Perustulokeskustelu paljastaa ihmiskuvan

Perustulosta on käyty viime vuosina paljon keskustelua, mutta aihetta on pohdittu jo vuosisatoja. Argumentit perustulon puolesta ja sitä vastaan paljastavat paljon keskustelijoiden maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä.

Perustulolla tar­koi­te­taan kaikille täysi-ikäisille vas­tik­keet­to­mas­ti mak­set­ta­vaa tulon­siir­toa. Perustulon tar­koi­tuk­se­na on korvata nykyinen tulon­siir­to­jär­jes­tel­mä joko osittain tai kokonaan. Ajatuksena on yksin­ker­tais­taa sosi­aa­li­tur­van muo­dos­ta­maa ”tuki­vii­dak­koa” sekä muuttaa jär­jes­tel­mää nykyistä kannustavammaksi.

Perustulon historia on yllät­tä­vän pitkä. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ajatusta perus­tu­los­ta on pohdittu 1700-luvulta lähtien. Eräänä ensim­mäi­sis­tä perus­tu­loa poh­ti­neis­ta voidaan mainita 1700-luvulla kir­joit­ta­nut Thomas Paine, jonka teoksessa The Agrarian Justice esitetään ajatus kan­sa­lai­so­sin­gos­ta. Vaikka perus­tu­lon ajatus on vuo­si­sa­to­ja vanha, kes­kus­te­lu aiheesta on voi­mis­tu­nut niin Suomessa kuin maa­il­mal­la­kin nime­no­maan viime vuosikymmeninä. 

Suomessa vuosina 2017 – 2018 toi­meen­pan­tu perus­tu­lo­ko­kei­lu herätti laajaa kan­sain­vä­lis­tä kiin­nos­tus­ta. Viime vuosina perus­tu­lo­ko­kei­lu­ja on lisäksi toteu­tet­tu esi­mer­kik­si joissakin Afrikan maissa, kuten Namibiassa. Tässä artik­ke­lis­sa käsit­te­len sekä Suomen perus­tu­lo­ko­kei­lua ja sen ympärillä käytyä kes­kus­te­lua että perus­tu­loa ylei­sem­min. Tarkoituksenani on käsitellä aihetta teo­reet­ti­ses­ta näkö­kul­mas­ta ja kenties hieman pintaa syvemmältä.

Suomen perustulokokeilu

Suomessa toteu­tet­tiin vuosina 2017 – 2018 kaksi vuotta kestänyt perus­tu­lo­ko­kei­lu. Kokeilua moi­tit­tiin meto­do­lo­gi­ses­ti epä­on­nis­tu­neek­si jo ennen sen alkua, sillä siinä oli mukana vain pit­kä­ai­kais­työt­tö­miä. Perustulokokeilusta on uutisoitu ja kes­kus­tel­tu melko runsaasti koko hankkeen ajan. 

Kiinnostus on suun­tau­tu­nut eri­tyi­ses­ti perus­tu­lon työl­lis­tä­viin vai­ku­tuk­siin. Nämä vai­ku­tuk­set todettiin vähäi­sik­si. Perustulon avulla ei kyetty lisäämään työl­li­syyt­tä mer­kit­tä­väs­ti. Sen sijaan perustulo lisäsi saajiensa hyvin­voin­tia ja tyy­ty­väi­syyt­tä. Stressi väheni, kun työt­tö­myys­tur­van karens­sis­ta ei ollut pelkoa. Karenssi tar­koit­taa, että tietyissä tilan­teis­sa työtön menettää työt­tö­myy­se­tuu­den jopa 90 päivän ajaksi.

Sosiaalipolitiikan pro­fes­so­ri Heikki Hiilamo piti perus­tu­lo­ko­kei­lua epä­on­nis­tu­nee­na sen vähäisten työl­li­syys­vai­ku­tus­ten vuoksi. Vaikka kokeiluun osal­lis­tu­neet rapor­toi­vat tyy­ty­väi­syy­ten­sä paran­tu­neen perus­tu­lon myötä, Hiilamo kommentoi tätä totea­mal­la, että tyy­ty­väi­syy­den mit­taa­mi­nen on varsin vaikeaa.

Perustulokokeilun miel­tä­mi­nen epä­on­nis­tu­neek­si kertoo yhteis­kun­ta­po­li­tii­kas­ta, jossa talous­kas­vu on ihmisten hyvin­voin­tia tärkeämpi arvo. Sosiaalipolitiikkaa ohjaa usein pikem­min­kin halu parantaa työl­li­syyt­tä kuin halu parantaa ihmisten elämää. Tällainen poli­tii­kan­te­ko lähenee sitä, mitä val­lan­ku­mous­joh­ta­ja Vladimir Lenin kutsui por­va­ris­ton dik­ta­tuu­rik­si. Ihmisten hyvin­voin­ti, vapaus ja valinnan mah­dol­li­suu­det alis­te­taan pääoman logiikalle.

Toisaalta myös aktii­vi­mal­lin työl­li­syys­vai­ku­tuk­set jäivät vähäi­sik­si. Miksi saajiensa hyvin­voin­tia lisännyt perustulo jäi kokei­luk­si, mutta aktii­vi­mal­li pysyväksi? Uhraamisen logiikkaa tutkineen his­to­rioit­si­ja Rene Girardin aja­tuk­siin pereh­ty­mi­nen auttaa ymmär­tä­mään suo­ma­lai­sen työl­li­syys­po­li­tii­kan kie­mu­roi­ta. Girardin mukaan yhteisö tarvitsee syn­ti­pu­kin, jota se syyttää ongel­mis­taan ja jonka se voi lopulta uhrata sosi­aa­li­sen koheesion var­mis­ta­mi­sek­si. Näin ollen kyse ei ole siitä, että aktii­vi­mal­li olisi perus­tu­loa tehok­kaam­pi työl­lis­tä­jä, vaan siitä, että se todella kiusaa ja nöy­ryyt­tää ihmisiä. Sen tarkoitus on juuri tämä, kuten myös kan­san­edus­ta­ja Juhana Vartiainen on myöntänyt. Vartiainen on myös kri­ti­soi­nut perus­tu­lo­ko­kei­lua totea­mal­la, että se mah­dol­lis­taa mukavan elämän veron­mak­sa­jien rahoilla työ­mark­ki­noi­den marginaalissa.

Kuva: Nathan Dumlao (CC0)

Erilaisia perustulomalleja

Vaikka perus­tu­lo­ko­kei­lua ei pidetty kovin onnis­tu­nee­na, perustulo kuuluu edelleen useamman puolueen ohjelmaan. Vihreät kannattaa melko vaa­ti­ma­ton­ta ja kus­tan­nus­neut­raa­lia perus­tu­loa, joka korvaisi lähinnä tiettyjä mini­mie­tuuk­sia. Vasemmistoliiton perustulo taas on ante­li­aam­pi. Uuskielen vie­koi­tuk­siin sortuneen keskustan perus­tu­lo­mal­lin ongelma on siinä, ettei se malliin sisäl­ty­vän vas­tik­keel­li­suu­den vuoksi ole perustulo, vaan jon­kin­lai­nen aktiivisuusraha.

Perustuloa puo­lus­te­taan esit­tä­mäl­lä, että se yksin­ker­tais­tai­si sosi­aa­li­tur­vaa ja mah­dol­lis­tai­si sopeu­tu­mi­sen nyky­ai­ka­na yleisiin pätkä- ja silp­pu­töi­hin. Ongelmana on, että suo­ma­lai­ses­sa poliit­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ei hevin löydy rohkeutta ehdottaa riittävän suurta perus­tu­loa. Jopa Vasemmistoliiton perus­tu­lo­mal­li, jota on moitittu liian ante­li­aak­si, on aivan liian pieni, jotta sen avulla voi­tai­siin toden teolla karsia niin kutsuttua tukiviidakkoa.

Tähän asti perus­tu­lon tavoit­tei­den näkö­kul­mas­ta toimivin perus­tu­lo­mal­li on tullut liikemies Björn Wahlroosilta, joka on useaan otteeseen esittänyt jopa tuhannen euron perus­tu­loa. Tämä perustulo mah­dol­lis­tai­si lähes kaikista muista suorista tulon­siir­rois­ta luo­pu­mi­sen. Vastaavasti Wahlroos haluaisi heikentää työehtoja ja palkkoja. Valtio takaisi mini­mi­toi­meen­tu­lon jokai­sel­le, ja loppu jäisi mark­ki­noi­den hoidettavaksi.

Historioitsija Karl Polanyin teoksessa Suuri murros kuvail­laan hieman vastaavaa jär­jes­tel­mää, joka oli voimassa 1800-luvun alku­puo­len Englannissa. Tämä niin kutsuttu Speenhamlandin jär­jes­tel­mä takasi työ­läi­sil­le mini­mi­toi­meen­tu­lon jul­ki­sis­ta varoista, mikä johti palkkojen pie­ne­ne­mi­seen ja siten ylläpiti köyhyyttä.

Tässä lienee suurin syy sille, miksi Suomessa eri­tyi­ses­ti SDP vastustaa perus­tu­loa. Se hei­ken­täi­si nykyistä kor­po­ra­tis­tis­ta mallia, joka perustuu yleis­si­to­viin työ­eh­to­so­pi­muk­siin ja työvoiman mark­ki­na­hin­to­ja tun­tu­vas­ti kor­keam­piin palk­koi­hin. Jostain syystä tätä ei yleensä kyetä avoimesti tuomaan esille. Sen sijaan jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa perus­tu­loa vas­tus­te­taan varsin tar­koi­tus­ha­kui­sil­la ja mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sil­la las­kel­mil­la. Esimerkiksi SAK:n ja SDP:n esittämät luvut ”todis­ta­vat” perus­tu­lon mah­dot­to­mak­si. Todellisuudessa perustulo ei ole erityisen kallis, sillä sen aiheut­ta­mat näen­näi­set kus­tan­nuk­set voidaan kattaa muut­ta­mal­la verotusta. Myös Vasemmistoliiton perus­tu­lo­mal­li tai Wahlroosin esittämä 1000 euron perustulo voidaan rahoittaa verotusta muut­ta­mal­la. Lisäksi mini­mi­toi­meen­tu­lo on jo nyt taattu jokaiselle.

Kuva: Jason Coudriet (CC0)

Sosiaaliturva ja joutilaisuuden pelko?

Nykyinen sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mä takaa yksi­ne­lä­väl­le, työelämän ulko­puo­lel­la olevalle ihmiselle pää­kau­pun­ki­seu­dul­la läh­tö­koh­tai­ses­ti yli tuhannen euron net­to­tu­lot kuu­kau­des­sa. Suurin osa tuki­ra­hois­ta kuluu asumiseen ja osa on myös kor­va­mer­kit­ty siihen. Tukien määrä onkin tun­tu­vas­ti pienempi, mikäli ei asu yksin. Vallitseva jär­jes­tel­mä kannustaa yksi­na­su­mi­seen sekä tie­tyn­lai­seen pas­sii­vi­suu­teen. Tällä hetkellä satun­nai­nen työnteko voi heikentää tukia ja saattaa jopa katkaista työt­tö­myys­kor­vauk­set kokonaan, mikäli henkilö todetaan yrittäjäksi.

Perustulon kan­nat­ta­jat väittävät, että perustulo mah­dol­lis­tai­si nykyistä aktii­vi­sem­man osal­lis­tu­mi­sen yhteis­kun­nan toi­min­taan. Perustulon ansiosta työtön voisi nykyistä helpommin tehdä lyhyitä työpätkiä. Myös free­lance­rien sekä apu­ra­ha­tut­ki­joi­den ja ‑tai­tei­li­joi­den asema hel­pot­tui­si huo­mat­ta­vas­ti. Perustulon kriitikot taas tuovat esille huolen siitä, että perustulo saattaisi mah­dol­lis­taa jou­ti­lai­suu­den. Tämä on erikoinen väite, sillä myös nykyinen sosi­aa­li­tur­va mah­dol­lis­taa jou­te­no­lon — ja joissakin tapauk­sis­sa jopa pakottaa siihen.

Kenties pelkona ei olekaan perus­tu­lon mah­dol­lis­ta­ma joutenolo vaan se, että perus­tu­lon ja satun­nais­ten työ­keik­ko­jen yhdis­tel­mä todella saattaisi mah­dol­lis­taa mie­lek­kään elämän ja riittävän elintason ilman koko­päi­vä­työ­tä. Filosofi Slavoj Žižekin argu­men­taa­tio­ta soveltaen kaunaa tuottaa juuri Toisen kyky nauttia elä­män­ta­vas­ta, joka poikkeaa omastamme ja omista tavoit­teis­tam­me. Työttömien kohdalla sentään voi luottaa siihen, että työ­voi­ma­vi­ran­omai­set, työn­ha­ku­kurs­sit ja viime kädessä kun­tout­ta­va työ­toi­min­ta pitävät huolen siitä, ettei näin tapahdu.

Jotkut perus­tu­lon kan­nat­ta­jat, kuten Vihreiden kan­san­edus­ta­ja Antero Vartia, haluai­si­vat tukeen meka­nis­me­ja, jotka estäi­si­vät sen käytön väärällä tavalla. Perustulon mah­dol­lis­ta­ma vapaus kuuluu niille, jotka akti­voi­tu­vat elämään sen turvin uus­li­be­raa­lin subjektin aktii­vis­ta ja tuottavaa elämää. Niitä, jotka jäävät perus­tu­lon turvin kotiin pelaamaan video­pe­le­jä, tulee isäl­li­ses­ti ohjata oikeaan suuntaan. Näissä pater­na­lis­ti­sis­sa käsi­tyk­sis­sä on hieman samaa kuin filosofi Aristoteleen poh­din­nois­sa luon­nol­li­ses­ta orjuu­des­ta. Tämän tyyp­pi­ses­sä ajat­te­lus­sa osa ihmisistä nähdään kyvyt­tö­mi­nä ratio­naa­li­seen pää­tök­sen­te­koon. Heidän koh­dal­laan pak­ko­val­ta on oikeu­tet­tua, ja lopulta heidän oman etunsa mukaista.

Nähdäkseni perus­tu­lon vas­tus­ta­mi­ses­sa on asia-argu­men­taa­tion sijaan usein kyse pikem­min­kin uskon­nol­lis-ideo­lo­gi­ses­ta ajat­te­lus­ta. Kova työnteko nähdään ihmisen osana, ja perustulo asioiden luon­nol­lis­ta tolaa jär­kyt­tä­vä­nä seikkana. Usein tähän argu­men­taa­tioon voi liittyä myös näkemys ihmisestä luon­nos­taan lais­kuu­teen tai­pu­vai­se­na. Tällöin ihmis­luon­to on eräs argu­ment­ti perus­tu­loa vastaan. Mutta kuten ant­ro­po­lo­gi Marshall Sahlins on ansiok­kaas­ti pai­not­ta­nut, käsitys ihmis­luon­nos­ta on aina kult­tuu­ri­ses­ti mää­rit­ty­nyt raken­nel­ma. Antropologian näkö­kul­mas­ta yhteis­kun­nan val­lit­se­vien ins­ti­tuu­tioi­den puo­lus­ta­mi­nen ihmis­luon­toon vetoa­mal­la on vir­heel­lis­tä. Vallalla oleva käsitys ihmis­luon­nos­ta on syntynyt vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa niiden olojen kanssa, joiden oikeut­ta­ja­na se toimii.

Kuva: Annie Spratt (CC0)

Luonnonoikeudellinen argumentti perustulon puolesta

Yksityisomaisuuteen perustuva kapi­ta­lis­ti­nen talous­jär­jes­tel­mä on his­to­rial­li­ses­ti tar­koit­ta­nut ulos­sul­ke­mis­ta ja aitaa­mis­ta. Ihminen erotetaan tar­vit­se­mis­taan resurs­seis­ta, jotta hänen olisi pakko myydä työ­voi­maan­sa mark­ki­noil­la, ja pakko ostaa elääkseen tar­vit­se­man­sa asiat tava­ra­muo­dos­sa markkinoilta.

Vallitsevaa yhteis­kun­nal­lis­ta jär­jes­tys­tä on yhteis­kun­ta­fi­lo­so­fias­sa perin­tei­ses­ti oikeu­tet­tu vetoa­mal­la siihen, että valtion ja yksi­tyi­sen omis­tusoi­keu­den vakiin­tu­mi­sen jälkeen kaikkien tilanne on parempi kuin aiemmin. Porvarillinen yhteis­kun­ta oikeuttaa itseään tällä Thomas Hobbesista John Lockeen ja John Rawlsiin kul­ke­val­la aja­tuk­sel­la kaikkia hyö­dyt­tä­väs­tä yhteiskuntasopimuksesta.

Yhteiskuntasopimusajattelun mukaan valtio ja yksi­tyi­so­mis­tus ovat oikeu­tet­tu­ja, sillä niiden val­li­tes­sa yhteis­kun­nan jäsenten elä­män­laa­tu ylittää luon­non­ti­las­sa val­lit­se­van elä­män­laa­dun. Ongelmana on se, että klas­sis­ten filo­so­fien käsi­tyk­set esi­val­tiol­li­sis­ta oloista eivät vas­tan­neet todel­li­suut­ta, kuten tutkijat Karl Widerquist ja Grant S. McCall osoit­ta­vat teok­ses­saan Prehistoric Myths in Modern Political Philosophy.

Esimerkiksi Hobbesilla oli kär­jis­te­tyn kiel­tei­nen kuva esi­val­tiol­lis­ten olojen luon­tees­ta. Myöhemmän ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen mukaan esi­val­tiol­li­sis­sa yhteis­kun­nis­sa ei esi­mer­kik­si kärsitty ruoan puut­tees­ta, sillä yleensä tapana oli jakaa ruokaa. Antropologi Thomas Widlokin mukaan perus­tu­loa voisi verrata siihen, miten met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den parissa jaetaan ruokaa.

Valtiota ja yksi­tyi­so­mis­tusoi­keut­ta edel­tä­vis­sä oloissa jokaisen perus­toi­meen­tu­lo oli jossain mielessä turvattu. Näin ollen luon­no­noi­keu­del­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta tie­ty­nas­tei­nen mini­mie­lin­ta­so on taattava vas­tik­keet­to­mas­ti jokai­sel­le myös nyt. Moderni yhteis­kun­ta on ole­mas­sao­lol­laan velkaa sen jokai­sel­le, riis­täes­sään ihmisiltä vapaan pääsyn tuo­tan­nol­li­siin resurs­sei­hin. Siksi perus­tu­lon voi sanoa olevan moraa­li­fi­lo­so­fi­ses­ti vält­tä­mä­tön korvaus val­lit­se­vis­ta instituutioista.

Marxilainen kritiikki perustuloa kohtaan

Perustulon mer­kit­tä­väm­män nyky­teo­ree­ti­kon, filosofi Philippe van Parijsin mukaan perustulo voisi oikeuttaa kapi­ta­lis­ti­sen jär­jes­tel­män ole­mas­sao­lon, koska se tekisi ihmisistä aidossa mielessä vapaita. Tällöin tarve talous­jär­jes­tel­män perustan muut­ta­mi­sel­le poistuisi. Suomessa esseisti Pontus Purokuru on puo­lus­ta­nut perus­tu­loa tienä kom­mu­nis­miin mie­len­kiin­toi­ses­sa kir­jas­saan Täysin auto­ma­ti­soi­tu ava­ruus­ho­mo­luk­sus­kom­mu­nis­mi. Purokurun mukaan antelias perustulo pakot­tai­si talous­e­lä­män auto­ma­ti­soi­maan ikävimmät työt pois, jolloin ihmiset tekisivät vain mie­lek­käi­tä töitä.

Kuva: Chris Gray (CC0)

Viime aikoina eräs näky­vim­mis­tä perus­tu­lon puo­lus­ta­jis­ta on ollut alan­ko­maa­lai­nen his­to­rioit­si­ja Rutger Bregman. Hänen mukaansa perus­tu­lon avulla voidaan poistaa köyhyys ja lisätä ihmisten vapautta. Tässä argu­men­taa­tios­sa ei ole var­si­nai­ses­ti mitään uutta. Lisäksi ajatus vetoa­mi­ses­ta eliittiin, jotta nämä toteut­tai­si­vat yhteis­kun­nan kehi­tyk­sel­le vält­tä­mät­tö­mät muutokset, on tuttu jo 1800-luvun alku­puo­len uto­pia­so­sia­lis­teil­ta. Toisin kuin Henri de Saint-Simonin tai Robert Owenin aikoina, tällä kertaa osa eri­tyi­ses­ti uudesta talous­e­lii­tis­tä tuntuu olevan varsin vas­taa­not­ta­vais­ta uto­pis­ti­sil­le aja­tuk­sil­le. Niin liikemies Elon Musk kuin Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ovat olleet varo­vai­sen myö­tä­mie­li­siä perustulolle.

Eräät marxi­lai­set, kuten Slavoj Žižek, näkevät perus­tu­lon ongelman juuri tässä. Kun perustulo on myös uuden talous­e­lii­tin hanke, voi olla, että se ajaa viime kädessä nykyisten kapi­ta­lis­miin sisäl­ty­vien val­ta­suh­tei­den säi­lyt­tä­mis­tä. Marxilainen perus­tu­lon kritiikki tiivistyy siihen, että perustulo keskittyy tulonjaon muut­ta­mi­seen eikä tuo­tan­to­suh­tei­den kysee­na­lais­ta­mi­seen. Tuotantosuhteet jäävät haas­ta­mat­ta, kun perustulo lamaan­nut­taa omis­tuk­set­to­mat massat. Lisäksi perustulo ohjaa yksilöitä omak­su­maan uus­li­be­ra­lis­ti­sel­le eetok­sel­le ominaisen yksi­lö­sub­jek­ti­vi­tee­tin. Vastikkeeton perustulo ei siis ohjaisi ihmisiä työelämän mar­gi­naa­liin kuten Vartiainen pelkää, vaan vah­vis­tai­si näiden yrit­tä­jä­hen­keä ja yleistä alis­tu­mis­ta kapi­ta­lis­ti­sel­le ideologialle.

Marxilaisen tulkinnan mukaan perustulo lamaan­nut­tai­si yhteis­kun­nal­li­sen muu­tos­voi­man, semen­toi­si kapi­ta­lis­min ja sitoisi ihmis­kun­nan lopul­li­ses­ti dys­toop­pi­seen näkymään, joka on kuin Aldous Huxleyn teoksesta Uusi uljas maailma.

Perustulo, vapaus ja asuntomarkkinat

Perustulo paran­tai­si epä­sään­nöl­lis­ten ja pienten tulojen varassa olevien ihmisten asemaa. Mikäli Suomessa otet­tai­siin käyttöön antelias ja muut tuet korvaava perustulo, voisi myös pää­kau­pun­ki­seu­dun asun­to­pu­la helpottua. Pidän toden­nä­köi­se­nä, että osa perus­tu­loon tyy­ty­vis­tä muuttaisi pie­nem­piin taajamiin, koska niissä asu­mis­ku­lut ovat pienempiä ja rahaa jäisi enemmän muuhun kulu­tuk­seen. Näin perustulo paran­tai­si mark­ki­noi­den toimintaa ja poistaisi nykyisin olemassa olevia markkinahäiriöitä.

Perustulo ei vält­tä­mät­tä juuri paran­tai­si pie­ni­palk­kais­ten työn­te­ki­jöi­den tilan­net­ta. Byrokratiaan liittyvää val­lan­käyt­töä se silti vähen­täi­si. Samalla etenkin epä­tyy­pil­li­sis­sä työ­suh­teis­sa elävien ihmisten toi­meen­tu­loon liittyvä epä­var­muus vähen­tyi­si. Siksi perustulo voisi muokata yhteis­kun­taa hieman inhi­mil­li­sem­pään suuntaan. Toisaalta jos perustulo jäisi kovin pieneksi, ihmiset saat­tai­si­vat jäädä entistä riip­pu­vai­sem­mik­si mark­ki­nois­ta ja pät­kä­töis­tä. Antelias perustulo puo­les­taan saattaisi muodostua ”kansan oopiu­mik­si”, joka tuu­dit­tai­si val­heel­li­seen tyy­ty­väi­syy­teen ja veisi pohjan pyr­ki­myk­sil­tä muuttaa yhteis­kun­taa tasa-arvoisemmaksi.

Saattaa myös olla, että tule­vai­suu­des­sa kes­kus­te­lu vas­tik­keet­to­mas­ta oikeu­des­ta mini­mi­toi­meen­tu­loon on tri­vi­aa­lim­pi kuin kes­kus­te­lu siitä, kuinka korkea elintaso yksilölle ylipäänsä voidaan sallia. Rajallisten luon­non­va­ro­jen maa­il­mas­sa toi­meen­tu­lo­mi­ni­min monin­ker­tai­ses­ti ylittävä kulutus on eet­ti­ses­ti kes­tä­mät­tö­mäl­lä pohjalla. On varsin hankala keksiä oikeu­tus­ta nykyi­sel­le kers­ka­ku­lu­tuk­sel­le uusine autoineen, kalliine ja kulut­ta­vi­ne har­ras­tuk­si­neen, ulko­maan­mat­koi­neen ja Lapin-lomineen. 

Itse asiassa myös työ tuo­tan­nol­li­se­na ja mate­ri­aa­li­se­na pro­ses­si­na on mer­kit­tä­vä ympä­ris­tö­hait­ta. Kenties perus­tu­lon lisäksi tar­vit­tai­siin myös enim­mäis­tu­lo. Jää kuitenkin ongel­mak­si, miten enim­mäis­tu­lo voi­tai­siin toteuttaa ja ennen kaikkea perus­tel­la yhteis­kun­nas­sa, jossa talous­kas­vu ja korkea elintaso ovat itseisarvoja.

Kuva: Erol Ahmed (CC0)

  • Podcast-lukija: Milla Heikkinen
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Gerd Altmann (CC0)
  1. Karl Widerquist & Grant S. McCall: Prehistoric Myths in Modern Political Philosophy
  2. Philippe Van Parijs: Real Freedom for All
  3. Pontus Purokuru: Täysin auto­ma­ti­soi­tu avaruushomoluksuskommunismi
  4. Thomas Widlok: Anthropology of Sharing

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Kaisa Kangas 4.4.2019 klo 21:25

    Hei!
    Hyvä ja kiin­nos­ta­va juttu, kiitos siitä!
    Minulla olisi kuitenkin pari huomiota. Tekstissä sanotaan, että perustulo ei vält­tä­mät­tä paran­tai­si pie­ni­tu­loi­sen työn­te­ki­jän asemaa, ja aiemmin, SDP:n kantoja esi­tel­täes­sä, että se voisi heikentää yleis­si­to­vuut­ta. Perustuloa tutkinut ja Intiassa perus­tu­lo­ko­kei­lu­ja toteut­ta­nut talous­tie­tei­li­jä Guy Standing on kuitenkin sitä mieltä, että perustulo itse asiassa paran­tai­si työvoiman asemaa. Tämän mukaan perustulo nimittäin tarjoaa ihmiselle enemmän vapauksia jär­jes­täy­tyä vaikkapa ammat­ti­liit­to­toi­min­taan ja parantaa työn­te­ki­jän neu­vot­te­lua­se­maa: kun tämä ei ole yksi­no­maan palkan varassa, on helpompi kiel­täy­tyä huonoista työ­tar­jouk­sis­ta. En tiedä, mikä on totuus tässä asiassa, ja miten tämä suhteutuu suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan, mutta se on joka tapauk­ses­sa mai­nit­se­mi­sen arvoinen näkökulma.

    Lisäksi on ehkä mai­nit­se­mi­sen arvoista, että Suomessa toteu­te­tus­ta perus­tu­lo­ko­kei­lus­ta on tullut vasta alustavia tuloksia, joista ei voi tehdä lopul­li­sia johtopäätöksiä.

    https://​www​.kela​.fi/​p​e​r​u​s​t​u​l​o​k​o​k​e​ilu

    http://​tut​ki​mus​blo​gi​.kela​.fi/​a​r​k​i​s​t​o​/​4​810

    Vastaa
  • Pertti Pertsa 5.4.2019 klo 14:25

    Pohdinta raken­ne­työt­tö­mis­tä kapi­ta­lis­min osana puuttuu eli paljon työ­ha­luk­kai­ta joutuu jäämään kotiin. En lähtisi kuvai­le­maan mitä siellä kotona tehdään, kuten pelail­laan pleikkaa, koska silloin tulee juuri se kokoo­mus­tyy­lin popu­lis­ti­nen “laiskat” kehiin vaikka ilman työttömiä talous hiipuu. Olihan täällä se kirjoitus “työt­tö­myys ei ole häpeä”, jossa oli maininta työt­tö­myy­des­tä kapi­ta­lis­min olen­nai­se­na osana. Yleisesti on vallalla suo­ra­nai­sen kom­mu­nis­ti­nen käsitys, varsinkin oikeis­tos­sa että “jokainen kantaa kortensa kekoon”, ikään kuin joku haluaisi vain olla syrjässä ja ilman rahaa tai olla aut­ta­mat­ta muita. Työllisyyden lisää­mi­ses­tä puhut­taes­sa on vihdoin mediassa ja yleisesti aina tuotava esiin, ettei esim. firmojen myyntiä ja siis mah­dol­lis­ta työ­paik­ko­jen lisään­ty­mis­tä voida vain pakottaa; firman pitää ensin saada myyntiä. Tabut on tehty rikot­ta­vik­si ja ihmiset ovat liian koh­te­liai­ta oikeis­to­lai­sil­le valheille, ikään kuin para­dok­saa­li­ses­ti puku­tyyp­pien “sivistys” tuhou­tui­si vaikka luke­neis­to on nykyään muualla. Hyvä kirjoitus muuten! https://​www​.kaleva​.fi/​u​u​t​i​s​e​t​/​t​a​l​o​u​s​/​i​l​m​a​n​-​t​y​o​t​t​o​m​i​a​-​t​a​l​o​u​s​-​h​i​i​p​u​u​-​s​a​n​o​o​-​m​i​n​i​s​t​e​r​i​o​n​-​t​u​t​k​i​m​u​s​j​o​h​t​a​j​a​-​r​a​j​a​n​-​j​a​l​k​e​e​n​-​t​y​o​v​o​i​m​a​s​t​a​-​a​l​k​a​a​-​p​a​l​k​k​a​k​i​l​p​a​i​l​u​/​7​8​4​3​3​1​/​?​f​b​c​l​i​d​=​I​w​A​R​3​e​2​0​4​Z​4​_​G​-​J​0​2​z​a​R​D​P​7​O​J​C​S​s​1​B​r​8​I​x​n​z​a​C​x​4​2​_​N​1​F​-​8​y​u​M​B​D​S​U​o​X​V​Q​4m0

    Vastaa
  • Hohhoijaa 7.4.2019 klo 21:38

    Missä ihmeen pilvessä ihmiset oikein elävät? Ei ole ihme että tämä maailma tuhoutuu ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, tyhmiä ovat ihmiset. Siperiaan jou­tai­si­vat tai Pohjois-Koreaan.

    Vastaa
  • Jari 18.4.2019 klo 09:19

    Hyvinvointiyhteiskunta perustuu siihen, että kaikki kyn­nel­le­ky­ke­ne­vät tekevät töitä osaa­mi­sen­sa rajoissa. Yllä annettiin esimerkki “Antropologi Thomas Widlokin mukaan perus­tu­loa voisi verrata siihen, miten met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den parissa jaetaan ruokaa.” Otetaan siitä kuvit­teel­li­nen tilanne: heimosta on lähdössä porukka etsimään ruokaa. Yksi ilmoittaa, että hän ei lähde hank­ki­maan ruokaa eikä aio tehdä niin jat­kos­sa­kaan vaan lepäilee tässä nuotion äärellä ja odottaa, että muut tekevät työt hänen puo­les­taan. Mitähän heimo olisi tehnyt täl­lai­sel­le henkilölle?
    Itse en näe, että minulla olisi vel­vol­li­suus elättää aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole haluk­kai­ta tekemään mitään tämän yhteis­kun­nan hyväksi. Toinen aja­tus­mal­li: kaikki jäävät naut­ti­maan perus­tu­loa. Raha loppuisi välit­tö­mäs­ti, mutta sitä ennen tie­to­lii­ken­ne­ver­kot olisivat kaatuneet, sähköt kat­ken­neet, polt­toai­neet loppuneet, sairaat jääneet ilman hoitoa jne. Eli kaikki tämä hyvä, joka meillä on, perustuu ihmisten tekemälle työlle. Meillä län­si­mais­sa alkaa olla kum­mal­li­nen kuvitelma, että mitä pystymme tar­joa­maan kansalaisille/​maassa asuville ilman kovaa työntekoa. Kiina ja muut kehit­ty­vät valtiot ovat kovaa vauhtia ottamassa meitä kiinni osaa­mi­ses­sa ja sitä kautta elin­ta­sos­sa. Jos me alamme lepäi­le­mään laa­ke­reil­la, niin meidän täytyy tottua alenevaan elin­ta­soon ja lopulta siihen, että köyhät ovat oikeasrti köyhiä eivätkä vain suh­teel­li­ses­ti köyhiä…

    Vastaa
    • Mikko 19.4.2019 klo 15:01

      Jari. Itseasiassa met­säs­tä­jä- /​keräilijäkulttuureissa met­säs­tä­mi­nen nähtiin huvina johon sai osal­lis­tua halu­tes­saan. Jos jotakuta ei huvit­ta­nut lähteä, niin siitä ei siksi mitenkään tuomittukaan.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Verotus on valtion asettama mittausjärjestelmä, jonka avulla punnitaan asioiden arvoa. Miksi maksamme veroja juuri rahassa? Voisiko verotuksen perusyksikkö olla euron sijasta kerta-annos ruokaa? Muun muassa näitä kysymyksiä voi tarkastella uppoutumalla arvon mittaamisen ideologisiin ulottuvuuksiin suomalaisessa ja fidžiläisessä valtionverotuksessa.