Maa, jossa saa olla rauhassa

Henkisesti suo­ma­lai­nen” on käsite, jolle löytyy man­da­rii­ni­kii­nan kielestä oma sana: jingfen. Termin takana on nuorten kii­na­lais­ten samais­tu­mi­nen suo­ma­lai­seen epä­so­si­aa­li­suu­teen.

Kiinassa yksi­tyi­syys on har­vi­nais­ta. Omaa rauhaa ei useinkaan löydy ruuh­kai­ses­ta valtiosta, jossa toisten läsnäolo on jat­ku­vas­ti iholla. Yksityisyyden puut­teel­la on syvät juuret. On ajateltu, että jos asiat pidetään piilossa, niissä on jotain epäi­lyt­tä­vää. Kommunismin nousun aikaan yksi­tyi­syys sai uusia nega­tii­vi­sia pai­no­tuk­sia mm. yksi­tyi­so­mai­suu­den suhteen.

Jingfen-ilmiö syntyi, kun Karoliina Korhosen Finnish Nightmares ‑sarjakuva lähti leviämään Kiinassa kesällä 2018. Sarjakuva perustuu peri­suo­ma­lai­si­na pide­tyil­le ujoudelle ja epä­so­si­aa­li­suu­del­le nau­res­ke­lul­le, ja on herät­tä­nyt valtaisaa ihastusta Kiinan nuoressa suku­pol­ves­sa.

Kiinan nuoret aikuiset elävät kovassa paineessa. Työelämä ja kumppanin löy­tä­mi­nen ovat epä­var­mo­ja, ja niille perustuva “hyvä elämä” näyt­täy­tyy kau­kai­se­na. Näköalattomuutta tule­vai­suu­den suhteen kutsutaan termillä sang. Se tar­koit­taa itsei­ro­nis­ta, epä­on­nis­tu­mi­sel­le nauravaa asennetta. Sang-ilmiö on niin suuri, että Kiinasta löytyy esi­mer­kik­si Sang Tea ‑niminen juo­mabrän­di. Sen tuot­tei­den nimet ovat luokkaa “Eksä meni sitten rik­kai­siin naimisiin ‑mehu”.

Kiinalainen kan­sal­li­si­den­ti­teet­ti liittyy jaka­mi­seen ja yhtei­söl­li­syy­teen. Yli miljardin ihmisen kan­sa­kun­nas­sa tämä ei resonoi jokaisen kanssa. Alle 40-vuotiaita kii­na­lai­sia erottaa aiemmista suku­pol­vis­ta sekä yhden lapsen poli­tii­kan että somen aika­kau­del­la kas­va­mi­nen. Molemmilla on luul­ta­vas­ti osansa siinä, että nuo­rem­mil­la suku­pol­vil­la on van­hem­mis­taan poik­kea­via odotuksia oman tilan ja yksi­tyi­syy­den suhteen.

Suomi näyt­täy­tyy puhtaan ja avaran luonnon tyys­si­ja­na, jossa int­ro­ver­til­la on tilaa hengittää. Henkisesti suo­ma­lai­set kii­na­lai­set ovat löytäneet jing­fe­nis­tä yksi­tyi­syy­den kai­puul­leen ymmär­ret­tä­vät, jopa ihail­ta­vat raamit. Kasvavan Kiinan-turismin veto­nau­lo­ja saat­taa­kin olla tapamme jättää toiset omiin oloihinsa.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: