Yksisarvinen kansalliseläimenä

Kansalliseläimet liittyvät usein edus­ta­man­sa maan luontoon tai maan­tie­tee­seen. Australian kengurun, Espanjan härän ja Intian ben­ga­lin­tii­ke­rin rinnalla Skotlannin kan­sal­li­se­läin yksi­sar­vi­nen herättää huomiota.

Sen läsnäolo valtion sym­bo­lii­kas­sa kertoo menneestä Euroopasta, jossa tuhansien vuosien ajan yksi­sar­vi­sen uskottiin olevan todel­li­nen eläin. Antiikin Kreikan kir­jal­li­suu­des­sa sen ker­rot­tiin elävän Intiassa, ja se mainitaan Raamatussakin. Myös sar­vi­va­laan ja sar­vi­kuo­non kaltaisia otuksia löytyi, joten yksi­sar­vi­sen ole­mas­sao­loa ei ollut syytä epäillä.

Yksisarvisesta kehittyi voiman, kesyt­tä­mät­tö­myy­den sekä jalouden ja puhtauden symboli. Keskiajan rita­ril­li­suut­ta koros­ta­vis­sa tari­nois­sa se kuvattiin vaa­ral­li­se­na mutta oikea­mie­li­se­nä. Se käytti voimaansa toisten eläinten suo­je­le­mi­seen. Erään legendan mukaan vain kuningas pystyi pitämään yksi­sar­vis­ta vankina sen vaa­ral­li­suu­den takia. Nämä jalot omi­nai­suu­det olivat omiaan aate­lis­ton ja kunin­kaal­lis­ten käyttöön, ja eri­tyi­ses­ti Skotlannin kuningas Jaakko II jäl­ke­läi­si­neen otti symbolin omakseen.

Tarinoiden lisäksi uskoa eläimen ole­mas­sao­loon tukivat kaup­piai­den myymät yksi­sar­vi­sen sarvet, jotka toden­nä­köi­ses­ti olivat peräisin sar­vi­va­lais­ta. Ne olivat kalliita ylel­li­syys­tuot­tei­ta, joita saa­tet­tiin lah­joit­taa esi­mer­kik­si kunin­kail­le. Sarvijauheella tie­det­tiin myös olevan ihmeel­li­siä paran­ta­via omi­nai­suuk­sia.

Skotlannin kan­sal­li­se­läi­mek­si yksi­sar­vi­nen otettiin 1300-luvun lopulla. Sen uskottiin olevan luon­nol­li­nen vihol­li­nen lei­jo­nal­le, jonka muun muassa Englannin kunin­kaal­li­set olivat ottaneet sym­bo­lik­seen. Vuoteen 1603 asti Skotlannin vaa­ku­nas­sa oli kaksi yksi­sar­vis­ta, joista toinen kor­vat­tiin lei­jo­nal­la Skotlannin ja Englannin kruunujen yhdis­tyes­sä.

Kansallinen yksi­sar­vis­sym­bo­li herättää uusia tul­kin­to­ja nykyi­ses­sä poliit­ti­ses­sa ilma­pii­ris­sä. Joidenkin mukaan sen ympärillä olevat kultaiset ketjut kertovat alis­tu­mi­ses­ta. Historiallisen aineiston mukaan ne kertovat yksi­sar­vi­sen tun­ne­tus­ti hurjasta luon­tees­ta.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Klassisessa luonnon ja kulttuurin kahtiajaossa eläinten on nähty voivan olla kulttuurissa läsnä vain valtasuhteen kautta, eli ihmisen kesyttäminä koti- tai lemmikkieläiminä. Ihmisen suhdetta muihin lajeihin ei voi kuitenkaan täysin erottaa ihmisten keskinäisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, sillä sekä ihmiset että eläimet ovat omaksuneet toisensa omiin kulttuureihinsa.