Karjalaiset kokoontuvat nyt digikunnailla

Nostalgia ja kaiho sodassa menetettyjä kotikunnaita kohtaan on tuttua monelle karjalaisjuuriselle. Sosiaalinen media on mahdollistanut karjalaisille jotain sellaista, mistä ei aikaisemmin osattu haaveilla: digikunnaat. Niillä kokoonnutaan keskustelemaan siitä, mitä karjalaisuus on, muistelemaan sekä jakamaan niin vanhoja kuin uusiakin kuvia ja videoita Karjalasta.

Jatkosodan jälkeen Karjalasta, Sallasta ja Petsamosta eva­kuoi­tiin yli 410 000 ihmistä. Evakkojen jäl­ke­läi­siä on jo useam­mas­sa suku­pol­ves­sa sekä Suomessa että ulko­mail­la. Suurelta osalta suo­ma­lai­sia löytyykin suku­juu­ria luo­vu­te­tuil­ta alueilta.


Siir­to­kar­ja­lais­ten jäl­ki­pol­vil­la on herännyt kiin­nos­tus omiin suku­juu­riin. Karjalassa syntyneet iso- tai isoi­so­van­hem­mat ovat jo ehkä tuo­nil­mai­sis­sa, eivätkä omat vanhemmat ole kiin­nos­tu­neet muis­te­le­maan vanhoja asioita. Jos yhteys omaan kult­tuu­ri­pe­rin­töön on heikko tai kokonaan katkennut, mistä lähteä liik­keel­le?


Elämme 2010-luvun sosi­aa­li­sen median aika­kau­del­la, joten moni aloittaa kir­joit­ta­mal­la Facebookin haku­kent­tään sanan Karjala. Facebookin kar­ja­lai­syh­mis­sä onkin kymmeniä tuhansia jäseniä. Yhdelle ryhmät voivat olla ensim­mäi­nen kosketus kar­ja­lai­siin juuriin, toiselle muistojen tal­len­nus­paik­ka ja kol­man­nel­le mah­dol­li­suus tehdä vir­tu­aa­li­nen koti­seu­tu­mat­ka.

Laatokan Kirjavanlahti kesällä 1941. Kuva: SA-Kuva

Tutkin syksyllä 2018 val­mis­tu­nees­sa mais­te­rin­tut­kiel­mas­sa­ni Digikunnailla. Karjalaisuus Facebook-ilmiönä nyky­päi­vän kar­ja­lai­suut­ta digi­taa­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä. Tutkimuskenttäni muo­dos­ti­vat kar­ja­lais­ten int­res­sior­ga­ni­saa­tioi­den Karjalan Liitto ry:n ja Karjalainen Nuorisoliitto ry:n Facebook-sivustot sekä Facebookin kar­ja­lais­ryh­mien perus­ta­jan ja jäsenten haas­tat­te­lut. Niiden myötä nostin viral­li­sen tiedon rinnalle toisen, epä­vi­ral­li­sen tiedon. Halusin tut­kiel­mas­sa­ni selvittää mil­lai­se­na kar­ja­lai­suus näyt­täy­tyy näiden kahden näkö­kul­man ris­teyk­ses­sä, erään 2010-luvun lopun sosi­aa­li­sen median sovel­luk­sen kon­teks­tis­sa.


Haas­ta­tel­ta­vis­ta­ni kaksi edusti siir­to­kar­ja­lais­ten toista suku­pol­vea. Heistä Suomessa asuva oli perus­ta­nut Facebookiin erään kar­ja­lais­ryh­män, ulko­suo­ma­lai­nen taas oli sel­lai­ses­sa jäsenenä. Kolmatta jäl­ki­pol­vea edusti myös kaksi henkilöä, joista toinen asui Suomessa ja toinen ulko­mail­la.


Jälki­pol­via haas­tat­te­le­mal­la oli mah­dol­lis­ta selvittää, kuinka mer­ki­tyk­sel­li­sek­si he kokivat kar­ja­lai­set suku­juu­ren­sa, kun ajallinen etäisyys luo­vu­tet­tuun Karjalaan on kasvanut sukupolvi suku­pol­vel­ta. Ulkosuomalaisten kohdalla kyseessä on myös maan­tie­teel­li­nen etäisyys mene­tet­tyi­hin koti­paik­koi­hin. Facebook on Internet-pohjainen yhtei­sö­me­dian alusta, jota voi käyttää ajasta ja paikasta riip­pu­mat­ta.

Perinteinen viesti, moderni väline

Sosiaalinen media on tarjonnut uuden­lai­sen alustan yhtei­sö­jen muo­dos­tu­mi­sel­le. Facebookin jäsen­mää­ril­tään suurimmat kar­ja­lais­ryh­mät ovat Siirtokarjalaisten jäl­ki­pol­vet ja Juuret rajan­ta­kai­ses­sa, kauniissa Karjalassa. Niissä on yhteensä noin 30 000 jäsentä. Osa jäsenistä on saman­ai­kai­ses­ti mukana useissa ryhmissä, mutta siitä huo­li­mat­ta luku on suuri.


Facebookin valinta graduni tut­ki­mus­ken­täk­si tuntui luon­nol­li­sel­ta, koska olin itse ollut jäsenenä muun muassa isäni koti­pi­tä­jän Raudun ryhmässä. Olin seurannut kes­kus­te­lu­ja ja minulle oli selvää, että Facebookiin oli syntynyt digi­taa­li­nen kar­ja­lai­syh­tei­sö. Se muisteli, kes­kus­te­li, tallensi valokuvia ja videoita sekä menneiltä että nykyi­sil­tä ajoilta ja suun­nit­te­li uusia talkoo-, kotiseutu- ja kihu­juh­la­mat­ko­ja.


Facebookin käyttäjät olivat digi­kun­nail­la kuin kotonaan.

Facebookin kir­jau­tu­mis­si­vu. Kuva: Con Karampelas/​Unsplash (CC0)

Tarkastelin kar­ja­lai­suut­ta myös orga­ni­saa­tioi­den näkö­kul­mas­ta. Millaista kar­ja­lai­suut­ta Karjalan Liitto ry ja Karjalainen Nuorisoliitto ry tuovat esille Facebookissa? Päätelmäni oli, että järjestöt tuovat esiin, välit­tä­vät ja yllä­pi­tä­vät kuvaa kar­ja­lai­suu­des­ta perin­tei­sin symbolein, mutta moder­nil­la väli­neel­lä.


Sotien jälkeen kar­ja­lai­sik­si sym­bo­leik­si ja tun­nuk­sik­si nos­tet­tiin muun muassa murre, kar­ja­lan­pii­rak­ka, kyykkä ja orto­dok­sis­ten evakkojen kohdalla orto­dok­si­suus. Järjestöt välit­tä­vät näitä sym­bo­lei­ta some­vies­tin­näs­sään edelleen. Niiden väli­tyk­sel­lä orga­ni­saa­tiot tarjoavat siir­to­kar­ja­lais­ten jäl­ki­pol­vil­le mah­dol­li­suu­den tunnistaa itsensä kar­ja­lai­sek­si, ja omaksua tämän osaksi iden­ti­teet­ti­ään.


Siir­to­kar­ja­lais­ten jäl­ke­läi­sil­le sosi­aa­li­nen media on luonteva väline olla yhtey­des­sä muihin kar­ja­lais­juu­ri­siin, ja juuri heihin myös järjestöt haluavat olla yhtey­des­sä. Sosiaalinen media tarjoaa väylän moderniin perin­teen­siir­toon, ja orga­ni­saa­tiot osaavat hyödyntää Facebookia yhtei­söl­li­syyt­tä kana­voi­va­na alustana.

Kuka on karjalainen?

Kulttuurihistoria ja kar­ja­lai­suus ovat olleet mer­kit­tä­viä teemoja siir­to­kar­ja­lai­sia kos­ke­vas­sa tie­teel­li­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa. 1940‒1950 -luvuilla tut­ki­mus­ten mie­len­kiin­non kohteina olivat kon­kreet­ti­sem­mat aiheet, kuten siir­to­kar­ja­lais­ten asut­ta­mi­seen liittyvät asiat. 1990-luvun vaih­tees­sa näkökulma muuttui perin­ne­tie­teel­li­sem­pään suuntaan. Uudemmissa väi­tös­kir­jois­sa on käsitelty muun muassa siir­to­kar­ja­lais­ta iden­ti­teet­tiä.


Jokainen siir­to­kar­ja­lais­ten jäl­ki­pol­vi tar­kas­te­lee kar­ja­lai­suut­taan oman suku­pol­ven­sa kon­teks­tis­sa. Tutkielmassani etsin vas­tauk­sia myös kysy­myk­siin siitä, miten haas­ta­tel­ta­va­ni mää­rit­te­li­vät kar­ja­lai­suu­den. Entä kokivatko he itse olevansa kar­ja­lai­sia?


Haas­tat­te­le­mil­le­ni toisen suku­pol­ven edus­ta­jil­le kar­ja­lai­suus vaikutti olevan valinta. Toinen heistä suhtautui suku­juu­riin­sa myön­tei­ses­ti: hän koki itsensä kar­ja­lai­sek­si. Toinen taas ei, vaikka hänen van­hem­pan­sa olivat syntyneet Karjalassa. Näille haas­ta­tel­ta­vil­le kar­ja­lai­suus oli koke­mus­poh­jais­ta: kar­ja­lai­nen on se, joka kokee itsensä kar­ja­lai­sek­si.

Ensimmäisen polven siir­to­kar­ja­lai­sia evak­ko­mat­kal­la Karjalankannaksella vuonna 1939. Kuva: SA-Kuva

Molemmat kolmannen suku­pol­ven edustajat liittivät kar­ja­lai­suu­den selvemmin syn­ty­pe­rään ja kon­kreet­ti­ses­ti suku­his­to­ri­aan. Samalla heidän kulttuuri-iden­ti­teet­tin­sä aset­tau­tui ver­tai­lua­se­tel­maan: onko ”vart­ti­kar­ja­lai­nen” yhtä kar­ja­lai­nen kuin “kol­me­nel­jäs­osa-kar­ja­lai­nen”.


Suomessa asuvan kolmannen suku­pol­ven edustajan iden­ti­teet­ti oli ker­rok­sel­li­nen. Hän mää­rit­te­li itsensä etniseksi kar­ja­lai­sek­si, mutta ensi­si­jai­ses­ti suo­ma­lai­sek­si. Ulkosuomalaiselle saman suku­pol­ven edus­ta­jal­le toisen kult­tuu­rin keskellä asuminen oli luonut tilaa oman kar­ja­lai­sen iden­ti­tee­tin vah­vis­ta­mi­seen. Karjalaisuutta kos­ke­vis­sa tut­ki­muk­sis­sa onkin todettu, että evakoiden kar­ja­lai­nen iden­ti­teet­ti muodostui ja vahvistui koh­taa­mi­sis­sa toisen kult­tuu­rin kanssa.


Kolmannen suku­pol­ven edustajat kokivat vahvasti halua­van­sa siirtää kar­ja­lai­sen kult­tuu­ri­pe­rin­tön­sä lap­sil­leen. Ulkosuomalainen haas­ta­tel­ta­va aikoi kertoa lap­sel­leen sukunsa kar­ja­lais­taus­tas­ta, ja Suomessa asuva kertoi aikovansa kasvattaa lapsensa suomen- ja kar­ja­lan­kie­li­sik­si.

Facebook karjalaisten muistin paikkana

Karjalaisryhmän perus­ta­jal­le ja jäsenille ryhmät mer­kit­si­vät erilaisia asioita. Perustaja halusi luoda kes­kus­te­lu­ym­pä­ris­tön, jossa kukin voi toteuttaa kar­ja­lai­suut­taan omalla tavallaan, ja johon tallentuu tietoa tuleville suku­pol­vil­le. Jäsenet taas halusivat esi­mer­kik­si lisää tietoa suvustaan ja koti­pai­kois­taan. Kolmannen suku­pol­ven edus­ta­jil­le ryhmät olivat myös vah­vis­ta­neet kar­ja­lais­ta iden­ti­teet­tiä.


Kaksi haas­ta­tel­ta­vis­ta­ni asui ulko­mail­la. Toinen heistä koki tärkeäksi, että pystyi osal­lis­tu­maan kar­ja­lai­seen yhteisöön, vaikka asui ulko­mail­la. Ryhmiin tal­len­ne­tut muistot, sanonnat ja ker­to­muk­set toivat hänelle mieleen rakkaat Karjalassa syntyneet iso­van­hem­mat. Vaikka osa haas­ta­tel­ta­vis­ta­ni ei osal­lis­tu­nut aktii­vi­ses­ti ryhmissä käytäviin kes­kus­te­lui­hin, he seu­ra­si­vat niitä ja kat­se­li­vat ryhmiin tal­len­net­tu­ja kuvia ja videoita.


Ryhmän perus­ta­jas­ta oli tärkeää tallentaa perin­net­tä suku­lais­lap­sil­leen, jotta aineisto olisi olemassa ja valmiina sitten, kun nämä mah­dol­li­ses­ti haluavat tutustua suku­juu­riin­sa. Perinteensiirto ryhmissä tapahtui myös toiseen suuntaan, ei ainoas­taan van­hem­mil­ta ikä­pol­vil­ta nuo­rem­mil­le. Kolmannen suku­pol­ven edustajan isä ei ollut ollut kiin­nos­tu­nut kar­ja­lai­suu­des­taan nega­tii­vis­ten koke­mus­ten vuoksi, mutta haas­ta­tel­ta­va­ni oli saanut isänsä kiin­nos­tu­maan asiasta ja tämä olikin liittynyt muun muassa suku­ryh­mään.

Matkalippu virtuaaliselle kotiseutumatkalle

Facebook on mah­dol­lis­ta­nut maan­tie­teel­li­ses­ti hajaan­tu­neen kar­ja­lais­kult­tuu­rin uus­re­nes­sans­sin. Sosiaalinen media on ajasta ja paikasta riip­pu­ma­ton väline, joka mah­dol­lis­taa eri puolilla maailmaa asuvien kar­ja­lais­ten osal­li­suu­den Facebookin vir­tu­aa­li­siin yhtei­söi­hin. Ryhmät tar­jo­si­vat haas­ta­tel­ta­vil­le­ni tiloja ja paikkoja, joissa muistella, sekä kiin­nit­ty­mis­pis­teen iden­ti­tee­til­le.


Facebookin kar­ja­lai­syh­tei­söi­hin voi osal­lis­tua hyväksi koke­mal­laan tavalla. Virtuaalinen yhteisö on saa­vu­tet­ta­vis­sa äly­pu­he­li­mil­la, table­teil­la ja tie­to­ko­neil­la. Hekin, jotka eivät voi osal­lis­tua joka­ke­säi­sil­le, vaih­tu­vil­la paik­ka­kun­nil­la Suomessa jär­jes­tet­tä­vil­le Karjalaisille kesä­juh­lil­le, voivat tehdä esi­mer­kik­si vir­tu­aa­li­sen koti­seu­tu­mat­kan muiden tal­len­ta­mien videoiden ja kuvien avulla. Visuaaliset aineistot suvun koti­pai­kal­ta toimivat digi­taa­li­sen siir­ty­mi­sen välineinä maan­tie­teel­li­ses­ti hajaan­tu­neen kult­tuu­rin jäsenille.


Facebook ja Internet muo­dos­ta­vat modernin alustan, ja kult­tuu­ria mah­dol­lis­ta­via tiloja ja paikkoja. Digitaalisten kar­ja­lai­syh­tei­sö­jen jäsenet hyö­dyn­tä­vät jo olemassa olevia perin­teen­siir­ron muotoja, kuten muis­te­lu­ker­ron­taa. Ne mah­dol­lis­ta­vat uusien perin­tei­den synnyn ja välit­tä­mi­sen: esi­mer­kik­si tapah­tu­miin ja matkoihin liittyvän vuo­ro­vai­kut­tei­sen muistelun, kes­kus­te­lun ja kom­men­toin­nin.

Sotilas tal­vi­so­ta­muis­to­jen­sa tapah­tu­ma­pai­kal­la Taipaleessa 1941. Kuva: SA-Kuva

Artikkeli perustuu kir­joit­ta­jan etno­lo­gian ja ant­ro­po­lo­gian pro graduun Digikunnailla. Karjalaisuus Facebook-ilmiönä (Jyväskylän yliopisto). Kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry palkitsi opin­näyt­teen Vuoden gradu -pal­kin­nol­la maa­lis­kuus­sa 2019.

Kirjoittaja

YTM Pirja Hyyryläinen valmistuu pian etnologiksi Jyväskylän yliopistosta. Hän suunnittelee evakkojen jälkipolviin liittyvää väitöskirjatutkimusta ja kotiseutumatkaa Rautuun.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Mitä teknologia sinulle tarkoittaa? Onko se arkielämää helpottavia innovaatioita, viihdettä tai teollisuutta - vai jotain aivan muuta? Nykypäivänä voi olla helppoa unohtaa, että sanaan liittyvät assosiaatiot ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Teknologian antropologinen tutkimus sulkee sisäänsä erittäin laajan kokonaisuuden kiehtovia tutkimuskohteita myös ajalta kauan ennen tietoteknologiaa.

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.

Maanviljelyn omaksumista pidetään käänteentekevänä hetkenä ihmiskunnan historiassa. Maanviljelykulttuurit mahdollistivat väestönkasvun ja sitä kautta niin kutsutun korkeakulttuurin kehittymisen. Mutta oliko maanviljely lopulta niin suuri keksintö? Saattoiko sen motiivina olla nälän sijasta oluen himo?