Perustulokeskustelu paljastaa ihmiskuvan

Perustulosta on käyty viime vuosina paljon keskustelua, mutta aihetta on pohdittu jo vuosisatoja. Argumentit perustulon puolesta ja sitä vastaan paljastavat paljon keskustelijoiden maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä.

Perustulolla tar­koi­te­taan kaikille täysi-ikäisille vas­tik­keet­to­mas­ti mak­set­ta­vaa tulon­siir­toa. Perustulon tar­koi­tuk­se­na on korvata nykyinen tulon­siir­to­jär­jes­tel­mä joko osittain tai kokonaan. Ajatuksena on yksin­ker­tais­taa sosi­aa­li­tur­van muo­dos­ta­maa ”tuki­vii­dak­koa” sekä muuttaa jär­jes­tel­mää nykyistä kan­nus­ta­vam­mak­si.

Perustulon historia on yllät­tä­vän pitkä. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ajatusta perus­tu­los­ta on pohdittu 1700-luvulta lähtien. Eräänä ensim­mäi­sis­tä perus­tu­loa poh­ti­neis­ta voidaan mainita 1700-luvulla kir­joit­ta­nut Thomas Paine, jonka teoksessa The Agrarian Justice esitetään ajatus kan­sa­lai­so­sin­gos­ta. Vaikka perus­tu­lon ajatus on vuo­si­sa­to­ja vanha, kes­kus­te­lu aiheesta on voi­mis­tu­nut niin Suomessa kuin maa­il­mal­la­kin nime­no­maan viime vuo­si­kym­me­ni­nä.

Suomessa vuosina 2017 – 2018 toi­meen­pan­tu perus­tu­lo­ko­kei­lu herätti laajaa kan­sain­vä­lis­tä kiin­nos­tus­ta. Viime vuosina perus­tu­lo­ko­kei­lu­ja on lisäksi toteu­tet­tu esi­mer­kik­si joissakin Afrikan maissa, kuten Namibiassa. Tässä artik­ke­lis­sa käsit­te­len sekä Suomen perus­tu­lo­ko­kei­lua ja sen ympärillä käytyä kes­kus­te­lua että perus­tu­loa ylei­sem­min. Tarkoituksenani on käsitellä aihetta teo­reet­ti­ses­ta näkö­kul­mas­ta ja kenties hieman pintaa syvem­mäl­tä.

Suomen perustulokokeilu

Suomessa toteu­tet­tiin vuosina 2017 – 2018 kaksi vuotta kestänyt perus­tu­lo­ko­kei­lu. Kokeilua moi­tit­tiin meto­do­lo­gi­ses­ti epä­on­nis­tu­neek­si jo ennen sen alkua, sillä siinä oli mukana vain pit­kä­ai­kais­työt­tö­miä. Perustulokokeilusta on uutisoitu ja kes­kus­tel­tu melko runsaasti koko hankkeen ajan.

Kiinnostus on suun­tau­tu­nut eri­tyi­ses­ti perus­tu­lon työl­lis­tä­viin vai­ku­tuk­siin. Nämä vai­ku­tuk­set todettiin vähäi­sik­si. Perustulon avulla ei kyetty lisäämään työl­li­syyt­tä mer­kit­tä­väs­ti. Sen sijaan perustulo lisäsi saajiensa hyvin­voin­tia ja tyy­ty­väi­syyt­tä. Stressi väheni, kun työt­tö­myys­tur­van karens­sis­ta ei ollut pelkoa. Karenssi tar­koit­taa, että tietyissä tilan­teis­sa työtön menettää työt­tö­myy­se­tuu­den jopa 90 päivän ajaksi.

Sosiaalipolitiikan pro­fes­so­ri Heikki Hiilamo piti perus­tu­lo­ko­kei­lua epä­on­nis­tu­nee­na sen vähäisten työl­li­syys­vai­ku­tus­ten vuoksi. Vaikka kokeiluun osal­lis­tu­neet rapor­toi­vat tyy­ty­väi­syy­ten­sä paran­tu­neen perus­tu­lon myötä, Hiilamo kommentoi tätä totea­mal­la, että tyy­ty­väi­syy­den mit­taa­mi­nen on varsin vaikeaa.

Perustulokokeilun miel­tä­mi­nen epä­on­nis­tu­neek­si kertoo yhteis­kun­ta­po­li­tii­kas­ta, jossa talous­kas­vu on ihmisten hyvin­voin­tia tärkeämpi arvo. Sosiaalipolitiikkaa ohjaa usein pikem­min­kin halu parantaa työl­li­syyt­tä kuin halu parantaa ihmisten elämää. Tällainen poli­tii­kan­te­ko lähenee sitä, mitä val­lan­ku­mous­joh­ta­ja Vladimir Lenin kutsui por­va­ris­ton dik­ta­tuu­rik­si. Ihmisten hyvin­voin­ti, vapaus ja valinnan mah­dol­li­suu­det alis­te­taan pääoman logii­kal­le.

Toisaalta myös aktii­vi­mal­lin työl­li­syys­vai­ku­tuk­set jäivät vähäi­sik­si. Miksi saajiensa hyvin­voin­tia lisännyt perustulo jäi kokei­luk­si, mutta aktii­vi­mal­li pysyväksi? Uhraamisen logiikkaa tutkineen his­to­rioit­si­ja Rene Girardin aja­tuk­siin pereh­ty­mi­nen auttaa ymmär­tä­mään suo­ma­lai­sen työl­li­syys­po­li­tii­kan kie­mu­roi­ta. Girardin mukaan yhteisö tarvitsee syn­ti­pu­kin, jota se syyttää ongel­mis­taan ja jonka se voi lopulta uhrata sosi­aa­li­sen koheesion var­mis­ta­mi­sek­si. Näin ollen kyse ei ole siitä, että aktii­vi­mal­li olisi perus­tu­loa tehok­kaam­pi työl­lis­tä­jä, vaan siitä, että se todella kiusaa ja nöy­ryyt­tää ihmisiä. Sen tarkoitus on juuri tämä, kuten myös kan­san­edus­ta­ja Juhana Vartiainen on myöntänyt. Vartiainen on myös kri­ti­soi­nut perus­tu­lo­ko­kei­lua totea­mal­la, että se mah­dol­lis­taa mukavan elämän veron­mak­sa­jien rahoilla työ­mark­ki­noi­den mar­gi­naa­lis­sa.

Kuva: Nathan Dumlao (CC0)

Erilaisia perustulomalleja

Vaikka perus­tu­lo­ko­kei­lua ei pidetty kovin onnis­tu­nee­na, perustulo kuuluu edelleen useamman puolueen ohjelmaan. Vihreät kannattaa melko vaa­ti­ma­ton­ta ja kus­tan­nus­neut­raa­lia perus­tu­loa, joka korvaisi lähinnä tiettyjä mini­mie­tuuk­sia. Vasemmistoliiton perustulo taas on ante­li­aam­pi. Uuskielen vie­koi­tuk­siin sortuneen keskustan perus­tu­lo­mal­lin ongelma on siinä, ettei se malliin sisäl­ty­vän vas­tik­keel­li­suu­den vuoksi ole perustulo, vaan jon­kin­lai­nen aktii­vi­suus­ra­ha.

Perustuloa puo­lus­te­taan esit­tä­mäl­lä, että se yksin­ker­tais­tai­si sosi­aa­li­tur­vaa ja mah­dol­lis­tai­si sopeu­tu­mi­sen nyky­ai­ka­na yleisiin pätkä- ja silp­pu­töi­hin. Ongelmana on, että suo­ma­lai­ses­sa poliit­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ei hevin löydy rohkeutta ehdottaa riittävän suurta perus­tu­loa. Jopa Vasemmistoliiton perus­tu­lo­mal­li, jota on moitittu liian ante­li­aak­si, on aivan liian pieni, jotta sen avulla voi­tai­siin toden teolla karsia niin kutsuttua tuki­vii­dak­koa.

Tähän asti perus­tu­lon tavoit­tei­den näkö­kul­mas­ta toimivin perus­tu­lo­mal­li on tullut liikemies Björn Wahlroosilta, joka on useaan otteeseen esittänyt jopa tuhannen euron perus­tu­loa. Tämä perustulo mah­dol­lis­tai­si lähes kaikista muista suorista tulon­siir­rois­ta luo­pu­mi­sen. Vastaavasti Wahlroos haluaisi heikentää työehtoja ja palkkoja. Valtio takaisi mini­mi­toi­meen­tu­lon jokai­sel­le, ja loppu jäisi mark­ki­noi­den hoi­det­ta­vak­si.

Historioitsija Karl Polanyin teoksessa Suuri murros kuvail­laan hieman vastaavaa jär­jes­tel­mää, joka oli voimassa 1800-luvun alku­puo­len Englannissa. Tämä niin kutsuttu Speenhamlandin jär­jes­tel­mä takasi työ­läi­sil­le mini­mi­toi­meen­tu­lon jul­ki­sis­ta varoista, mikä johti palkkojen pie­ne­ne­mi­seen ja siten ylläpiti köyhyyttä.

Tässä lienee suurin syy sille, miksi Suomessa eri­tyi­ses­ti SDP vastustaa perus­tu­loa. Se hei­ken­täi­si nykyistä kor­po­ra­tis­tis­ta mallia, joka perustuu yleis­si­to­viin työ­eh­to­so­pi­muk­siin ja työvoiman mark­ki­na­hin­to­ja tun­tu­vas­ti kor­keam­piin palk­koi­hin. Jostain syystä tätä ei yleensä kyetä avoimesti tuomaan esille. Sen sijaan jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa perus­tu­loa vas­tus­te­taan varsin tar­koi­tus­ha­kui­sil­la ja mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sil­la las­kel­mil­la. Esimerkiksi SAK:n ja SDP:n esittämät luvut ”todis­ta­vat” perus­tu­lon mah­dot­to­mak­si. Todellisuudessa perustulo ei ole erityisen kallis, sillä sen aiheut­ta­mat näen­näi­set kus­tan­nuk­set voidaan kattaa muut­ta­mal­la verotusta. Myös Vasemmistoliiton perus­tu­lo­mal­li tai Wahlroosin esittämä 1000 euron perustulo voidaan rahoittaa verotusta muut­ta­mal­la. Lisäksi mini­mi­toi­meen­tu­lo on jo nyt taattu jokai­sel­le.

Kuva: Jason Coudriet (CC0)

Sosiaaliturva ja joutilaisuuden pelko?

Nykyinen sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mä takaa yksi­ne­lä­väl­le, työelämän ulko­puo­lel­la olevalle ihmiselle pää­kau­pun­ki­seu­dul­la läh­tö­koh­tai­ses­ti yli tuhannen euron net­to­tu­lot kuu­kau­des­sa. Suurin osa tuki­ra­hois­ta kuluu asumiseen ja osa on myös kor­va­mer­kit­ty siihen. Tukien määrä onkin tun­tu­vas­ti pienempi, mikäli ei asu yksin. Vallitseva jär­jes­tel­mä kannustaa yksi­na­su­mi­seen sekä tie­tyn­lai­seen pas­sii­vi­suu­teen. Tällä hetkellä satun­nai­nen työnteko voi heikentää tukia ja saattaa jopa katkaista työt­tö­myys­kor­vauk­set kokonaan, mikäli henkilö todetaan yrit­tä­jäk­si.

Perustulon kan­nat­ta­jat väittävät, että perustulo mah­dol­lis­tai­si nykyistä aktii­vi­sem­man osal­lis­tu­mi­sen yhteis­kun­nan toi­min­taan. Perustulon ansiosta työtön voisi nykyistä helpommin tehdä lyhyitä työpätkiä. Myös free­lance­rien sekä apu­ra­ha­tut­ki­joi­den ja -tai­tei­li­joi­den asema hel­pot­tui­si huo­mat­ta­vas­ti. Perustulon kriitikot taas tuovat esille huolen siitä, että perustulo saattaisi mah­dol­lis­taa jou­ti­lai­suu­den. Tämä on erikoinen väite, sillä myös nykyinen sosi­aa­li­tur­va mah­dol­lis­taa jou­te­no­lon — ja joissakin tapauk­sis­sa jopa pakottaa siihen.

Kenties pelkona ei olekaan perus­tu­lon mah­dol­lis­ta­ma joutenolo vaan se, että perus­tu­lon ja satun­nais­ten työ­keik­ko­jen yhdis­tel­mä todella saattaisi mah­dol­lis­taa mie­lek­kään elämän ja riittävän elintason ilman koko­päi­vä­työ­tä. Filosofi Slavoj Žižekin argu­men­taa­tio­ta soveltaen kaunaa tuottaa juuri Toisen kyky nauttia elä­män­ta­vas­ta, joka poikkeaa omastamme ja omista tavoit­teis­tam­me. Työttömien kohdalla sentään voi luottaa siihen, että työ­voi­ma­vi­ran­omai­set, työn­ha­ku­kurs­sit ja viime kädessä kun­tout­ta­va työ­toi­min­ta pitävät huolen siitä, ettei näin tapahdu.

Jotkut perus­tu­lon kan­nat­ta­jat, kuten Vihreiden kan­san­edus­ta­ja Antero Vartia, haluai­si­vat tukeen meka­nis­me­ja, jotka estäi­si­vät sen käytön väärällä tavalla. Perustulon mah­dol­lis­ta­ma vapaus kuuluu niille, jotka akti­voi­tu­vat elämään sen turvin uus­li­be­raa­lin subjektin aktii­vis­ta ja tuottavaa elämää. Niitä, jotka jäävät perus­tu­lon turvin kotiin pelaamaan video­pe­le­jä, tulee isäl­li­ses­ti ohjata oikeaan suuntaan. Näissä pater­na­lis­ti­sis­sa käsi­tyk­sis­sä on hieman samaa kuin filosofi Aristoteleen poh­din­nois­sa luon­nol­li­ses­ta orjuu­des­ta. Tämän tyyp­pi­ses­sä ajat­te­lus­sa osa ihmisistä nähdään kyvyt­tö­mi­nä ratio­naa­li­seen pää­tök­sen­te­koon. Heidän koh­dal­laan pak­ko­val­ta on oikeu­tet­tua, ja lopulta heidän oman etunsa mukaista.

Nähdäkseni perus­tu­lon vas­tus­ta­mi­ses­sa on asia-argu­men­taa­tion sijaan usein kyse pikem­min­kin uskon­nol­lis-ideo­lo­gi­ses­ta ajat­te­lus­ta. Kova työnteko nähdään ihmisen osana, ja perustulo asioiden luon­nol­lis­ta tolaa jär­kyt­tä­vä­nä seikkana. Usein tähän argu­men­taa­tioon voi liittyä myös näkemys ihmisestä luon­nos­taan lais­kuu­teen tai­pu­vai­se­na. Tällöin ihmis­luon­to on eräs argu­ment­ti perus­tu­loa vastaan. Mutta kuten ant­ro­po­lo­gi Marshall Sahlins on ansiok­kaas­ti pai­not­ta­nut, käsitys ihmis­luon­nos­ta on aina kult­tuu­ri­ses­ti mää­rit­ty­nyt raken­nel­ma. Antropologian näkö­kul­mas­ta yhteis­kun­nan val­lit­se­vien ins­ti­tuu­tioi­den puo­lus­ta­mi­nen ihmis­luon­toon vetoa­mal­la on vir­heel­lis­tä. Vallalla oleva käsitys ihmis­luon­nos­ta on syntynyt vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa niiden olojen kanssa, joiden oikeut­ta­ja­na se toimii.

Kuva: Annie Spratt (CC0)

Luonnonoikeudellinen argumentti perustulon puolesta

Yksityisomaisuuteen perustuva kapi­ta­lis­ti­nen talous­jär­jes­tel­mä on his­to­rial­li­ses­ti tar­koit­ta­nut ulos­sul­ke­mis­ta ja aitaa­mis­ta. Ihminen erotetaan tar­vit­se­mis­taan resurs­seis­ta, jotta hänen olisi pakko myydä työ­voi­maan­sa mark­ki­noil­la, ja pakko ostaa elääkseen tar­vit­se­man­sa asiat tava­ra­muo­dos­sa mark­ki­noil­ta.

Vallitsevaa yhteis­kun­nal­lis­ta jär­jes­tys­tä on yhteis­kun­ta­fi­lo­so­fias­sa perin­tei­ses­ti oikeu­tet­tu vetoa­mal­la siihen, että valtion ja yksi­tyi­sen omis­tusoi­keu­den vakiin­tu­mi­sen jälkeen kaikkien tilanne on parempi kuin aiemmin. Porvarillinen yhteis­kun­ta oikeuttaa itseään tällä Thomas Hobbesista John Lockeen ja John Rawlsiin kul­ke­val­la aja­tuk­sel­la kaikkia hyö­dyt­tä­väs­tä yhteis­kun­ta­so­pi­muk­ses­ta.

Yhteiskuntasopimusajattelun mukaan valtio ja yksi­tyi­so­mis­tus ovat oikeu­tet­tu­ja, sillä niiden val­li­tes­sa yhteis­kun­nan jäsenten elä­män­laa­tu ylittää luon­non­ti­las­sa val­lit­se­van elä­män­laa­dun. Ongelmana on se, että klas­sis­ten filo­so­fien käsi­tyk­set esi­val­tiol­li­sis­ta oloista eivät vas­tan­neet todel­li­suut­ta, kuten tutkijat Karl Widerquist ja Grant S. McCall osoit­ta­vat teok­ses­saan Prehistoric Myths in Modern Political Philosophy.

Esimerkiksi Hobbesilla oli kär­jis­te­tyn kiel­tei­nen kuva esi­val­tiol­lis­ten olojen luon­tees­ta. Myöhemmän ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen mukaan esi­val­tiol­li­sis­sa yhteis­kun­nis­sa ei esi­mer­kik­si kärsitty ruoan puut­tees­ta, sillä yleensä tapana oli jakaa ruokaa. Antropologi Thomas Widlokin mukaan perus­tu­loa voisi verrata siihen, miten met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den parissa jaetaan ruokaa.

Valtiota ja yksi­tyi­so­mis­tusoi­keut­ta edel­tä­vis­sä oloissa jokaisen perus­toi­meen­tu­lo oli jossain mielessä turvattu. Näin ollen luon­no­noi­keu­del­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta tie­ty­nas­tei­nen mini­mie­lin­ta­so on taattava vas­tik­keet­to­mas­ti jokai­sel­le myös nyt. Moderni yhteis­kun­ta on ole­mas­sao­lol­laan velkaa sen jokai­sel­le, riis­täes­sään ihmisiltä vapaan pääsyn tuo­tan­nol­li­siin resurs­sei­hin. Siksi perus­tu­lon voi sanoa olevan moraa­li­fi­lo­so­fi­ses­ti vält­tä­mä­tön korvaus val­lit­se­vis­ta ins­ti­tuu­tiois­ta.

Marxilainen kritiikki perustuloa kohtaan

Perustulon mer­kit­tä­väm­män nyky­teo­ree­ti­kon, filosofi Philippe van Parijsin mukaan perustulo voisi oikeuttaa kapi­ta­lis­ti­sen jär­jes­tel­män ole­mas­sao­lon, koska se tekisi ihmisistä aidossa mielessä vapaita. Tällöin tarve talous­jär­jes­tel­män perustan muut­ta­mi­sel­le poistuisi. Suomessa esseisti Pontus Purokuru on puo­lus­ta­nut perus­tu­loa tienä kom­mu­nis­miin mie­len­kiin­toi­ses­sa kir­jas­saan Täysin auto­ma­ti­soi­tu ava­ruus­ho­mo­luk­sus­kom­mu­nis­mi. Purokurun mukaan antelias perustulo pakot­tai­si talous­e­lä­män auto­ma­ti­soi­maan ikävimmät työt pois, jolloin ihmiset tekisivät vain mie­lek­käi­tä töitä.

Kuva: Chris Gray (CC0)

Viime aikoina eräs näky­vim­mis­tä perus­tu­lon puo­lus­ta­jis­ta on ollut alan­ko­maa­lai­nen his­to­rioit­si­ja Rutger Bregman. Hänen mukaansa perus­tu­lon avulla voidaan poistaa köyhyys ja lisätä ihmisten vapautta. Tässä argu­men­taa­tios­sa ei ole var­si­nai­ses­ti mitään uutta. Lisäksi ajatus vetoa­mi­ses­ta eliittiin, jotta nämä toteut­tai­si­vat yhteis­kun­nan kehi­tyk­sel­le vält­tä­mät­tö­mät muutokset, on tuttu jo 1800-luvun alku­puo­len uto­pia­so­sia­lis­teil­ta. Toisin kuin Henri de Saint-Simonin tai Robert Owenin aikoina, tällä kertaa osa eri­tyi­ses­ti uudesta talous­e­lii­tis­tä tuntuu olevan varsin vas­taa­not­ta­vais­ta uto­pis­ti­sil­le aja­tuk­sil­le. Niin liikemies Elon Musk kuin Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ovat olleet varo­vai­sen myö­tä­mie­li­siä perus­tu­lol­le.

Eräät marxi­lai­set, kuten Slavoj Žižek, näkevät perus­tu­lon ongelman juuri tässä. Kun perustulo on myös uuden talous­e­lii­tin hanke, voi olla, että se ajaa viime kädessä nykyisten kapi­ta­lis­miin sisäl­ty­vien val­ta­suh­tei­den säi­lyt­tä­mis­tä. Marxilainen perus­tu­lon kritiikki tiivistyy siihen, että perustulo keskittyy tulonjaon muut­ta­mi­seen eikä tuo­tan­to­suh­tei­den kysee­na­lais­ta­mi­seen. Tuotantosuhteet jäävät haas­ta­mat­ta, kun perustulo lamaan­nut­taa omis­tuk­set­to­mat massat. Lisäksi perustulo ohjaa yksilöitä omak­su­maan uus­li­be­ra­lis­ti­sel­le eetok­sel­le ominaisen yksi­lö­sub­jek­ti­vi­tee­tin. Vastikkeeton perustulo ei siis ohjaisi ihmisiä työelämän mar­gi­naa­liin kuten Vartiainen pelkää, vaan vah­vis­tai­si näiden yrit­tä­jä­hen­keä ja yleistä alis­tu­mis­ta kapi­ta­lis­ti­sel­le ideo­lo­gial­le.

Marxilaisen tulkinnan mukaan perustulo lamaan­nut­tai­si yhteis­kun­nal­li­sen muu­tos­voi­man, semen­toi­si kapi­ta­lis­min ja sitoisi ihmis­kun­nan lopul­li­ses­ti dys­toop­pi­seen näkymään, joka on kuin Aldous Huxleyn teoksesta Uusi uljas maailma.

Perustulo, vapaus ja asuntomarkkinat

Perustulo paran­tai­si epä­sään­nöl­lis­ten ja pienten tulojen varassa olevien ihmisten asemaa. Mikäli Suomessa otet­tai­siin käyttöön antelias ja muut tuet korvaava perustulo, voisi myös pää­kau­pun­ki­seu­dun asun­to­pu­la helpottua. Pidän toden­nä­köi­se­nä, että osa perus­tu­loon tyy­ty­vis­tä muuttaisi pie­nem­piin taajamiin, koska niissä asu­mis­ku­lut ovat pienempiä ja rahaa jäisi enemmän muuhun kulu­tuk­seen. Näin perustulo paran­tai­si mark­ki­noi­den toimintaa ja poistaisi nykyisin olemassa olevia mark­ki­na­häi­riöi­tä.

Perustulo ei vält­tä­mät­tä juuri paran­tai­si pie­ni­palk­kais­ten työn­te­ki­jöi­den tilan­net­ta. Byrokratiaan liittyvää val­lan­käyt­töä se silti vähen­täi­si. Samalla etenkin epä­tyy­pil­li­sis­sä työ­suh­teis­sa elävien ihmisten toi­meen­tu­loon liittyvä epä­var­muus vähen­tyi­si. Siksi perustulo voisi muokata yhteis­kun­taa hieman inhi­mil­li­sem­pään suuntaan. Toisaalta jos perustulo jäisi kovin pieneksi, ihmiset saat­tai­si­vat jäädä entistä riip­pu­vai­sem­mik­si mark­ki­nois­ta ja pät­kä­töis­tä. Antelias perustulo puo­les­taan saattaisi muodostua ”kansan oopiu­mik­si”, joka tuu­dit­tai­si val­heel­li­seen tyy­ty­väi­syy­teen ja veisi pohjan pyr­ki­myk­sil­tä muuttaa yhteis­kun­taa tasa-arvoi­sem­mak­si.

Saattaa myös olla, että tule­vai­suu­des­sa kes­kus­te­lu vas­tik­keet­to­mas­ta oikeu­des­ta mini­mi­toi­meen­tu­loon on tri­vi­aa­lim­pi kuin kes­kus­te­lu siitä, kuinka korkea elintaso yksilölle ylipäänsä voidaan sallia. Rajallisten luon­non­va­ro­jen maa­il­mas­sa toi­meen­tu­lo­mi­ni­min monin­ker­tai­ses­ti ylittävä kulutus on eet­ti­ses­ti kes­tä­mät­tö­mäl­lä pohjalla. On varsin hankala keksiä oikeu­tus­ta nykyi­sel­le kers­ka­ku­lu­tuk­sel­le uusine autoineen, kalliine ja kulut­ta­vi­ne har­ras­tuk­si­neen, ulko­maan­mat­koi­neen ja Lapin-lomineen.

Itse asiassa myös työ tuo­tan­nol­li­se­na ja mate­ri­aa­li­se­na pro­ses­si­na on mer­kit­tä­vä ympä­ris­tö­hait­ta. Kenties perus­tu­lon lisäksi tar­vit­tai­siin myös enim­mäis­tu­lo. Jää kuitenkin ongel­mak­si, miten enim­mäis­tu­lo voi­tai­siin toteuttaa ja ennen kaikkea perus­tel­la yhteis­kun­nas­sa, jossa talous­kas­vu ja korkea elintaso ovat itsei­sar­vo­ja.

Kuva: Erol Ahmed (CC0)

  • Podcast-lukija: Milla Heikkinen
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Gerd Altmann (CC0)
  1. Karl Widerquist & Grant S. McCall: Prehistoric Myths in Modern Political Philosophy
  2. Philippe Van Parijs: Real Freedom for All
  3. Pontus Purokuru: Täysin auto­ma­ti­soi­tu ava­ruus­ho­mo­luk­sus­kom­mu­nis­mi
  4. Thomas Widlok: Anthropology of Sharing

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki. Juusolle voi lähettää palautetta ja kommentteja sähköpostitse: palaute.koponen@gmail.com

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Kaisa Kangas 4.4.2019 klo 21:25

    Hei!
    Hyvä ja kiin­nos­ta­va juttu, kiitos siitä!
    Minulla olisi kuitenkin pari huomiota. Tekstissä sanotaan, että perustulo ei vält­tä­mät­tä paran­tai­si pie­ni­tu­loi­sen työn­te­ki­jän asemaa, ja aiemmin, SDP:n kantoja esi­tel­täes­sä, että se voisi heikentää yleis­si­to­vuut­ta. Perustuloa tutkinut ja Intiassa perus­tu­lo­ko­kei­lu­ja toteut­ta­nut talous­tie­tei­li­jä Guy Standing on kuitenkin sitä mieltä, että perustulo itse asiassa paran­tai­si työvoiman asemaa. Tämän mukaan perustulo nimittäin tarjoaa ihmiselle enemmän vapauksia jär­jes­täy­tyä vaikkapa ammat­ti­liit­to­toi­min­taan ja parantaa työn­te­ki­jän neu­vot­te­lua­se­maa: kun tämä ei ole yksi­no­maan palkan varassa, on helpompi kiel­täy­tyä huonoista työ­tar­jouk­sis­ta. En tiedä, mikä on totuus tässä asiassa, ja miten tämä suhteutuu suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan, mutta se on joka tapauk­ses­sa mai­nit­se­mi­sen arvoinen näkökulma.

    Lisäksi on ehkä mai­nit­se­mi­sen arvoista, että Suomessa toteu­te­tus­ta perus­tu­lo­ko­kei­lus­ta on tullut vasta alustavia tuloksia, joista ei voi tehdä lopul­li­sia joh­to­pää­tök­siä.

    https://​www​.kela​.fi/​p​e​r​u​s​t​u​l​o​k​o​k​e​ilu

    http://​tut​ki​mus​blo​gi​.kela​.fi/​a​r​k​i​s​t​o​/​4​810

    Vastaa
  • Pertti Pertsa 5.4.2019 klo 14:25

    Pohdinta raken­ne­työt­tö­mis­tä kapi­ta­lis­min osana puuttuu eli paljon työ­ha­luk­kai­ta joutuu jäämään kotiin. En lähtisi kuvai­le­maan mitä siellä kotona tehdään, kuten pelail­laan pleikkaa, koska silloin tulee juuri se kokoo­mus­tyy­lin popu­lis­ti­nen “laiskat” kehiin vaikka ilman työttömiä talous hiipuu. Olihan täällä se kirjoitus “työt­tö­myys ei ole häpeä”, jossa oli maininta työt­tö­myy­des­tä kapi­ta­lis­min olen­nai­se­na osana. Yleisesti on vallalla suo­ra­nai­sen kom­mu­nis­ti­nen käsitys, varsinkin oikeis­tos­sa että “jokainen kantaa kortensa kekoon”, ikään kuin joku haluaisi vain olla syrjässä ja ilman rahaa tai olla aut­ta­mat­ta muita. Työllisyyden lisää­mi­ses­tä puhut­taes­sa on vihdoin mediassa ja yleisesti aina tuotava esiin, ettei esim. firmojen myyntiä ja siis mah­dol­lis­ta työ­paik­ko­jen lisään­ty­mis­tä voida vain pakottaa; firman pitää ensin saada myyntiä. Tabut on tehty rikot­ta­vik­si ja ihmiset ovat liian koh­te­liai­ta oikeis­to­lai­sil­le valheille, ikään kuin para­dok­saa­li­ses­ti puku­tyyp­pien “sivistys” tuhou­tui­si vaikka luke­neis­to on nykyään muualla. Hyvä kirjoitus muuten! https://​www​.kaleva​.fi/​u​u​t​i​s​e​t​/​t​a​l​o​u​s​/​i​l​m​a​n​-​t​y​o​t​t​o​m​i​a​-​t​a​l​o​u​s​-​h​i​i​p​u​u​-​s​a​n​o​o​-​m​i​n​i​s​t​e​r​i​o​n​-​t​u​t​k​i​m​u​s​j​o​h​t​a​j​a​-​r​a​j​a​n​-​j​a​l​k​e​e​n​-​t​y​o​v​o​i​m​a​s​t​a​-​a​l​k​a​a​-​p​a​l​k​k​a​k​i​l​p​a​i​l​u​/​7​8​4​3​3​1​/​?​f​b​c​l​i​d​=​I​w​A​R​3​e​2​0​4​Z​4​_​G​-​J​0​2​z​a​R​D​P​7​O​J​C​S​s​1​B​r​8​I​x​n​z​a​C​x​4​2​_​N​1​F​-​8​y​u​M​B​D​S​U​o​X​V​Q​4m0

    Vastaa
  • Hohhoijaa 7.4.2019 klo 21:38

    Missä ihmeen pilvessä ihmiset oikein elävät? Ei ole ihme että tämä maailma tuhoutuu ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, tyhmiä ovat ihmiset. Siperiaan jou­tai­si­vat tai Pohjois-Koreaan.

    Vastaa
  • Jari 18.4.2019 klo 09:19

    Hyvinvointiyhteiskunta perustuu siihen, että kaikki kyn­nel­le­ky­ke­ne­vät tekevät töitä osaa­mi­sen­sa rajoissa. Yllä annettiin esimerkki “Antropologi Thomas Widlokin mukaan perus­tu­loa voisi verrata siihen, miten met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den parissa jaetaan ruokaa.” Otetaan siitä kuvit­teel­li­nen tilanne: heimosta on lähdössä porukka etsimään ruokaa. Yksi ilmoittaa, että hän ei lähde hank­ki­maan ruokaa eikä aio tehdä niin jat­kos­sa­kaan vaan lepäilee tässä nuotion äärellä ja odottaa, että muut tekevät työt hänen puo­les­taan. Mitähän heimo olisi tehnyt täl­lai­sel­le hen­ki­löl­le?
    Itse en näe, että minulla olisi vel­vol­li­suus elättää aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole haluk­kai­ta tekemään mitään tämän yhteis­kun­nan hyväksi. Toinen aja­tus­mal­li: kaikki jäävät naut­ti­maan perus­tu­loa. Raha loppuisi välit­tö­mäs­ti, mutta sitä ennen tie­to­lii­ken­ne­ver­kot olisivat kaatuneet, sähköt kat­ken­neet, polt­toai­neet loppuneet, sairaat jääneet ilman hoitoa jne. Eli kaikki tämä hyvä, joka meillä on, perustuu ihmisten tekemälle työlle. Meillä län­si­mais­sa alkaa olla kum­mal­li­nen kuvitelma, että mitä pystymme tar­joa­maan kansalaisille/​maassa asuville ilman kovaa työntekoa. Kiina ja muut kehit­ty­vät valtiot ovat kovaa vauhtia ottamassa meitä kiinni osaa­mi­ses­sa ja sitä kautta elin­ta­sos­sa. Jos me alamme lepäi­le­mään laa­ke­reil­la, niin meidän täytyy tottua alenevaan elin­ta­soon ja lopulta siihen, että köyhät ovat oikeasrti köyhiä eivätkä vain suh­teel­li­ses­ti köyhiä…

    Vastaa
    • Mikko 19.4.2019 klo 15:01

      Jari. Itseasiassa met­säs­tä­jä- /​keräilijäkulttuureissa met­säs­tä­mi­nen nähtiin huvina johon sai osal­lis­tua halu­tes­saan. Jos jotakuta ei huvit­ta­nut lähteä, niin siitä ei siksi mitenkään tuo­mit­tu­kaan.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Kun Venezuelan hallituksen joukot ampuivat luoteja ja kyynelkaasua estääkseen humanitaarista apua saapumasta maahan, yhdysvaltalainen lääketieteen professori Akash Goel ehdotti, että kansainvälinen rikostuomioistuin nostaisi maan presidenttiä Nicolás Maduroa vastaan syytteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Syynä syytteelle olisi kansan näännyttäminen.

Posti on aikeissa siirtää osan toiminnoistaan Viroon matalampien työvoimakustannusten toivossa. Samanaikaisesti postin johtaja nauttii hulppeaa vuosipalkkaa. Viime vuosina suuryritysten johtajien palkkiot ovat kasvaneet työntekijöiden aseman heikentyessä. Kysymys yhteiskunnassa vallitsevista tuloeroista ja niiden oikeuttamisesta on pysyvimpiä poliittisia kysymyksiä.

Työkentällä-haastattelussa kuulemme tällä kertaa Aalto-yliopiston markkinoinnin vierailijaprofessori Eric Arnouldia. Arnouldin tie Suomeen käy monen eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen yliopiston kautta. Hänellä on myös pitkä työhistoria kehitysantropologina Länsi-Afrikassa.