Pseudotieteellisiä kuvitelmia kansanluonteesta

Mediassa on vilah­ta­nut hahmo, joka antaa ant­ro­po­lo­gian nimissä lausun­to­ja ihmis­ryh­mien sisä­syn­tyi­si­nä nähdyistä omi­nai­suuk­sis­ta. Oulun yli­opis­ton dosentti Edward Duttonin puheilla on kuitenkin hyvin vähän tekemistä nyky-ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­mus­tie­don kanssa.

Duttonin mediassa mainittu kirja on oma­kus­tan­ne. Myös dosentti voi kir­joit­taa omissa nimissään poliit­ti­ses­ti moti­voi­tu­nei­ta mie­li­pi­tei­tä ja esittää ne tut­ki­muk­se­na. Ilman tie­deyh­tei­sön ver­tai­sar­vioin­tia ja hyväk­syn­tää käy­te­tyis­tä tut­ki­mus­me­ne­tel­mis­tä ja ‑ase­tel­mis­ta se ei kui­ten­kaan täytä tieteen kri­tee­rei­tä. 

Edward Dutton keskittyy suo­ma­lais­ten älyk­kyy­den evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gi­seen arvioin­tiin. Hänen mukaansa korkea älykkyys tekee suo­ma­lai­sis­ta liian kilttejä vas­tus­ta­maan tur­miol­li­se­na esitettyä “moni­kult­tuu­ri­suut­ta”. Duttonin tut­ki­mus­a­se­tel­mat ja joh­to­pää­tök­set perus­tu­vat tie­deyh­tei­sös­sä hylätylle hie­rar­ki­sel­le luo­kit­te­lul­le, joka jakaa ihmis­kun­nan syn­ty­pe­rään poh­jaa­viin ryhmiin. Tällaiset tut­ki­muk­set kuuluivat varhaisen evo­luu­tio­ant­ro­po­lo­gian reper­tu­aa­riin, jonka läh­tö­koh­dat on sittemmin todettu epä­tie­teel­li­sik­si. Niissäkin silti nähtiin kaikilla ihmis­ryh­mil­lä olevan saman­lai­set henkiset edel­ly­tyk­set. Niin ikään hylätty on ajatus siitä, että näin mää­ri­tel­lyis­tä ryhmistä voi­tai­siin tehdä luon­teen­piir­tei­tä ja muita vaikeasti mää­ri­tel­tä­vis­sä olevia omi­nai­suuk­sia, kuten älyk­kyyt­tä, koskevia yleis­tyk­siä. 

On olemassa näke­my­se­ro­ja siitä, mitä ant­ro­po­lo­gia sisältää. Nykyperinteen mukai­ses­sa ant­ro­po­lo­gias­sa ei kui­ten­kaan tutkita ihmisten luon­teen­piir­tei­tä annet­tui­na omi­nai­suuk­si­na, joita voidaan eri kult­tuu­rien välillä mitata ja uskot­ta­vas­ti vertailla. Erilaiset ihmisiin liitetyt omi­nai­suu­det, ja näille annetut arvot, raken­tu­vat moni­mut­kai­ses­ti ja suhteessa eri­lai­siin kon­teks­tei­hin. Käsitys kan­san­luon­tees­ta on aina ideo­lo­gi­nen, sidok­sis­sa his­to­rial­li­seen hetkeen, ja pikem­min­kin ihanne kuin toden­net­ta­vis­sa oleva fakta. Lähtökohta sel­vä­ra­jai­sis­ta “kult­tuu­reis­ta” tai homo­gee­ni­sis­ta kan­sa­kun­nis­ta, kuten “suo­ma­lai­sis­ta”, on tie­teel­li­sen tar­kas­te­lun kannalta kes­tä­mä­tön. 

Käsityksillä suo­ma­lai­suu­des­ta on poliit­ti­sia seu­rauk­sia, mutta suo­ma­lai­suus on sekin ideo­lo­gi­nen fiktio, eikä sel­vä­ra­jai­sen ja homo­gee­ni­sen ihmis­ryh­män sisä­syn­tyi­nen omi­nai­suus. Tiettyjen alueiden väes­töil­lä on jaettuja geenejä, mutta gee­ni­pe­ri­män vaihtelun ollessa suurta ei ole mie­le­käs­tä puhua myöskään bio­lo­gi­ses­ti yhte­näi­ses­tä, muista ryhmistä eril­li­ses­tä kansasta. Ihmiskunnan his­to­rias­sa eris­täy­ty­neet ryhmät ovat poik­keuk­sel­li­sia ilmiöitä. 

Antropologien tehtävä ei tie­tee­na­lan yhtei­sym­mär­ryk­sen mukaan ole ottaa val­lit­se­via ste­reo­ty­pioi­ta vakavasti tai voimistaa niitä, vaan tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti näitä käsi­tyk­siä ja niiden yhteyksiä val­ta­ra­ken­tei­siin. Duttonin edustama päättely ei ole tämän hetkiseen ant­ro­po­lo­gi­seen tut­ki­muk­seen pohjaavaa, ja sen sel­lai­se­na esit­tä­mi­nen tekee hallaa paitsi koko tie­tee­na­lal­le, myös käsi­tyk­sil­le ihmi­syy­des­tä. 

Puhe moni­kult­tuu­ri­suu­des­ta uhkana demonisoi osaa ihmisistä. Se on toi­seut­ta­mi­sen keino, joka nor­ma­li­soi rasis­ti­sia ja syrjiviä raken­tei­ta ja perustuu his­to­rial­li­sil­le val­ta­hie­rar­kioil­le. Johtavan ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen tavoin uskomme, että ant­ro­po­lo­gian tulee pureutua syvälle siihen, mistä esitetyn kaltaiset ste­reo­ty­piat ja rasis­ti­set näke­myk­set kumpuavat ja siihen, millaisia talou­del­li­sia, his­to­rial­li­sia ja sosi­aa­li­sia tekijöitä niiden taustalla on. 

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Mikko Mäkelä 24.9.2019 klo 21:39

    Puhe moni­kult­tuu­ri­suu­des­ta uhkana demonisoi osaa ihmisistä.”

    Entä sitten? Eikö tieteessä tar­koi­tuk­se­na ole selvittää onko jokin asia totta vai ei, eikä kiistellä siitä, saako jotain asiaa käsitellä tai miten sitä saa käsitellä.

    Se on toi­seut­ta­mi­sen keino, joka nor­ma­li­soi rasis­ti­sia ja syrjiviä raken­tei­ta ja perustuu his­to­rial­li­sil­le val­ta­hie­rar­kioil­le.”

    Edelleen, entä sitten? Eihän tuolla ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, onko väite moni­kult­tuu­ri­suu­den hai­tal­li­suu­des­ta totta vai ei. Ei kai tässä yritetä vihjata, että suvait­se­vai­sen tutkijan maa­il­man­ku­van kannalta kiusal­li­set totuudet pitää vaientaa?

    Johtavan ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen tavoin uskomme, että ant­ro­po­lo­gian tulee pureutua syvälle siihen, mistä esitetyn kaltaiset ste­reo­ty­piat ja rasis­ti­set näke­myk­set kumpuavat ja siihen, millaisia talou­del­li­sia, his­to­rial­li­sia ja sosi­aa­li­sia tekijöitä niiden taustalla on. ”

    Mutta entä jos “rasis­ti­set” näke­myk­set poh­jau­tu­vat todel­li­suu­teen? Rivien välistä sain käsi­tyk­sen, että blo­gi­teks­tin kir­joit­ta­ja pitää ajatusta moni­kult­tuu­ri­suu­den hai­tal­li­suu­des­ta auto­maat­ti­ses­ta perät­tö­mä­nä. Pohjautuuko ant­ro­po­lo­gia dogmiin, että moni­kult­tuu­ri­suus ei ole hai­tal­lis­ta?

    Vastaa
    • AntroBlogi 25.9.2019 klo 10:38

      Hei Mikko! Esität hyvin ajan­koh­tai­sia kysy­myk­siä tieteen ideo­lo­gi­suu­des­ta. Koitamme hieman purkaa kysy­myk­se­na­set­te­lua­si:

      Ihan ensiksi todet­ta­koon, että tiede (monet tie­teen­la­jit yhdessä ja yksi­mie­lin) ovat tulleet lukui­sis­sa eri­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa siihen tulokseen, että rasis­ti­set näke­myk­set eivät pohjaa ns. todel­li­suu­teen. On olemassa vain yksi ihmislaji, joihin kaikki ihmiset kuuluvat kulttuuri- ja per­soo­nal­li­suuse­rois­ta huo­li­mat­ta. Ajatukset bio­lo­gi­ses­ti eril­li­sis­tä ihmis­ro­duis­ta eivät ole tie­tee­seen perus­tu­via vaan sosi­aa­li­sia kon­struk­tioi­ta. Esimerkiksi kyseinen Duttonin tutkimus ei ole tie­teel­li­nen tutkimus lainkaan vaan hänen omaa poh­din­taan­sa, jonka hän esittää tieteenä.

      Mitä moni­kult­tuu­ri­suu­teen tulee, se voi tosiaan tar­koit­taa monta asiaa (tie­tyn­lais­ta sosi­aa­li­po­li­tiik­kaa [mul­ticul­tu­ra­lism], eri­lais­ten kult­tuu­ri­piir­tei­den läsnäoloa tietyssä paikassa tai hen­ki­lös­sä, alt-right- ja muiden äärioi­keis­to­lais­pii­rien luomaa ideo­lo­gis­ta vihol­lis­ta, ja niin edelleen). Monikulttuurisuus, jos sen katsotaan viit­taa­van yhteis­kun­tien kult­tuu­ri­seen moni­muo­toi­suu­teen, on his­to­rial­li­ses­ti ollut ja on tänä päivänä osa ihmi­syyt­tä ja ihmi­syh­tei­sö­jä. Ihmiset ovat liik­ku­neet paikasta toiseen aina, ja moni­kult­tuu­ri­suus tässä mielessä on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Mikä olisi tilanne, jossa moni­kult­tuu­ri­suut­ta ei olisi? Monokulttuuri? Sellaiseen on his­to­rias­sa pyritty esi­mer­kik­si natsi-Saksassa.

      Kuten kom­men­tis­sa kir­joi­tam­me, täysin muusta maa­il­mas­ta eris­täy­ty­nei­tä ihmis­ryh­miä tunnetaan maa­il­mas­sa hyvin vähän. Ei ole olemassa sellaista tie­teel­lis­tä metodia, joka voisi todeta moni­kult­tuu­ri­suu­den joko objek­tii­vi­ses­ti hai­tal­li­sek­si tai hyö­dyl­li­sek­si asiaksi, sillä se ei ole yksin­ker­tai­ses­ti mää­ri­tel­tä­vis­sä oleva asia. “Haitta” tai “hyöty” ovat joka tapauk­ses­sa aina suh­teel­li­ses­ti mää­rit­ty­viä asioita.

      Vastaa
  • kimmo koivisto 25.9.2019 klo 10:03

    Kiitos näistä jutuista! Ne on raikkaita tuu­le­tuk­sia mm. suo­ma­lai­ses­ta kan­san­luon­tees­ta. Luen paljon myto­lo­gi­aa ja siinäkin väitetään varsinkin Kalevalaisessa perin­tees­sä myytti suo­ma­lai­sis­ta myyteistä, että ne olisivat vain suo­ma­lais­ten tut­ki­joi­den oikeita käsi­tyk­siä, vaikka Haavio on mm. todennut„ että myytit ovat maa­il­man­laa­juis­ta perintöä ja mitään puhtaasti suo­ma­lai­sia myyttejä, myto­lo­giat­ra­di­tio­ta ei ole. — Tätä lisää. Minulla on etuoikeus lukea tätä sivustoa. Se avartaa maa­il­man­ku­vaa­ni! Kiitos, haluan kes­kus­tel­la toi­mi­tuk­sen­kans­sa jos ne olisivat kiin­nos­tu­nei­ta jutuis­ta­ni. Olen tam­pe­re­lai­nen vapaa kir­joit­ta­ja joka on runouteen pereh­ty­nyt ja myto­lo­gi­aan ja vähän filo­so­fi­aan­kin. Terveisin: Kimmo Koivisto.

    Vastaa
  • Ville Heiskanen 25.9.2019 klo 10:31

    Ilmeisesti kaikki tiede pitää nyky­päi­vä­nä valjastaa “oikea oppi­nei­den” linjaa, jotta ihmisten epä­mu­ka­vat kysy­myk­set voisi aina tyrmätä niihin vas­taa­mat­ta typerinä ja epä­tie­teel­li­si­nä. Tiettyjen tie­tei­li­jöi­den esim. älyk­kyys­tut­ki­joi­den kohtaama suuri viha ja syrjintä osoittaa, että heillä on todel­la­kin sellaista tietoa mitä ei saisi kertoa ääneen. Tietenkin meille jotka ovat asiasta lukeneet on selvä mistä on kyse, koska ne “epäilyt” todis­ta­vat itseään mil­joo­nien popu­laa­tioi­den oppi­mis­tu­lok­sis­sa, joiden tilastoja löytyy pidem­mäl­tä ajalta.

    Toinen selvästi poliit­ti­nen tar­koi­tus­pe­rä on kan­sal­lis­ten iden­ti­teet­tien kuten suo­ma­lai­suu­den hävit­tä­mi­nen, koska nykyisin “suo­ma­lai­sia” on tullut maan rajojen ulko­puo­lel­ta. En usko, että tarkoitus on pel­käs­tään hyvä­tah­toi­nen tuli­joi­den ter­ve­toi­vot­ta­mi­nen osaksi yhteis­kun­taa, vaan siinä on jotain muutakin takana. Miksi län­si­mais­ten ihmisten ryh­mäi­den­ti­tee­tin kadot­ta­mi­nen on niin korkealla prio­ri­tee­til­la, kun taas monen vähämmän valkoisen pigmentin omaavan ryhmän iden­ti­teet­tiä taas pitää vaalia?

    Vastaa
  • Dorian Grey 19.11.2019 klo 16:28

    …vaan tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti näitä käsi­tyk­siä ja niiden yhteyksiä val­ta­ra­ken­tei­siin.”

    Antropologiaa tulisi toteuttaa siis kult­tuu­ri­marxis­min opeilla. Olipa yllät­tä­vää.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Trauma on psykiatrinen diagnoosi ja mielen häiriötila, joka on tullut laajalle yleisölle tutuksi suuronnettomuuksien ja terrori-iskujen jälkihoidon seurauksena. Ajan saatossa trauma terminä on laajentunut puhekieleen, jossa se on saanut uusia merkityksiä. Samalla käsitteen merkitys on hämärtynyt tavalla, joka kääntyy toisinaan itseään vastaan.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.