Israelin vaalit eivät lupaa parannusta palestiinalaisille

Syyskuussa valittua Israelin par­la­ment­tia, Knessetiä, saattaa kohdata sama kohtalo kuin sen huh­ti­kuus­sa valittua edeltäjää. Jo toisissa tänä vuonna jär­jes­te­tyis­sä par­la­ment­ti­vaa­leis­sa väistyvän pää­mi­nis­te­rin Benjamin Netanyahun oikeis­to­sio­nis­ti­nen Likud-puolue koki täpärän tappion, kun sen pää­haas­ta­ja, Benjamin Gantzin kes­kus­ta­lai­nen Sininen ja valkoinen voitti yhden paikan enemmän Knessetistä.

Huhtikuussa valittu par­la­ment­ti kaatui kor­rup­tios­kan­daa­leis­sa rypevän Netanyahun epä­on­nis­tut­tua hal­li­tuk­sen muo­dos­ta­mi­ses­sa. Myös syyskuun vaalien tasainen tulos loi haastavat läh­tö­koh­dat hal­li­tus­neu­vot­te­luil­le: kumpikaan suu­rim­mis­ta puo­lueis­ta ei saa helpolla muo­dos­tet­tua tar­vit­ta­vaa enem­mis­töä ilman, että ottaisi kil­pa­kump­pa­nin­sa mukaan hal­li­tus­vas­tuuseen. Jos neu­vot­te­luis­sa ei onnistuta luomaan maahan enem­mis­tö­hal­li­tus­ta, on tiedossa jo kolmannet vaalit.

Nykyiset val­ta­puo­lu­eet ovat poliit­ti­ses­ti lähellä toisiaan, mutta mie­hi­te­tyil­lä alueilla ja Israelissa asuville pales­tii­na­lai­sil­le suu­rem­mat­kaan muutokset Israelin poliit­ti­sen johdon kokoon­pa­nos­sa eivät ole tuoneet mer­kit­tä­viä muutoksia. Sekä oikeisto että vasem­mis­to ovat kes­kit­ty­neet luomaan “lisää rajoit­tei­ta ja lisää [pales­tii­na­lais­ten asemaa hei­ken­tä­viä] lakeja”, kuten Länsirannalla tapaamani Nada asian ilmaisi. Netanyahun johtama Likud edustaa kovaa linjaa, mikä on tar­koit­ta­nut pales­tii­na­lais­ten tilanteen jatkuvaa kur­jis­ta­mis­ta sekä toistuvia pom­mi­tuk­sia ja pales­tii­na­lai­siin koh­dis­tu­van väki­val­lan hyväk­sy­mis­tä.

Pieneksi toi­mi­jak­si kutis­tu­nut Israelin työ­väen­puo­lue on kiinni samassa sio­nis­ti­ses­sa ideo­lo­gias­sa. Sen perintöä on Israelin valtion perus­ta­mi­sen jälkeen luotu lai­no­pil­li­nen kehys siir­to­kun­ta­ko­lo­nia­lis­ti­sel­le poli­tii­kal­le. Tämä perustuu pales­tii­na­lais­ten pako­lais­ten, kuuden päivän sodassa mie­hi­te­tyil­lä alueilla elävien sekä Israelin valtion alueelle jääneen pales­tii­na­lais­vä­hem­mis­tön ulos­sul­ke­mi­seen. Vaikka jäl­kim­mäi­sil­le “1948 pales­tii­na­lai­sil­le” myön­net­tiin Israelin kan­sa­lai­suus, elävät he toisen luokan kan­sa­lai­si­na joiden asemaa on hei­ken­net­ty syr­ji­vil­lä laeilla.

Näissä vaaleissa “1948 pales­tii­na­lai­set” nousivat kuitenkin jon­kin­lai­seen vaa’ankieliasemaan, ja osa heitä edus­ta­vis­ta puo­lueis­ta jopa tuki Gantzia pää­mi­nis­te­rik­si Netanyahun val­ta­kau­den päät­tä­mi­sek­si. Halli­tus­neu­vot­te­lui­hin Knessetin kol­man­nek­si suurinta ryhmää, ara­bi­puo­luei­den vaa­li­liit­toa, ei kui­ten­kaan olla otettu mukaan. Miehitetyillä alueilla asuvilla pales­tii­na­lai­sil­la taas ei ole mitään mah­dol­li­suut­ta vaikuttaa Israelin poliit­ti­seen pää­tök­sen­te­koon, vaikka se vaikuttaa mitä suu­rim­mis­sa määrin heidän arkeensa.

Huhti- ja syyskuun vaaleja on luon­neh­dit­tu vaaleiksi Netanyahua vastaan, sillä poliit­ti­sia eroja kahden suurimman puolueen väliltä on haastava löytää. Vaalit ilmen­si­vät ennem­min­kin Israelin yhteis­kun­nan jo vuosia jat­ku­nut­ta oikeis­to­lais­tu­mis­ta sekä rasis­ti­sen poli­tii­kan ja reto­rii­kan nor­ma­li­soi­tu­mis­ta. Yksikään var­tee­no­tet­ta­va hal­li­tus­puo­lue ei vaivaudu yllä­pi­tä­mään mie­li­ku­vaa Israelin val­miu­des­ta sitoutua mie­hi­tyk­sen pur­ka­mi­seen tai yhtä­läis­ten oikeuk­sien myön­tä­mi­seen pales­tii­na­lai­sil­le. Miehitettyjen alueiden pales­tii­na­lai­sil­le Israelin har­joit­ta­ma apartheid-poli­tiik­ka on arjen todel­li­suut­ta, johon nämäkään vaalit eivät lupaa muutosta.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Tiina Järvi on sosiaaliantropologi, joka viimeistelee väitöskirjaa Libanonissa, Jordaniassa ja Länsirannalla sijaitsevilla pakolaisleireillä elävien palestiinalaisten tulevaisuuden toiveista.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Lopettaako Libanonin "lokakuun vallankumous" sisällissodan, joka loppui 30 vuotta sitten? Lokakuussa 2019 kansa lähti Libanonissa kaduille vaatimaan loppua korruptiolle, sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä uusia vaaleja. Ennen kaikkea vallankumoukselliset vaativat maan uskonkuntien väliselle vallanjaolle perustuvan järjestelmän kaatamista.