Rituaalinen kipu sattuu oikealla tavalla

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa käve­le­mäs­tä tulisilla hiilillä ja roik­ku­mas­ta sel­kä­nah­kaan työn­net­ty­jen liha­kouk­ku­jen varassa köysistä — omasta tah­dos­taan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiin­nos­ta­via tapoja.

Kivun tahal­li­nen aiheut­ta­mi­nen itselle tapahtuu yleensä hyvin tarkasti ennalta mää­rä­tyis­sä olo­suh­teis­sa. Sillä ei tähdätä “pelkkään kipuun”, vaan kivun ritu­aa­leil­la on monia, usein yleviä tar­koi­tuk­sia, jotka eivät aukea ulko­puo­li­sel­le ilman selitystä. Kussakin kult­tuu­ri­ses­sa ympä­ris­tös­sä käytössä olevat kivun tuot­ta­mi­sen tavat ja niiden mer­ki­tyk­set sitou­tu­vat val­lit­se­viin kos­mo­lo­gioi­hin ja ihmis­ku­viin. 

Esimerkiksi osa Intian pyhistä miehistä kierittää penik­sen­sä tiiviisti kepin ympärille. Kivulias käytäntö liittyy hin­du­lai­siin käsi­tyk­siin sek­su­aa­lie­ner­gian luon­tees­ta ja sen hallinnan yhtey­des­tä henkiseen kehi­tyk­seen. Kristittyjen joukoissa puo­les­taan kir­jai­mel­li­sel­la itsensä ruos­ki­mi­sel­la on pitkät perinteet. Ruoskinnan on eri aikoina nähty niin ohjaavan mielen tehok­kaas­ti kohti Jumalaa kuin torjuvan Mustaa surmaa eli pai­se­rut­toa. 

Mauritiuksen saaren hindujen kavadi-kul­ku­ees­sa osal­lis­tu­jat kantavat har­teil­laan raskaita pyhättöjä. Kehoissaan he kantavat jopa satoja teräviä esineitä, pienistä ihoon pis­te­tyis­tä neuloista luu­dan­var­ren pak­sui­siin, posket lävis­tä­viin sauvoihin. Ilmiötä seu­ran­neet tutkijat havait­si­vat, että mitä enemmän yksilö kärsi sai­rauk­sis­ta ja yhteisön mar­gi­naa­liin jou­tu­mi­ses­ta, sitä enemmän kipua hän kavadissa itselleen aiheutti. Mitä enemmän koettua kär­si­mys­tä, sitä kor­keam­mal­le oma hyvin­voin­ti jäl­ki­kä­teen arvioi­tiin.

Uskonnollisten menojen lisäksi ritu­aa­li­nen kipu voi liittyä vaikkapa sek­su­aa­li­seen mie­li­hy­vään. Missään näistä tapauk­sis­ta ei ole kysymys mistä tahansa kivusta, kenen tahansa aiheut­ta­ma­na, missä tahansa olo­suh­teis­sa. Rituaalinen kipu on tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti ja raja­tuil­la tavoilla tuotettua kipua, jonka nähdään tuottavan tiettyjä, toi­vot­tu­ja tuloksia.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: