Siirry suoraan sisältöön

Kissa ei jätä ketään kylmäksi

Millainen on kissan asema Suomessa? Onko se halpa ja helppo lemmikki, hiirenpyydystäjän hommissa työskentelevä maatilan apulainen vai pikkulintuja metsästävä peto? Kun kotikissan asemaa vertaa muihin lemmikkeihin, on sen asema Suomessa heikko. 

Kissalla on Suomessa maine helppona lemmikkinä. Termi “kesäkissa” viittaa siihen, että kissa on helppo hankkia – ja valitettavasti yhtä helppo myös hylätä. Miksi juuri kissalla on tällainen maine? Kulttuuriantropologian pro gradu -työssäni pohdin kissojen yhteiskunnallista asemaa. Halusin tutkia, minkälaisia selitystapoja kissan asemaan liitetään. Lisäksi halusin löytää keinoja parantaa kissan asemaa.

Lähestyin aihetta yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja haastattelin tahoja, joilla ajattelin olevan näkökulmia kissoihin. Kaiken kaikkiaan tein yhteensä kymmenen haastattelua kolmen eri tahon kanssa, jotka jakaantuivat löytökissojen parissa toimiviin vapaaehtoisiin, eläinlääkäreihin ja luonnonsuojelutahon piirissä toimiviin henkilöihin. Keräämäni aineiston perusteella kokosin selitystapoja, joiden avulla kissan asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa selitetään. Näiden selitystapojen nimeäminen ja tunnistaminen auttoivat hahmottamaan myös keinoja kissan aseman parantamiseksi.

Eläintutkimus ja antropologia

Antropologinen eläintutkimus on antropologian erityisala, joka keskittyy tutkimaan ihmisten ja eläinten välisiä suhteita.  Antropologit ovat kautta tutkimusalansa historian olleet kiinnostuneita ihmisten ja eläinten välisistä suhteista. Tutkimus on kuitenkin useimmiten ollut ihmiskeskeistä: sen painopiste on ollut ihmisten tutkimisessa, ja eläimet on otettu huomioon usein vain ihmisille tärkeän symbolisen tai fyysisen arvostuksen vuoksi. Nykypäivän antropologisessa eläintutkimuksessa on alettu huomioimaan eläinten omaa toimijuutta, kuten niiden asemaa yhteisössä. 

Kuva: Roxanne Desgagnés (CC0)

Erityisesti ihmisten ja eläinten suhteita tutkivaan alaan viitataan ihmistieteellisenä eläintutkimuksena. Kriittisen eläintutkimuksen suuntauksessa taas lähtökohtaisesti kritisoidaan ja vastustetaan ihmisten ylläpitämää valta-asemaa suhteessa eläimiin sekä eläinten hyödyntämistä. Tutkielmassani käytin sekä ihmistieteellisen eläintutkimuksen että kriittisen eläintutkimuksen teorioita. Kriittisessä eläintutkimuksessa vahvasti läsnä oleva ihmisten ja eläinten välisen poliittisen asetelman tunnistaminen on mukana myös omissa tulkinnoissani. Nostamalla esille kissaan liitettyjä merkityksiä ja etsimällä parannuskeinoja aseman kohentamiseksi, toin kissat esille ja huomioin ne toimijoina.

Monitulkintaiset kissakäsitykset

Olen jaotellut kissan asemaan liitetyt selitystavat kolmeen kategoriaan. Aluksi on tärkeä painottaa, että kissan asemasta puhuttaessa on väliä, puhutaanko niin sanotusti rotukissoista vai maatiaiskissoista, joita suurin osa Suomen kotikissoista edustaa. Haastatteluissa tämä tuli vahvasti esille, sillä hylkäämistä ei esiinny yhtä paljon rotukissojen kuin tavallisten maatiaiskissojen kohdalla. Haastatteluissa nostettiin esiin, että  rotukissoja ei hylätä eikä niitä päädy löytöeläinkoteihin läheskään yhtä paljon kuin maatiaiskissoja.

Yksi syy tavallisen maatiaiskissan rotukissaa heikommalle asemalle löytyy historiasta. Kotikissaan liitetään historian saatossa muodostuneet mielikuvat hiirenpyydystäjänä työskentelevästä maatilan työntekijästä. Samalla maaseudun ja kaupungin erot tulevat esiin vahvemmin, sillä maaseudulla kissojen vapaa liikuskelu ulkona nähdään normaalina, ikään kuin kissoille kuuluvana oikeutena. Kun kissa kulkee vapaana, se saa toteuttaa lajityypillisiä ominaisuuksiaan, kuten pyydystää hiiriä. Jotkut ihmisten uskomukset – “kollikissan leikkauttaminen vie kissan miehuuden” – ylläpitävät kissojen kontrolloimatonta lisääntymistä. 

(c) Suvi Jaakkola

Taloudellista näkökulmaa ei voi myöskään unohtaa kissan heikosta asemasta puhuttaessa. Tavallisen maatiaiskissan voi saada halvalla tai lähes ilmaiseksi. Haastateltavani arvelivat tämän vaikuttavan kotikissan arvostukseen negatiivisesti. Kissa voi näin päätyä sellaiseen kotiin, jossa siitä koituvia kustannuksia ei ole laskettu tai osattu arvioida pitkällä tähtäimellä eikä sen hoitoon osata varautua.

Myös nopean lisääntymisen ajatellaan vaikuttavan kissan asemaan. Saattaa olla helppo tuudittautua ajattelemaan, että kissoja on ikään kuin aina tarjolla. Kissan heikko asema on siis yhdistelmä halpaa hintaa ja liikaa tarjontaa. Lisäksi haastatteluissa kritiikkiä sai nykypäivänä vallalla oleva kulutuskeskeinen ajattelutapa, jonka ajatellaan helpottavan kissan hylkäämistä, samaan tapaan kuin kertakäyttöisen esineen.Kissoihin voi olla vaikea suhtautua neutraalisti. Eräs haastateltava tiivisti asian sanomalla, että kissa ei jätä ketään kylmäksi. Onkin hyvä muistaa, että suhtautumista kissoihin ja näin ollen myös käsityksiin kissan asemasta värittää aina se, mitä mieltä vastaaja on kissoista. Vapaana liikkuvaan kissaan suhtaudutaan kielteisesti, koska kissa pyydystää luonnoneläimiä. Sillä voi olla merkittävä vaikutus paikalliseen saaliseläinkantaan. Tämä näkökulma tulee esille erityisesti luonnonsuojelutahon edustajien haastatteluissa — kukaan tuskin voi kieltää, että kissa on petoeläin.

Suomalaisissa kissakäsityksissä näkyvät perinteiset käsitykset kissasta ulkona vapaasti liikkuvana kotieläimenä. Maaseudun ja kaupungin välinen kahtiajako on läsnä kissan asemasta keskustellessa, eikä yhteisymmärrys eri mielipiteiden välillä ole helppoa. Monipuolisen elämän tarjoamisen kissalle voi ajatella olevan helpompaa, kun eläin saa liikkua ulkona vapaasti – vaikka sen tiedetään olevan vaarallisempaa kuin sisätiloissa elämisen.

Kysymys kissan aseman parantamisesta on haastava. Siihen liittyy monia tekijöitä kaupungin ja maaseudun eroista, perinteisistä ajattelutavoista ja taloudellisista näkökulmista. Ongelma pyörii kehämäisesti vailla ratkaisumahdollisuutta, samaan tapaan kuin häntäänsä jahtaava kissa.

(c) Suvi Jaakkola

Valistusta, asennemuutosta ja yhteiskunnallista panostusta

Kissoihin liitetyissä mielikuvissa on aina kyse ihmisen käsityksistä. Parannuskeinoja kissan heikon aseman kohentamiseksi on siis ensisijaisesti työstettävä asennemuutoksen avulla – ei syyttämällä kissoja niiden lajityypillisistä piirteistä.

Eläinsuojelujärjestöt ovat nostaneet kissojen heikkoon asemaan liittyviä ongelmakohtia esiin vuosikausien ajan muun muassa valistuksen avulla. Sekä eläinsuojelujärjestöt että eläinlääkärit kokevat oikeanlaisen hoidon, leikkauttamisesta valistamisen ja kesäkissakampanjoiden olleen avuksi kodittomien kissojen ja löytökissaongelman parantamisessa. Ylipäätään tiedon lisääminen on ensiarvoisen tärkeää. Eläinlääketieteellinen tutkimus on kehittynyt, ja kehittyy edelleen, mikä on ollut omiaan muokkaamaan suomalaisten kissasuhdetta kissojen tarpeita paremmin huomioivaksi.   

Valistuksen ja tiedon lisääminen eivät kuitenkaan yksin riitä parantamaan kissan asemaa, vaan vaaditaan asenteiden muuttumista. Ihmisten suhtautumisen muihin eläimiin on muututtava ihmiskeskeisestä suhtautumisesta, jossa eläimen arvo määräytyy pelkästään siitä saadun hyödyn perusteella, kohti eläimen oman toimijuuden huomioimista. Asennemuutosta tarvitaan myös siinä, että suhtautuminen kissaan helppona ja halpana lemmikkinä muuttuisi. Tällä en tarkoita, että kissaan tulisi suhtautua kuin ihmiseen, vaan olisi tärkeää kohdata kissa oman arvonsa tuntevana olentona. Tämä huomio kulkee käsi kädessä sen kanssa, että mitä enemmän ymmärretään esimerkiksi kissan biologisista käyttäytymistarpeista, sitä paremmin kissaa voidaan oppia hoitamaan.

(c) Suvi Jaakkola

Kissan aseman parantamiseen tarvitaan asennemuutosten lisäksi yhteiskunnallista muutosta, jolloin lainsäädännön ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeys korostuu. Kissan aseman tarkempi lakisääteinen määrittely voisi olla yksi tapa kohentaa kissan asemaa. Haastatteluissa tuli esille, että esimerkiksi kissan vapaana liikkumista määrittelevät lakipykälät ovat käytännössä hyvin hankalia valvoa. Muutos tarkoittaa myös, että eläimet ja eläinsuojelu nostetaan korkeammalle tasolle tärkeysjärjestyksessä. Tämän seurauksena eläinten suojeluun ja lain valvontaan käytettäviä taloudellisia resursseja lisätään. Mikäli määrättäisiin pakolliseksi kissojen tunnistemerkitseminen rekisteriin esimerkiksi siruttamalla, rekisteriä täytyisi myös valvoa, sillä pelkkä rekisteri itsessään ei vielä tee mitään. Rekisterin täytäntöönpanoa suunnitellessa täytyisi muistaa, ettei se ylityöllistäisi esimerkiksi eläinlääkäreitä, vaan sen valvonta ja toiminta tulisi organisoida hyvin.

Osa haastateltavistani ehdotti myös, että kissan hankkimisen helppoutta voitaisiin suitsia kuriin eräänlaisen eläintenpitoajokortin avulla. Ennen lemmikin hankintaa täytyisi osoittaa olevansa kykeneväinen huolehtimaan lemmikistä, samaan tapaan kuin autolla ajaminen vaatii ajokortin. Tämänkaltainen järjestely vaatisi rekisterin tavoin huolellista panostusta toteutuakseen. Se kuitenkin saattaisi auttaa varmistamaan, että kissaa ei hankittaisi hetken mielijohteesta tai vähäisillä tiedoilla.

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot ulottuvat myös yhteistyön lisäämiseen. Kun sen enempää löytökissojen parissa toimivat  kuin luonnonsuojelujärjestöjen edustajatkaan eivät katso kissojen vapaata ja valvomatonta ulkona liikkumista hyvällä, tahojen keskinäinen yhteistyö voisi tuottaa hedelmää. Yhteisen pöydän ääreen kokoontuminen ja aiheesta puhuminen voisi tuoda uudenlaisia näkökulmia esiin ja herättää rakentavaa keskustelua.  

Kissa pöydälle

Antropologialla on tutkimusalana oma paikkansa ja potentiaalinsa eläinkäsitysten tutkimisessa ja esilletuomisessa, kyseenalaistamisessa sekä mahdollisessa purkamisessa. Kokonaisvaltaisen tutkimusotteen ja monipuolisten tutkimusmenetelmien, kuten osallistuvan havainnoinnin ja muiden soveltavien aineistonkeruumenetelmien, vuoksi antropologiaa pidetään hyvänä lähtökohtana ihmistieteelliselle eläintutkimukselle. Erästä uutta tutkimusmenetelmällistä suuntausta kutsutaan nimellä monilajinen etnografia (engl. multispecies ethnography). Siinä tutkitaan eläinten ja ihmisten vuorovaikutussuhdetta ottaen eläimet mukaan tutkimukseen mukaan hyödyntämällä monipuolisia menetelmiä, kuten videokuvausta ja erilaisia taiteellisia sovellutuksia. Antropologiselle eläintutkimukselle on tarvetta ja tilausta, koska tiedon lisääminen ihmisten ja eläinten suhteesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä auttaa hahmottamaan myös ihmisten toimintatapoja. 

Kuva: Shaun Meintjes (CC0)

Suomalaisten kissaan liittämät selitystavat ovat monitulkintaisia, tilannesidonnaisia ja muuttuvia. Mikäli toivoo asioiden muuttuvan, on ensimmäinen askel se, että uskaltaa ajatella toisin. Kissan aseman parantamisen kohdalla se tarkoittaa, että kissan arvostuksen puute täytyy ottaa vakavasti niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Toisin sanoen valistuksen on jatkuttava ja on vaadittava asennemuutosta, mutta on myös keskusteltava ja otettava aktiivisesti kantaa ongelman vähättelyn sijaan.

Toimitus

  • Podcast-lukija: Petra Niskanen
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Kote Puerto (CC0)

Lukemista

  1. Alger, Janet M. & Alger, Steve F. (2011) Cat culture: A social life of a cat shelter. 
  2. Hamilton, Lindsay & Taylor, Nik (2017) Ethnography after Humanism. Power, Politics and Method in Multi Species Research.
  3. Keinänen, Minna & Nyman, Harri (2012) Kissojen Suomi. Katit historian poluilla. 
  4. Maimanen, Anna-Maria (2019) Kissa kehyksissä: Kissan yhteiskunnallinen asema ja sen parantaminen kehysanalyyttisesti tarkasteltuna. Luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905161802 
  5. Meijer, Eva (2017) Political animal voices. 
Avainsanat:
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Anna-Maria Maimanen

Anna-Maria Maimanen on filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta kesällä 2019 valmistunut kulttuuriantropologi. Pro gradu -työssään hän tutki kissan asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja etsi keinoja aseman parantamiseen. Antropologisen eläintutkimuksen lisäksi hänen mielenkiinnonkohteensa ulottuvat muun muassa ympäristöantropologian ja sukupuolentutkimuksen kentälle.Katso kirjoittajan artikkelit

1 kommentti artikkeliin “Kissa ei jätä ketään kylmäksi”

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus, jonka ansiosta löysin Kissa kehyksissä -pro gradun, johon myös tutustun. Tästä erityiskiitos: “…olisi tärkeää kohdata kissa oman arvonsa tuntevana olentona.”
    Purrfulnessataan!

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *