Maa, jossa saa olla rauhassa

Henkisesti suo­ma­lai­nen” on käsite, jolle löytyy man­da­rii­ni­kii­nan kielestä oma sana: jingfen. Termin takana on nuorten kii­na­lais­ten samais­tu­mi­nen suo­ma­lai­seen epä­so­si­aa­li­suu­teen.

Kiinassa yksi­tyi­syys on har­vi­nais­ta. Omaa rauhaa ei useinkaan löydy ruuh­kai­ses­ta valtiosta, jossa toisten läsnäolo on jat­ku­vas­ti iholla. Yksityisyyden puut­teel­la on syvät juuret. On ajateltu, että jos asiat pidetään piilossa, niissä on jotain epäi­lyt­tä­vää. Kommunismin nousun aikaan yksi­tyi­syys sai uusia nega­tii­vi­sia pai­no­tuk­sia mm. yksi­tyi­so­mai­suu­den suhteen.

Jingfen-ilmiö syntyi, kun Karoliina Korhosen Finnish Nightmares ‑sarjakuva lähti leviämään Kiinassa kesällä 2018. Sarjakuva perustuu peri­suo­ma­lai­si­na pide­tyil­le ujoudelle ja epä­so­si­aa­li­suu­del­le nau­res­ke­lul­le, ja on herät­tä­nyt valtaisaa ihastusta Kiinan nuoressa suku­pol­ves­sa.

Kiinan nuoret aikuiset elävät kovassa paineessa. Työelämä ja kumppanin löy­tä­mi­nen ovat epä­var­mo­ja, ja niille perustuva “hyvä elämä” näyt­täy­tyy kau­kai­se­na. Näköalattomuutta tule­vai­suu­den suhteen kutsutaan termillä sang. Se tar­koit­taa itsei­ro­nis­ta, epä­on­nis­tu­mi­sel­le nauravaa asennetta. Sang-ilmiö on niin suuri, että Kiinasta löytyy esi­mer­kik­si Sang Tea ‑niminen juo­mabrän­di. Sen tuot­tei­den nimet ovat luokkaa “Eksä meni sitten rik­kai­siin naimisiin ‑mehu”.

Kiinalainen kan­sal­li­si­den­ti­teet­ti liittyy jaka­mi­seen ja yhtei­söl­li­syy­teen. Yli miljardin ihmisen kan­sa­kun­nas­sa tämä ei resonoi jokaisen kanssa. Alle 40-vuotiaita kii­na­lai­sia erottaa aiemmista suku­pol­vis­ta sekä yhden lapsen poli­tii­kan että somen aika­kau­del­la kas­va­mi­nen. Molemmilla on luul­ta­vas­ti osansa siinä, että nuo­rem­mil­la suku­pol­vil­la on van­hem­mis­taan poik­kea­via odotuksia oman tilan ja yksi­tyi­syy­den suhteen.

Suomi näyt­täy­tyy puhtaan ja avaran luonnon tyys­si­ja­na, jossa int­ro­ver­til­la on tilaa hengittää. Henkisesti suo­ma­lai­set kii­na­lai­set ovat löytäneet jing­fe­nis­tä yksi­tyi­syy­den kai­puul­leen ymmär­ret­tä­vät, jopa ihail­ta­vat raamit. Kasvavan Kiinan-turismin veto­nau­lo­ja saat­taa­kin olla tapamme jättää toiset omiin oloihinsa.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Harva lähiö on maineensa vanki itä-Helsingin Kontulan lailla. Lähiöstigma heijastuu median tuottamien merkitysten lisäksi asukkaiden tavassa puhua itsestään ja elämänpiiristään. Ulkopuolelta tuotettu, arjessa sisäistetty näkemys ongelmien riivaamasta ja syrjäisestä lähiöstä yhdistyy usein voimakkaaseen paikallisylpeyteen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Kuinka molemmat näkemykset voidaan kokea totena, ja kuinka niiden väliset ristiriidat hahmottuvat kaupunkitilassa?