhteyk­sis­sä, on oikeas­taan his­to­rial­lis­ta. Eli siinä pääsee todis­ta­maan jotakin har­vi­nais­laa­tuis­ta. AntroBlogin kannalta olisi mie­les­tä­ni hyvä, jos arvioi­jal­la on kokemusta ant­ro­po­lo­gian ope­tuk­ses­ta. Tämä takaa sen, että hän on joutunut pereh­ty­mään sem­moi­siin­kin aiheisiin, joita ei itse tutki, sekä on joutunut pohtimaan sitä, miten tut­ki­muk­ses­ta puhutaan yleis­ta­jui­ses­ti.“

Autoetnografisessa kolum­ni­sar­jas­sa lukija on kutsuttu kylään AntroBlogin toi­mi­tuk­seen, tutus­tu­maan itse­näi­sen tie­de­me­dian teke­mi­seen. Autoetnografia on osal­lis­tu­vaa havain­noin­tia, jossa tar­kas­te­li­jan oma kokemus otetaan tulkinnan keskiöön. Kolumnisarjan tarkoitus on tehdä toi­mi­tuk­sel­li­set prosessit ja aja­tuk­sen­kul­kum­me läpi­nä­ky­vik­si, ja kertoa avoimesti koh­taa­mis­tam­me ongel­mis­ta ja haas­teis­ta.

  • Podcast-lukija: Milla Heikkinen
  • Verkkotaitto: Aino Pohjola
  • Artikkelikuva: João Silas/​Unsplash
  1. Mieke Bal: Let’s Abolish the Peer-Review System, Media Theory Journal.

[rns_​reactions]

Kirjoittajat

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.


Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jokaisella työpaikalla on oma työkulttuuri. Se sisältää sellaisia asioita kuten suhtautumisen ylitöihin, mistä kaikesta kahvihuoneessa puhutaan ja vaietaan, ja miten töihin on sopivaa pukeutua. Kolumnissa pohditaan AntroBlogin toimituksen työskentelykulttuuria, toimintaperiaatteita ja (vapaaehtois)työn kuormittavuutta.

Teksti vaatii tuekseen kuvia, ja AntroBlogi käyttää niitä mielellään paljon. Ilmaisten kuvapankkien tarjonnalla ihmiselämän monenkirjavuuden esittäminen on kuitenkin vaikeaa. Visuaalisen kuvaston luoma mielikuvien maailma on tärkeä, ja kuvituksessa tehdyillä valinnoilla on kauaskantoisia seurauksia.

Mistä julkaisemamme artikkelit tulevat? Millaisia haasteita tekstien työstämiseen liittyy ja kuinka kirjoittajan akateeminen tausta vaikuttaa tähän? Miten toimimme, kun julkaisemamme juttu saa osakseen kritiikkiä? Autoetnografisen kolumnisarjan toinen osa kertoo, ketkä AntroBlogiin kirjoittavat.

Meiltä tiedustellaan yhtenään, mistä resurssit laajan toimintamme pyörittämiseen tulevat. Tähän ja moniin muihin kysymyksiin vastaamme uudessa kolumnisarjassa, jossa lukija on kutsuttu kylään toimitukseen, kurkistelemaan tiedemedian tekemisen haasteisiin. Ensimmäisessä osassa puhutaan rahasta.