Nostalgia ja kaiho sodassa menetettyjä kotikunnaita kohtaan on tuttua monelle karjalaisjuuriselle. Sosiaalinen media on mahdollistanut karjalaisille jotain sellaista, mistä ei aikaisemmin osattu haaveilla: digikunnaat. Niillä kokoonnutaan keskustelemaan siitä, mitä karjalaisuus on, muistelemaan sekä jakamaan niin vanhoja kuin uusiakin kuvia ja videoita Karjalasta.
Jatkosodan jälkeen Karjalasta, Sallasta ja Petsamosta evakuoitiin yli 410 000 ihmistä. Evakkojen jälkeläisiä on jo useammassa sukupolvessa sekä Suomessa että ulkomailla. Suurelta osalta suomalaisia löytyykin sukujuuria luovutetuilta alueilta.
Siirtokarjalaisten jälkipolvilla on herännyt kiinnostus omiin sukujuuriin. Karjalassa syntyneet iso- tai isoisovanhemmat ovat jo ehkä tuonilmaisissa, eivätkä omat vanhemmat ole kiinnostuneet muistelemaan vanhoja asioita. Jos yhteys omaan kulttuuriperintöön on heikko tai kokonaan katkennut, mistä lähteä liikkeelle?
Elämme 2010-luvun sosiaalisen median aikakaudella, joten moni aloittaa kirjoittamalla Facebookin hakukenttään sanan Karjala. Facebookin karjalaisyhmissä onkin kymmeniä tuhansia jäseniä. Yhdelle ryhmät voivat olla ensimmäinen kosketus karjalaisiin juuriin, toiselle muistojen tallennuspaikka ja kolmannelle mahdollisuus tehdä virtuaalinen kotiseutumatka.Tutkin syksyllä 2018 valmistuneessa maisterintutkielmassani Digikunnailla. Karjalaisuus Facebook-ilmiönä nykypäivän karjalaisuutta digitaalisessa ympäristössä. Tutkimuskenttäni muodostivat karjalaisten intressiorganisaatioiden Karjalan Liitto ry:n ja Karjalainen Nuorisoliitto ry:n Facebook-sivustot sekä Facebookin karjalaisryhmien perustajan ja jäsenten haastattelut. Niiden myötä nostin virallisen tiedon rinnalle toisen, epävirallisen tiedon. Halusin tutkielmassani selvittää millaisena karjalaisuus näyttäytyy näiden kahden näkökulman risteyksessä, erään 2010-luvun lopun sosiaalisen median sovelluksen kontekstissa.
Haastateltavistani kaksi edusti siirtokarjalaisten toista sukupolvea. Heistä Suomessa asuva oli perustanut Facebookiin erään karjalaisryhmän, ulkosuomalainen taas oli sellaisessa jäsenenä. Kolmatta jälkipolvea edusti myös kaksi henkilöä, joista toinen asui Suomessa ja toinen ulkomailla.
Jälkipolvia haastattelemalla oli mahdollista selvittää, kuinka merkitykselliseksi he kokivat karjalaiset sukujuurensa, kun ajallinen etäisyys luovutettuun Karjalaan on kasvanut sukupolvi sukupolvelta. Ulkosuomalaisten kohdalla kyseessä on myös maantieteellinen etäisyys menetettyihin kotipaikkoihin. Facebook on Internet-pohjainen yhteisömedian alusta, jota voi käyttää ajasta ja paikasta riippumatta.
Perinteinen viesti, moderni väline
Sosiaalinen media on tarjonnut uudenlaisen alustan yhteisöjen muodostumiselle. Facebookin jäsenmääriltään suurimmat karjalaisryhmät ovat Siirtokarjalaisten jälkipolvet ja Juuret rajantakaisessa, kauniissa Karjalassa. Niissä on yhteensä noin 30 000 jäsentä. Osa jäsenistä on samanaikaisesti mukana useissa ryhmissä, mutta siitä huolimatta luku on suuri.
Facebookin valinta graduni tutkimuskentäksi tuntui luonnolliselta, koska olin itse ollut jäsenenä muun muassa isäni kotipitäjän Raudun ryhmässä. Olin seurannut keskusteluja ja minulle oli selvää, että Facebookiin oli syntynyt digitaalinen karjalaisyhteisö. Se muisteli, keskusteli, tallensi valokuvia ja videoita sekä menneiltä että nykyisiltä ajoilta ja suunnitteli uusia talkoo-, kotiseutu- ja kihujuhlamatkoja.
Facebookin käyttäjät olivat digikunnailla kuin kotonaan.Tarkastelin karjalaisuutta myös organisaatioiden näkökulmasta. Millaista karjalaisuutta Karjalan Liitto ry ja Karjalainen Nuorisoliitto ry tuovat esille Facebookissa? Päätelmäni oli, että järjestöt tuovat esiin, välittävät ja ylläpitävät kuvaa karjalaisuudesta perinteisin symbolein, mutta modernilla välineellä.
Sotien jälkeen karjalaisiksi symboleiksi ja tunnuksiksi nostettiin muun muassa murre, karjalanpiirakka, kyykkä ja ortodoksisten evakkojen kohdalla ortodoksisuus. Järjestöt välittävät näitä symboleita someviestinnässään edelleen. Niiden välityksellä organisaatiot tarjoavat siirtokarjalaisten jälkipolville mahdollisuuden tunnistaa itsensä karjalaiseksi, ja omaksua tämän osaksi identiteettiään.
Siirtokarjalaisten jälkeläisille sosiaalinen media on luonteva väline olla yhteydessä muihin karjalaisjuurisiin, ja juuri heihin myös järjestöt haluavat olla yhteydessä. Sosiaalinen media tarjoaa väylän moderniin perinteensiirtoon, ja organisaatiot osaavat hyödyntää Facebookia yhteisöllisyyttä kanavoivana alustana.
Kuka on karjalainen?
Kulttuurihistoria ja karjalaisuus ovat olleet merkittäviä teemoja siirtokarjalaisia koskevassa tieteellisessä tutkimuksessa. 1940‒1950 -luvuilla tutkimusten mielenkiinnon kohteina olivat konkreettisemmat aiheet, kuten siirtokarjalaisten asuttamiseen liittyvät asiat. 1990-luvun vaihteessa näkökulma muuttui perinnetieteellisempään suuntaan. Uudemmissa väitöskirjoissa on käsitelty muun muassa siirtokarjalaista identiteettiä.
Jokainen siirtokarjalaisten jälkipolvi tarkastelee karjalaisuuttaan oman sukupolvensa kontekstissa. Tutkielmassani etsin vastauksia myös kysymyksiin siitä, miten haastateltavani määrittelivät karjalaisuuden. Entä kokivatko he itse olevansa karjalaisia?
Haastattelemilleni toisen sukupolven edustajille karjalaisuus vaikutti olevan valinta. Toinen heistä suhtautui sukujuuriinsa myönteisesti: hän koki itsensä karjalaiseksi. Toinen taas ei, vaikka hänen vanhempansa olivat syntyneet Karjalassa. Näille haastateltaville karjalaisuus oli kokemuspohjaista: karjalainen on se, joka kokee itsensä karjalaiseksi.Molemmat kolmannen sukupolven edustajat liittivät karjalaisuuden selvemmin syntyperään ja konkreettisesti sukuhistoriaan. Samalla heidän kulttuuri-identiteettinsä asettautui vertailuasetelmaan: onko ”varttikarjalainen” yhtä karjalainen kuin “kolmeneljäsosa-karjalainen”.
Suomessa asuvan kolmannen sukupolven edustajan identiteetti oli kerroksellinen. Hän määritteli itsensä etniseksi karjalaiseksi, mutta ensisijaisesti suomalaiseksi. Ulkosuomalaiselle saman sukupolven edustajalle toisen kulttuurin keskellä asuminen oli luonut tilaa oman karjalaisen identiteetin vahvistamiseen. Karjalaisuutta koskevissa tutkimuksissa onkin todettu, että evakoiden karjalainen identiteetti muodostui ja vahvistui kohtaamisissa toisen kulttuurin kanssa.
Kolmannen sukupolven edustajat kokivat vahvasti haluavansa siirtää karjalaisen kulttuuriperintönsä lapsilleen. Ulkosuomalainen haastateltava aikoi kertoa lapselleen sukunsa karjalaistaustasta, ja Suomessa asuva kertoi aikovansa kasvattaa lapsensa suomen- ja karjalankielisiksi.
Facebook karjalaisten muistin paikkana
Karjalaisryhmän perustajalle ja jäsenille ryhmät merkitsivät erilaisia asioita. Perustaja halusi luoda keskusteluympäristön, jossa kukin voi toteuttaa karjalaisuuttaan omalla tavallaan, ja johon tallentuu tietoa tuleville sukupolville. Jäsenet taas halusivat esimerkiksi lisää tietoa suvustaan ja kotipaikoistaan. Kolmannen sukupolven edustajille ryhmät olivat myös vahvistaneet karjalaista identiteettiä.
Kaksi haastateltavistani asui ulkomailla. Toinen heistä koki tärkeäksi, että pystyi osallistumaan karjalaiseen yhteisöön, vaikka asui ulkomailla. Ryhmiin tallennetut muistot, sanonnat ja kertomukset toivat hänelle mieleen rakkaat Karjalassa syntyneet isovanhemmat. Vaikka osa haastateltavistani ei osallistunut aktiivisesti ryhmissä käytäviin keskusteluihin, he seurasivat niitä ja katselivat ryhmiin tallennettuja kuvia ja videoita.
Ryhmän perustajasta oli tärkeää tallentaa perinnettä sukulaislapsilleen, jotta aineisto olisi olemassa ja valmiina sitten, kun nämä mahdollisesti haluavat tutustua sukujuuriinsa. Perinteensiirto ryhmissä tapahtui myös toiseen suuntaan, ei ainoastaan vanhemmilta ikäpolvilta nuoremmille. Kolmannen sukupolven edustajan isä ei ollut ollut kiinnostunut karjalaisuudestaan negatiivisten kokemusten vuoksi, mutta haastateltavani oli saanut isänsä kiinnostumaan asiasta ja tämä olikin liittynyt muun muassa sukuryhmään.
Matkalippu virtuaaliselle kotiseutumatkalle
Facebook on mahdollistanut maantieteellisesti hajaantuneen karjalaiskulttuurin uusrenessanssin. Sosiaalinen media on ajasta ja paikasta riippumaton väline, joka mahdollistaa eri puolilla maailmaa asuvien karjalaisten osallisuuden Facebookin virtuaalisiin yhteisöihin. Ryhmät tarjosivat haastateltavilleni tiloja ja paikkoja, joissa muistella, sekä kiinnittymispisteen identiteetille.
Facebookin karjalaisyhteisöihin voi osallistua hyväksi kokemallaan tavalla. Virtuaalinen yhteisö on saavutettavissa älypuhelimilla, tableteilla ja tietokoneilla. Hekin, jotka eivät voi osallistua jokakesäisille, vaihtuvilla paikkakunnilla Suomessa järjestettäville Karjalaisille kesäjuhlille, voivat tehdä esimerkiksi virtuaalisen kotiseutumatkan muiden tallentamien videoiden ja kuvien avulla. Visuaaliset aineistot suvun kotipaikalta toimivat digitaalisen siirtymisen välineinä maantieteellisesti hajaantuneen kulttuurin jäsenille.
Facebook ja Internet muodostavat modernin alustan, ja kulttuuria mahdollistavia tiloja ja paikkoja. Digitaalisten karjalaisyhteisöjen jäsenet hyödyntävät jo olemassa olevia perinteensiirron muotoja, kuten muistelukerrontaa. Ne mahdollistavat uusien perinteiden synnyn ja välittämisen: esimerkiksi tapahtumiin ja matkoihin liittyvän vuorovaikutteisen muistelun, keskustelun ja kommentoinnin.Artikkeli perustuu kirjoittajan etnologian ja antropologian pro graduun Digikunnailla. Karjalaisuus Facebook-ilmiönä (Jyväskylän yliopisto). Kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry palkitsi opinnäytteen Vuoden gradu -palkinnolla maaliskuussa 2019.
Toimitus
- Podcast-lukija: Milla Heikkinen
- Verkkotaitto: Niina Ahola
- Artikkelikuva: Lucrezia Carnelos/Unsplash (CC0)
