Suomalaisilla on jopa Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen yleinen käsitys siitä, ettei islam sovi yhteen heidän kulttuurinsa kanssa. Ristiriitaa voi yrittää ratkaista, jos suhtautuu uskontoon ja kulttuuriin pakettien sijasta koreina.
Laajoihin väestötutkimuksiin erikoistunut tutkimuslaitos Pew julkaisi viime vuonna eurooppalaisten uskontoasenteita koskevan raportin, joka herätti verrattain paljon huomiota suomalaisissa tiedotusvälineissä. Raportin mukaan kaikkiaan 62 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että islam ja suomalainen kulttuuri ovat keskenään yhteensopimattomia. Pew:n tutkimus toteutettiin Suomen lisäksi yhteensä 14 Pohjois- ja Länsi-Euroopan maassa, mutta käsitys islamin ja kansallisen kulttuurin perimmäisestä ristiriidasta ei ollut missään niin yleinen kuin Suomessa. Mutta mitä oikeastaan ovat islam ja suomalainen kulttuuri?
Olen viime aikoina käynyt kouluttamassa muun muassa järjestöjen sekä opetus- ja sosiaalitoimen työntekijöitä teemoista, jotka liittyvät uskontojen ja kulttuurien kohtaamiseen. Koulutuksia varten olen kehitellyt hyvää metaforaa, jonka kautta lähestyä uskontoa ja muita kulttuurisia järjestelmiä, ja olen päätynyt vertaamaan uskontoa yhtäältä ”pakettiin” ja toisaalta ”koriin”. Ajatuksen korista olen lainannut ruotsalaiselta uskontotieteilijältä, Jan Hjärpeltä, mutta paketti on oma lisäykseni. Olen itse ennen kaikkea islam-tutkija, joten esittelen seuraavaksi paketin ja korin metaforaa käyttäen esimerkkinä islamia. Metafora pätee kuitenkin yhtä lailla myös muihin uskontoihin ja kulttuurisiin järjestelmiin, esimerkiksi suomalaisuuteen.
Kahdenlaiset käsitykset islamista
Islam on sekä muslimien että ei-muslimien yleisissä mielikuvissa usein kuin lahjapaketti, jonka henkilö saa syntyessään tai kääntyessään muslimiksi. Lahjapaketti on huolellisesti pakattu käärepaperiin ja sen sisälle on siististi aseteltu kaikki ne asiat, joita muslimina elämiseen tarvitaan. Paketti sisältää tietyt vakiintuneet opit, uskomukset ja käytännöt: Jumalan ykseyden, paaston, pyhiinvaelluksen ja niin edelleen. Elääkseen muslimina henkilön täytyy vain avata paketti ja ottaa sen sisällöt käyttöön omassa elämässään.
Mielikuva islamista pakettina ei kuitenkaan tee oikeutta islamilaisten perinteiden monimuotoisuudelle. Islam on tarkoittanut ja tarkoittaa hyvin eri asioita eri aikoina, eri paikoissa ja eri ihmisille.
Islamin moninaisuudesta puhuttaessa on tavallista viitata sen eri suuntauksiin: shiialaisuuteen, suufilaisuuteen, salafismiin ja niin edelleen. Tämä on toki yksi puoli asiasta, mutta ei itsessään vielä riitä; yhden suuntauksen sisälläkin voi olla lukemattomia tapoja suhtautua uskontoon.
Islam merkitsee eri asioita eri ihmisille, koska ihmiset hakevat erilaisia asioita uskonnosta. Yhdelle islam on osa perheen ja suvun tapakulttuuria, toiselle taas hyvin henkilökohtainen suhde korkeampaan voimaan. Kolmas näkee islamissa tiekartan kohti maanpäällistä ihanneyhteiskuntaa, neljäs puolestaan lupauksen oikeuden voitosta tuonpuoleisessa. Kaikki heistä voivat rakentaa maailmankatsomustaan islamilaisista aineksista. Ainekset saattavat kuitenkin olla varsin erilaisia, eikä tietty ”standardoitu” uskonnollinen paketti vastaisi kaikkien muslimien uskonnollisiin tarpeisiin.
Islamia kannattaakin paketin sijasta ajatella korina. Se on täynnä sekalaisia tarinoita, rituaaleja, tapoja, symboleita, moraalinormeja ja oppeja – kaikkea sitä, mitä islamin puitteissa on eri aikoina ja eri puolilla maailmaa tehty ja ajateltu. Korissa on koronottokielto, kaksitoista imaamia ja seitsemän taivasta. Siellä on viinirunoja ja hiphopia, ajatollah Khomeini ja Miss USA 2010, Helvetti ja halal-liha. Koriin myös kulkeutuu kaiken aikaa uusia asioita. Esimerkiksi islamilainen punk rock eli niin sanottu taqwacore on ollut korissa vasta muutamia vuosikymmeniä.
Taqwacore-bändi The Kominas keikalla Chicagossa vuonna 2012. Kuva: Eye Steel Film (CC BY 2.0)
Tulkinnoille avoin kori
Toisin kuin paketti, kori on päältä avoin. Siksi sitä ei tarvitse ottaa kokonaan itselleen, vaan voi kurkistaa sisälle ja poimia korista vain joitain yksittäisiä asioita. Voi ottaa päähuivin, mutta jättää moniavioisuuden koriin. Jotkut asiat ovat korin päällä, ja siten helppoja poimia. Toiset asiat ovat ehkä jo vuosisatoja olleet korin pohjalla, piilossa kaiken muun alla. Ne ovat ehkä unohdettuja, mutta siitä huolimatta osa islamilaista kulttuurihistoriaa. Monikaan ei taida tietää, että sielunvaellus on ollut osa eräiden islamilaisten ajattelijoiden oppia ja sitä kannattavat edelleen esimerkiksi Syyrian alaviitit.
Jotkin islamilaisen korin sisällöt ovat ristiriidassa keskenään. Korista löytyy esimerkiksi aineksia sekä vihan lietsomiseen että rauhan rakentamiseen eri uskontojen välillä.
Toisin kuin uskontokriitikot usein ajattelevat, uskontoperinteen ja esimerkiksi pyhien tekstien sisäiset ristiriidat eivät ole niinkään uhka uskonnolle kuin sen elinehto. Jos pyhät kirjoitukset eivät sisältäisi ristiriitaisia ajatuksia, ne tuskin kestäisivät aikaa kovin hyvin. Raamatulla on aikoinaan puolustettu orjuutta, mutta kun yleinen mielipide on kääntynyt orjuutta vastaan, samat tekstit on valjastettu uuteen käyttöön ja niistä on löydetty perusteet yleisille ihmisoikeuksille. Raamattu on säilyttänyt käyttökelpoisuutensa, koska sen sanoma on pystytty tulkitsemaan uudelleen muuttuneeseen maailmaan sopivalla tavalla. Tämä tuskin onnistuisi, jos Raamatun sanoma orjuudesta olisi hyvin yksiselitteinen.Samasta syystä ristiriitaiset sisällöt eivät ole ongelma islamilaiselle korille. Päinvastoin, juuri perinteen sisäiset ristiriidat mahdollistavat sen tulkitsemisen uudelleen, kun olosuhteet ympärillä muuttuvat. Jokaisen on mahdollista poimia ristiriitaisten ainesten joukosta ne, jotka parhaimmin vastaavat oman tilanteen vaatimuksiin.
Sellaista ihmistä tuskin onkaan, joka olisi ottanut itselleen aivan kaiken korista löytyvän. Jokaisella muslimilla on oma kokoelmansa asioita, joiden juuri hän katsoo kuuluvan todelliseen islamiin. Muslimilla on myös täysi oikeus pitää omaa kokoelmaansa todellisena islamina, koska hän voi vedota Jumalaan uskonnollisen totuuden takaajana. Uskonnontutkija ei voi ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon eikä muihin uskonnollisiin totuusväittämiin, eikä uskonnontutkijalla siksi ole mitään objektiivista kriteeriä, jolla luokitella korin sisältöjä todellisen islamin piiriin tai sen ulkopuolelle. Muslimilla on toisin sanoen peruste suhtautua islamiin pakettina, mutta uskonnontutkijalla tällaista perustetta ei ole.
Kori työtä ohjaavana metaforana
”Islamilainen kori” voi olla hyödyllinen työtä ohjaava mielikuva esimerkiksi sosiaali- ja opetusalojen ammattilaisille tai uskonnon parissa toimiville viranomaisille. Mielikuva suuntaa huomion islamilaisen perinteen moninaisuuteen, ja auttaa kyseenalaistamaan liian laajoja yleistyksiä. Kun islam nähdään korina, on helpompi muistaa, että esimerkiksi mediassa eniten näkyvien islamin ilmentymien lisäksi on olemassa myös toisenlaisia muslimeita ja toisenlaisia islameita.
Ajatus korista myös mahdollistaa islamiin liittyvien kysymysten käsittelyn ilman, että tarvitsee suhtautua joko kokonaisvaltaisen torjuvasti tai kokonaisvaltaisen hyväksyvästi kaikkeen islamiin liittyvään. Jos islam olisi kuin lahjapaketti, se olisi pakko ottaa vastaan tai hylätä kokonaisuudessaan. Korin sisältöjä sen sijaan voi arvioida yksittäin. Itse esimerkiksi suhtaudun yksiselitteisen kielteisesti naisten sukuelinten silpomiseen, jota tietyissä osissa muslimienemmistöistä maailmaa perustellaan uskonnolla, ja joka sikäli kuuluu islamilaiseen koriin. Toiset asiat korissa, esimerkiksi eräät sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset, ovat mielestäni sitä vastoin oikein positiivisia ja kannatettavia.
Kahden korin äärellä
Entäpä sitten se islamin ja suomalaisen kulttuurin ristiriita? Tutkin väitöskirjassani nuoria muslimeita ja ajatuksia, joita heillä on islamista ja suomalaisuudesta. Tutkimukseeni osallistuneet nuoret yhdistivät suomalaisuuteen asioita, joihin heidän on muslimeina vaikea samaistua. Tällaisia olivat esimerkiksi kristinusko ja runsas päihteiden käyttö. Samalla nuoret näkivät suomalaisuudessa myös puolia, joita he mieluusti omaksuivat omaan elämäänsä.
Tutkimani nuoret puhuivat paljon siitä, kuinka he haluavat olla luomassa ”suomalaista islamia”. He ikään kuin penkoivat suomalaisuuden koria ja etsivät sieltä aineksia, joista rakentaa omaa tapaa olla sekä suomalainen että muslimi. Juopottelu ja kristinusko saivat jäädä koriin – sauna, rauha ja luontoarvot sen sijaan poimittiin osaksi omaa elämäntapaa.
Vaikuttaa siltä, että suomalaisuuden korissa ja islamilaisessa korissa on joitain asioita, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi humalahakuinen juominen ja viinikielto eivät oikein istu yhteen. Ristiriidat voi kuitenkin jättää koreihin. Suomalaisuuden ja islamin koreissa kyllä riittää muitakin asioita, joista rakentaa identiteettiä. Onpa korien sisällöissä jopa paljon samaa. Tutkimani nuoret näkivät esimerkiksi vaatimattomuuden ja vastaavat hyveet yhteisinä sekä suomalaisuudelle että islamille.
Itse pidän lähtökohtaisesti hyvänä, jos kulttuurin tai uskonnon kori sisältää identiteetin rakennusaineita mahdollisimman monenlaisille ihmisille. Siksi suomalaisuuden kori, jossa on sekä Kari Tapion Olen suomalainen että Kingfishin JustSeSomali, on mielestäni parempi kuin suomalaisuuden kori, jossa on vain toinen niistä.
Toimitus
- Podcast-lukija: Jenna Honkanen
- Verkkotaitto: Eemi Nordström
- Artikkelikuva: Pixabay.com
Mun mielestä tää kori-metafora on mielenkiintoinen ja pragmaattinen käsite. Käyttöön!
Ensinnä jäin miettimään, miksi tähän on tägätty vähemmistöt? Johtuuko se noista koreista, joita islamin sisällä on, esim. muslimipunkkarit (eivät varmaan lukeudu ”hyviin muslimeihin”, koska jo yleensä musiikki on haram)? Vai pyrkiikö se luokittelemaan islamin vähemmistöuskonnoksi? Maailmassa on 1,6 miljardia muslimia, eli se on noin viidennes maailman väestöstä. Onhan se siinä mielessä vähemmistö, että kaikkia muita on neljä viidesosaa, mutta islam on kuitenkin maailman toiseksi suurin uskonto.
Toi kori juttu on aika hämäävä, jos sillä itse kukin saa päättää mitä koreja saa ottaa esiin. Mä ottaisin koreina esiin islamin ihan ydinasiat: Muhammedin, Koraanin ja hadithit sekä islamin teologian. Lisäksi ottaisin kulttuurina muslimaista koreina esiin homojen kivittämisen Somaliassa, heidän katoilta heittämisen entisessä Isis-valtiossa, naisten alistamisen, Muhammedin avioliiton Aishan kanssa, muiden uskotontojen alistamishalun, vihan juutalaisia kohtaan jne.
Kyllä muslimit tulee toimeen hyvinkin ei-muslimien kanssa… kunhan ollaan islamin lain alla, kuten eräs imaami lisäsi.
Heippa Hilperi. Jutun toisena kategoriana henkisyyden ohella on tosiaan ”vähemmistöt ja alakulttuurit”, joista tässä alakulttuurit on se olennainen osa – eli juurikin nämä jutussa mainitut islamin ”sisällä” ilmenevät alakulttuurit.
Musta ajatus muslimipunkkarista on aika hassu samoin kuin ajatus muslimifeminismistä (esim. Linda Sarsour) – se on vähän samanlainen käsite kuin varattu sinkku tai luterilainen punkkaripappi, eli itsensä kanssa ristiriitainen. Veikkaan, että sellaisten ilmiöiden takana on joko maallistuminen, tietämättömyys islamista tai sitten hämääminen (Linda Sarsour?). Islamia sellainen ei kuitenkaan ole, kuten maallistunut luterilaisuuskaan ei ole enää luterilaista. Maallistuneen luterilaisen elämän esittely ei enää kerro mitään luterilaisuudesta, eikä toimi enää esimerkkinä luterilaisesta kulttuurista. Se toimisi esimerkkinä postkristillisestä, sekularisoituneesta kulttuurista, jossa näkyy enää kristinuskon häilyvät rauniot.
Näen ongelmana sen, että kirjoitetaan koreista ja mainitaan vain vaarattomia asioita islamista, mutta jätetään, tuntuu ikään kuin tarkoituksellisesti, itselle kiusalliset korit mainitsematta. Kirjoittaja kuitenkin on islamin asiantuntija. Onko hän lukenut Koraania, haditheja ja siraa? Millaista on se islamilainen kulttuuri, joka vaikuttaa vielä islamin ”rauhan alueella”, ei täällä sodan alueella? Saisiko siitä jonkun kirjoituksen?
Islamin etymologinen merkitys tarkoittaa alistumista [Allahille]. Jos lukee Proudhonia, Bakuninia tai Kropotkinia, niin heistä kukaan ei hyväksy tällaista alistumista. Punkkarithan kapinoivat uskontoja vastaan anarkismin hengessä.
Mainitsin tuon hämäämisen. Siitä on hyvä esimerkki ihan lähiajoilta. Kuuluisa muslimisaarnaaja Bilal Philips oli huolissaan siitä, että niin monet nuoret muslimit eivät usko enää Allahiin. Hän kertoi puheessaan siitä kuinka Muhammed adoptoi kaikki orjansa, ja siten vapautti heidät. Todellisuudessa Muhammed itse harjoitti orjakauppaa, mutta adoptoi yhden orjansa Saidin. Myöhemmin Muhammed ihastui adoptiolapsensa vaimoon, kun näki tämän alasti, ja Saidin oli pakko erota vaimostaan, että Muhammed voisi mennä hänen vaimonsa kanssa naimisiin. Kun Muhammed sai kritiikkiä tästä seuraajiltaan, hän sai ilmestyksen, ja hän lopetti islamissa adoptiokäytännön, ettei hän olisi adoptiolapsensa vaimon kanssa naimisissa. Kun Bilal Philips sanoi Muhammedin adoptoineen kaikki orjansa ja siten vapauttaneen nämä, voiko olla mahdollista, ettei kuuluisa oppinut Bilal Philips tiennyt miten asia oikeasti meni? Toinen kysymys, voiko olla mahdollista, ettei kiihkeä muslimi ja naisten asioita ajava Linda Sarsour oikeasti tiedä, että haditheissa Muhammed ohjeistaa miten naiset tulee ympärileikata? En usko kumpaankaan.
Terve! Ja kiitos kommenteista! Käsittelen itse asiassa aivan samoja teemoja kirjoituksessa ”Uskonto ja oma ajattelu”, joka ilmestyy lähiaikoina Gaudeamuksen kustantamassa kirjassa Kuka maailmaa hallitsee. Yritän nyt kirjoittaa jotain lyhyttä, mutta jos kaipaat pidempää vastausta, lainaa tai osta ihmeessä ko. kirja, jahka se ilmestyy. ;)
On ihan totta, että valtaosa muslimeista (ei kuitenkaan kaikki) pitää Koraania jumalallisena ilmoituksena ja valtaosa muslimeista (ei kuitenkaan kaikki) pitää Profeetan elämäntapaa hyvänä esimerkkinä. Se, millaisia johtopäätöksiä näistä sitten vedetään, onkin ihan toinen juttu. Koraani on loppujen lopuksi aika vaikeaselkoinen ja monitulkintainen kirja – ristiriitainenkin. Klassista arabiaa osaamatonkin voi saada vaikeaselkoisuudesta jotain käsitystä ihan vaan katsomalla, miten eri tavoilla samoja kohtia on käännetty.
Muslimien keskuudessa on myös ihan yleinen ajatus, että osa Koraanin kohdista on tarkoitettu koskemaan vain tiettyä rajattua historiallista tilannetta ja osa on tarkoitettu yleispäteväksi ohjeeksi kaikkien aikojen ihmisille. Mitkä osat koskevat nykypäivän ihmistä ja mitkä eivät, onkin sitten kysymys, josta vallitsee huomattava erimielisyys. Tästä keskustellaan paljon esimerkiksi tuon toisessa kommentissasi mainitun feministiteologian piirissä (Amina Wadudin kirja Qur’an and Woman: Rereading the Sacred Text from a Woman’s Perspective on tästä kiinnostava esimerkki).
Profeetan elämäntapa taas… No, joidenkin arvioiden mukaan Profeettaa koskevia yksittäisiä perimätietoja (haditheja) on yli miljoona. Eri suuntauksilla ja ryhmillä on käytössä eri hadith-kokoelmia ja erilainen käsitys eri perimätietojen luotettavuudesta. Shiiat esimerkiksi korostavat imaamien perimätietoa Profeetan sunnan rinnalla.
Islamin uskonnollisia lähteitä on siis valtava määrä. Lisäksi ne ovat osin huomattavan vaikeaselkoisia ja jopa ristiriitaisia. Lähteistä ei voikaan suoraan lukea, miten muslimin täytyy elää ja toimia missäkin tilanteessa, vaan lähteitä on pakko valikoida ja tulkita. Ja tulkinnat ovatkin sitten olleet ihan valtavan erilaisia eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. Samoilla lähteillä on perusteltu sekä tuota mainitsemaasi orjuutta että orjuuden lakkauttamista… sekä uskosta luopuneiden tappamista että täyttä uskonnonvapautta… sekä homoseksuaalisuuden kriminalisointia että hyväksymistä… (Jälkimmäisestä aiheesta kiinnostava kirja on Scott Siraj Al-Haqq Kuglen kirjoittama Homosexuality in Islam: Critical Reflection on Gay, Lesbian, and Transgender Muslims… Yritän vinkata näitä muitakin kirjoja, etten tulisi mainostaneeksi pelkästään omaa tekstiäni.) :)
Mikä näistä tulkinnoista on sitten sitä “todellista islamia”? Sen varmaan tietää vain Jumala – jos häntä siis on olemassa. Ja Jumalan olemassaoloon uskontotieteilijä ei voi ottaa yhtään mitään kantaa. Uskontotieteilijällä ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin todeta, että ISIS, Bilal Phillips, punkbändi The Kominas, homoimaamit (mm. Daayiee Abdullah), Iranin ajatollahit, suufiveljeskunnat, Suomen tataarit, muslimifeministit ja Malcolm X edustavat kaikki ihan yhtä ”aitoa” islamia.