Monimutkainen sukupuoli Thaimaassa

Etnografinen aineisto ympäri maailmaa kertoo, että kahden suku­puo­len mallin ohella ihmis­kun­ta tuntee myös monia muita suku­puo­len hah­mot­ta­mi­sen muotoja. Eräs hyvä esimerkki löytyy Thaimaasta.

Thaikulttuurissa suku­puo­len kokemus ja ilmaisu on ymmär­ret­ty “ero­ti­soi­duk­si suku­puo­lek­si”, jota kutsutaan thaiksi nimellä phet. Tässä näke­myk­ses­sä suku­puo­len voi ajatella olevan piste janalla, jonka ääripäitä edustavat nor­ma­tii­vi­nen miehuus ja nor­ma­tii­vi­nen naiseus. Janan keskeltä löytyy Thaimaan kuuluisa “ladyboy”, phuying kham phet. Sillä tar­koi­te­taan nykyisin yleensä trans­nais­ta, mutta se ymmär­re­tään myös “kol­man­te­na suku­puo­le­na”.

Phet-kate­go­rioi­ta tunnetaan ainakin 18. Kun Thaimaa dekri­mi­na­li­soi homo­sek­su­aa­li­suu­den vuonna 1956, epä­koh­te­li­aa­na pidetty termi kathoey, joka kattoi kaikki ei-binää­ri­set sukupuoli-iden­ti­tee­tit, alkoi pirs­ta­loi­tua. Monet sen alle kuuluneet iden­ti­tee­tit saivat oman nimen. Näissä ero­ti­soi­dun suku­puo­len kate­go­riois­sa on kyse paitsi henkilön sijain­nis­ta janalla “miehuuden” ja “naiseuden” välillä, myös siitä, mil­lai­siin ihmisiin tuntee vetoa.

Monipuolinen sukupuoli ei kui­ten­kaan syntynyt 1900-luvulla, vaan sen juuria on jäl­ji­tet­ty thai-budd­ha­lai­siin oppeihin. Koska suku­puo­li­kä­si­tys ei ole binää­ri­nen, ei thain kielestä löydy koto­pe­räi­siä homo- ja hete­ro­sek­su­aa­li­suu­den käsit­tei­tä. Nämä käsitteet lähtevät ole­tuk­ses­ta, että ihminen on joko mies tai nainen ja tuntee halua joko miehiä tai naisia kohtaan. Miesten kanssa suku­puo­li­suh­tei­ta har­ras­ta­vat mie­so­le­te­tut saattavat mää­ri­tel­lä sek­su­aa­li­suu­ten­sa ja suku­puo­len­sa pro­sent­tei­na: “Olen 30−70”.

Konservatiivisen Thaimaan suhde sateen­kaa­ri­vä­hem­mis­töi­hin­sä on ris­ti­rii­tai­nen. Huolimatta “kolmannen suku­puo­len” yhteis­kun­nal­li­ses­ta näky­vyy­des­tä, ei-binää­ri­set ihmiset kohtaavat syrjintää ja ennak­ko­luu­lo­ja, ja eri­tyi­ses­ti työl­lis­ty­mi­nen on vaikeaa. Edistystäkin tapahtuu: maa­lis­kuus­sa 2019 Thaimaan par­la­ment­tiin valittiin ensim­mäi­nen trans­su­ku­puo­li­nen jäsen, ja pää­mi­nis­te­rik­si oli ensi kertaa ehdolla trans­nai­nen.

  1. Peter A. Jackson, 2010. An Explosion of Thai Identities: Global Queering and Re-imagining Queer Theory
  2. Serena Nanda, 1999. Gender Diversity: Crosscultural Variations
  3. Pink News: Thailand elects first trans­gen­der MP Tanwarin Sukkhapisit
  4. DW​.com: Thailand’s trans­gen­der poli­tician Pauline Ngrampring: “I do it for future gene­ra­tions”

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kun Venezuelan hallituksen joukot ampuivat luoteja ja kyynelkaasua estääkseen humanitaarista apua saapumasta maahan, yhdysvaltalainen lääketieteen professori Akash Goel ehdotti, että kansainvälinen rikostuomioistuin nostaisi maan presidenttiä Nicolás Maduroa vastaan syytteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Syynä syytteelle olisi kansan näännyttäminen.

Kun eduskunnan puhemies Paula Risikko (Kok.) käytti pyhyyden käsitettä 6.3.2018 järjestetyn ilmastomielenosoituksen yhteydessä, moni hieraisi silmiään. Eduskuntatalon pylväisiin kiivenneet ja niistä banderollin laskeneet mielenosoittajat olivat Risikon mukaan ”rikkoneet jotain pyhää”. Seurasi tavanomaista keskustelua turvatoimien kiristämisestä. Risikon lause tuo esiin kiinnostavan dynamiikan liittyen mielenosoituksiin, Eduskuntatalon arkkitehtuuriin ja Suomeen valtiona.

Amsterdam on yksi Euroopan suosituimmista matkakohteista - vuosittain jopa 19 miljoonaa turistia matkustaa Hollannin pääkaupunkiin. Paikalliset ovat jo pitkään olleet harmissaan öykkäröivien turistimassojen täyttämästä vanhasta kaupungista. Yksi vetävimmistä nähtävyyksistä on Oudekerkspleinin aukio punaisten lyhtyjen alueella, jonne virtaa yli 1000 turistiryhmää viikoittain. Vuoden 2020 alusta lähtien Amsterdamin kaupunki kieltää turistikierrokset punaisten lyhtyjen kaupunginosaan.