Työkulttuuri AntroBlogissa nojaa vahvasti etätyöhön, joustavuuteen ja vapaa-ajan arvostukseen. Kuinka motivaatiota ja yhteisöllisyyttä pidetään yllä vapaaehtoisessa, hajallaan olevassa työryhmässä?
Jokaisella työpaikalla on oma työkulttuuri. Se sisältää sellaisia asioita kuten suhtautumisen ylitöihin, mistä kaikesta kahvihuoneessa puhutaan ja vaietaan, ja miten töihin on sopivaa pukeutua. “Työ” ei ole muusta elämästä erillinen ulottuvuus, vaan sosiaalisesti rakentunut kategoria. Suuri osa yhteiskunnan jaetuista sosiaalisista ja kulttuurisista normeista pätee myös työpaikalla. Nämä myös muuttuvat laajempien yhteiskunnallisten trendien mukana. Työyhteisöjä voi kuitenkin tarkastella suhteellisen suljettuina ryhminä, joilla on omia, usein alakohtaisia erityispiirteitä ja toimintatapoja.
Työpaikalla vallitseva “kulttuuri” poikkeaa monista muista siinä, että sitä pyritään usein tietoisesti ohjaamaan ja rakentamaan organisaation tavoitteiden, kuten tehokkuuden ja tuottavuuden, saavuttamiseksi. Organisaatioiden antropologiassa on havaittu, että käsitykset kulttuurista ovat näissä konteksteissa usein hyvin konservatiivisia. Ne muistuttavat varhaisen antropologian käsityksiä kulttuureista itsenäisinä, erillisinä ja homogeenisina kokonaisuuksina.
Tässä kolumnissa pohdimme toimituksemme työskentelykulttuuria, toimintaperiaatteita ja (vapaaehtois)työn kuormittavuutta. Antropologeina ajattelemme olevamme tietoisia toimituksessamme vallitsevasta “kulttuurista” ja siihen liittyvistä tavoitteista, mutta niitä on hyvä aika ajoin pohtia myös ääneen.
AntroBlogin työkulttuurista
Autoetnografisen kolumnisarjamme ajatus on tehdä toimintaamme läpinäkyväksi. Samaa läpinäkyvyyden periaatetta sovellamme parhaamme mukaan tiimin sisäisesti, pitämällä toimituksen ajan tasalla suunnitelmista, muutoksista, rahoitushauista ja yhteistyökuvioista sekä antamalla kaikille mahdollisuuksia osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteuttavaan työhön niin paljon kuin omat resurssit sallivat.
Pyrkimyksenämme on luoda ystävällinen, hyväksyvä ja kannustava työskentelyilmapiiri. AntroBlogia pyöritetään sillä asenteella, että jokainen on tervetullut mukaan itselleen kulloinkin sopivalla työpanoksella. Haluamme AntroBlogin olevan tekijöilleen väylä kehittää osaamista ja soveltaa jo opittua, ja tarjota nuorille antropologeille “oman alan” töitä.
Elämäntilanteet voivat muuttua yllättäen, ja toimitustyömme prosessit on kehitetty joustamaan muutoksen edessä mahdollisimman ongelmattomasti. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa työskentelyssä mahdollisuudet sitoutua ajallisesti vaihtelevat elämän muiden muuttujien mukaan. AntroBlogin tekeminen tapahtuu valtaosalle toimitusta opiskelun, työn, perheen ja harrastusten risteyskohdassa.
AntroBlogilla ei ole fyysistä työpaikkaa, vaan työskentelymme perustuu lähes kokonaan virtuaaliselle yhdessäololle. Kun kahvihuone on olemassa vain läppärin ruudulla, läsnäolon nyanssit ja emotionaaliset merkitykset jäävät vähemmälle. Ne on myös helpompi tulkita virheellisesti tai sivuuttaa kokonaan.
Tekstipohjainen kommunikaatio on puutteellista. Tunnesävyt väliin jättävään tekstiin saattaa tulla luettua kuviteltuja emootioita. Voi olla vaikea hahmottaa, milloin toiset ovat läsnä mutta hiljaa, milloin taas poistuneet näppäimistön ääreltä. Tämä asettaa kommunikoinnille monia haasteita. Samalla se tarjoaa joustavuutta, kun ympäri maailmaa liikkuminen ei aseta rajoituksia työlle. Etätyön mahdollisuus tai mahdottomuus onkin nykypäivänä eräs merkittävä ero sekä eri alojen että saman alan eri työtehtävien välillä.
Toimituksessa on aikojen saatossa työskennellyt eri rooleissa vähintään viisikymmentä ihmistä. Kaikki eivät koskaan ole tavanneet kasvotusten. Ihmisjoukon kokoon nähden on oikeastaan ihmeellistä, että olemme välttyneet suuremmilta konflikteilta. Näkemyserot kuitenkin johtavat joskus sosiaalisesti vaikeisiin tilanteisiin. Näiden selvittäminen pelkän tekstikommunikaation keinoin on haastavampaa kuin kasvotusten.
Kasvotusten tapahtuvat kokoukset ja virkistysmielessä järjestetyt tapaamiset ovat tärkeä osa toimituksemme työkulttuuria, ja oleellinen keino tasapainottaa verkossa tapahtuvan viestinnän kasvottomuutta. Vaikka kaikki toimituslaiset eivät pääsekään yleensä kerralla paikalle, ovat tapaamiset tiimin yhtenäisyyden kannalta tärkeitä. Yksi AntroBlogia kannatteleva voima yhteisen tieteellisen intohimon lisäksi on ystävyys.
Osa AntroBlogin toimitusta
Kuva: Gennady Kurushin
Suorittaminen ja loma
Kun työtä tehdään rakkaudesta alaan ja yhdessä tekemisen ilosta, eikä tarjolla ole sen enempää selkeitä työaikoja, ylä- tai alarajaa työtuntimäärälle kuin palkkaakaan, on liikaa tekeminen ilmeisenä vaarana. Vapaaehtoisessa ja omaehtoisessa työssä loppuun palamisen mahdollisuus saattaa olla jopa tavanomaista työtä suurempi, sillä omien rajojen hahmottaminen ja ajankäytön itsenäinen sääntely voi olla vaikeaa – kuten monet tutkijat, luovien alojen itsensätyöllistäjät ja pienyrittäjät hyvin tietävät.
Suomessa edelleen vaikuttavaan luterilaiseen työmoraaliin kuuluu voimakkaasti ajatus työstä itseisarvona ja jopa ihmisarvoa määrittävänä tekijänä. Sisulla varustettu työntekijä menee läpi vaikka harmaan kiven, tekee kaiken itse, ei pidä sairaslomapäiviä ja suorittaa itsensä ennenaikaiseen hautaan. Myös nykykapitalistiseen ihanteeseen kuuluu olennaisesti ylisuorittamisen ja tuloksellisuuden mantra.
Suorittamisen hengestä huolimatta pohjois-Euroopan pitkät lomat ovat maailmalla erityisiä. Meille melko itsestäänselvät viiden päivän työviikot ja palkalliset vuosilomat ovat monissa olosuhteissa työskenteleville ihmisille vain kaukaisia haavekuvia. Yhteiskunnassamme vallitseekin työn korostamisen rinnalla myös kasvava ymmärrys siitä, että ihminen tarvitsee arjen puurtamisesta kunnollista vapaata – ja mielellään järvimaiseman, jota katsellessa unohtaa työt kokonaan.
Antropologian popularisoinnin on tarkoitus olla hauskaa, ei yksi askelkivi matkalla burnoutiin. Viikottainen julkaisutahtimme on ollut tähän asti vapaaehtoisjulkaisuksi varsin tiivis: juttuja on julkaistu usein 5-6 päivänä viikossa. Työtahdin tasapainoksi vietämme kaksi kertaa vuodessa pitkän loman joulukuun puolivälistä tammikuun ensimmäiselle puoliskolle, sekä juhannuksen alta syyskuun alkuun saakka. Viime keväänä otimme lisäksi käyttöön viikon pääsiäistauon. Kaudella 2019-2020 hidastamme lisäksi julkaisutahtia resurssien puutteen vuoksi.
Lomailu on hirvittävän tärkeää, ja joutenolo aivan suotta ylenkatsottua toimintaa. Oli kyse sitten leivän pöytään tuovasta työstä tai harrastus- ja vapaaehtoispohjaisesta toiminnasta, rutiinit on syytä rikkoa säännöllisen epäsäännöllisesti ja antaa niin mielelle, keholle kuin sosiaalisille verkostoille aikaa levätä ja raikastua erilaisilla kokemuksilla. Antropologia opettaa, että ihmisyys on hyvin monimuotoista. Oman elämän monenkirjavuuden muistaminen muuttuu vaikeaksi, jos rutiinit ja päämäärätietoinen toiminta valtaavat liikaa alaa.
Kansantajuistamme antropologiaa tosissamme. Emme kuitenkaan tee tätä niin vakavissamme, että kenenkään hyvinvointi olisi julkaisutoiminnalle toissijaista. Tiedostamme uupumisen riskin tiimissämme, ja meille on tärkeää, että tauon ottaminen on mahdollista. AntroBlogin kaltaisissa vapaissa työyhteisöissä on erityisen oleellista katsella kaverin perään ja muistutella tauon pitämisen tärkeydestä, etenkin silloin kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Kuten lähes kaiken, myös AntroBlogin voi tarvittaessa pistää tauolle.Autoetnografisessa kolumnisarjassa lukija on kutsuttu kylään AntroBlogin toimitukseen, tutustumaan itsenäisen tiedemedian tekemiseen. Autoetnografia on osallistuvaa havainnointia, jossa tarkastelijan oma kokemus otetaan tulkinnan keskiöön. Kolumnisarjan tarkoitus on tehdä toimitukselliset prosessit ja ajatuksenkulkumme läpinäkyviksi, ja kertoa avoimesti kohtaamistamme ongelmista ja haasteista.
Toimitus
- Podcast-lukija: Petra Niskanen
- Verkkotaitto: Satu Myllymäki
- Artikkelikuva: Alexas_Fotos/Pixabay (CC BY 2.0)
Lukemista
- Susan Wright (toim) (2004), The Anthropology of Organizations.
- Susan Wright (1998), The politicization of ‘culture’.
- Harrison Miller Trice & Janice M. Beyer (1993). The cultures of work organizations.
