Vaihtoehto akateemiselle jetset-kulttuurille

Suomalaisten suh­tau­tu­mi­ses­sa len­tä­mi­seen on viime aikoina ollut havait­ta­vis­sa muutosta. Kasvava tie­toi­suus ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, ja sen hil­lit­se­mi­sek­si tehtävien elä­män­ta­pa­muu­tos­ten kii­reel­li­syys, näyttävät vai­kut­ta­neen asen­tei­siim­me. Lentomatkailu tuomitaan entistä useammin – eri­tyi­ses­ti loma­mat­kai­lun kohdalla.

Tähän asti len­tä­mi­nen on lisään­ty­nyt vuodesta toiseen, ja sen ennus­te­taan kasvavan edelleen räjäh­dys­mäi­ses­ti. Halpalentoyhtiöt ovat mah­dol­lis­ta­neet loma­mat­kai­lun muo­dos­tu­mi­sen osaksi kaikkien yhteis­kun­ta­luok­kien elä­män­ta­paa. Se, vai­kut­taa­ko len­tä­mi­sen imagon huo­no­ne­mi­nen len­to­mat­kus­ta­mi­sen määrään las­ke­vas­ti, jää tois­tai­sek­si näh­tä­väk­si.

Toinen suuri mat­kus­ta­ja­kun­ta ovat työ­mat­ka­lai­set. Maailmassa lennetään lukematon määrä työn takia. Erilaisten vir­tu­aa­lis­ten kokous­so­vel­lus­ten ja video­pu­he­lu­jen yleis­ty­mi­nen ei ole vähen­tä­nyt mat­kus­ta­mi­sen tarvetta. Kansainvälistyminen ja työelämän nopea­tem­poi­suus ovat kas­vat­ta­neet työ­pe­rus­teis­ta len­to­mat­kus­ta­mis­ta.

Tutkijat muo­dos­ta­vat yhden kokouk­ses­ta toiseen mat­kus­ta­vis­ta ammat­ti­kun­nis­ta. Sadat, jopa tuhannet, tietyn aihe­pii­rin tutkijat eri puolilta maailmaa kokoon­tu­vat milloin mihinkin maailman kolkkaan. Usein päivän tai parin kon­fe­rens­siin lennetään kauaskin. Tiukan aika­tau­lun takia juna­mat­kan päässä olevaan kau­pun­kiin kuljetaan lentäen.

Konferenssit ovat tärkeä osa tutkijan työtä. Niissä kar­toi­te­taan alalla tehtävää tut­ki­mus­ta, ver­kos­toi­du­taan, testataan hypo­tee­se­ja ja vas­taa­no­te­taan palau­tet­ta. Tämä on hyödyksi myös suurten haas­tei­den, kuten ilmas­ton­muu­tok­sen, tor­jun­nas­sa.

Journalisti Race MoChridhen huo­maut­taa tuoreessa kir­joi­tuk­ses­saan, että mat­kus­ta­mis­ta vaativan kon­fe­rens­si­kult­tuu­rin ongel­mal­li­suus ei rajoitu ympä­ris­tö­pääs­töi­hin. Hänen mukaansa mat­kus­ta­mi­sen koti­ta­louk­sil­le aiheut­ta­ma taakka asettaa heikkoon asemaan tutkijat, joilla on lapsia tai jotka huo­leh­ti­vat muista omai­sis­taan. Usein taakan kantaa koti­ta­lou­des­ta huo­leh­ti­va puoliso, jonka työmäärä monin­ker­tais­tuu kumppanin ollessa työ­mat­kal­la.

Akateeminen jetset-kulttuuri ylläpitää eri­tyi­ses­ti naisten, vähem­mis­tö­jen edus­ta­jien ja glo­baa­lis­ta etelästä tulevien tut­ki­joi­den epävarmaa, usein mää­rä­ai­kai­sil­le työ­suh­teil­le ja apu­ra­hoil­le perus­tu­vaa asemaa. Kaikki eivät voi työnkään puolesta matkustaa vapaasti maasta toiseen, ja viisumin saaminen on monille kallista, aikaa vievää ja hankalaa – tai jopa mah­do­ton­ta. Tässä on toinen hyvä syy pohtia kriit­ti­ses­ti vaih­toeh­toa nykyi­sel­le jär­jes­tel­mäl­le, joka on sekä tuhoisa ympä­ris­töl­le että suosii jo entuu­des­taan etuoi­keu­te­tus­sa asemassa olevia.

Yliopistomaailmassa ilmasto-ongelmia tuottava työ­kult­tuu­ri kietoutuu laajoihin yhden­ver­tai­suu­den ongelmiin. Puhumme aka­te­mias­sa ilmas­ton­muu­tok­sen ja syrjinnän vaaroista, mutta olemme samalla itse osal­li­si­na niiden tuot­ta­mi­ses­sa. On tärkeää siirtyä sanoista tekoihin ja pohtia kon­kreet­ti­sia rat­kai­su­ja näille ongel­mil­le.

Onneksi aka­tee­mi­sis­sa piireissä mietitään nykyisin vaih­toeh­toi­sia kon­fe­rens­si­muo­to­ja. Monet ovat kään­ty­neet infor­maa­tio­tek­no­lo­gian puoleen ratkaisun löy­tä­mi­sek­si. Vaihtoehtoja on jo kokeil­tu­kin. Yhdysvaltalainen kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian seura järjesti keväällä 2018 onnis­tu­nees­ti kon­fe­rens­sin kokonaan verkossa. Millä muilla tavoin kon­fe­rens­si­kult­tuu­ria voisi päivittää niin, että se olisi ympä­ris­töys­tä­väl­lis­tä eikä syrjisi ketään? Ja kuinka voimme vähentää len­tä­mis­tä yli­pää­tään?

Yhdysvaltalaisen kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian seuran, Society for Cultural Anthropologyn, videot­rai­le­ri Vimeossa. Konferenssin teemana oli Displacements ja tägi #displace18.

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.

Koronavirustapausten määrä on jälleen kääntynyt kasvuun. Tilanne on tutumpi kuin keväällä, mutta aiheuttaa edelleen huolta ja epävarmuutta. Julkisessa keskustelussa koronaviruksesta puhutaan näkymättömänä vihollisena, joka tulee päihittää. Henkisen hyvinvointimme kannalta saattaisi olla parempi suhtautua virukseen kutsumattomana vieraana vihollismielikuvien ruokkimisen sijaan.

Jalkoihin voidaan kiinnittää monenlaista teknologiaa eri ympäristöjä varten, ja niitä voidaan käyttää luovasti apuna niin arkisissa askareissa kuin urheilusuorituksissa. Jalkojen roolin ymmärtäminen pelkkinä ihmistä liikuttavina mekaanisina laitteina voi paitsi muokata jalkojen toimintaa ja fyysistä rakennetta, myös vaikuttaa taustaoletuksina tieteellisissä teorioissa.