Tana Torajan zombiturismi

Sulawesin saarella Indonesiassa sijait­se­va Tana Toraja on tunnettu näyt­tä­vis­tä kuoleman ritu­aa­leis­taan. Turistit matkuvat alueelle paitsi osal­lis­tu­maan hau­ta­jai­siin, myös elävän kuolleen koh­taa­mi­sen toivossa. 

Kuolematurismi Tana Torajaan alkoi 1980-luvulla. Indonesian hallitus alkoi mainostaa aluetta paikkana, jossa kuolemaan suh­tau­du­taan ilolla. Hautajaiset Tana Torajassa ovat suuria ja yhtei­söl­li­siä tapah­tu­mia. Ne saattavat kestää viikon, ja niissä voi vierailla tuhansia ihmisiä. Moni hau­ta­jai­siin osal­lis­tu­nut turisti on kokenut kuo­le­man­pe­lon hel­lit­tä­vän ruumiiden lähei­syy­des­sä vietetyn ajan seu­rauk­se­na.

2010-luvulla Tana Torajan turismi on kehit­ty­nyt uuteen suuntaan. Netissä on levinnyt kuvia muu­mioi­tu­neis­ta, puetuista ruumiista, jotka näyttävät seisovan tai kävelevän niihin rau­hal­li­ses­ti suh­tau­tu­vien elävien keskellä. Kuvien mukana kulkee nar­ra­tii­vi “eris­ty­nees­tä heimosta” joka elää “autent­tis­ta ja alku­pe­räis­tä elämää”, ja on yhtey­des­sä kuoleman yli­luon­nol­li­siin puoliin. Kuvat ja tarinat vetävät Tana Torajaan turisteja, jotka toivovat koh­taa­van­sa zombin.

Valokuvat ovat peräisin ma’nene-rituaalista. Siinä per­heen­jä­se­net siivoavat hau­ta­pai­kat ja avaavat omais­ten­sa arkut. Ruumiisiin on kuoleman jälkeen pii­ki­tet­ty for­mal­de­hy­diä, joka säilyttää ne erittäin hyvässä kunnossa. Ma’nenessa ruumiille voidaan tarjota uusia vaatteita ja napos­tel­ta­vaa, ja ne saatetaan kuljettaa haudalta kuo­le­man­sa paikalle ja takaisin. Toisin kuin hau­ta­jai­set, ma’nene on pie­ni­muo­toi­nen ja intiimi per­he­ta­pah­tu­ma. Nyt se on alkanut kiin­nos­taa turisteja.

Zombiturismi on seurausta sekä zombien uudesta noususta popu­laa­ri­kult­tuu­ris­sa että vies­tin­tä­tek­no­lo­gian luomista tilai­suuk­sis­ta. Alueella työs­ken­nel­leen ant­ro­po­lo­gin mukaan ruumiit jätettiin ennen ark­kui­hin­sa ma’nenen ajaksi. 2010-luvulla selfie-kult­tuu­rin myötä niitä alettiin nostamaan pystyyn parempia kuvia varten. Sosiaalisen median kautta nämä per­he­va­lo­ku­vat levisivät erilleen kon­teks­tis­ta, ja tarina Tana Torajan zombeista oli valmis.

  1. Kathleen M. Adams, 2018. Leisure in the “Land of the Walking Dead”. Western Mortuary Tourism, the Internet, and Zombie Pop Culture in Toraja, Indonesia. Teoksessa Leisure and Death.
  2. The Guardian. Cleaning the Dead: The afterlife rituals of the Torajan people
  3. The Sydney Morning Herald. Life among the dead

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Näyttelijätär Aishwarya Rai sai vuonna 2007 aikaan julkisuuskohun, sillä hänen kerrottiin menneen vanhan hinduseremonian mukaisesti naimisiin puun kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt Intiassa vaativat julkista anteeksipyyntöä. Syynä ei ollut avioliittoinstituution halventaminen, vaan jotakin monikerroksisempaa.

Taikauskon olemassaolo hämmentää vuosikymmenestä toiseen. Miksi enteisiin ja amuletteihin turvaudutaan edelleen, tutkimustiedosta ja koulutuksesta huolimatta? Perinteiset uskomukset, onnen varmistelu ja maagiset yhteydet saavat voimansa intuitiosta, sosiaalisuudesta ja tunteista. Kaikkia toimiamme ei ensisijaisesti ohjaa tieto.