Kissa ei jätä ketään kylmäksi

Millainen on kissan asema Suomessa? Onko se halpa ja helppo lemmikki, hiirenpyydystäjän hommissa työskentelevä maatilan apulainen vai pikkulintuja metsästävä peto? Kun kotikissan asemaa vertaa muihin lemmikkeihin, on sen asema Suomessa heikko. 

Kissalla on Suomessa maine helppona lem­mik­ki­nä. Termi “kesäkissa” viittaa siihen, että kissa on helppo hankkia — ja vali­tet­ta­vas­ti yhtä helppo myös hylätä. Miksi juuri kissalla on tällainen maine? Kulttuuriantropologian pro gradu ‑työssäni pohdin kissojen yhteis­kun­nal­lis­ta asemaa. Halusin tutkia, min­kä­lai­sia seli­tys­ta­po­ja kissan asemaan liitetään. Lisäksi halusin löytää keinoja parantaa kissan asemaa.

Lähestyin aihetta yhteis­kun­nal­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta ja haas­tat­te­lin tahoja, joilla ajattelin olevan näkö­kul­mia kissoihin. Kaiken kaikkiaan tein yhteensä kymmenen haas­tat­te­lua kolmen eri tahon kanssa, jotka jakaan­tui­vat löy­tö­kis­so­jen parissa toimiviin vapaa­eh­toi­siin, eläin­lää­kä­rei­hin ja luon­non­suo­je­lu­ta­hon piirissä toimiviin hen­ki­löi­hin. Keräämäni aineiston perus­teel­la kokosin seli­tys­ta­po­ja, joiden avulla kissan asemaa suo­ma­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa seli­te­tään. Näiden seli­tys­ta­po­jen nimeä­mi­nen ja tun­nis­ta­mi­nen auttoivat hah­mot­ta­maan myös keinoja kissan aseman paran­ta­mi­sek­si.

Eläintutkimus ja antropologia

Antropologinen eläin­tut­ki­mus on ant­ro­po­lo­gian eri­tyi­sa­la, joka keskittyy tutkimaan ihmisten ja eläinten välisiä suhteita. Antropologit ovat kautta tut­ki­musa­lan­sa historian olleet kiin­nos­tu­nei­ta ihmisten ja eläinten välisistä suhteista. Tutkimus on kuitenkin useim­mi­ten ollut ihmis­kes­keis­tä: sen pain­opis­te on ollut ihmisten tut­ki­mi­ses­sa, ja eläimet on otettu huomioon usein vain ihmisille tärkeän sym­bo­li­sen tai fyysisen arvos­tuk­sen vuoksi. Nykypäivän ant­ro­po­lo­gi­ses­sa eläin­tut­ki­muk­ses­sa on alettu huo­mioi­maan eläinten omaa toi­mi­juut­ta, kuten niiden asemaa yhtei­sös­sä. 

Kuva: Roxanne Desgagnés (CC0)

Erityisesti ihmisten ja eläinten suhteita tutkivaan alaan viitataan ihmis­tie­teel­li­se­nä eläin­tut­ki­muk­se­na. Kriittisen eläin­tut­ki­muk­sen suun­tauk­ses­sa taas läh­tö­koh­tai­ses­ti kri­ti­soi­daan ja vas­tus­te­taan ihmisten yllä­pi­tä­mää valta-asemaa suhteessa eläimiin sekä eläinten hyö­dyn­tä­mis­tä. Tutkielmassani käytin sekä ihmis­tie­teel­li­sen eläin­tut­ki­muk­sen että kriit­ti­sen eläin­tut­ki­muk­sen teorioita. Kriittisessä eläin­tut­ki­muk­ses­sa vahvasti läsnä oleva ihmisten ja eläinten välisen poliit­ti­sen asetelman tun­nis­ta­mi­nen on mukana myös omissa tul­kin­nois­sa­ni. Nostamalla esille kissaan lii­tet­ty­jä mer­ki­tyk­siä ja etsimällä paran­nus­kei­no­ja aseman kohen­ta­mi­sek­si, toin kissat esille ja huomioin ne toi­mi­joi­na.

Monitulkintaiset kissakäsitykset

Olen jaotellut kissan asemaan liitetyt seli­tys­ta­vat kolmeen kate­go­ri­aan. Aluksi on tärkeä painottaa, että kissan asemasta puhut­taes­sa on väliä, puhu­taan­ko niin sanotusti rotu­kis­sois­ta vai maa­tiais­kis­sois­ta, joita suurin osa Suomen koti­kis­sois­ta edustaa. Haastatteluissa tämä tuli vahvasti esille, sillä hyl­kää­mis­tä ei esiinny yhtä paljon rotu­kis­so­jen kuin taval­lis­ten maa­tiais­kis­so­jen kohdalla. Haastatteluissa nos­tet­tiin esiin, että rotu­kis­so­ja ei hylätä eikä niitä päädy löy­tö­eläin­ko­tei­hin läheskään yhtä paljon kuin maa­tiais­kis­so­ja.

Yksi syy taval­li­sen maa­tiais­kis­san rotu­kis­saa hei­kom­mal­le asemalle löytyy his­to­rias­ta. Kotikissaan liitetään historian saatossa muo­dos­tu­neet mie­li­ku­vat hii­ren­pyy­dys­tä­jä­nä työs­ken­te­le­väs­tä maatilan työn­te­ki­jäs­tä. Samalla maaseudun ja kaupungin erot tulevat esiin vahvemmin, sillä maa­seu­dul­la kissojen vapaa lii­kus­ke­lu ulkona nähdään nor­maa­li­na, ikään kuin kissoille kuuluvana oikeutena. Kun kissa kulkee vapaana, se saa toteuttaa laji­tyy­pil­li­siä omi­nai­suuk­si­aan, kuten pyydystää hiiriä. Jotkut ihmisten usko­muk­set — “kol­li­kis­san leik­kaut­ta­mi­nen vie kissan miehuuden” — yllä­pi­tä­vät kissojen kont­rol­loi­ma­ton­ta lisään­ty­mis­tä. 

Taloudellista näkö­kul­maa ei voi myöskään unohtaa kissan heikosta asemasta puhut­taes­sa. Tavallisen maa­tiais­kis­san voi saada halvalla tai lähes ilmai­sek­si. Haastateltavani arvelivat tämän vai­kut­ta­van koti­kis­san arvos­tuk­seen nega­tii­vi­ses­ti. Kissa voi näin päätyä sel­lai­seen kotiin, jossa siitä koituvia kus­tan­nuk­sia ei ole laskettu tai osattu arvioida pitkällä täh­täi­mel­lä eikä sen hoitoon osata varautua.

Myös nopean lisään­ty­mi­sen aja­tel­laan vai­kut­ta­van kissan asemaan. Saattaa olla helppo tuu­dit­tau­tua ajat­te­le­maan, että kissoja on ikään kuin aina tarjolla. Kissan heikko asema on siis yhdis­tel­mä halpaa hintaa ja liikaa tarjontaa. Lisäksi haas­tat­te­luis­sa kri­tiik­kiä sai nyky­päi­vä­nä vallalla oleva kulu­tus­kes­kei­nen ajat­te­lu­ta­pa, jonka aja­tel­laan hel­pot­ta­van kissan hyl­kää­mis­tä, samaan tapaan kuin ker­ta­käyt­töi­sen esineen.

Kissoihin voi olla vaikea suhtautua neut­raa­lis­ti. Eräs haas­ta­tel­ta­va tiivisti asian sanomalla, että kissa ei jätä ketään kylmäksi. Onkin hyvä muistaa, että suh­tau­tu­mis­ta kissoihin ja näin ollen myös käsi­tyk­siin kissan asemasta värittää aina se, mitä mieltä vastaaja on kissoista. Vapaana liik­ku­vaan kissaan suh­tau­du­taan kiel­tei­ses­ti, koska kissa pyydystää luon­no­ne­läi­miä. Sillä voi olla mer­kit­tä­vä vaikutus pai­kal­li­seen saa­li­se­läin­kan­taan. Tämä näkökulma tulee esille eri­tyi­ses­ti luon­non­suo­je­lu­ta­hon edus­ta­jien haas­tat­te­luis­sa — kukaan tuskin voi kieltää, että kissa on petoeläin.

Suomalaisissa kis­sa­kä­si­tyk­sis­sä näkyvät perin­tei­set käsi­tyk­set kissasta ulkona vapaasti liik­ku­va­na kotie­läi­me­nä. Maaseudun ja kaupungin välinen kah­tia­ja­ko on läsnä kissan asemasta kes­kus­tel­les­sa, eikä yhtei­sym­mär­rys eri mie­li­pi­tei­den välillä ole helppoa. Monipuolisen elämän tar­joa­mi­sen kissalle voi ajatella olevan helpompaa, kun eläin saa liikkua ulkona vapaasti — vaikka sen tiedetään olevan vaa­ral­li­sem­paa kuin sisä­ti­lois­sa elämisen.

Kysymys kissan aseman paran­ta­mi­ses­ta on haastava. Siihen liittyy monia tekijöitä kaupungin ja maaseudun eroista, perin­tei­sis­tä ajat­te­lu­ta­vois­ta ja talou­del­li­sis­ta näkö­kul­mis­ta. Ongelma pyörii kehä­mäi­ses­ti vailla rat­kai­su­mah­dol­li­suut­ta, samaan tapaan kuin häntäänsä jahtaava kissa.

Valistusta, asennemuutosta ja yhteiskunnallista panostusta

Kissoihin lii­te­tyis­sä mie­li­ku­vis­sa on aina kyse ihmisen käsi­tyk­sis­tä. Parannuskeinoja kissan heikon aseman kohen­ta­mi­sek­si on siis ensi­si­jai­ses­ti työs­tet­tä­vä asen­ne­muu­tok­sen avulla — ei syyt­tä­mäl­lä kissoja niiden laji­tyy­pil­li­sis­tä piir­teis­tä.

Eläinsuojelujärjestöt ovat nostaneet kissojen heikkoon asemaan liittyviä ongel­ma­koh­tia esiin vuo­si­kausien ajan muun muassa valis­tuk­sen avulla. Sekä eläin­suo­je­lu­jär­jes­töt että eläin­lää­kä­rit kokevat oikean­lai­sen hoidon, leik­kaut­ta­mi­ses­ta valis­ta­mi­sen ja kesä­kis­sa­kam­pan­joi­den olleen avuksi kodit­to­mien kissojen ja löy­tö­kis­saon­gel­man paran­ta­mi­ses­sa. Ylipäätään tiedon lisää­mi­nen on ensiar­voi­sen tärkeää. Eläinlääketieteellinen tutkimus on kehit­ty­nyt, ja kehittyy edelleen, mikä on ollut omiaan muok­kaa­maan suo­ma­lais­ten kis­sa­suh­det­ta kissojen tarpeita paremmin huo­mioi­vak­si. 

Valistuksen ja tiedon lisää­mi­nen eivät kui­ten­kaan yksin riitä paran­ta­maan kissan asemaa, vaan vaaditaan asen­tei­den muut­tu­mis­ta. Ihmisten suh­tau­tu­mi­sen muihin eläimiin on muu­tut­ta­va ihmis­kes­kei­ses­tä suh­tau­tu­mi­ses­ta, jossa eläimen arvo määräytyy pel­käs­tään siitä saadun hyödyn perus­teel­la, kohti eläimen oman toi­mi­juu­den huo­mioi­mis­ta. Asennemuutosta tarvitaan myös siinä, että suh­tau­tu­mi­nen kissaan helppona ja halpana lem­mik­ki­nä muuttuisi. Tällä en tarkoita, että kissaan tulisi suhtautua kuin ihmiseen, vaan olisi tärkeää kohdata kissa oman arvonsa tuntevana olentona. Tämä huomio kulkee käsi kädessä sen kanssa, että mitä enemmän ymmär­re­tään esi­mer­kik­si kissan bio­lo­gi­sis­ta käyt­täy­ty­mis­tar­peis­ta, sitä paremmin kissaa voidaan oppia hoitamaan.

Kissan aseman paran­ta­mi­seen tarvitaan asen­ne­muu­tos­ten lisäksi yhteis­kun­nal­lis­ta muutosta, jolloin lain­sää­dän­nön ja yhteis­kun­nal­li­sen vai­kut­ta­mi­sen tärkeys korostuu. Kissan aseman tarkempi laki­sää­tei­nen mää­rit­te­ly voisi olla yksi tapa kohentaa kissan asemaa. Haastatteluissa tuli esille, että esi­mer­kik­si kissan vapaana liik­ku­mis­ta mää­rit­te­le­vät laki­py­kä­lät ovat käy­tän­nös­sä hyvin hankalia valvoa. Muutos tar­koit­taa myös, että eläimet ja eläin­suo­je­lu nostetaan kor­keam­mal­le tasolle tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä. Tämän seu­rauk­se­na eläinten suojeluun ja lain val­von­taan käy­tet­tä­viä talou­del­li­sia resurs­se­ja lisätään. Mikäli mää­rät­täi­siin pakol­li­sek­si kissojen tun­nis­te­mer­kit­se­mi­nen rekis­te­riin esi­mer­kik­si sirut­ta­mal­la, rekis­te­riä täytyisi myös valvoa, sillä pelkkä rekisteri itsessään ei vielä tee mitään. Rekisterin täy­tän­töön­pa­noa suun­ni­tel­les­sa täytyisi muistaa, ettei se yli­työl­lis­täi­si esi­mer­kik­si eläin­lää­kä­rei­tä, vaan sen valvonta ja toiminta tulisi orga­ni­soi­da hyvin.

Osa haas­ta­tel­ta­vis­ta­ni ehdotti myös, että kissan hank­ki­mi­sen help­pout­ta voi­tai­siin suitsia kuriin erään­lai­sen eläin­ten­pi­toa­jo­kor­tin avulla. Ennen lemmikin hankintaa täytyisi osoittaa olevansa kyke­ne­väi­nen huo­leh­ti­maan lem­mi­kis­tä, samaan tapaan kuin autolla ajaminen vaatii ajokortin. Tämänkaltainen jär­jes­te­ly vaatisi rekis­te­rin tavoin huo­lel­lis­ta panos­tus­ta toteu­tuak­seen. Se kuitenkin saattaisi auttaa var­mis­ta­maan, että kissaa ei han­kit­tai­si hetken mie­li­joh­tees­ta tai vähäi­sil­lä tiedoilla.

Yhteiskunnallisen vai­kut­ta­mi­sen keinot ulottuvat myös yhteis­työn lisää­mi­seen. Kun sen enempää löy­tö­kis­so­jen parissa toimivat kuin luon­non­suo­je­lu­jär­jes­tö­jen edus­ta­jat­kaan eivät katso kissojen vapaata ja val­vo­ma­ton­ta ulkona liik­ku­mis­ta hyvällä, tahojen kes­ki­näi­nen yhteistyö voisi tuottaa hedelmää. Yhteisen pöydän ääreen kokoon­tu­mi­nen ja aiheesta puhuminen voisi tuoda uuden­lai­sia näkö­kul­mia esiin ja herättää raken­ta­vaa kes­kus­te­lua. 

Kissa pöydälle

Antropologialla on tut­ki­musa­la­na oma paikkansa ja poten­ti­aa­lin­sa eläin­kä­si­tys­ten tut­ki­mi­ses­sa ja esil­le­tuo­mi­ses­sa, kysee­na­lais­ta­mi­ses­sa sekä mah­dol­li­ses­sa pur­ka­mi­ses­sa. Kokonaisvaltaisen tut­ki­musot­teen ja moni­puo­lis­ten tut­ki­mus­me­ne­tel­mien, kuten osal­lis­tu­van havain­noin­nin ja muiden sovel­ta­vien aineis­ton­ke­ruu­me­ne­tel­mien, vuoksi ant­ro­po­lo­gi­aa pidetään hyvänä läh­tö­koh­ta­na ihmis­tie­teel­li­sel­le eläin­tut­ki­muk­sel­le. Erästä uutta tut­ki­mus­me­ne­tel­mäl­lis­tä suun­taus­ta kutsutaan nimellä moni­la­ji­nen etno­gra­fia (engl. mul­tis­pecies eth­no­grap­hy). Siinä tutkitaan eläinten ja ihmisten vuo­ro­vai­ku­tus­suh­det­ta ottaen eläimet mukaan tut­ki­muk­seen mukaan hyö­dyn­tä­mäl­lä moni­puo­li­sia mene­tel­miä, kuten video­ku­vaus­ta ja erilaisia tai­teel­li­sia sovel­lu­tuk­sia. Antropologiselle eläin­tut­ki­muk­sel­le on tarvetta ja tilausta, koska tiedon lisää­mi­nen ihmisten ja eläinten suhteesta ja siihen vai­kut­ta­vis­ta teki­jöis­tä auttaa hah­mot­ta­maan myös ihmisten toi­min­ta­ta­po­ja. 

Kuva: Shaun Meintjes (CC0)

Suomalaisten kissaan liittämät seli­tys­ta­vat ovat moni­tul­kin­tai­sia, tilan­ne­si­don­nai­sia ja muuttuvia. Mikäli toivoo asioiden muuttuvan, on ensim­mäi­nen askel se, että uskaltaa ajatella toisin. Kissan aseman paran­ta­mi­sen kohdalla se tar­koit­taa, että kissan arvos­tuk­sen puute täytyy ottaa vakavasti niin yksi­löl­li­sel­lä kuin yhteis­kun­nal­li­sel­la tasolla. Toisin sanoen valis­tuk­sen on jat­kut­ta­va ja on vaa­dit­ta­va asen­ne­muu­tos­ta, mutta on myös kes­kus­tel­ta­va ja otettava aktii­vi­ses­ti kantaa ongelman vähät­te­lyn sijaan.

  • Podcast-lukija: Petra Niskanen
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Kote Puerto (CC0)
  1. Alger, Janet M. & Alger, Steve F. (2011) Cat culture: A social life of a cat shelter. 
  2. Hamilton, Lindsay & Taylor, Nik (2017) Ethnography after Humanism. Power, Politics and Method in Multi Species Research.
  3. Keinänen, Minna & Nyman, Harri (2012) Kissojen Suomi. Katit historian poluilla. 
  4. Maimanen, Anna-Maria (2019) Kissa kehyk­sis­sä: Kissan yhteis­kun­nal­li­nen asema ja sen paran­ta­mi­nen kehy­sa­na­lyyt­ti­ses­ti tar­kas­tel­tu­na. Luettavissa osoit­tees­sa: http://​urn​.fi/​U​R​N​:​N​B​N​:​f​i​:​o​u​l​u​-​2​0​1​9​0​5​1​6​1​802 
  5. Meijer, Eva (2017) Political animal voices. 

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Anna-Maria Maimanen on filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta kesällä 2019 valmistunut kulttuuriantropologi. Pro gradu -työssään hän tutki kissan asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja etsi keinoja aseman parantamiseen. Antropologisen eläintutkimuksen lisäksi hänen mielenkiinnonkohteensa ulottuvat muun muassa ympäristöantropologian ja sukupuolentutkimuksen kentälle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Haukkametsästys symboloi Lähi-idässä yleviä arvoja: vapautta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Lajia on viime vuosikymmeninä nostettu alueen “perinteisen” kulttuurin ja historian näkyväksi keulakuvaksi, ja saatu se mukaan jopa UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Klassisessa luonnon ja kulttuurin kahtiajaossa eläinten on nähty voivan olla kulttuurissa läsnä vain valtasuhteen kautta, eli ihmisen kesyttäminä koti- tai lemmikkieläiminä. Ihmisen suhdetta muihin lajeihin ei voi kuitenkaan täysin erottaa ihmisten keskinäisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, sillä sekä ihmiset että eläimet ovat omaksuneet toisensa omiin kulttuureihinsa.