Mökkeilyn avulla menneisyyteen

Mökkeilyssä ei vaikuta olevan kyse mukavasta lomai­lus­ta. Ihmiset suun­taa­vat keskelle ei mitään paik­koi­hin, joissa on paljon hyttysiä ja ulko­huus­si, mutta ei juoksevaa vettä eikä aina säh­köä­kään. Vaikka tuot­ta­vuut­ta ihan­noi­daan, kaupungit tyh­je­ne­vät mök­ki­kau­den huipun aikaan. Elämän perus­asiat ovat vai­val­loi­sem­pia mökillä: jopa lämmitys ja ruo­an­lait­to vaativat ruu­miil­lis­ta työtä.

Mökkeilyyn liittyy ajatus ajat­to­mas­ta suo­ma­lai­suu­des­ta ja menneestä kulta-ajasta. Ihanteelliseen mök­ki­ko­ke­muk­seen kuuluvat laituri, ran­ta­sau­na ja järveltä kuuluva kuikan huuto. Arvossa ovat ruu­miil­li­nen työ, vaa­ti­ma­ton elämä ja luon­non­lä­hei­syys. Mökillä eläy­dy­tään usein menneen maailman rooleihin: isäntä grillaa ja hakkaa halkoja sekä vastaa muista vaa­ti­vis­ta ja vaa­ral­li­sis­ta töistä, emäntä laittaa ruokaa ja passaa muita. Sukupuolitettua työnjakoa myöten mökit ovat maa­seu­tui­dyl­lin lin­nak­kei­ta. Niitä jopa koris­tel­laan museoon kuu­lu­vil­la kär­ryn­pyö­ril­lä ja hei­nä­sei­päil­lä.

Suomalaisen mök­ki­kult­tuu­rin pohja on 1800-luvun lopun huvi­lois­sa, joita kau­pun­ki­por­va­ris­to raken­nut­ti eri­tyi­ses­ti höy­ry­lai­va­reit­tien varrelle. 1900-luvun alku­puo­lel­la kesä­asun­to­jen raken­ta­mi­nen yleistyi muissakin yhteis­kun­ta­luo­kis­sa. Sotien jälkeen mök­kei­lys­tä tuli mas­sail­miö, kun työn perässä kau­pun­kei­hin muut­ta­neet suo­ma­lai­set halusivat palata koti­seu­duil­leen maalle loman­viet­toon. Nykyiset mökki-ihanteet ammen­ta­vat tuon ajan kaipuusta lapsuuden onnel­li­seen maa­seu­tue­lä­mään.

Ihanteet muuttuvat hitaammin kuin arkie­lä­män käytännöt. Vaatimattomuus ja luon­non­lä­hei­syys ovat oikean­lai­ses­sa mök­kei­lys­sä niin tärkeitä, että esi­mer­kik­si tele­vi­sion käyttöä kii­reh­di­tään vähät­te­le­mään. Se kuuluu nykyään useimpien mökkien varus­tuk­seen, mutta sitä sanotaan pidet­tä­vän vain uutisia ja tärkeitä urhei­lu­ki­so­ja varten.

Mökkeily ei todel­li­suu­des­sa ole ainut­laa­tui­sen suo­ma­lai­nen ilmiö. Sitä pidetään esi­mer­kik­si Norjassa erityisen nor­ja­lai­se­na ja Ruotsissa ruot­sa­lai­se­na, ja loma-ajan kak­ko­sa­sun­toon liittyvää kult­tuu­ria löytyy eri puolilta maailmaa.

  1. Kati Pitkänen 2011: Mökkimaisema muu­tok­ses­sa
  2. Mia Vepsäläinen 2017: Kirjallisuuskatsaus: Suomalaisen vapaa-ajan asumisen ja mökkeilyn merkitys ulko­maa­lai­sil­le mat­kai­li­joil­le ja vapaa-ajan asuk­kail­le 
  3. YLE Uutiset: “Olen mökeistä hiukan kateel­li­nen suo­ma­lai­sil­le” Bruce Oreck ja kolme muuta Suomeen muut­ta­nut­ta kertoo, mikä poh­joi­ses­sa kesän­vie­tos­sa ihme­tyt­tää

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Haukkametsästys symboloi Lähi-idässä yleviä arvoja: vapautta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Lajia on viime vuosikymmeninä nostettu alueen “perinteisen” kulttuurin ja historian näkyväksi keulakuvaksi, ja saatu se mukaan jopa UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Klassisessa luonnon ja kulttuurin kahtiajaossa eläinten on nähty voivan olla kulttuurissa läsnä vain valtasuhteen kautta, eli ihmisen kesyttäminä koti- tai lemmikkieläiminä. Ihmisen suhdetta muihin lajeihin ei voi kuitenkaan täysin erottaa ihmisten keskinäisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, sillä sekä ihmiset että eläimet ovat omaksuneet toisensa omiin kulttuureihinsa.

Designmuseo esittelee kevään päänäyttelyssään “Secret Universe – Maailmojen salat” muotoilijakaksikko Aamu Songin ja Johan Olinin tuotantoa yli kymmenen vuoden ajalta. Näyttelyssä pyritään nostamaan esiin käsityöläisiä ja kulutuskriittisyyttä. Valtasuhteet kuitenkin piiloutuvat kolonialististen jaotteluiden taakse, ja näyttelyn sankari on muotoilija, joka haluaa pelastaa uhanalaisiksi nimetyt käsityötaidot. 

Taikauskon olemassaolo hämmentää vuosikymmenestä toiseen. Miksi enteisiin ja amuletteihin turvaudutaan edelleen, tutkimustiedosta ja koulutuksesta huolimatta? Perinteiset uskomukset, onnen varmistelu ja maagiset yhteydet saavat voimansa intuitiosta, sosiaalisuudesta ja tunteista. Kaikkia toimiamme ei ensisijaisesti ohjaa tieto.