Haukkametsästys Lähi-idässä

Haukkametsästys symboloi Lähi-idässä yleviä arvoja: vapautta, rohkeutta ja päät­tä­väi­syyt­tä. Lajia on viime vuo­si­kym­me­ni­nä nostettu alueen “perin­tei­sen” kult­tuu­rin ja historian näkyväksi keu­la­ku­vak­si, ja saatu se mukaan jopa UNESCOn aineet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön listalle. 

Haukkametsästys tunnetaan Intiasta Venäjälle ja Kiinasta Eurooppaan, mah­dol­li­ses­ti jopa 4500 vuoden takaa. Noin puolet lajin nyky­har­ras­ta­jis­ta elää Lähi-idässä, jossa hauk­ka­met­säs­tys on his­to­rial­li­ses­ti ollut aavikon beduii­ni­kan­soil­le elin­tär­keä keino hankkia ravintoa. Haukastuksen ympärille kietoutui monia pai­kal­li­sia tapoja kah­vit­te­lus­ta tans­sei­hin ja runouteen. 

Nykyisin met­säs­tyk­sen on suurelta osin korvannut kil­pa­len­to, ja jalos­tet­tu haukka voi kal­leim­mil­laan maksaa kymmeniä tuhansia. Laji on hyvin suku­puo­lit­tu­nut: hau­kan­kas­vat­ta­jien seurat ovat taval­li­ses­ti avoimia vain miehille, rajaten nais­har­ras­ta­jat mar­gi­naa­liin. Toisaalta Abu Dhabiin aukesi muutama vuosi sitten ensim­mäi­nen naisten hauk­ka­ker­ho.

Metsästyshaukat voivat elää jopa 20-vuo­ti­aak­si, ja niistä tuleekin usein per­heen­jä­se­niä. Haukalla voi olla nuk­ku­ma­paik­ka omistajan sängyn vieressä, ja istumapuu niin olo­huo­nees­sa kuin toi­mis­tol­la. Omistajat kehit­tä­vät hauk­koi­hin­sa vahvan henkisen yhteyden ja kantavat niistä huolta. Abu Dhabissa on valtava hauk­ka­sai­raa­la, jossa asioi vuo­sit­tain yli 11 500 lintua. Päivystys on auki 24/​7. Linnuille löytyy ilmas­toi­tu­ja sai­raa­lao­sas­to­ja, ja vakavasti sairaita yksilöitä hoidetaan kes­kos­kaa­peis­sa. Sairaala on kaupungin tär­keim­piä turis­ti­koh­tei­ta. 

Arabiemiraateissa on nähty paljon vaivaa hau­kan­kas­va­tuk­sen kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sen aseman vakiin­nut­ta­mi­sek­si. Emiraattien moderni historia alkoi 1950-luvulla öljyn löy­ty­mi­ses­tä. Räjähdysmäisen nopea vau­ras­tu­mi­nen ja glo­ba­li­saa­tio mul­lis­ti­vat alueen ennä­ty­sa­jas­sa, ja öljyä edeltävä historia on nuo­rem­mil­le suku­pol­vil­le aut­ta­mat­to­man vieras ja kaukainen. Haukankasvatuksen perin­teik­ky­den koros­tuk­sel­la paikataan historian katkosta ja luodaan kult­tuu­ris­ta jat­ku­vuut­ta. 

  1. Sarina Wakefield, 2012. Falconry as Heritage in the United Arab Emirates. 
  2. Video UNESCOn sivuilla

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Petri Lampila 10.12.2019 klo 09:55

    Hei, toivoisin hiukan kriit­ti­sem­pää suh­tau­tu­mis­ta hauk­ka­met­säs­tyk­seen. Metsästyshaukkojen pyy­dys­tä­mi­nen luonnosta on vakava uhka monille lajeille, eri­tyi­ses­ti maa­il­man­laa­jui­ses­ti erittäin uha­na­lai­sel­le aavik­ko­hau­kal­le. Pyynti met­säs­tys­hau­koik­si on hävit­tä­nyt useita sen pai­kal­lis­po­pu­laa­tioi­ta. Suomessa etenkin äärim­mäi­sen uha­na­lai­sel­le tun­tu­ri­hau­kal­le laiton pyynti muodostaa erittäin suuren uhkan. Tuore doku­ment­ti aiheesta: https://​areena​.yle​.fi/1 – 4530618

    Vastaa

Lue myös nämä:

Jättiläiskalmarit esitetään tänä päivänä “merten viimeisinä mysteereinä”. Näköhavainnot niistä ovat antaneet esikuvan muun muassa skandinaavisesta tarinaperinteestä tutulle merihirviö Krakenille. Jättiläiskalmareita ei kuitenkaan ole pidetty hirviöinä kautta aikojen, vaan ne hirviöllistettiin vasta 1800-luvun lopulla.

Tuhansia vuosia vanhoja ihmisen ja eläinten jäänteitä ja esineitä tutkimalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin merkityksellisimmät eläimet muokkasivat ihmisyhteisöjä. Monilajisessa maailmassa ihminen ei nähnyt itseään olemassaolon keskipisteenä, vaan eli vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Mitä eläimissä kunnioitettiin? Miten hirvenpyytäjä toimi varmistaakseen onnistuneen pyynnin?

Koira on kulkenut kanssamme muinaisilta leirinuotioilta vahtimaan modernin yhteiskunnan rajoja, osaksi tarinoitamme ja pitämään seuraa yksin jääneille vanhuksille. Kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassamme koirasta on lisäksi tullut tuote, jolle myös ostetaan tavaroita ja palveluita.