Mediassa on vilahtanut hahmo, joka antaa antropologian nimissä lausuntoja ihmisryhmien sisäsyntyisinä nähdyistä ominaisuuksista. Oulun yliopiston dosentti Edward Duttonin puheilla on kuitenkin hyvin vähän tekemistä nyky-antropologisen tutkimustiedon kanssa.
Duttonin mediassa mainittu kirja on omakustanne. Myös dosentti voi kirjoittaa omissa nimissään poliittisesti motivoituneita mielipiteitä ja esittää ne tutkimuksena. Ilman tiedeyhteisön vertaisarviointia ja hyväksyntää käytetyistä tutkimusmenetelmistä ja -asetelmista se ei kuitenkaan täytä tieteen kriteereitä.
Edward Dutton keskittyy suomalaisten älykkyyden evoluutiopsykologiseen arviointiin. Hänen mukaansa korkea älykkyys tekee suomalaisista liian kilttejä vastustamaan turmiollisena esitettyä “monikulttuurisuutta”. Duttonin tutkimusasetelmat ja johtopäätökset perustuvat tiedeyhteisössä hylätylle hierarkiselle luokittelulle, joka jakaa ihmiskunnan syntyperään pohjaaviin ryhmiin. Tällaiset tutkimukset kuuluivat varhaisen evoluutioantropologian repertuaariin, jonka lähtökohdat on sittemmin todettu epätieteellisiksi. Niissäkin silti nähtiin kaikilla ihmisryhmillä olevan samanlaiset henkiset edellytykset. Niin ikään hylätty on ajatus siitä, että näin määritellyistä ryhmistä voitaisiin tehdä luonteenpiirteitä ja muita vaikeasti määriteltävissä olevia ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, koskevia yleistyksiä.
On olemassa näkemyseroja siitä, mitä antropologia sisältää. Nykyperinteen mukaisessa antropologiassa ei kuitenkaan tutkita ihmisten luonteenpiirteitä annettuina ominaisuuksina, joita voidaan eri kulttuurien välillä mitata ja uskottavasti vertailla. Erilaiset ihmisiin liitetyt ominaisuudet, ja näille annetut arvot, rakentuvat monimutkaisesti ja suhteessa erilaisiin konteksteihin. Käsitys kansanluonteesta on aina ideologinen, sidoksissa historialliseen hetkeen, ja pikemminkin ihanne kuin todennettavissa oleva fakta. Lähtökohta selvärajaisista “kulttuureista” tai homogeenisista kansakunnista, kuten “suomalaisista”, on tieteellisen tarkastelun kannalta kestämätön.
Käsityksillä suomalaisuudesta on poliittisia seurauksia, mutta suomalaisuus on sekin ideologinen fiktio, eikä selvärajaisen ja homogeenisen ihmisryhmän sisäsyntyinen ominaisuus. Tiettyjen alueiden väestöillä on jaettuja geenejä, mutta geeniperimän vaihtelun ollessa suurta ei ole mielekästä puhua myöskään biologisesti yhtenäisestä, muista ryhmistä erillisestä kansasta. Ihmiskunnan historiassa eristäytyneet ryhmät ovat poikkeuksellisia ilmiöitä.
Antropologien tehtävä ei tieteenalan yhteisymmärryksen mukaan ole ottaa vallitsevia stereotypioita vakavasti tai voimistaa niitä, vaan tarkastella kriittisesti näitä käsityksiä ja niiden yhteyksiä valtarakenteisiin. Duttonin edustama päättely ei ole tämän hetkiseen antropologiseen tutkimukseen pohjaavaa, ja sen sellaisena esittäminen tekee hallaa paitsi koko tieteenalalle, myös käsityksille ihmisyydestä.
Puhe monikulttuurisuudesta uhkana demonisoi osaa ihmisistä. Se on toiseuttamisen keino, joka normalisoi rasistisia ja syrjiviä rakenteita ja perustuu historiallisille valtahierarkioille. Johtavan antropologisen tutkimuksen tavoin uskomme, että antropologian tulee pureutua syvälle siihen, mistä esitetyn kaltaiset stereotypiat ja rasistiset näkemykset kumpuavat ja siihen, millaisia taloudellisia, historiallisia ja sosiaalisia tekijöitä niiden taustalla on.
“Puhe monikulttuurisuudesta uhkana demonisoi osaa ihmisistä.”
Entä sitten? Eikö tieteessä tarkoituksena ole selvittää onko jokin asia totta vai ei, eikä kiistellä siitä, saako jotain asiaa käsitellä tai miten sitä saa käsitellä.
“Se on toiseuttamisen keino, joka normalisoi rasistisia ja syrjiviä rakenteita ja perustuu historiallisille valtahierarkioille.”
Edelleen, entä sitten? Eihän tuolla ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, onko väite monikulttuurisuuden haitallisuudesta totta vai ei. Ei kai tässä yritetä vihjata, että suvaitsevaisen tutkijan maailmankuvan kannalta kiusalliset totuudet pitää vaientaa?
“Johtavan antropologisen tutkimuksen tavoin uskomme, että antropologian tulee pureutua syvälle siihen, mistä esitetyn kaltaiset stereotypiat ja rasistiset näkemykset kumpuavat ja siihen, millaisia taloudellisia, historiallisia ja sosiaalisia tekijöitä niiden taustalla on. ”
Mutta entä jos “rasistiset” näkemykset pohjautuvat todellisuuteen? Rivien välistä sain käsityksen, että blogitekstin kirjoittaja pitää ajatusta monikulttuurisuuden haitallisuudesta automaattisesta perättömänä. Pohjautuuko antropologia dogmiin, että monikulttuurisuus ei ole haitallista?
Hei Mikko! Esität hyvin ajankohtaisia kysymyksiä tieteen ideologisuudesta. Koitamme hieman purkaa kysymyksenasetteluasi:
Ihan ensiksi todettakoon, että tiede (monet tieteenlajit yhdessä ja yksimielin) ovat tulleet lukuisissa erilaisissa tutkimuksissa siihen tulokseen, että rasistiset näkemykset eivät pohjaa ns. todellisuuteen. On olemassa vain yksi ihmislaji, joihin kaikki ihmiset kuuluvat kulttuuri- ja persoonallisuuseroista huolimatta. Ajatukset biologisesti erillisistä ihmisroduista eivät ole tieteeseen perustuvia vaan sosiaalisia konstruktioita. Esimerkiksi kyseinen Duttonin tutkimus ei ole tieteellinen tutkimus lainkaan vaan hänen omaa pohdintaansa, jonka hän esittää tieteenä.
Mitä monikulttuurisuuteen tulee, se voi tosiaan tarkoittaa monta asiaa (tietynlaista sosiaalipolitiikkaa [multiculturalism], erilaisten kulttuuripiirteiden läsnäoloa tietyssä paikassa tai henkilössä, alt-right- ja muiden äärioikeistolaispiirien luomaa ideologista vihollista, ja niin edelleen). Monikulttuurisuus, jos sen katsotaan viittaavan yhteiskuntien kulttuuriseen monimuotoisuuteen, on historiallisesti ollut ja on tänä päivänä osa ihmisyyttä ja ihmisyhteisöjä. Ihmiset ovat liikkuneet paikasta toiseen aina, ja monikulttuurisuus tässä mielessä on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Mikä olisi tilanne, jossa monikulttuurisuutta ei olisi? Monokulttuuri? Sellaiseen on historiassa pyritty esimerkiksi natsi-Saksassa.
Kuten kommentissa kirjoitamme, täysin muusta maailmasta eristäytyneitä ihmisryhmiä tunnetaan maailmassa hyvin vähän. Ei ole olemassa sellaista tieteellistä metodia, joka voisi todeta monikulttuurisuuden joko objektiivisesti haitalliseksi tai hyödylliseksi asiaksi, sillä se ei ole yksinkertaisesti määriteltävissä oleva asia. “Haitta” tai “hyöty” ovat joka tapauksessa aina suhteellisesti määrittyviä asioita.
Tässä englanninkielisessä artikkelissa ihmisen biologiaan erikoistunut antropologi selittää hyvin, miten ‘rotu’ on sosiaalinen konstruktio: https://allegralaboratory.net/the-biological-fallacy-of-race/
Myös fyysistä antropologiaa käsittelevä erikoisalatekstimme on hyvä alustus aiheeseen: https://antroblogi.fi/2017/06/fyysinen-antropologia/
Kiitos näistä jutuista! Ne on raikkaita tuuletuksia mm. suomalaisesta kansanluonteesta. Luen paljon mytologiaa ja siinäkin väitetään varsinkin Kalevalaisessa perinteessä myytti suomalaisista myyteistä, että ne olisivat vain suomalaisten tutkijoiden oikeita käsityksiä, vaikka Haavio on mm. todennut,, että myytit ovat maailmanlaajuista perintöä ja mitään puhtaasti suomalaisia myyttejä, mytologiatraditiota ei ole. – Tätä lisää. Minulla on etuoikeus lukea tätä sivustoa. Se avartaa maailmankuvaani! Kiitos, haluan keskustella toimituksenkanssa jos ne olisivat kiinnostuneita jutuistani. Olen tamperelainen vapaa kirjoittaja joka on runouteen perehtynyt ja mytologiaan ja vähän filosofiaankin. Terveisin: Kimmo Koivisto.
Ilmeisesti kaikki tiede pitää nykypäivänä valjastaa “oikea oppineiden” linjaa, jotta ihmisten epämukavat kysymykset voisi aina tyrmätä niihin vastaamatta typerinä ja epätieteellisinä. Tiettyjen tieteilijöiden esim. älykkyystutkijoiden kohtaama suuri viha ja syrjintä osoittaa, että heillä on todellakin sellaista tietoa mitä ei saisi kertoa ääneen. Tietenkin meille jotka ovat asiasta lukeneet on selvä mistä on kyse, koska ne “epäilyt” todistavat itseään miljoonien populaatioiden oppimistuloksissa, joiden tilastoja löytyy pidemmältä ajalta.
Toinen selvästi poliittinen tarkoitusperä on kansallisten identiteettien kuten suomalaisuuden hävittäminen, koska nykyisin “suomalaisia” on tullut maan rajojen ulkopuolelta. En usko, että tarkoitus on pelkästään hyvätahtoinen tulijoiden tervetoivottaminen osaksi yhteiskuntaa, vaan siinä on jotain muutakin takana. Miksi länsimaisten ihmisten ryhmäidentiteetin kadottaminen on niin korkealla prioriteetilla, kun taas monen vähämmän valkoisen pigmentin omaavan ryhmän identiteettiä taas pitää vaalia?
“…vaan tarkastella kriittisesti näitä käsityksiä ja niiden yhteyksiä valtarakenteisiin.”
Antropologiaa tulisi toteuttaa siis kulttuurimarxismin opeilla. Olipa yllättävää.