Ensimmäinen pride

Kesäkuun pride-kul­ku­ees­ta on tullut kan­sain­vä­li­nen ilmiö, vuo­sit­tai­nen rituaali, joka viittaa myyt­ti­seen hetkeen LGBTIQ-his­to­rias­sa. 28.6.1969 New Yorkin Greenwich Villagessa sijait­se­vaan homobaari Stonewall Inniin tehtiin ratsia. Kerta ei ollut ensim­mäi­nen, sillä 1960-luvulla homo­sek­su­aa­li­suus oli rikos lähes kaikissa USA:n osa­val­tiois­sa, ja homo­baa­rien oli vaikea saada annis­ke­lu­lu­pia. Samaa suku­puol­ta olevien julkiset hel­lyy­de­no­soi­tuk­set oli kielletty ja miehet saa­tet­tiin pidättää naisten vaat­tei­siin pukeu­tu­mi­ses­ta, naiset jos heillä oli yllään ”vähemmän kuin kolme suku­puo­leen sopivaa” vaa­te­kap­pa­let­ta.

Ratsioihin ja sortoon kyl­läs­ty­neet asiakkaat nousivat vas­tus­ta­maan epä­oi­keu­den­mu­kais­ta kohtelua. Seurasi mellakka, jossa aika­lais­ten mukaan hei­tel­tiin pulloja, tii­lis­ki­viä, mitä tahansa mitä käteen sattui. Seuraavina päivinä kaduilla osoi­tet­tiin mieltä ja sateen­kaa­ri­liik­keen jär­jes­täy­ty­mi­nen alkoi. Mellakoiden vuo­si­päi­vä­nä 1970 ympäri maata jär­jes­tet­tiin mie­le­no­soi­tuk­sia teemanaan ”gay pride”.

Nykyään pride-kulkueet ovat suurelta osin iloisia tapah­tu­mia, mutta 1970-luvulla vaati suurta rohkeutta lähteä mars­si­maan kes­ki­kau­pun­gil­le. 1980-luvulle tultaessa monissa USA:n suur­kau­pun­geis­ta pidettiin pride-marssi, ja vuosien varrella jouk­ko­ri­tu­aa­li levisi ympäri maailmaa. Helsingissä jär­jes­tet­tiin 1975 ensim­mäi­set Vapautuspäivät.

Edelleen kes­kus­tel­laan siitä, kuka heitti ”ensim­mäi­sen tiilen” Stonewallin mel­la­kois­sa. Oli kyse sitten kon­kreet­ti­ses­ta tai sym­bo­li­ses­ta tii­lis­ki­ves­tä, se on muuttunut ajan saatossa legen­dak­si. Liikkeen historiaa tuntevat ovat muis­tut­ta­neet mustan trans­nai­sen, Marsha P. Johnsonin, mer­kit­tä­väs­tä roolista mel­la­koi­den aloit­ta­mi­ses­sa.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että ihmiset, jotka yhteis­kun­nan mukaan olivat sairaita, rikol­li­sia tai heidän ole­mas­sao­lon­sa kiel­let­tiin, ottivat takaisin oikeuden mää­ri­tel­lä itsensä. Tämän vuoden pridessa muis­te­taan 50 vuoden takaisia mel­la­koi­ta, ja pel­käs­tään New Yorkin Manhattanille odotetaan 8 miljoonaa osal­lis­tu­jaa.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.

Taikauskon olemassaolo hämmentää vuosikymmenestä toiseen. Miksi enteisiin ja amuletteihin turvaudutaan edelleen, tutkimustiedosta ja koulutuksesta huolimatta? Perinteiset uskomukset, onnen varmistelu ja maagiset yhteydet saavat voimansa intuitiosta, sosiaalisuudesta ja tunteista. Kaikkia toimiamme ei ensisijaisesti ohjaa tieto.