Yksisarvinen kansalliseläimenä

Kansalliseläimet liittyvät usein edus­ta­man­sa maan luontoon tai maan­tie­tee­seen. Australian kengurun, Espanjan härän ja Intian ben­ga­lin­tii­ke­rin rinnalla Skotlannin kan­sal­li­se­läin yksi­sar­vi­nen herättää huomiota.

Sen läsnäolo valtion sym­bo­lii­kas­sa kertoo menneestä Euroopasta, jossa tuhansien vuosien ajan yksi­sar­vi­sen uskottiin olevan todel­li­nen eläin. Antiikin Kreikan kir­jal­li­suu­des­sa sen ker­rot­tiin elävän Intiassa, ja se mainitaan Raamatussakin. Myös sar­vi­va­laan ja sar­vi­kuo­non kaltaisia otuksia löytyi, joten yksi­sar­vi­sen ole­mas­sao­loa ei ollut syytä epäillä.

Yksisarvisesta kehittyi voiman, kesyt­tä­mät­tö­myy­den sekä jalouden ja puhtauden symboli. Keskiajan rita­ril­li­suut­ta koros­ta­vis­sa tari­nois­sa se kuvattiin vaa­ral­li­se­na mutta oikea­mie­li­se­nä. Se käytti voimaansa toisten eläinten suo­je­le­mi­seen. Erään legendan mukaan vain kuningas pystyi pitämään yksi­sar­vis­ta vankina sen vaa­ral­li­suu­den takia. Nämä jalot omi­nai­suu­det olivat omiaan aate­lis­ton ja kunin­kaal­lis­ten käyttöön, ja eri­tyi­ses­ti Skotlannin kuningas Jaakko II jäl­ke­läi­si­neen otti symbolin omakseen.

Tarinoiden lisäksi uskoa eläimen ole­mas­sao­loon tukivat kaup­piai­den myymät yksi­sar­vi­sen sarvet, jotka toden­nä­köi­ses­ti olivat peräisin sar­vi­va­lais­ta. Ne olivat kalliita ylel­li­syys­tuot­tei­ta, joita saa­tet­tiin lah­joit­taa esi­mer­kik­si kunin­kail­le. Sarvijauheella tie­det­tiin myös olevan ihmeel­li­siä paran­ta­via omi­nai­suuk­sia.

Skotlannin kan­sal­li­se­läi­mek­si yksi­sar­vi­nen otettiin 1300-luvun lopulla. Sen uskottiin olevan luon­nol­li­nen vihol­li­nen lei­jo­nal­le, jonka muun muassa Englannin kunin­kaal­li­set olivat ottaneet sym­bo­lik­seen. Vuoteen 1603 asti Skotlannin vaa­ku­nas­sa oli kaksi yksi­sar­vis­ta, joista toinen kor­vat­tiin lei­jo­nal­la Skotlannin ja Englannin kruunujen yhdis­tyes­sä.

Kansallinen yksi­sar­vis­sym­bo­li herättää uusia tul­kin­to­ja nykyi­ses­sä poliit­ti­ses­sa ilma­pii­ris­sä. Joidenkin mukaan sen ympärillä olevat kultaiset ketjut kertovat alis­tu­mi­ses­ta. Historiallisen aineiston mukaan ne kertovat yksi­sar­vi­sen tun­ne­tus­ti hurjasta luon­tees­ta.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tuhansia vuosia vanhoja ihmisen ja eläinten jäänteitä ja esineitä tutkimalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin merkityksellisimmät eläimet muokkasivat ihmisyhteisöjä. Monilajisessa maailmassa ihminen ei nähnyt itseään olemassaolon keskipisteenä, vaan eli vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Mitä eläimissä kunnioitettiin? Miten hirvenpyytäjä toimi varmistaakseen onnistuneen pyynnin?

Koira on kulkenut kanssamme muinaisilta leirinuotioilta vahtimaan modernin yhteiskunnan rajoja, osaksi tarinoitamme ja pitämään seuraa yksin jääneille vanhuksille. Kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassamme koirasta on lisäksi tullut tuote, jolle myös ostetaan tavaroita ja palveluita.

Antropologia on ihmisiin keskittyvä tieteenala. Muut maailmaa kanssamme asuttavat eläimet ovat kuitenkin monin tavoin liitoksissa ihmisyhteiskuntiin ja niiden arvoihin, tarinoihin, talouteen ja arkeen. Käsitykset ihmisen paikasta maailmassa määrittelevät samalla muiden eläinten rooleja ja oikeuksia.