Lomailun arvostus on osa toimivaa työkulttuuria

Työkulttuuri AntroBlogissa nojaa vahvasti etätyöhön, joustavuuteen ja vapaa-ajan arvostukseen. Kuinka motivaatiota ja yhteisöllisyyttä pidetään yllä vapaaehtoisessa, hajallaan olevassa työryhmässä? 

Jokaisella työ­pai­kal­la on oma työ­kult­tuu­ri. Se sisältää sellaisia asioita kuten suh­tau­tu­mi­sen ylitöihin, mistä kaikesta kah­vi­huo­nees­sa puhutaan ja vaietaan, ja miten töihin on sopivaa pukeutua. “Työ” ei ole muusta elämästä erillinen ulot­tu­vuus, vaan sosi­aa­li­ses­ti raken­tu­nut kategoria. Suuri osa yhteis­kun­nan jaetuista sosi­aa­li­sis­ta ja kult­tuu­ri­sis­ta normeista pätee myös työ­pai­kal­la. Nämä myös muuttuvat laa­jem­pien yhteis­kun­nal­lis­ten trendien mukana. Työyhteisöjä voi kuitenkin tar­kas­tel­la suh­teel­li­sen sul­jet­tui­na ryhminä, joilla on omia, usein ala­koh­tai­sia eri­tyis­piir­tei­tä ja toi­min­ta­ta­po­ja. 

Työpaikalla val­lit­se­va “kulttuuri” poikkeaa monista muista siinä, että sitä pyritään usein tie­toi­ses­ti ohjaamaan ja raken­ta­maan orga­ni­saa­tion tavoit­tei­den, kuten tehok­kuu­den ja tuot­ta­vuu­den, saa­vut­ta­mi­sek­si. Organisaatioiden ant­ro­po­lo­gias­sa on havaittu, että käsi­tyk­set kult­tuu­ris­ta ovat näissä kon­teks­teis­sa usein hyvin kon­ser­va­tii­vi­sia. Ne muis­tut­ta­vat varhaisen ant­ro­po­lo­gian käsi­tyk­siä kult­tuu­reis­ta itse­näi­si­nä, eril­li­si­nä ja homo­gee­ni­si­na koko­nai­suuk­si­na. 

Tässä kolum­nis­sa pohdimme toi­mi­tuk­sem­me työs­ken­te­ly­kult­tuu­ria, toi­min­ta­pe­ri­aat­tei­ta ja (vapaaehtois)työn kuor­mit­ta­vuut­ta. Antropologeina ajat­te­lem­me olevamme tietoisia toi­mi­tuk­ses­sam­me val­lit­se­vas­ta “kult­tuu­ris­ta” ja siihen liit­ty­vis­tä tavoit­teis­ta, mutta niitä on hyvä aika ajoin pohtia myös ääneen.

AntroBlogin työkulttuurista

Autoetnografisen kolum­ni­sar­jam­me ajatus on tehdä toi­min­taam­me läpi­nä­ky­väk­si. Samaa läpi­nä­ky­vyy­den peri­aa­tet­ta sovel­lam­me parhaamme mukaan tiimin sisäi­ses­ti, pitämällä toi­mi­tuk­sen ajan tasalla suun­ni­tel­mis­ta, muu­tok­sis­ta, rahoi­tus­hauis­ta ja yhteis­työ­ku­viois­ta sekä antamalla kaikille mah­dol­li­suuk­sia osal­lis­tua toiminnan suun­nit­te­luun ja toteut­ta­vaan työhön niin paljon kuin omat resurssit sallivat. 

Pyrkimyksenämme on luoda ystä­väl­li­nen, hyväksyvä ja kan­nus­ta­va työs­ken­te­lyil­ma­pii­ri. AntroBlogia pyö­ri­te­tään sillä asen­teel­la, että jokainen on ter­ve­tul­lut mukaan itselleen kul­loin­kin sopivalla työ­pa­nok­sel­la. Haluamme AntroBlogin olevan teki­jöil­leen väylä kehittää osaamista ja soveltaa jo opittua, ja tarjota nuorille ant­ro­po­lo­geil­le “oman alan” töitä. 

Elämäntilanteet voivat muuttua yllättäen, ja toi­mi­tus­työm­me prosessit on kehitetty jous­ta­maan muutoksen edessä mah­dol­li­sim­man ongel­mat­to­mas­ti. Vapaaehtoisuuteen perus­tu­vas­sa työs­ken­te­lys­sä mah­dol­li­suu­det sitoutua ajal­li­ses­ti vaih­te­le­vat elämän muiden muut­tu­jien mukaan. AntroBlogin tekeminen tapahtuu val­tao­sal­le toi­mi­tus­ta opiskelun, työn, perheen ja har­ras­tus­ten ris­teys­koh­das­sa.

AntroBlogilla ei ole fyysistä työ­paik­kaa, vaan työs­ken­te­lym­me perustuu lähes kokonaan vir­tu­aa­li­sel­le yhdes­sä­olol­le. Kun kah­vi­huo­ne on olemassa vain läppärin ruudulla, läsnäolon nyanssit ja emo­tio­naa­li­set mer­ki­tyk­set jäävät vähem­mäl­le. Ne on myös helpompi tulkita vir­heel­li­ses­ti tai sivuuttaa kokonaan. 

Tekstipohjainen kom­mu­ni­kaa­tio on puut­teel­lis­ta. Tunnesävyt väliin jättävään tekstiin saattaa tulla luettua kuvi­tel­tu­ja emoo­tioi­ta. Voi olla vaikea hahmottaa, milloin toiset ovat läsnä mutta hiljaa, milloin taas pois­tu­neet näp­päi­mis­tön ääreltä. Tämä asettaa kom­mu­ni­koin­nil­le monia haasteita. Samalla se tarjoaa jous­ta­vuut­ta, kun ympäri maailmaa liik­ku­mi­nen ei aseta rajoi­tuk­sia työlle. Etätyön mah­dol­li­suus tai mah­dot­to­muus onkin nyky­päi­vä­nä eräs mer­kit­tä­vä ero sekä eri alojen että saman alan eri työ­teh­tä­vien välillä. 

Toimituksessa on aikojen saatossa työs­ken­nel­lyt eri rooleissa vähintään vii­si­kym­men­tä ihmistä. Kaikki eivät koskaan ole tavanneet kas­vo­tus­ten. Ihmisjoukon kokoon nähden on oikeas­taan ihmeel­lis­tä, että olemme vält­ty­neet suu­rem­mil­ta konflik­teil­ta. Näkemyserot kuitenkin johtavat joskus sosi­aa­li­ses­ti vai­kei­siin tilan­tei­siin. Näiden sel­vit­tä­mi­nen pelkän teks­ti­kom­mu­ni­kaa­tion keinoin on haas­ta­vam­paa kuin kas­vo­tus­ten. 

Kasvotusten tapah­tu­vat kokoukset ja vir­kis­tys­mie­les­sä jär­jes­te­tyt tapaa­mi­set ovat tärkeä osa toi­mi­tuk­sem­me työ­kult­tuu­ria, ja oleel­li­nen keino tasa­pai­not­taa verkossa tapah­tu­van vies­tin­nän kas­vot­to­muut­ta. Vaikka kaikki toi­mi­tus­lai­set eivät pääsekään yleensä kerralla paikalle, ovat tapaa­mi­set tiimin yhte­näi­syy­den kannalta tärkeitä. Yksi AntroBlogia kan­nat­te­le­va voima yhteisen tie­teel­li­sen intohimon lisäksi on ystävyys.

Osa AntroBlogin toi­mi­tus­ta

Kuva: Gennady Kurushin

Suorittaminen ja loma

Kun työtä tehdään rak­kau­des­ta alaan ja yhdessä tekemisen ilosta, eikä tarjolla ole sen enempää selkeitä työaikoja, ylä- tai alarajaa työ­tun­ti­mää­räl­le kuin palk­kaa­kaan, on liikaa tekeminen ilmeisenä vaarana. Vapaaehtoisessa ja omaeh­toi­ses­sa työssä loppuun palamisen mah­dol­li­suus saattaa olla jopa tavan­omais­ta työtä suurempi, sillä omien rajojen hah­mot­ta­mi­nen ja ajan­käy­tön itse­näi­nen sääntely voi olla vaikeaa — kuten monet tutkijat, luovien alojen itsen­sä­työl­lis­tä­jät ja pie­ny­rit­tä­jät hyvin tietävät. 

Suomessa edelleen vai­kut­ta­vaan lute­ri­lai­seen työ­mo­raa­liin kuuluu voi­mak­kaas­ti ajatus työstä itsei­sar­vo­na ja jopa ihmi­sar­voa mää­rit­tä­vä­nä tekijänä. Sisulla varus­tet­tu työn­te­ki­jä menee läpi vaikka harmaan kiven, tekee kaiken itse, ei pidä sai­ras­lo­ma­päi­viä ja suorittaa itsensä ennen­ai­kai­seen hautaan. Myös nyky­ka­pi­ta­lis­ti­seen ihan­tee­seen kuuluu olen­nai­ses­ti yli­suo­rit­ta­mi­sen ja tulok­sel­li­suu­den mantra.

Suorittamisen hengestä huo­li­mat­ta pohjois-Euroopan pitkät lomat ovat maa­il­mal­la erityisiä. Meille melko itses­tään­sel­vät viiden päivän työviikot ja pal­kal­li­set vuo­si­lo­mat ovat monissa olo­suh­teis­sa työs­ken­te­le­vil­le ihmisille vain kaukaisia haa­ve­ku­via. Yhteiskunnassamme val­lit­see­kin työn koros­ta­mi­sen rinnalla myös kasvava ymmärrys siitä, että ihminen tarvitsee arjen puur­ta­mi­ses­ta kun­nol­lis­ta vapaata — ja mie­lel­lään jär­vi­mai­se­man, jota kat­sel­les­sa unohtaa työt kokonaan.

Antropologian popu­la­ri­soin­nin on tarkoitus olla hauskaa, ei yksi askelkivi matkalla bur­nou­tiin. Viikottainen jul­kai­su­tah­tim­me on ollut tähän asti vapaa­eh­tois­jul­kai­suk­si varsin tiivis: juttuja on julkaistu usein 5 – 6 päivänä viikossa. Työtahdin tasa­pai­nok­si vietämme kaksi kertaa vuodessa pitkän loman joulukuun puo­li­vä­lis­tä tammikuun ensim­mäi­sel­le puo­lis­kol­le, sekä juhan­nuk­sen alta syyskuun alkuun saakka. Viime keväänä otimme lisäksi käyttöön viikon pää­siäis­tauon. Kaudella 2019 – 2020 hidas­tam­me lisäksi jul­kai­su­tah­tia resurs­sien puutteen vuoksi.

Lomailu on hir­vit­tä­vän tärkeää, ja joutenolo aivan suotta ylen­kat­sot­tua toimintaa. Oli kyse sitten leivän pöytään tuovasta työstä tai harrastus- ja vapaa­eh­tois­poh­jai­ses­ta toi­min­nas­ta, rutiinit on syytä rikkoa sään­nöl­li­sen epä­sään­nöl­li­ses­ti ja antaa niin mielelle, keholle kuin sosi­aa­li­sil­le ver­kos­toil­le aikaa levätä ja raikastua eri­lai­sil­la koke­muk­sil­la. Antropologia opettaa, että ihmisyys on hyvin moni­muo­tois­ta. Oman elämän monen­kir­ja­vuu­den muis­ta­mi­nen muuttuu vaikeaksi, jos rutiinit ja pää­mää­rä­tie­toi­nen toiminta valtaavat liikaa alaa. 

Kansantajuistamme ant­ro­po­lo­gi­aa tosis­sam­me. Emme kui­ten­kaan tee tätä niin vaka­vis­sam­me, että kenenkään hyvin­voin­ti olisi jul­kai­su­toi­min­nal­le tois­si­jais­ta. Tiedostamme uupumisen riskin tii­mis­säm­me, ja meille on tärkeää, että tauon ottaminen on mah­dol­lis­ta. AntroBlogin kal­tai­sis­sa vapaissa työyh­tei­söis­sä on erityisen oleel­lis­ta katsella kaverin perään ja muis­tu­tel­la tauon pitämisen tär­key­des­tä, etenkin silloin kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Kuten lähes kaiken, myös AntroBlogin voi tar­vit­taes­sa pistää tauolle.

Autoetnografisessa kolum­ni­sar­jas­sa lukija on kutsuttu kylään AntroBlogin toi­mi­tuk­seen, tutus­tu­maan itse­näi­sen tie­de­me­dian teke­mi­seen. Autoetnografia on osal­lis­tu­vaa havain­noin­tia, jossa tar­kas­te­li­jan oma kokemus otetaan tulkinnan keskiöön. Kolumnisarjan tarkoitus on tehdä toi­mi­tuk­sel­li­set prosessit ja aja­tuk­sen­kul­kum­me läpi­nä­ky­vik­si, ja kertoa avoimesti koh­taa­mis­tam­me ongel­mis­ta ja haas­teis­ta.

  1. Susan Wright (toim) (2004), The Anthropology of Organizations. 
  2. Susan Wright (1998), The poli­ticiza­tion of ‘culture’.
  3. Harrison Miller Trice & Janice M. Beyer (1993). The cultures of work orga­niza­tions.

[rns_​reactions]

Kirjoittajat

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.


Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa teknologiatapahtuma Slushin suomalaisittain erikoisesta työkulttuurista. Miljoonatulosta takovan Slushin kulisseissa työntekijät puurtavat nollatuntisopimuksilla ja verrattain heikolla palkalla. Lisäksi työntekijöitä painostetaan työskentelemään työaikalakien vastaisesti ja tekemään palkattomia ylitöitä. Voisiko nykypäivän vallankumouksellisin teko olla konservatiivinen pidättäytyminen ay-Suomen henkisessä perinnössä?

Havainnot maapallon resurssien rajallisuudesta sekä epätasaisesta jakautumisesta haastavat talouskasvupakkoa, mikä kannustaa miettimään talousajattelua uudestaan. Vaikka joidenkin kasvukriitikoiden mukaan talouden pohdinta kuuluu kaikille, kaikkien kokemuksen huomioiminen ei ole itsestäänselvyys. Tulokulmia-kolumnissa tutkija Eeva Houtbeckers kertoo, mitä annettavaa antropologialla on kasvutalouden jälkeiselle ajalle.

Teksti vaatii tuekseen kuvia, ja AntroBlogi käyttää niitä mielellään paljon. Ilmaisten kuvapankkien tarjonnalla ihmiselämän monenkirjavuuden esittäminen on kuitenkin vaikeaa. Visuaalisen kuvaston luoma mielikuvien maailma on tärkeä, ja kuvituksessa tehdyillä valinnoilla on kauaskantoisia seurauksia.

Posti on aikeissa siirtää osan toiminnoistaan Viroon matalampien työvoimakustannusten toivossa. Samanaikaisesti postin johtaja nauttii hulppeaa vuosipalkkaa. Viime vuosina suuryritysten johtajien palkkiot ovat kasvaneet työntekijöiden aseman heikentyessä. Kysymys yhteiskunnassa vallitsevista tuloeroista ja niiden oikeuttamisesta on pysyvimpiä poliittisia kysymyksiä.