Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi hiljan tutkimuksen, jossa kartoitettiin suomalaisten asenteita eri ihmisryhmiin kohdistuvien nimitysten sopivuudesta julkiseen keskusteluun. Päällisin puolin tutkimus ja sen tulokset vaikuttavat suoraviivaisilta. Asenteet vaihtelivat hieman vastaajien iän, sukupuolen ja poliittisen kannan mukaan, mutta enemmistö tutkimukseen vastanneista piti etnisyyteen viittaavia halventavia nimityksiä sopimattomina. Sukupuoleen, ikään ja poliittiseen kantaan kohdistuviin nimityksiin vuorostaan suhtauduttiin suopeammin. Tutkimuksen tulosten näennäinen yksiselitteisyys kuitenkin kätkee taakseen nimittelyn sallittavuudesta Suomessa pitkään jatkuneen kiivaan keskustelun.
Voiko nimittelyä käsittelevä tutkimus olla ottamatta kantaa tähän keskusteluun? Helsingin Sanomien tutkimuksesta kertoneen uutisen kommenttipalstalla käyty vilkas keskustelu vaikuttaisi antavan tähän kysymykseen kielteisen vastauksen. Yleisesti kommentoijien suhtautuminen tutkimukseen oli vähättelevä. Yksi kommentoijista piti kyselyä ”turhanaikaisena”. Toinen kertoi vähät välittävänsä muiden näkemyksistä nimitysten sopivuudesta. Kolmas ehdotti, että viime kädessä nimittely iski pahiten nimittelijän nilkkaan. Täten nimittelystä oli turha loukkaantua. Neljäs vuorostaan argumentoi, että kyse oli hyvistä käytöstavoista. Nimittely oli epäkohteliasta. Yksikään kommentoija ei katsonut nimittelyn loukkaavan kohteitaan vakavammin. Sen sijaan uutinen tutkimuksesta näytti vahvistaneen heidän käsityksiään nimittelyyn kohdistuvan huolen turhuudesta.
Kommenttipalstalla käyty keskustelu kertoo siitä, kuinka nimittelyn puolustajat perustelevat kantaansa puheen merkitykseen ja puhujan sananvapauteen pohjaavilla käsityksillä. Uutisen kommenteissa keskiöön nousee käsitys puhujasta ja puheen kohteesta yksilöinä, joilla on vapaus valita, kuinka käytettyjä sanoja tulisi tulkita. Yhteisöllisistä puheeseen kohdistuvista normeista keskustellaan käytöstapoihin rinnastettavina sääntöinä. Tässä viitekehyksessä halventaviksi katsottuja nimityksiä käyttävä näyttäytyy omaa tietään kulkevana, yhteisön painostuksesta piittaamattomana sankarina tai pikkumaisena kiusaajana. Keskustelun ulkopuolelle jää täysin kysymys siitä, mikä tekee nimittelystä loukkaavaa tai halventavaa.
Nimittelyn loukkaavuus ei kuitenkaan ole asennekysymys. Kaikkien sanojen, myös nimitysten, merkitys muodostuu aina suhteessa niiden laajempaan käyttöhistoriaan ja -kontekstiin. Nimitysten loukkaavuus ei täten pohjaudu vain niiden käyttäjien tarkoitusperiin, vaan myös siihen miten, kenen toimesta ja missä yhteyksissä kyseistä nimitystä on käytetty aiemmin ja käytetään nyt.
Helsingin Sanomien kommenttipalstalla puhuva äänekäs vähemmistö osoittaa, että kaikki suomalaiset eivät ymmärrä tätä sanojen haavoittavuuden perustaa. Kysyä sopiikin, kuinka nimittelyyn kohdistuvia asenteita tarkasteleva tutkimus suhteutuu näihin näkemyksiin. Sen tulokset enemmistön kriittisestä suhtautumisesta nimittelyyn tuskin tarjoavat riittävää vastapainoa nimittelyn puoltajien kiivaalle kommentoinnille, kun tutkimusasetelma lähestyy nimittelyä asennekysymyksenä. Maassa, jossa rasismin kokemukset ovat Euroopan korkeimpia, nimittelyn esittäminen näin on vastuutonta.
Lukemista
- European Union Agency for Fundamental Human Rights. 2018. Second European Union Minorities and Discrimination Survey: Being Black in the EU.
- Flores, N. & J. Rosa. 2017. Political Correctness is not the Problem, Systemic Racism Is. Anthropology News website, 16.8.2017.
- Rastas, A. 2007. Neutraalisti rasistinen? Erään sanan politiikkaa.
- Kuortti, J., Lehtonen, M. & Löytty, O. Kolonialismin jäljet.
- Saara Toukolehto: Kieli on valtaa. AntroBlogi.
