Islam on paastoa, punk rockia ja pyhiinvaellusta

Suomalaisilla on jopa Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen yleinen käsitys siitä, ettei islam sovi yhteen heidän kulttuurinsa kanssa. Ristiriitaa voi yrittää ratkaista, jos suhtautuu uskontoon ja kulttuuriin pakettien sijasta koreina.

Laajoihin väes­tö­tut­ki­muk­siin eri­kois­tu­nut tut­ki­mus­lai­tos Pew julkaisi viime vuonna euroop­pa­lais­ten uskon­toa­sen­tei­ta koskevan raportin, joka herätti ver­rat­tain paljon huomiota suo­ma­lai­sis­sa tie­do­tus­vä­li­neis­sä. Raportin mukaan kaikkiaan 62 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta on sitä mieltä, että islam ja suo­ma­lai­nen kulttuuri ovat keskenään yhteen­so­pi­mat­to­mia. Pew:n tutkimus toteu­tet­tiin Suomen lisäksi yhteensä 14 Pohjois- ja Länsi-Euroopan maassa, mutta käsitys islamin ja kan­sal­li­sen kult­tuu­rin perim­mäi­ses­tä ris­ti­rii­das­ta ei ollut missään niin yleinen kuin Suomessa. Mutta mitä oikeas­taan ovat islam ja suo­ma­lai­nen kulttuuri?

Olen viime aikoina käynyt kou­lut­ta­mas­sa muun muassa jär­jes­tö­jen sekä opetus- ja sosi­aa­li­toi­men työn­te­ki­jöi­tä teemoista, jotka liittyvät uskon­to­jen ja kult­tuu­rien koh­taa­mi­seen. Koulutuksia varten olen kehi­tel­lyt hyvää metaforaa, jonka kautta lähestyä uskontoa ja muita kult­tuu­ri­sia jär­jes­tel­miä, ja olen päätynyt ver­taa­maan uskontoa yhtäältä ”pakettiin” ja toisaalta ”koriin”. Ajatuksen korista olen lainannut ruot­sa­lai­sel­ta uskon­to­tie­tei­li­jäl­tä, Jan Hjärpeltä, mutta paketti on oma lisäyk­se­ni. Olen itse ennen kaikkea islam-tutkija, joten esittelen seu­raa­vak­si paketin ja korin metaforaa käyttäen esi­merk­ki­nä islamia. Metafora pätee kuitenkin yhtä lailla myös muihin uskon­toi­hin ja kult­tuu­ri­siin jär­jes­tel­miin, esi­mer­kik­si suo­ma­lai­suu­teen.

Kahdenlaiset käsitykset islamista

Islam on sekä muslimien että ei-muslimien yleisissä mie­li­ku­vis­sa usein kuin lah­ja­pa­ket­ti, jonka henkilö saa syn­tyes­sään tai kään­tyes­sään mus­li­mik­si. Lahjapaketti on huo­lel­li­ses­ti pakattu kää­re­pa­pe­riin ja sen sisälle on siististi aseteltu kaikki ne asiat, joita muslimina elämiseen tarvitaan. Paketti sisältää tietyt vakiin­tu­neet opit, usko­muk­set ja käytännöt: Jumalan ykseyden, paaston, pyhiin­vael­luk­sen ja niin edelleen. Elääkseen muslimina henkilön täytyy vain avata paketti ja ottaa sen sisällöt käyttöön omassa elä­mäs­sään.

Mielikuva islamista pakettina ei kui­ten­kaan tee oikeutta isla­mi­lais­ten perin­tei­den moni­muo­toi­suu­del­le. Islam on tar­koit­ta­nut ja tar­koit­taa hyvin eri asioita eri aikoina, eri paikoissa ja eri ihmisille. 

Islamin moni­nai­suu­des­ta puhut­taes­sa on taval­lis­ta viitata sen eri suun­tauk­siin: shii­alai­suu­teen, suu­fi­lai­suu­teen, sala­fis­miin ja niin edelleen. Tämä on toki yksi puoli asiasta, mutta ei itsessään vielä riitä; yhden suun­tauk­sen sisäl­lä­kin voi olla luke­mat­to­mia tapoja suhtautua uskontoon.

Islam merkitsee eri asioita eri ihmisille, koska ihmiset hakevat erilaisia asioita uskon­nos­ta. Yhdelle islam on osa perheen ja suvun tapa­kult­tuu­ria, toiselle taas hyvin hen­ki­lö­koh­tai­nen suhde kor­keam­paan voimaan. Kolmas näkee islamissa tiekartan kohti maan­pääl­lis­tä ihan­neyh­teis­kun­taa, neljäs puo­les­taan lupauksen oikeuden voitosta tuon­puo­lei­ses­sa. Kaikki heistä voivat rakentaa maa­il­man­kat­so­mus­taan isla­mi­lai­sis­ta ainek­sis­ta. Ainekset saattavat kuitenkin olla varsin erilaisia, eikä tietty ”stan­dar­doi­tu” uskon­nol­li­nen paketti vastaisi kaikkien muslimien uskon­nol­li­siin tar­pei­siin. 

Islamia kan­nat­taa­kin paketin sijasta ajatella korina. Se on täynnä seka­lai­sia tarinoita, ritu­aa­le­ja, tapoja, sym­bo­lei­ta, moraa­li­nor­me­ja ja oppeja – kaikkea sitä, mitä islamin puit­teis­sa on eri aikoina ja eri puolilla maailmaa tehty ja ajateltu. Korissa on koron­ot­to­kiel­to, kak­si­tois­ta imaamia ja seitsemän taivasta. Siellä on vii­ni­ru­no­ja ja hiphopia, ajatollah Khomeini ja Miss USA 2010, Helvetti ja halal-liha. Koriin myös kulkeutuu kaiken aikaa uusia asioita. Esimerkiksi isla­mi­lai­nen punk rock eli niin sanottu taqwacore on ollut korissa vasta muutamia vuo­si­kym­me­niä.

Taqwacore-bändi The Kominas keikalla Chicagossa vuonna 2012. Kuva: Eye Steel Film (CC BY 2.0)

Tulkinnoille avoin kori

Toisin kuin paketti, kori on päältä avoin. Siksi sitä ei tarvitse ottaa kokonaan itselleen, vaan voi kurkistaa sisälle ja poimia korista vain joitain yksit­täi­siä asioita. Voi ottaa päähuivin, mutta jättää monia­vioi­suu­den koriin. Jotkut asiat ovat korin päällä, ja siten helppoja poimia. Toiset asiat ovat ehkä jo vuo­si­sa­to­ja olleet korin pohjalla, piilossa kaiken muun alla. Ne ovat ehkä unoh­det­tu­ja, mutta siitä huo­li­mat­ta osa isla­mi­lais­ta kult­tuu­ri­his­to­ri­aa. Monikaan ei taida tietää, että sie­lun­vael­lus on ollut osa eräiden isla­mi­lais­ten ajat­te­li­joi­den oppia ja sitä kan­nat­ta­vat edelleen esi­mer­kik­si Syyrian alaviitit.

Jotkin isla­mi­lai­sen korin sisällöt ovat ris­ti­rii­das­sa keskenään. Korista löytyy esi­mer­kik­si aineksia sekä vihan liet­so­mi­seen että rauhan raken­ta­mi­seen eri uskon­to­jen välillä. 

Toisin kuin uskon­to­krii­ti­kot usein ajat­te­le­vat, uskon­to­pe­rin­teen ja esi­mer­kik­si pyhien tekstien sisäiset ris­ti­rii­dat eivät ole niinkään uhka uskon­nol­le kuin sen elinehto. Jos pyhät kir­joi­tuk­set eivät sisäl­täi­si ris­ti­rii­tai­sia ajatuksia, ne tuskin kes­täi­si­vät aikaa kovin hyvin. Raamatulla on aikoinaan puo­lus­tet­tu orjuutta, mutta kun yleinen mielipide on kääntynyt orjuutta vastaan, samat tekstit on val­jas­tet­tu uuteen käyttöön ja niistä on löydetty perusteet yleisille ihmi­soi­keuk­sil­le. Raamattu on säi­lyt­tä­nyt käyt­tö­kel­poi­suu­ten­sa, koska sen sanoma on pystytty tul­kit­se­maan uudelleen muut­tu­nee­seen maailmaan sopivalla tavalla. Tämä tuskin onnis­tui­si, jos Raamatun sanoma orjuu­des­ta olisi hyvin yksi­se­lit­tei­nen.

Samasta syystä ris­ti­rii­tai­set sisällöt eivät ole ongelma isla­mi­lai­sel­le korille. Päinvastoin, juuri perinteen sisäiset ris­ti­rii­dat mah­dol­lis­ta­vat sen tul­kit­se­mi­sen uudelleen, kun olo­suh­teet ympärillä muuttuvat. Jokaisen on mah­dol­lis­ta poimia ris­ti­rii­tais­ten ainesten joukosta ne, jotka par­haim­min vastaavat oman tilanteen vaa­ti­muk­siin.

Sellaista ihmistä tuskin onkaan, joka olisi ottanut itselleen aivan kaiken korista löytyvän. Jokaisella mus­li­mil­la on oma kokoel­man­sa asioita, joiden juuri hän katsoo kuuluvan todel­li­seen islamiin. Muslimilla on myös täysi oikeus pitää omaa kokoel­maan­sa todel­li­se­na islamina, koska hän voi vedota Jumalaan uskon­nol­li­sen totuuden takaajana. Uskonnontutkija ei voi ottaa kantaa Jumalan ole­mas­sao­loon eikä muihin uskon­nol­li­siin totuus­väit­tä­miin, eikä uskon­non­tut­ki­jal­la siksi ole mitään objek­tii­vis­ta kriteeriä, jolla luo­ki­tel­la korin sisältöjä todel­li­sen islamin piiriin tai sen ulko­puo­lel­le. Muslimilla on toisin sanoen peruste suhtautua islamiin pakettina, mutta uskon­non­tut­ki­jal­la tällaista perus­tet­ta ei ole. 

Kori työtä ohjaavana metaforana

”Islamilainen kori” voi olla hyö­dyl­li­nen työtä ohjaava mielikuva esi­mer­kik­si sosiaali- ja ope­tusa­lo­jen ammat­ti­lai­sil­le tai uskonnon parissa toi­mi­vil­le viran­omai­sil­le. Mielikuva suuntaa huomion isla­mi­lai­sen perinteen moni­nai­suu­teen, ja auttaa kysee­na­lais­ta­maan liian laajoja yleis­tyk­siä. Kun islam nähdään korina, on helpompi muistaa, että esi­mer­kik­si mediassa eniten näkyvien islamin ilmen­ty­mien lisäksi on olemassa myös toi­sen­lai­sia mus­li­mei­ta ja toi­sen­lai­sia islameita.

Ajatus korista myös mah­dol­lis­taa islamiin liit­ty­vien kysy­mys­ten käsit­te­lyn ilman, että tarvitsee suhtautua joko koko­nais­val­tai­sen tor­ju­vas­ti tai koko­nais­val­tai­sen hyväk­sy­väs­ti kaikkeen islamiin liit­ty­vään. Jos islam olisi kuin lah­ja­pa­ket­ti, se olisi pakko ottaa vastaan tai hylätä koko­nai­suu­des­saan. Korin sisältöjä sen sijaan voi arvioida yksittäin. Itse esi­mer­kik­si suhtaudun yksi­se­lit­tei­sen kiel­tei­ses­ti naisten sukue­lin­ten sil­po­mi­seen, jota tietyissä osissa mus­li­mie­nem­mis­töis­tä maailmaa perus­tel­laan uskon­nol­la, ja joka sikäli kuuluu isla­mi­lai­seen koriin. Toiset asiat korissa, esi­mer­kik­si eräät sosi­aa­li­sen oikeu­den­mu­kai­suu­den vaa­ti­muk­set, ovat mie­les­tä­ni sitä vastoin oikein posi­tii­vi­sia ja kan­na­tet­ta­via.

Kahden korin äärellä

Entäpä sitten se islamin ja suo­ma­lai­sen kult­tuu­rin ris­ti­rii­ta? Tutkin väi­tös­kir­jas­sa­ni nuoria mus­li­mei­ta ja ajatuksia, joita heillä on islamista ja suo­ma­lai­suu­des­ta. Tutkimukseeni osal­lis­tu­neet nuoret yhdis­ti­vät suo­ma­lai­suu­teen asioita, joihin heidän on mus­li­mei­na vaikea samaistua. Tällaisia olivat esi­mer­kik­si kris­ti­nus­ko ja runsas päih­tei­den käyttö. Samalla nuoret näkivät suo­ma­lai­suu­des­sa myös puolia, joita he mieluusti omak­sui­vat omaan elämäänsä. 

Tutkimani nuoret puhuivat paljon siitä, kuinka he haluavat olla luomassa ”suo­ma­lais­ta islamia”. He ikään kuin penkoivat suo­ma­lai­suu­den koria ja etsivät sieltä aineksia, joista rakentaa omaa tapaa olla sekä suo­ma­lai­nen että muslimi. Juopottelu ja kris­ti­nus­ko saivat jäädä koriin – sauna, rauha ja luon­toar­vot sen sijaan poi­mit­tiin osaksi omaa elä­män­ta­paa.

Vaikuttaa siltä, että suo­ma­lai­suu­den korissa ja isla­mi­lai­ses­sa korissa on joitain asioita, jotka ovat ris­ti­rii­das­sa keskenään. Esimerkiksi huma­la­ha­kui­nen juominen ja vii­ni­kiel­to eivät oikein istu yhteen. Ristiriidat voi kuitenkin jättää koreihin. Suomalaisuuden ja islamin koreissa kyllä riittää muitakin asioita, joista rakentaa iden­ti­teet­tiä. Onpa korien sisäl­löis­sä jopa paljon samaa. Tutkimani nuoret näkivät esi­mer­kik­si vaa­ti­mat­to­muu­den ja vastaavat hyveet yhteisinä sekä suo­ma­lai­suu­del­le että islamille. 

Itse pidän läh­tö­koh­tai­ses­ti hyvänä, jos kult­tuu­rin tai uskonnon kori sisältää iden­ti­tee­tin raken­nusai­nei­ta mah­dol­li­sim­man monen­lai­sil­le ihmisille. Siksi suo­ma­lai­suu­den kori, jossa on sekä Kari Tapion Olen suo­ma­lai­nen että Kingfishin JustSeSomali, on mie­les­tä­ni parempi kuin suo­ma­lai­suu­den kori, jossa on vain toinen niistä.

  • Podcast-lukija: Jenna Honkanen
  • Verkkotaitto: Eemi Nordström
  • Artikkelikuva: Pixabay​.com

Kirjoittaja

Teemu Pauha (FT, PsM, TM) on psykologi ja uskontotieteen tohtori, joka on erikoistunut ennen kaikkea uskonnollisen identiteetin ja uskontoryhmien välisten suhteiden sosiaalipsykologiaan sekä islamiin Suomessa. Pauha toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Religion, Conflict and Dialogue -tutkimuskeskuksessa ja haluaa lisätä yleistä ymmärrystä katsomusten moninaisuudesta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Tommi 8.11.2019 klo 10:54

    Mun mielestä tää kori-metafora on mie­len­kiin­toi­nen ja prag­maat­ti­nen käsite. Käyttöön!

    Vastaa

Lue myös nämä:

Lopettaako Libanonin "lokakuun vallankumous" sisällissodan, joka loppui 30 vuotta sitten? Lokakuussa 2019 kansa lähti Libanonissa kaduille vaatimaan loppua korruptiolle, sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä uusia vaaleja. Ennen kaikkea vallankumoukselliset vaativat maan uskonkuntien väliselle vallanjaolle perustuvan järjestelmän kaatamista.

Uskonto on varsin tavallinen aihe kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissa, mutta suurelle yleisölle tehdyissä elektronisissa peleissä se on harvinaisempi. Miten uskontoa käsitellään peleissä sen ollessa mukana, ja miksi peliala poikkeaa tässä muista viihteen ja kulttuurin aloista?

Tasa-arvoinen peruskoulu on ollut kiistämätön osa Suomen menestystarinaa. Siitä on muodostunut kansallinen ylpeyden aihe ja vientituote. Erityisen tuen tarpeessa olevien lasten asema kouluissa on kuitenkin paljastanut järjestelmän valuviat ja tasa-arvon tuottamisessa ilmenevät sosiaaliset railot.