Monimutkainen sukupuoli Thaimaassa

Etnografinen aineisto ympäri maailmaa kertoo, että kahden suku­puo­len mallin ohella ihmis­kun­ta tuntee myös monia muita suku­puo­len hah­mot­ta­mi­sen muotoja. Eräs hyvä esimerkki löytyy Thaimaasta.

Thaikulttuurissa suku­puo­len kokemus ja ilmaisu on ymmär­ret­ty “ero­ti­soi­duk­si suku­puo­lek­si”, jota kutsutaan thaiksi nimellä phet. Tässä näke­myk­ses­sä suku­puo­len voi ajatella olevan piste janalla, jonka ääripäitä edustavat nor­ma­tii­vi­nen miehuus ja nor­ma­tii­vi­nen naiseus. Janan keskeltä löytyy Thaimaan kuuluisa “ladyboy”, phuying kham phet. Sillä tar­koi­te­taan nykyisin yleensä trans­nais­ta, mutta se ymmär­re­tään myös “kol­man­te­na suku­puo­le­na”.

Phet-kate­go­rioi­ta tunnetaan ainakin 18. Kun Thaimaa dekri­mi­na­li­soi homo­sek­su­aa­li­suu­den vuonna 1956, epä­koh­te­li­aa­na pidetty termi kathoey, joka kattoi kaikki ei-binää­ri­set sukupuoli-iden­ti­tee­tit, alkoi pirs­ta­loi­tua. Monet sen alle kuuluneet iden­ti­tee­tit saivat oman nimen. Näissä ero­ti­soi­dun suku­puo­len kate­go­riois­sa on kyse paitsi henkilön sijain­nis­ta janalla “miehuuden” ja “naiseuden” välillä, myös siitä, mil­lai­siin ihmisiin tuntee vetoa.

Monipuolinen sukupuoli ei kui­ten­kaan syntynyt 1900-luvulla, vaan sen juuria on jäl­ji­tet­ty thai-budd­ha­lai­siin oppeihin. Koska suku­puo­li­kä­si­tys ei ole binää­ri­nen, ei thain kielestä löydy koto­pe­räi­siä homo- ja hete­ro­sek­su­aa­li­suu­den käsit­tei­tä. Nämä käsitteet lähtevät ole­tuk­ses­ta, että ihminen on joko mies tai nainen ja tuntee halua joko miehiä tai naisia kohtaan. Miesten kanssa suku­puo­li­suh­tei­ta har­ras­ta­vat mie­so­le­te­tut saattavat mää­ri­tel­lä sek­su­aa­li­suu­ten­sa ja suku­puo­len­sa pro­sent­tei­na: “Olen 30−70”.

Konservatiivisen Thaimaan suhde sateen­kaa­ri­vä­hem­mis­töi­hin­sä on ris­ti­rii­tai­nen. Huolimatta “kolmannen suku­puo­len” yhteis­kun­nal­li­ses­ta näky­vyy­des­tä, ei-binää­ri­set ihmiset kohtaavat syrjintää ja ennak­ko­luu­lo­ja, ja eri­tyi­ses­ti työl­lis­ty­mi­nen on vaikeaa. Edistystäkin tapahtuu: maa­lis­kuus­sa 2019 Thaimaan par­la­ment­tiin valittiin ensim­mäi­nen trans­su­ku­puo­li­nen jäsen, ja pää­mi­nis­te­rik­si oli ensi kertaa ehdolla trans­nai­nen.

  1. Peter A. Jackson, 2010. An Explosion of Thai Identities: Global Queering and Re-imagining Queer Theory
  2. Serena Nanda, 1999. Gender Diversity: Crosscultural Variations
  3. Pink News: Thailand elects first trans­gen­der MP Tanwarin Sukkhapisit
  4. DW​.com: Thailand’s trans­gen­der poli­tician Pauline Ngrampring: “I do it for future gene­ra­tions”

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Klassisessa luonnon ja kulttuurin kahtiajaossa eläinten on nähty voivan olla kulttuurissa läsnä vain valtasuhteen kautta, eli ihmisen kesyttäminä koti- tai lemmikkieläiminä. Ihmisen suhdetta muihin lajeihin ei voi kuitenkaan täysin erottaa ihmisten keskinäisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, sillä sekä ihmiset että eläimet ovat omaksuneet toisensa omiin kulttuureihinsa.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.

Näyttelijätär Aishwarya Rai sai vuonna 2007 aikaan julkisuuskohun, sillä hänen kerrottiin menneen vanhan hinduseremonian mukaisesti naimisiin puun kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt Intiassa vaativat julkista anteeksipyyntöä. Syynä ei ollut avioliittoinstituution halventaminen, vaan jotakin monikerroksisempaa.

Elokuussa 2019 USA:ssa tapahtuneiden joukkoampumisten jälkeen valkoista ylivaltaa ja äärioikeistoa on pohdittu mediassa myös Suomessa. Valtamediat käsittelevät valkoista ylivaltaa usein yhteiskunnallisten rakenteiden ulkopuolella toimivana äärioikeistolaisena ideologiana, joka uhkaa länsimaisen sivistysvaltion periaatteita. Ongelman ulkoistamisen sijaan sitä tulisi tarkastella historiallisesti rakentuneiden etnosentristen hierarkioiden ja vaaleaihoisten nauttimien etuoikeuksien kautta.