Haukkametsästys Lähi-idässä

Haukkametsästys symboloi Lähi-idässä yleviä arvoja: vapautta, rohkeutta ja päät­tä­väi­syyt­tä. Lajia on viime vuo­si­kym­me­ni­nä nostettu alueen “perin­tei­sen” kult­tuu­rin ja historian näkyväksi keu­la­ku­vak­si, ja saatu se mukaan jopa UNESCOn aineet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön listalle. 

Haukkametsästys tunnetaan Intiasta Venäjälle ja Kiinasta Eurooppaan, mah­dol­li­ses­ti jopa 4500 vuoden takaa. Noin puolet lajin nyky­har­ras­ta­jis­ta elää Lähi-idässä, jossa hauk­ka­met­säs­tys on his­to­rial­li­ses­ti ollut aavikon beduii­ni­kan­soil­le elin­tär­keä keino hankkia ravintoa. Haukastuksen ympärille kietoutui monia pai­kal­li­sia tapoja kah­vit­te­lus­ta tans­sei­hin ja runouteen. 

Nykyisin met­säs­tyk­sen on suurelta osin korvannut kil­pa­len­to, ja jalos­tet­tu haukka voi kal­leim­mil­laan maksaa kymmeniä tuhansia. Laji on hyvin suku­puo­lit­tu­nut: hau­kan­kas­vat­ta­jien seurat ovat taval­li­ses­ti avoimia vain miehille, rajaten nais­har­ras­ta­jat mar­gi­naa­liin. Toisaalta Abu Dhabiin aukesi muutama vuosi sitten ensim­mäi­nen naisten hauk­ka­ker­ho.

Metsästyshaukat voivat elää jopa 20-vuo­ti­aak­si, ja niistä tuleekin usein per­heen­jä­se­niä. Haukalla voi olla nuk­ku­ma­paik­ka omistajan sängyn vieressä, ja istumapuu niin olo­huo­nees­sa kuin toi­mis­tol­la. Omistajat kehit­tä­vät hauk­koi­hin­sa vahvan henkisen yhteyden ja kantavat niistä huolta. Abu Dhabissa on valtava hauk­ka­sai­raa­la, jossa asioi vuo­sit­tain yli 11 500 lintua. Päivystys on auki 24/​7. Linnuille löytyy ilmas­toi­tu­ja sai­raa­lao­sas­to­ja, ja vakavasti sairaita yksilöitä hoidetaan kes­kos­kaa­peis­sa. Sairaala on kaupungin tär­keim­piä turis­ti­koh­tei­ta. 

Arabiemiraateissa on nähty paljon vaivaa hau­kan­kas­va­tuk­sen kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sen aseman vakiin­nut­ta­mi­sek­si. Emiraattien moderni historia alkoi 1950-luvulla öljyn löy­ty­mi­ses­tä. Räjähdysmäisen nopea vau­ras­tu­mi­nen ja glo­ba­li­saa­tio mul­lis­ti­vat alueen ennä­ty­sa­jas­sa, ja öljyä edeltävä historia on nuo­rem­mil­le suku­pol­vil­le aut­ta­mat­to­man vieras ja kaukainen. Haukankasvatuksen perin­teik­ky­den koros­tuk­sel­la paikataan historian katkosta ja luodaan kult­tuu­ris­ta jat­ku­vuut­ta. 

  1. Sarina Wakefield, 2012. Falconry as Heritage in the United Arab Emirates. 
  2. Video UNESCOn sivuilla

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Petri Lampila 10.12.2019 klo 09:55

    Hei, toivoisin hiukan kriit­ti­sem­pää suh­tau­tu­mis­ta hauk­ka­met­säs­tyk­seen. Metsästyshaukkojen pyy­dys­tä­mi­nen luonnosta on vakava uhka monille lajeille, eri­tyi­ses­ti maa­il­man­laa­jui­ses­ti erittäin uha­na­lai­sel­le aavik­ko­hau­kal­le. Pyynti met­säs­tys­hau­koik­si on hävit­tä­nyt useita sen pai­kal­lis­po­pu­laa­tioi­ta. Suomessa etenkin äärim­mäi­sen uha­na­lai­sel­le tun­tu­ri­hau­kal­le laiton pyynti muodostaa erittäin suuren uhkan. Tuore doku­ment­ti aiheesta: https://​areena​.yle​.fi/1 – 4530618

    Vastaa

Lue myös nämä:

Voiko tarinaa ymmärtää tuntematta sosiaalista kontekstia, jossa se on syntynyt? Tuntemamme versio Punahilkasta pohjautuu Grimmin veljesten 1800-luvun alussa laatimaan satukokoelmaan. Tarinasta tunnetaan kuitenkin versioita jo esimerkiksi 1500-luvun Ranskasta.

Klassisessa luonnon ja kulttuurin kahtiajaossa eläinten on nähty voivan olla kulttuurissa läsnä vain valtasuhteen kautta, eli ihmisen kesyttäminä koti- tai lemmikkieläiminä. Ihmisen suhdetta muihin lajeihin ei voi kuitenkaan täysin erottaa ihmisten keskinäisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, sillä sekä ihmiset että eläimet ovat omaksuneet toisensa omiin kulttuureihinsa.