Turkkilainen lintukieli

Kuşköy on eris­täy­ty­nyt vuo­ris­to­ky­lä Mustanmeren ran­ni­kol­la Turkissa. Sen tuhat­kun­ta asukasta ovat satojen vuosien ajan kom­mu­ni­koi­neet vihel­tä­mäl­lä, kielellä jota kutsutaan “lin­tu­kie­lek­si”. Kylän nimi merkitsee lintujen kylää.

Vuoristoisessa ympä­ris­tös­sä vihel­lyk­set kaikuvat kauas, ja tuttava on helpointa kutsua teelle etäi­syy­den päästä vihel­lyk­sen väli­tyk­sel­lä. Kielen perin­tei­nen tarkoitus on kom­mu­ni­koi­da vai­kea­kul­kui­ses­sa maastossa käytännön asioista, kuten pyytää apua seuraavan päivän maatöihin tai viestiä tärkeistä tapah­tu­mis­ta. Kysymys “Onko sinulla tuoretta leipää?” muuntuu kuudeksi vihel­lyk­sek­si, jotka syntyvät kielen, hampaiden ja sormien avus­tuk­sel­la.

Vihellyskieliä tunnetaan neli­sen­kym­men­tä eri puolilta maailmaa, kaikki alueilta joissa kul­ke­mi­nen on hankalaa vaikean maaston ja harvan väestön takia. Jo ajalta ennen ajan­las­kun alkua löytyy kuvaus etio­pia­lai­sis­ta, jotka “puhuivat lepak­ko­jen kieltä”. Kanariansaarilla edelleen esiin­ty­väs­tä vihel­lys­kie­les­tä on jälkiä yli 600 vuoden takaa. Vihellyskielet perus­tu­vat puhuttuun kieleen. Vain puheen sointi säilyy vihel­lyk­ses­sä, joka voi kuulua par­haim­mil­laan jopa kymmenen kilo­met­rin päähän.

Modernit vies­tin­tä­vä­li­neet ovat 1960-luvulta lähtien vähen­tä­neet lin­tu­kie­len tarvetta ja kieli on katoa­mas­sa arki­päi­väs­tä, mutta sitä pyritään elvyt­tä­mään. Nykyään sitä opetetaan perus­kou­lus­sa, ja 1997 lähtien Kuşköyssa on pidetty vuo­sit­tai­nen fes­ti­vaa­li, jonka pyr­ki­myk­se­nä on rohkaista turismia. Ohjelmaan kuuluu vihel­lys­näy­tök­siä ja kilpailu parhaiden vihel­tä­jien välillä, jossa he välit­tä­vät ohjeita toi­sil­leen laakson yli tuo­ma­rei­den arvioi­des­sa suo­ri­tus­ta.

Turkkilaisten aka­tee­mik­ko­jen parissa on syntynyt aloite kielen säi­lyt­tä­mi­sek­si mää­rit­tä­mäl­lä sille aakkoset. Työryhmään kuuluu muusi­koi­ta ja ling­vis­te­jä, ja tarkoitus on kääntää vihel­lyk­set ensin nuoteiksi ja sitten kir­jai­mik­si. Projekti tähtää kielen teke­mi­seen helpommin lähes­tyt­tä­väk­si muillekin kuin pai­kal­li­sil­le, jopa sen otta­mi­seen kan­sain­vä­li­seen käyttöön.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Viime aikoina valtamediassa on nähty yhä enemmän sanaa “rodullistettu”. HS uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan poliisikoulutukseen tulisi sisällyttää mm. keskusteluja siitä, miten kohdata rodullistettuja vähemmistöjä. Rodullistaminen viittaa kansakunnan sisäisiin ja ulkoisiin valtasuhteisiin. Se viittaa prosesseihin, joiden kautta ihmisen ominaisuuksia aletaan pitää luonnollisina tai muuttumattomina.

Tanskan hallituksen on uutisoitu päättäneen laittaa “ghetoiksi” ja “rinnakkaistodellisuuksiksi” kutsumillaan alueilla asuvat lapset jo yksivuotiaana päiväkotiin vähintään 25 viikkotunniksi. Tällaisten termien käyttöä Saksassa analysoineet tutkijat ovat todenneet niiden herättävän voimakkaita negatiivisia assosiaatioita. Niiden käytön seurauksena alueeseen, ja ennen kaikkea sen asukkaisiin, kohdistuu sosiaalista stigmatisointia ja eriarvoistavaa politiikkaa, mikä voi johtaa syrjintään ja palveluiden katoamiseen alueelta.