Monenlaisia vapaamatkustajia

Dosentti Jari Ehrnrooth kuvaili Yleisradiossa Suomea vapaa­mat­kus­ta­jien yhteis­kun­nak­si. Oikeistokonservatiivina Ehrnroothilla oli mie­les­sään eri­tyi­ses­ti tulon­siir­to­jen varassa elävät ihmiset. Ehrnroothin näke­myk­sen mukaan he hyötyvät jär­jes­tel­mäs­tä antamatta mitään vas­ti­neek­si

Yhteiskuntatieteissä vapaa­mat­kus­ta­jal­la on tar­koi­tet­tu toimijaa, joka hyötyy toisten panos­tuk­ses­ta antamatta omaa osuuttaan. Usein käytetty esimerkki vapaa­mat­kus­ta­jan ongel­mas­ta on liputta mat­kus­ta­mi­nen jouk­ko­lii­ken­tees­sä. Jos kaikki mak­sai­si­vat lippunsa, niiden hinnat voisivat teoriassa olla mata­lam­pia.

Vallitsevan tut­ki­mus­tie­don valossa ihmisillä on pyrkimys estää toisia saamasta ansio­ton­ta etua. Toisaalta se, mikä koetaan ansiot­to­mak­si eduksi, vaihtelee kon­teks­tis­ta toiseen.

Suomalaisessa yhteis­kun­nas­sa puhe vapaa­mat­kus­ta­jis­ta herättää voi­mak­kai­ta tunteita. Iltapäivälehtien maa­il­mas­sa vapaa­mat­kus­ta­jia löytyy etenkin yhteis­kun­nan poh­ja­ker­rok­sis­ta: On Sossu-Tatua, Skeitti-Juusoa ja laa­ke­reil­leen lepäämään jäänyttä Konkurssi-Patua.

Ongelma tulon­siir­roil­la elävien syyl­lis­tä­mi­ses­sä vapaa­mat­kus­ta­jik­si on siinä, että vapaa­mat­kus­ta­jan ongel­mas­sa on kyse ansiot­to­man hyödyn saa­mi­ses­ta. On hankala nähdä, miten heikko yhteis­kun­nal­li­nen asema voisi olla ansait­se­ma­ton hyöty.

Jos arkia­jat­te­lus­sa vapaa­mat­kus­ta­jia löytyy yhteis­kun­nan pohjalta, on sosia­lis­ti­ses­sa reto­rii­kas­sa nime­no­maan yhteis­kun­nan talou­del­li­nen ja poliit­ti­nen eliitti nähty työ­väen­luo­kan sel­kä­na­has­ta elantonsa kup­paa­vi­na vapaa­mat­kus­ta­ji­na ja loisina.

Vaikka talous­e­lii­til­lä onkin tapana jou­te­no­lon sijasta toimia eri­lai­sis­sa toi­mi­kun­nis­sa ja luot­ta­muse­li­mis­sä, voidaan ant­ro­po­lo­gi David Graeberiin viitaten kysyä, olisiko näissä teh­tä­vis­sä toisinaan kyse tar­peet­to­mis­ta hevon­pas­ka­duu­neis­ta?

Tämän näke­myk­sen mukaan yri­tys­joh­ta­jan saamat muhkeat palkkiot eivät ole missään suhteessa hänen työ­pa­nok­seen­sa. Sosialistisesta näkö­kul­mas­ta on esitetty, että omistava luokka saa osinkonsa täysin ilman työ­pa­nos­ta.

Sanat loinen ja para­siit­ti ovat alkujaan vii­tan­neet juuri yhteis­kun­nal­li­siin rooleihin. Ne on lainattu bio­lo­gi­sik­si käsit­teik­si myöhemmin. Suomen kielen sana loinen viittasi alkujaan maaseudun tilat­to­maan väestöön. Loiset tekivät isäntien hyväksi maa­ta­lous­töi­tä lähinnä ruo­ka­pal­kal­la.

Metsästäjä-keräi­li­jöi­tä koskevan tut­ki­mus­tie­don perus­teel­la tiedetään, että näissä yhteis­kun­nis­sa toisten ylä­puo­lel­le nouse­mi­nen tai eri­va­pauk­sien vaa­ti­mi­nen johti usein väki­val­taan, kun yhteisö yritti laittaa nousuk­kaan takaisin ruotuun. Nykyisin talous­tie­det­tä käytetään oikeut­ta­maan suuria sosio­eko­no­mi­sia eroja, joita useimpien tut­kit­tu­jen met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den parissa ei olisi hyväk­syt­ty.

Vapaamatkustajia voidaan kul­loi­sen­kin poliit­ti­sen motiivin mukaan löytää niin yhteis­kun­nan huipulta kuin sen poh­jal­ta­kin. Voimmekin kysyä hyötyykö val­lit­se­vas­ta jär­jes­tel­mäs­tä koh­tuut­to­mas­ti se, jolla on resurs­se­ja hyvin vähän vai se, jolla niitä on paljon.

Vapaamatkustamisesta puhuminen on tie­teel­li­ses­ti perus­tel­tua vain hyvin raja­tuis­sa tilan­teis­sa. Kun koko­nai­sia ihmis­ryh­miä leimataan vapaa­mat­kus­ta­jik­si pelkän yhteis­kun­nal­li­sen aseman perus­teel­la, liikutaan hyvin epä­sel­vil­lä vesillä. Silloin on siirrytty tie­teel­li­ses­tä argu­men­taa­tios­ta tun­tei­siin vetoavan reto­rii­kan puolelle. Tämä onkin väi­tös­kir­jan­sa 1900-luvun alku­puo­len sosia­lis­ti­ses­ta val­lan­ku­mous­re­to­rii­kas­ta tehneelle Ehrnroothille tuttu aihe.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Taloudellinen eriarvoisuus kasvaa maailmanlaajuisesti. Verotuksen kehittämistä eriarvoisuuden hillitsemiseksi vastustetaan argumenteilla, joiden mukaan ilmiö on luonnollinen tai sen korjaaminen vahingoittaa taloutta. Väitteissä on samoja piirteitä kuin niissä, joita tutkimustietoon epäilevästi suhtautuvat ilmastoskeptikot heittävät kapuloiksi ilmastopolitiikan tekemisen rattaisiin. 

Ilmastonmuutoksen myötä laajoja tuhoja aiheuttavista metsäpaloista on tullut maailmanlaajuinen ongelma. Indonesian Keski-Kalimantanilla ne ovat aiheuttaneet toistuvan ympäristökriisin, joka näkyy paikallisten arjessa ja kyvyssä suunnitella tulevaisuuttaan.