Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.
2000-luvulla kulttuurisessa kuvastossa on kuitenkin alkanut näkyä yhä enemmän myös vakavampi kuolema-hahmo, jota kohdellaan kunnioittavasti kuin katolista pyhimystä. Kyseessä on naispuolinen kuolema, Santa Muerte, joka toisinaan on puettu morsiuspukuun, toisinaan kantaa kuoleman tyypillistä symbolia viikatetta. Santa Muertelta pyydetään rikkautta, terveyttä, työtä, turvaa ja rakkautta, ja hänen alttarilleen tuodaan lahjoja.
Kultti on saanut alkunsa huumekartellien ja huumepoliisien parista, josta se on vuosituhannen vaihteessa tullut valtavirran tietoisuuteen. Huumesodassa kuolleiden lukumäärän kasvaessa myös Santa Muerten suosio on lisääntynyt. Hänen puoleensa käännytään erityisesti alemmissa yhteiskuntaluokissa sekä niiden ihmisten parissa, jotka elävät yhteiskunnan laillisessa marginaalissa, kuten köyhien, yksinhuoltajaäitien ja sukupuolivähemmistöjen joukossa. Yhteiskunnan reunamilla työskentelevät pyytävät usein suojelusta Santa Muertelta, sillä laittomissa toimissa ei välttämättä kehdata pyytää apua tai suojelua perinteisimmiltä pyhimyksiltä. Nykyään morsiuspukuinen luuranko on yleistynyt katukuvassa, taiteessa ja tatuoinneissa myös alemman keskiluokan parissa.
Katolinen kirkko on tuominnut Santa Muerten palvonnan, sillä kyseessä ei ole pyhimys, ja kuolemaa pidetään Kristuksen voittamana vihollisena. Seuraajien mukaan Kuolema ei syrji, toisin kuin kirkko.
Santa Muerten suosion kasvun voi nähdä heijastavan valtion murenevaa auktoriteettia. Huumesodan keskellä valtiovalta ei enää kykene suojelemaan kansalaisiaan ja jumala ja pyhimykset jäävät kaukaisiksi, joten yhä useampi kääntyy tasa-arvoisen ja syrjimättömän yksinvaltiaan puoleen.
Lukemista
- Claudio Lomnitz 2005: Death and the Idea of Mexico
- Alfonso Hernández Hernándes 2010: La Santa Muerte. Historia, realidad y mito de la niña blanca
