Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä – omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.
Kivun tahallinen aiheuttaminen itselle tapahtuu yleensä hyvin tarkasti ennalta määrätyissä olosuhteissa. Sillä ei tähdätä “pelkkään kipuun”, vaan kivun rituaaleilla on monia, usein yleviä tarkoituksia, jotka eivät aukea ulkopuoliselle ilman selitystä. Kussakin kulttuurisessa ympäristössä käytössä olevat kivun tuottamisen tavat ja niiden merkitykset sitoutuvat vallitseviin kosmologioihin ja ihmiskuviin.
Esimerkiksi osa Intian pyhistä miehistä kierittää peniksensä tiiviisti kepin ympärille. Kivulias käytäntö liittyy hindulaisiin käsityksiin seksuaalienergian luonteesta ja sen hallinnan yhteydestä henkiseen kehitykseen. Kristittyjen joukoissa puolestaan kirjaimellisella itsensä ruoskimisella on pitkät perinteet. Ruoskinnan on eri aikoina nähty niin ohjaavan mielen tehokkaasti kohti Jumalaa kuin torjuvan Mustaa surmaa eli paiseruttoa.
Mauritiuksen saaren hindujen kavadi-kulkueessa osallistujat kantavat harteillaan raskaita pyhättöjä. Kehoissaan he kantavat jopa satoja teräviä esineitä, pienistä ihoon pistetyistä neuloista luudanvarren paksuisiin, posket lävistäviin sauvoihin. Ilmiötä seuranneet tutkijat havaitsivat, että mitä enemmän yksilö kärsi sairauksista ja yhteisön marginaaliin joutumisesta, sitä enemmän kipua hän kavadissa itselleen aiheutti. Mitä enemmän koettua kärsimystä, sitä korkeammalle oma hyvinvointi jälkikäteen arvioitiin.
Uskonnollisten menojen lisäksi rituaalinen kipu voi liittyä vaikkapa seksuaaliseen mielihyvään. Missään näistä tapauksista ei ole kysymys mistä tahansa kivusta, kenen tahansa aiheuttamana, missä tahansa olosuhteissa. Rituaalinen kipu on tarkoituksenmukaisesti ja rajatuilla tavoilla tuotettua kipua, jonka nähdään tuottavan tiettyjä, toivottuja tuloksia.
