Rituaalinen kipu sattuu oikealla tavalla

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa käve­le­mäs­tä tulisilla hiilillä ja roik­ku­mas­ta sel­kä­nah­kaan työn­net­ty­jen liha­kouk­ku­jen varassa köysistä — omasta tah­dos­taan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiin­nos­ta­via tapoja.

Kivun tahal­li­nen aiheut­ta­mi­nen itselle tapahtuu yleensä hyvin tarkasti ennalta mää­rä­tyis­sä olo­suh­teis­sa. Sillä ei tähdätä “pelkkään kipuun”, vaan kivun ritu­aa­leil­la on monia, usein yleviä tar­koi­tuk­sia, jotka eivät aukea ulko­puo­li­sel­le ilman selitystä. Kussakin kult­tuu­ri­ses­sa ympä­ris­tös­sä käytössä olevat kivun tuot­ta­mi­sen tavat ja niiden mer­ki­tyk­set sitou­tu­vat val­lit­se­viin kos­mo­lo­gioi­hin ja ihmis­ku­viin. 

Esimerkiksi osa Intian pyhistä miehistä kierittää penik­sen­sä tiiviisti kepin ympärille. Kivulias käytäntö liittyy hin­du­lai­siin käsi­tyk­siin sek­su­aa­lie­ner­gian luon­tees­ta ja sen hallinnan yhtey­des­tä henkiseen kehi­tyk­seen. Kristittyjen joukoissa puo­les­taan kir­jai­mel­li­sel­la itsensä ruos­ki­mi­sel­la on pitkät perinteet. Ruoskinnan on eri aikoina nähty niin ohjaavan mielen tehok­kaas­ti kohti Jumalaa kuin torjuvan Mustaa surmaa eli pai­se­rut­toa. 

Mauritiuksen saaren hindujen kavadi-kul­ku­ees­sa osal­lis­tu­jat kantavat har­teil­laan raskaita pyhättöjä. Kehoissaan he kantavat jopa satoja teräviä esineitä, pienistä ihoon pis­te­tyis­tä neuloista luu­dan­var­ren pak­sui­siin, posket lävis­tä­viin sauvoihin. Ilmiötä seu­ran­neet tutkijat havait­si­vat, että mitä enemmän yksilö kärsi sai­rauk­sis­ta ja yhteisön mar­gi­naa­liin jou­tu­mi­ses­ta, sitä enemmän kipua hän kavadissa itselleen aiheutti. Mitä enemmän koettua kär­si­mys­tä, sitä kor­keam­mal­le oma hyvin­voin­ti jäl­ki­kä­teen arvioi­tiin.

Uskonnollisten menojen lisäksi ritu­aa­li­nen kipu voi liittyä vaikkapa sek­su­aa­li­seen mie­li­hy­vään. Missään näistä tapauk­sis­ta ei ole kysymys mistä tahansa kivusta, kenen tahansa aiheut­ta­ma­na, missä tahansa olo­suh­teis­sa. Rituaalinen kipu on tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti ja raja­tuil­la tavoilla tuotettua kipua, jonka nähdään tuottavan tiettyjä, toi­vot­tu­ja tuloksia.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.