Aboriginaalien pyhä paikka suojellaan turisteilta

Lokakuussa 2019 Australian abo­ri­gi­naa­lien pyhä paikka Uluru, joka tunnetaan myös englan­nin­kie­li­sel­lä nimellä Ayers Rock, sul­jet­tiin turis­teil­ta vuo­si­kym­men­ten käytön jälkeen.

Uluru on valtava hiek­ka­ki­vi­muo­dos­tel­ma, joka sijaitsee aavik­koi­ses­sa kan­sal­lis­puis­tos­sa Keski-Australiassa. Aboriginaalit ovat asuneet alueella kymmenien tuhansien vuosien ajan. Heidän maa­il­man­ku­vas­saan maa on enemmän kuin paikka: kaikki elollinen on muo­dos­tu­nut samasta aineesta esi-isien kanssa, jotka jatkavat elämäänsä luonnossa ja sen ele­men­teis­sä. Aboriginaalien elä­män­ta­pa punoutuu oleel­li­ses­ti maahan ja siinä elämiseen ja liik­ku­mi­seen. Uluru on ollut tärkeiden sere­mo­nioi­den ja siir­ty­mä­riit­tien paikka ainakin 10 000 vuoden ajan. Sen aja­tel­laan muo­dos­tu­neen uniaikana, jolloin myyttiset esi­van­hem­mat kulkivat pitkin maata luoden maisemat ja sen muo­dos­tel­mat. Nämä esi-isien jalan­jäl­jis­sä kulkevat reitit ovat edelleen tärkeitä alku­pe­räis­väes­töil­le. 

Turistien käyttämä reitti Ulurun laelle risteää yhden tärkeän esi-isien reitin kanssa. Aboriginaalit ovat kam­pan­joi­neet kii­peä­mis­kiel­lon puolesta useiden kymmenien vuosien ajan, ja turisteja on kehotettu pidät­täy­ty­mään kii­peä­mi­ses­tä. Vuosia paikalla on ollut merkintä, “Tämä on kotimme, ole hyvä äläkä kiipeä”, ja toive että kiin­nos­tu­neet kävijät kier­täi­si­vät kohteen ympäri.

Turismi Ulurulla alkoi 1930-luvulla, ja 1966 rin­tee­seen asen­net­tiin kaide kii­peä­mis­tä hel­pot­ta­maan. Kiipeäjien määrä on tasai­ses­ti laskenut 1990-luvulta lähtien, ja yhä useampi kävijä on valinnut abo­ri­gi­naa­lien toiveen kun­nioit­ta­mi­sen. Siitä huo­li­mat­ta vielä vii­mei­se­nä sal­lit­tu­na päivänä sadat kävijät jonot­ti­vat ehtiäk­seen kii­peä­mään.

Turistien vuo­si­kym­me­niä käyttämä kii­peä­mis­reit­ti tulee erot­tu­maan kivestä vielä pitkään, ja kävi­jä­mää­rä on jättänyt jälkiä luontoon ja sen vesistöön myös wc-käytön ja ros­kaa­mi­sen takia. 

Ulurun tapauksen myötä myös Suomessa on jatkettu kes­kus­te­lua ina­rin­saa­me­lai­sil­le pyhästä Ukonsaaresta, joka on ollut ehdolla UNESCO:n maa­il­man­pe­rin­tö­koh­teek­si.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Muovipussi on noussut tuhoisan kulutuskulttuurin symboliksi. Ekologiselta jalanjäljeltään se on kuitenkin varsin kevyt, ja Pohjoismaissa muovipussit eivät toimivan jätehuollon vuoksi ole ympäristöuhka. Niiden kieltämisen voi nähdä pyrkimyksenä hallita mittavaa katastrofia symbolisen uhrauksen kautta.

Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.