Kun vedestä tulee myrkkyä ja valtiosta vihollinen

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.

Maailman ter­veys­jär­jes­tö WHO:n mukaan 2,1 miljardia ihmistä elää ilman puhdasta juo­ma­vet­tä. Arvioiden mukaan vuoteen 2025 mennessä yli puolet maailman ihmisistä tulee elämään heikon veden saa­ta­vuu­den alueilla. 

Suomessa vähälle uutis­huo­miol­le jäänyt Flintin vesi­krii­si on nyky­päi­vän esimerkki siitä, kuinka luon­non­ka­ta­stro­fien lisäksi puhtaan juo­ma­ve­den saa­ta­vuut­ta uhkaavat myös valtion päät­tä­jien ja viran­omais­ten toimet, aiheut­taen niin kut­sut­tu­ja ihmisten aikaan­saa­mia kata­stro­fe­ja. Flintin kaupunki Michiganissa, Yhdysvalloissa, on ryvet­ty­nyt vesi­krii­sin kourissa keväästä 2014 saakka, eivätkä jäl­ki­mai­nin­git ole vielä ohi. Vesikriisin keskiössä ovat kysy­myk­set valtion ja kan­sa­lais­ten välisestä suhteesta, oikeu­den­mu­kai­suu­des­ta ja rapis­tu­neen kaupungin talou­del­li­ses­ta hal­lin­noin­nis­ta. Mitä tapahtuu kun valtio kääntyy kan­sa­lai­si­aan vastaan, asettaa talou­del­li­set säästöt ihmisten hyvin­voin­nin edelle ja väittää veden olevan juo­ma­kel­pois­ta, vaikka se aiheuttaa ihmisille ter­vey­son­gel­mia? 

Tässä artik­ke­lis­sa käsit­te­len Flintin vesi­krii­siä ja avaan siihen joh­ta­nei­ta his­to­rial­li­sia syitä. Kuvaan eri­tyi­ses­ti kau­pun­ki­lais­ten koke­muk­sia kriisistä ja sen syistä, sekä Flintin historiaa aina auto­teol­li­suu­den kul­ta­kai­vok­ses­ta köyh­ty­neek­si Yhdysvaltain ruos­te­vyö­hyk­keen kau­pun­gik­si. Artikkeli perustuu pro gradu ‑tut­kiel­maa­ni ja talvella 2018 kau­pun­gis­sa tekemääni kahden kuukauden kent­tä­työ­jak­soon.

Teollisuuden huippuajoista hylkäämiseen

Flintissä asuessani minulle kävi nopeasti selväksi, miten suuri merkitys tämän Keskilännen kaupungin his­to­rial­la onkaan nyky­päi­vän ja vesi­krii­sin synnyn kannalta. Flint tunnetaan Yhdysvalloissa auto­teol­li­suu­den syn­nyin­paik­ka­na. 1900-luvun alussa kau­pun­gis­sa sai alkunsa Durant-Dort Carriage Company, joka valmisti hevosten vetämiä kärryjä ja jonka pohjalta myöhemmin perus­tet­tiin auton­val­mis­ta­ja General Motors vuonna 1908. Nykyisin General Motorsin pää­kont­to­ri sijaitsee Detroitissa, noin tunnin ajomatkan päässä Flintistä. 

General Motors ja sen useat tehtaat Flintissä elivät kulta-aikaansa 1950 – 60 ‑luvuilla, jolloin yritys työllisti jopa 77 000 ihmistä Flintin alueella. Flintin väkiluku ylitti par­haim­mil­laan 200 000, ja kau­pun­kiin muu­tet­tiin ympäri maata teh­das­työn perässä. Vuosituhannen puo­li­vä­lis­tä alkaen General Motors ryhtyi hil­jal­leen ulkois­ta­maan tuo­tan­to­aan muualle, jolloin työvoiman tarve väheni. Tämän niin kutsutun teol­li­suu­den pur­ka­mi­sen aikana yritys vähensi jopa 70 000 työ­paik­kaa Flintin alueelta. Se johti moniin ongelmiin kuten väes­tö­ka­toon, työt­tö­myy­teen, talous­krii­sei­hin ja rikol­li­suu­den lisään­ty­mi­seen. Erityisesti valkoista väestöä muutti paljon pois kau­pun­gis­ta. Tällä hetkellä noin 96 000 asukkaan kau­pun­gis­ta lähes puolet on mustaa väestöä ja 42 % ihmisistä elää kan­sal­li­sen köy­hyys­ra­jan ala­puo­lel­la.

Teollisuuden pur­ka­mi­nen ja mer­kit­tä­vän teol­li­suus­jä­tin läh­te­mi­nen Flintistä ovat vau­rioit­ta­neet näkyvästi kaupunkia, sen pal­ve­lui­ta ja asukkaita. Iso osa taloista on rau­nioi­tu­nei­ta, tiet ja jal­ka­käy­tä­vät surkeassa kunnossa ja kaupunki on pahasti vel­kaan­tu­nut. Muun muassa näitä syitä pai­kal­li­set toivat esiin ker­toes­saan, kuinka viran­omai­set eivät välit­tä­neet Flintistä eivätkä nähneet kaupunkia tai sen asukkaita tarpeeksi arvok­kai­na suojelua varten. Monet sanoivat myös, että luul­ta­vas­ti viran­omais­ten näke­myk­siin vaikutti mer­kit­tä­väs­ti se, että kau­pun­gis­sa on niin suuri musta väestö. Yhdysvalloissa mustat ja muut vähem­mis­töt ovat kautta historian kärsineet pahemmin muun muassa ympä­ris­tö­on­gel­mis­ta ja viran­omais­ten har­joit­ta­mas­ta väki­val­las­ta.

Myrkyllinen vesi

Vuonna 2014 kaupunki ja sen viran­omai­set odottivat uutta Karegnondi-vesi­put­kea val­mis­tu­vak­si, jotta kaupunki voisi siirtyä edul­li­sem­paan vaih­toeh­toon saatuaan vuo­si­kym­me­nien ajan vettä Detroitin kautta Huron-järvestä. Talousongelmien koet­te­le­mal­le Flintille oli määrätty aiemmin poik­keus­lail­la hätä­ti­la­pääl­lik­kö (emergency manager), joka nyt teki kaikki kaupunkia koskevat päätökset. Hätätilapäällikkö oli toi­mis­taan vastuussa ainoas­taan osa­val­tion kuver­nöö­ril­le ja saattoi siten sivuuttaa Flintin kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen toiveet. Hätätilapäällikkö päätti, että kaupungin tulisi uutta vesi­put­kea odo­tel­les­sa siirtyä käyt­tä­mään Flint-joen vettä, sillä se olisi edul­li­sem­paa kuin jatkaa Detroitille mak­sa­mis­ta. Pian, koh­ta­lok­kaa­na huhtikuun päivänä Flintin por­mes­ta­ri painoi suorassa tv-lähe­tyk­ses­sä nappia, jolla vedentulo Detroitista kat­kais­tiin ja siir­ryt­tiin pai­kal­li­seen jokeen. 

Flint-joki, jonka monet kau­pun­ki­lai­set sanoivat olevan läpeensä saastunut, mutta josta kuitenkin näin useiden ihmisten kalas­ta­van.

Melko pian asukkaat alkoivat kuitenkin saada ikäviä oireita: ihottumaa, väsymystä, hius­ten­läh­töä ja pahoin­voin­tia. Valituksia saatuaan osa­val­tion viran­omai­set vakuut­ti­vat asuk­kail­le että vesi on kunnossa, vaikka se oli sil­min­näh­den vär­jään­ty­nyt­tä ja haisi metal­lil­le ja vie­mä­ril­le. General Motorsin tehtailla autojen osat alkoivat ruostua joen vedestä, joten yritys ilmoitti itse siir­ty­vän­sä takaisin Detroitin veteen. Lopulta Virginia Techin yli­opis­ton teettämät tut­ki­muk­set kau­pun­ki­lais­ten kodeissa var­mis­ti­vat kohonneet lyi­jy­pi­toi­suu­det ja vasta sitten viran­omai­set myönsivät, että vedessä on jotain vialla. He kielsivät asukkaita käyt­tä­mäs­tä joh­to­vet­tä ja kehot­ti­vat heitä siir­ty­mään käyt­tä­mään valtion kus­tan­ta­maa pul­lo­vet­tä. 

Iso osa asuk­kais­ta kärsi (ja kärsii yhä) lyi­jy­myr­ky­tyk­sen oireista ja veden mukana tart­tu­vaan legioo­na­lais­tau­tiin on kuollut tähän mennessä 12 ihmistä. Lyijy on ras­kas­me­tal­li, jolle ei ole tur­val­lis­ta alarajaa. Se vaikuttaa häi­rit­se­väs­ti kes­kus­her­mos­toon ja on siksi eri­tyi­ses­ti lapsille hyvin vaa­ral­lis­ta. Lyijyä liukeni vesi­joh­to­ve­teen kaupungin yli sata vuotta vanhoista lyi­jy­put­kis­ta, joita Flint-joen kor­ro­sii­vi­nen vesi syövytti. Joen vesi olisi pitänyt käsitellä kor­roo­sio­nes­toai­neil­la, mutta viran­omai­set päättivät sääs­tö­syis­tä jättää käsit­te­lyn tekemättä. Takaisin Detroitin sopi­muk­seen viran­omai­set suos­tui­vat kuitenkin siir­ty­mään vasta kau­pun­ki­lais­ten pit­käl­li­sen pai­nos­tuk­sen jälkeen, puo­li­tois­ta vuotta kriisin alkamisen jälkeen.

Kaupunki, josta ei välitetty

Päätöksenteossa poliit­ti­set ja talou­del­li­set intressit ovat aina voi­mak­kaas­ti toisiinsa kie­tou­tu­nei­ta, mikä on selkeästi näh­tä­vil­lä myös Flintin tapauk­ses­sa. Vesikriisissä on tois­tu­vas­ti noussut esiin pai­kal­lis­ten kokemus siitä, että viran­omai­set pimit­ti­vät heiltä tietoja ja tiesivät vesion­gel­mis­ta kauan ennen kuin suos­tui­vat jul­ki­ses­ti myön­tä­mään asian. Oikeastaan kaikki haas­tat­te­le­ma­ni ihmiset olivat tätä mieltä. He uskoivat, että Michiganin viran­omai­set eivät arvos­ta­neet köyh­ty­nyt­tä ja talous­vai­keuk­sia kokenutta kaupunkia tarpeeksi, jotta olisivat sitou­tu­neet suo­je­le­maan sitä. Paikalliset syyttivät osa­val­tion kuver­nöö­riä, hätä­ti­la­pääl­lik­köä ja muita valtion viran­omai­sia vesi­krii­sis­tä. 

Hätätilalaki on syy sille, miksi näin tapahtui. Hätätilapäällikkö vei meiltä äänen, vallan ja auk­to­ri­tee­tin. Mitä tahansa hätä­ti­la­pääl­lik­kö sanoo, asia on niin, laki muovautuu sen mukaan”, kommentoi George. George toimi kent­tä­työ­ni aikana vapaa­eh­toi­se­na jakamassa pul­lo­vet­tä kau­pun­ki­lai­sil­le, joilla on vai­keuk­sia päästä kotoaan valtion yllä­pi­tä­mil­le veden­ja­ko­pis­teil­le. Kaupungin asukkaat saat­toi­vat hakea pisteiltä itselleen tietyn määrän vesi­pul­lo­ja viikossa. Suurin osa kau­pun­ki­lai­sis­ta käytti vesi­krii­sin aikana joko pul­lo­vet­tä, veden­suo­dat­ti­mia, tai molempia. Monet tapaamani ihmiset sanoivat, etteivät he luota pelkkään suo­dat­ti­meen ja että he tuskin koskaan enää tulevat juomaan vesi­joh­to­vet­tä missään.

Flint on köyhä, mustan väestön asuttama kaupunki, joten viran­omais­ten oli helppo tehdä näin aikana jolloin Flintillä ei ollut omaa edustusta [kun kau­pun­gin­hal­li­tus sivuu­tet­tiin]. Kun hätä­ti­la­pääl­lik­kö määrää, yhteisön oikeudet ovat mennyttä, emme voi sanoa että emme halua näin tehtävän. Valtion oli helppo sivuuttaa meidät.” Näin kuvaili tilan­net­ta Robert, joka kertoi minulle 12-vuotiaan poikansa kärsineen eri­lai­sis­ta käy­tös­häi­riöis­tä ja lyi­jy­myr­ky­tyk­ses­tä vesi­krii­sin aikana. Hän jatkoi vielä ja sanoi, että vastaavaa tuskin tapah­tui­si rikkaassa, valkoisen väestön kau­pun­gis­sa, tai silloin viran­omai­set eivät kieltäisi asiaa niin pon­nek­kaas­ti. Toisin kuin Flintin asukkaat, hyvä­osai­set val­koi­hoi­set nähdään arvok­kai­na ja heidän suo­je­le­mi­sen­sa kan­nat­ta­va­na.

Rapistuneita, hylättyjä taloja kau­pun­gis­sa.

Monien muiden pai­kal­lis­ten tavoin Robert uskoi, että kriisi olisi voitu välttää, jos hätä­ti­la­pääl­lik­kö ei olisi ollut vallassa. Hänen mukaansa viran­omai­set välit­ti­vät vain rahan sääs­tä­mi­ses­tä vaih­taes­saan veden tarjoajaa, eivätkä aja­tel­leet asuk­kai­den hyvin­voin­tia. Samaa mieltä oli myös kahden ystävänsä kanssa uutis­toi­mis­toa pyö­rit­tä­vä Cameron. “Eikä tämä ole ensim­mäi­nen kerta kun meillä on hätä­ti­la­pääl­lik­kö. He ajat­te­le­vat vain rahaa, se on heidän juttunsa. Me ihmiset olemme heille vain bisnestä”, hän sanoi. 

Flintin vesi­krii­si on val­ta­väes­tön huomion saanut esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun valtio epä­on­nis­tuu kan­sa­lais­ten­sa suo­je­le­mi­ses­sa ja kuinka sen rooli muuttuu prosessin aikana. Flintin tapaus ei suinkaan ole ainoa esimerkki tästä, sillä Yhdysvaltain his­to­rias­ta löytyy paljon varsinkin vähem­mis­tö­jen kokemaa epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta. Paikalliset kokivat valtion epä­oi­keu­den­mu­kai­se­na toimijana, joka sys­te­maat­ti­ses­ti jätti kau­pun­ki­lai­set huo­mioi­mat­ta pää­tök­sen­teos­sa, ja jolla on ollut his­to­rial­li­ses­ti suuri rooli kaupungin köyhyyden ja haa­voit­tu­vuu­den luo­mi­ses­sa. Flintin asuk­kai­den puheissa tois­tui­vat näke­myk­set epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta ja arvot­to­muu­des­ta, sillä he kokivat että valtio hallinnoi kaupunkia kuin yritystä ja asetti rahal­li­set tavoit­teet kaiken muun edelle.

Luottamus katoaa, sinnikkyys pysyy

Lähtiessäni Flintistä keväällä 2018 valtio oli jo vaihtanut suuren osan kaupungin vesi­joh­to­put­kis­ta uusiin, ja veden lyi­jy­pi­toi­suu­det olivat laskeneet kan­sal­li­ses­ti tur­val­li­sek­si mää­ri­tel­lyl­le tasolle. Lähtöni aikaan veden­ja­ko­pis­tei­tä oltiin lak­kaut­ta­mas­sa, mistä pai­kal­li­set oikeu­te­tus­ti olivat vihaisia. Kriisin jälkiä joudutaan Flintissä kor­jaa­maan vielä pitkän aikaa. Vaikka infra­struk­tuu­ri ja veden laatu oli­si­vat­kin kunnossa, kau­pun­ki­lais­ten luot­ta­muk­sen kor­jaa­mi­ses­sa kestää kauan. Osa haas­ta­tel­ta­vis­ta­ni koki, että luottamus viran­omai­siin on kaupungin osalta lopul­li­ses­ti särkynyt. 

Vastaavanlaisten kata­stro­fien yhtey­des­sä uuti­soin­ti ja yleinen puhetapa luisuvat usein säälivään sävyyn, nähden ihmiset voi­mat­to­mi­na uhreina. Flintin tapauk­ses­sa olen­nais­ta on kuitenkin, että nime­no­maan kau­pun­ki­lais­ten sin­nik­kyy­den ja toiminnan ansiosta Michiganin viran­omai­set lopulta myönsivät virheensä ja ryhtyivät toi­men­pi­tei­siin. Flintiläiset muo­dos­ti­vat useita kaupungin etua ajavia jär­jes­tö­jä, jakoivat tietoa sosi­aa­li­ses­sa mediassa ja vaativat mediassa huomiota kriisille. Kaoottisesta tilan­tees­ta huo­li­mat­ta kau­pun­ki­lai­set haluavat yhä uskoa valoi­sam­paan tule­vai­suu­teen ja siihen, että Flintin traagisen esimerkin myötä vastaavat kata­stro­fit voi­tai­siin muualla välttää.

Flintin keskusta ilta-aikaan.

Kirjoittaja

Bea Bergholm on tuore valtiotieteiden maisteri joka työskentelee AntroBlogin digitaalisessa sisällöntuotannossa. Bean kiinnostuksen kohteita (antropologisesti ja muutenkin) ovat muun muassa globaalit ympäristöongelmat ja ilmastonmuutos, kuoleman rituaalit ja lähimatkailu.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Lopettaako Libanonin "lokakuun vallankumous" sisällissodan, joka loppui 30 vuotta sitten? Lokakuussa 2019 kansa lähti Libanonissa kaduille vaatimaan loppua korruptiolle, sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä uusia vaaleja. Ennen kaikkea vallankumoukselliset vaativat maan uskonkuntien väliselle vallanjaolle perustuvan järjestelmän kaatamista.