Designmuseo esittelee kevään päänäyttelyssään “Secret Universe – Maailmojen salat” muotoilijakaksikko Aamu Songin ja Johan Olinin tuotantoa yli kymmenen vuoden ajalta. Näyttelyssä pyritään nostamaan esiin käsityöläisiä ja kulutuskriittisyyttä. Valtasuhteet kuitenkin piiloutuvat kolonialististen jaotteluiden taakse, ja näyttelyn sankari on muotoilija, joka haluaa pelastaa uhanalaisiksi nimetyt käsityötaidot.
Venäläinen kukkakuvioinen maatuska on muuttunut pelkistetyksi karhuksi, meksikolainen elämänpuu mustavalkoraidalliseksi ihmishahmoksi. Muotoilijakaksikko Aamu Song ja Johan Olin ovat jo vuosien ajan matkustaneet ympäri maailmaa etsien paikallisia käsityöläisiä tai pientehtaita, joissa tuotetaan mielenkiintoisia esineitä. Kiinnostavan tuotteen löydettyään he ovat piirtäneet tai maalanneet siitä oman versionsa, ja sen jälkeen pyytäneet paikallisia tuottajia ja käsityöläisiä toteuttamaan heidän suunnitelmansa.
Tämän yhteistyön myötä syntyneitä esineitä myydään Songin ja Olinin COMPANY-yrityksen pyörittämässä Salakauppa-myymälässä Kiasman vieressä Helsingissä. Nyt esineet on koottu kattavaksi näyttelyksi Designmuseoon. Näyttelytekstissä kerrotaan, että tarkoituksena on ohjata huomio käsityötaitojen uhanalaisuuteen ja herättää kävijät kysymään, miten ja missä ympärillämme olevia esineitä valmistetaan. “Kuinka voimme suojella käsityömenetelmiä ja valmistustaitoja, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon?”, tekstissä kysytään.
Eräs keino käsityömenetelmien niin sanottuun suojelemiseen on muotoilla esineet uudestaan siten, että ne myyvät. Song ja Olin ovat ammattimuotoilijoita, jotka osaavat tehdä kaupallisesti menestyviä tuotteita. Näyttely herättää kuitenkin kysymään, miksi maailmalta löytyneet ja sittemmin muodonmuutoksen kokeneet esineet oikeastaan nimetään salaisuuksiksi. Ovatko käsityötaidot oikeasti uhanalaisia, tai miksi ne halutaan nimetä uhanalaisiksi? Tarvitsevatko käsityöläiset suojeluamme? Ovatko he pyytäneet sitä?
Tässä tekstissä kommentoin näyttelyn harmittomilta ja tavanomaisilta vaikuttavia kahtiajakoja – perinteinen ja moderni, uhanalainen ja nykyaikainen, teknisesti taitava ja luova, käsityöläinen ja muotoilija. Väitän, että nämä jaottelut romantisoivat ja toisintavat valtasuhteita.
Käsityöläinen vai käsityömestari?
Kymmenen videoruutua näyttää käsityöläisiä työssään, mykkänä ja tekemiseen keskittyen. Meksikolainen iäkäs keraamikko työstää savesta pieniä hevosia, joiden selkään hän asettaa kaksi ihmishahmoa. Työnsä lopuksi käsityöläiset katsovat suoraan kameraan, hieman kainostellen.
Designmuseon näyttelystä ei tosin löydy sanaa “käsityöläinen”. Näyttelyteksteissä käytetään useimmiten sanoja käsityömestari, mestari tai käsityö-osaaja. Työhön ja työläisyyteen viittaavia sanoja on siis haluttu välttää. Tämä siitä huolimatta, että näyttelyn huipennus on suuri keskisali, johon on rakennettu ja maalattu neuvostohenkinen tehdas. Tehtaassa käsityöläiset suorittavat kukin omaa työtään – joku muovaa savea, toinen puhaltaa lasia, kolmas veistää puuta.
Keskihallin tehdas. Kuva: Paavo Lehtonen / Designmuseo
Käsityöläiset on nimetty mestareiksi mitä ilmeisemmin siksi, että käsityön tekemisen arvoa halutaan korostaa. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta nimeäminen nostaa esiin muotoilijoiden ja tekijöiden välisen valta-asetelman ja saa kysymään, kuka saa nimetä kenet? Käsityömestarit ovat nimestään huolimatta työläisiä, jotka työskentelevät Songin ja Olinin yritykselle. Jos näyttelyn tarkoituksena on nostaa esiin käsityöläisiä, miksi heidän nimensä eivät ole Aamu Songin ja Johan Olinin nimien vieressä Designmuseon näyttelyjulisteessa?
Timo Valjakan Helsingin Sanomissa julkaistussa kritiikissä kehutaan, että Songin ja Olinin työskentelyssä “koko prosessi on avoin ja läpinäkyvä”. Näin siitä huolimatta, ettei käsityöläisten nimiä aina edes löydy esineiden vierestä. Joskus esineen on esimerkiksi tehnyt “Artek valmistus / Portugali”. Tämä huomio saattaa näyttelyn julistaman läpinäkyvyyden kyseenalaiseksi.
Läpinäkyvyydellä viitataan tietoon siitä, kuka esineet on valmistanut. Itse haluaisin kuitenkin myös tietää, miten esineistä ja näyttelystä saadut tulot jakautuvat muotoilijoiden ja tekijöiden välillä. Vaikuttaako näyttelystä saatava positiivinen huomio myös käsityömestareiden toimeentuloon jollain tavalla, vai hyötyvätkö näyttelyn saamasta huomiosta oikeastaan ainoastaan muotoilijat, joiden nimeä näyttely kantaa?
Idean ja toteutuksen välinen hierarkia
Näyttely nostaa esiin muotoilijoiden ja käsityöläisten välisen hierarkian. Antropologi Tim Ingold kutsuu kyseistä asetelmaa nykyiselle länsimaiselle teollistumisen jälkeiselle maailmalle ominaiseksi mekanistiseksi kosmologiaksi. Siinä suunnittelu on erotettu tekemisestä, ja tekeminen näyttäytyy vain valmiin idean teknisenä toteuttamisena. Tämä näkyy Ingoldin mukaan esimerkiksi arkkitehtuurissa, jossa suunnittelijan ja toteuttajan osat ovat eriytyneet ja arkkitehdin rooli on rakentajaa arvostetumpi.
Designmuseossa mekanistinen kosmologia ilmenee jo näyttelyn perustavanlaatuisessa asetelmassa, jossa muotoilijat ovat pääosassa. Näyttelytekstissä todetaan muotoilijoiden saaneen innoitusta käsityömestareiden taidoista ja työstä. Mestareiden puolestaan toivotaan inspiroituneen muotoilijoiden ideoista. Käsityöläiset esitetään perinteitä toistavina, kenties hieman ideattomina työläisinä, jotka ovat yhteistyön myötä saaneet pienen näytteen luovuudesta – tuosta miltei myyttisestä voimavarasta, jota yksilöillä uskotaan länsimaisen käsityksen mukaan olevan.
Toisaalta näyttelyssä korostetaan esineiden syntyprosessin dialogisuutta ja hauskuutta. Näyttelyssä ei kuitenkaan kysytä, milloin käsityön tekeminen on käsityöläismestareille mielekästä. Kenties muotoilijat ja käsityöläiset ovat keskustelleet asiasta keskenään, mutta itse näyttelyssä mestareiden näkemykset eivät pääse esiin. Mitä he ovat ajatelleet muotoilijoiden ideoiden toteuttamisesta? Siis sellaisten ideoiden, joita he eivät kenties ole “ymmärtäneet”, kuten näyttelyssä nostetaan esiin. Esimerkiksi erään japanilaisen käsityömestarin kanssa vaihdettiin lähes sata sähköpostiviestiä, ennen kuin muotoilijoiden suunnitteleman kuosin idea avautui kankaan kutojalle. Mikä on ajanut käsityöläisiä näin pitkiin ja vaativiin prosesseihin?
Kuva: Paavo Lehtonen / Designmuseo
Käsityöläisten asemaa ja toimijuutta tutkinut antropologi Myriem Naji vertailee tutkimuksessaan marokkolaisia kutojia ja ranskalaisia luomuviljelijöitä. Naji huomaa, että ranskalaisilla viljelijöillä on paremmat mahdollisuudet määritellä arvot, joille oma työ perustuu. Marokkolaisten kutojien tapauksessa käsityön tekeminen on pakon sanelema tarve, kun ranskalaisten viljelijöiden kohdalla se on valittu strategia. Najin mukaan ranskalainen yhteiskunta tarjoaa viljelijöille puitteet, jossa he voivat myydä tuotteensa suoraan kuluttajille ja hinnoitella työnsä itse. Siten heillä on parempi mahdollisuus toimijuuteen kuin kutojilla.
Käsityön tekeminen voi tarkoittaa yksilön valintaa, joka perustuu tämän mahdollisuuteen valita käsityöhön kuuluva hitaus, tai kyseessä voi olla taloudellinen pakko. Oli näyttelyn käsityöläisten tapauksessa kyse kummasta tahansa, yhteistyön taustalla vaikuttavat valtasuhteet eivät katoa. Näyttely jatkaa muotoilun saralla nykyään paljon käytettyä tapaa, jossa esine suunnitellaan design-tuotteita kuluttavan luokan makuun sopivaksi esimerkiksi Suomessa, ja tuotetaan halvemman työvoiman maissa. Vaikka käsityöläisille maksettaisiin työstä toimeentulon mahdollistava korvaus, on kyse silti valta-asetelmasta, jossa rikkaampi taho suunnittelee ja määrittelee tuotteen ja köyhemmän tehtäväksi jää sen tuottaminen.
Hedelmämaatuskanukkeja. Kuva: Aamu Song
Käsityöläisen ja käsityön fetisointi
“Song ja Olin työskentelevät kuin tutkimusmatkailijat. He etsivät perinteisiä käsityömenetelmiä ja valmistustapoja eri puolilta maailmaa ja pohtivat tapoja tuoda ne osaksi tämän päivän esinekulttuuria ja yhteiskunnallista keskustelua.”
Nimeämällä käsityöläiset ja käsityöesineet salaisuuksiksi, jotka muotoilijat ovat löytäneet mitä syrjäisimmistä paikoista ympäri maailmaa, näyttelyssä rakennetaan ja esitetään autenttisuuden ja perinteisen käsityöläisyyden ideaa. Teksteissä korostetaan matkojen pituutta ja vaikeutta: meksikolainen käsityömestarikin löytyi vain nimivihjeen perusteella syrjäisestä kylästä. Käsityöläisten perinteikkyys asetetaan vastakkain muotoilijoiden kanssa, jotka osaavat tuoda perinteet “osaksi tämän päivän esinekulttuuria”.
Jako perinteiseen ja moderniin on vaarallinen. Se johtaa helposti hierarkkiseen ja kolonialistiseen asetelmaan, jossa perinteet nähdään pysähtyneinä ja nykyajasta irrallisina, kun taas modernius edustaa nykymaailmaa. Antropologisessa tutkimuksessa perinteikkyyden ja autenttisuuden onkin nähty olevan täysin riippuvaisia moderniuden ja ei-autenttisuuden ideoista.Myös itse käsityön voi tulkita olevan massatuotannon ja teollistumisen synnyttämä idea, jota ei olisi olemassa ilman kyseisiä tuotannon muotoja. Käsityö symboloi mennyttä maailmaa, mutta on itsessään modernin maailman tuote. Turkkilaisia mattoja tutkinut antropologi Brian Spooner on huomannut, että ennen mattojen teollista massatuotantoa “itämaisten” mattojen myynnissä korostettiin niiden eksoottisen kuvioinnin arvoa. Teollistumisen jälkeen mattoja alettiin kaupata vedoten siihen, että ne ovat käsityötä. Käsityö on siis määre, jonka avulla voi vastata kuluttajien muuttuviin tarpeisiin.
Ranskalaisia suklaa-artesaaneja tutkinut antropologi Susan Terrio taas esittää käsityöläisten edustavan ranskalaisille kuluttajille jotain, mitä nämä haluavat kertoa itselleen itsestään liittyen perinteiseen työmoraaliin, perhearvoihin, yhteenkuuluvuuteen ja pienten yritysten voittoa tavoittelemattomaan toimintaan. Samaan aikaan käsityöläiset edustavat manuaalisen työn maailmaa, joka on tässä kulttuurisessa ympäristössä vähemmän arvostettua kuin tietotyö. Arvostus heijastuu mataliin palkkoihin ja muihin työstä saataviin rahallisiin korvauksiin.
Perinteiden ja autenttisuuden etsintä suuntautuukin yleensä taloudellisesti riippuvaisiin tahoihin tai yhteiskuntiin. Tutkimusmatkailu, käsityöläisten “löytäminen” ja esineiden “päivittäminen” nykyaikaan ovat ilmaisuja, joiden avulla valtasuhteet voidaan romantisoida. Designmuseon näyttelyn esineet valmistaneet, käsityömestareiksi nimetyt ihmiset ovat monimuotoinen joukko. Yhteisen nimittäjän alle luokitellaan muun muassa suomalaisia pientuottajia ja yhdysvaltalaisia amisseja. Myös muotoilijat itse samaistuvat kyseiseen ryhmään ja toteavat eräässä tekstissä olevansa mestareiden “sukulaissieluja”, jotka jakavat näiden maailmankatsomuksen. Näyttely huipentuu Universaalinukeksi nimettyyn esineeseen, joka koostuu eri käsityömestareiden valmistamista ja muotoilijoiden suunnittelemista osista.
Universaalinuken suunnitelma. Kuva: Mari Vaara
Yhteinen maailmankatsomus ja sitä symboloiva Universaalinukke ovat tietenkin fantasiaa. Ongelmalliseksi tämän tekee muotoilijoiden ja käsityöläisten välinen asetelma. Käsityömestareiksi nimetyt ihmiset ovat aineistoa, eivät toimijoita. He edustavat näyttelyssä joitain ulkopuolelta määriteltyjä arvoja, kuten käsityötaitoja ja perinteitä, mutta ovat samaan aikaan yhteiskunnallisen asemansa puolesta alisteisessa suhteessa heihin, joiden arvoja he edustavat. Olisinkin toivonut tältä näyttelyltä edes jonkinlaista yritystä tiedostaa ne valtasuhteet, jotka näyttelyn taustalla vaikuttavat ja joita näyttely väistämättä myös itsessään vahvistaa.Näyttely “Secret Universe – Maailmojen salat” Designmuseossa 22.9.2019 asti.
Toimitus
- Podcast-lukija: Jenna Honkanen
- Verkkotaitto: Eemi Nordström
- Artikkelikuva: Aamu Song ja Johan Olin. Kuva: Paavo Lehtonen / Designmuseo
Lukemista
Tim Ingold 2013: Making: Anthropology, Archaeology, Art and Architecture. Routledge, London.
Myriem Naji 2016: Creativity and Tradition: Keeping Craft Alive among Moroccan Carpet Weavers and French Organic Farmers. Teoksessa Wilkinson-Weber, Clare M.; DeNicola, Alicia Ory (toim.) 2016: Critical craft: technology, globalization, and capitalism. Bloomsbury Academic, London.
Brian Spooner 1986: Weavers and dealers: the authenticity of an oriental carpet. Teoksessa Appadurai, Arjun (toim.) 1986: The social life of things: Commodities in cultural perspective. Cambridge University Press, Cambridge.
Susan Terrio 2000: Crafting the culture and history of French chocolate. University of California Press, Berkeley.
Mari Vaara 2019: Teon muotoinen esine. Tutkielma nykykäsityön tekemiseen ja käsityöesineeseen liitettävistä arvoista. Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.
