Santa Muerten kultti Meksikossa

Luurankohahmot ovat ilmenneet eri­lai­sis­sa muodoissa mek­si­ko­lai­ses­sa sym­bo­lii­kas­sa kan­sal­lis­val­tion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juh­lin­nas­sa, joka on iloista ja edes­men­nei­tä kun­nioit­ta­vaa. Populaarikulttuurin nauravaan luu­ran­koon suh­tau­du­taan lei­kil­li­ses­ti kuin vanhaan ystävään.

2000-luvulla kult­tuu­ri­ses­sa kuvas­tos­sa on kuitenkin alkanut näkyä yhä enemmän myös vakavampi kuolema-hahmo, jota koh­del­laan kun­nioit­ta­vas­ti kuin katolista pyhimystä. Kyseessä on nais­puo­li­nen kuolema, Santa Muerte, joka toisinaan on puettu mor­sius­pu­kuun, toisinaan kantaa kuoleman tyy­pil­lis­tä symbolia vii­ka­tet­ta. Santa Muertelta pyydetään rikkautta, terveyttä, työtä, turvaa ja rakkautta, ja hänen alt­ta­ril­leen tuodaan lahjoja.

Kultti on saanut alkunsa huu­me­kar­tel­lien ja huu­me­po­lii­sien parista, josta se on vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa tullut val­ta­vir­ran tie­toi­suu­teen. Huumesodassa kuol­lei­den luku­mää­rän kasvaessa myös Santa Muerten suosio on lisään­ty­nyt. Hänen puoleensa kään­ny­tään eri­tyi­ses­ti alemmissa yhteis­kun­ta­luo­kis­sa sekä niiden ihmisten parissa, jotka elävät yhteis­kun­nan lail­li­ses­sa mar­gi­naa­lis­sa, kuten köyhien, yksin­huol­ta­ja­äi­tien ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen joukossa. Yhteiskunnan reu­na­mil­la työs­ken­te­le­vät pyytävät usein suo­je­lus­ta Santa Muertelta, sillä lait­to­mis­sa toimissa ei vält­tä­mät­tä kehdata pyytää apua tai suojelua perin­tei­sim­mil­tä pyhi­myk­sil­tä. Nykyään mor­sius­pu­kui­nen luuranko on yleis­ty­nyt katu­ku­vas­sa, taiteessa ja tatuoin­neis­sa myös alemman kes­ki­luo­kan parissa.

Katolinen kirkko on tuominnut Santa Muerten palvonnan, sillä kyseessä ei ole pyhimys, ja kuolemaa pidetään Kristuksen voit­ta­ma­na vihol­li­se­na. Seuraajien mukaan Kuolema ei syrji, toisin kuin kirkko. 

Santa Muerten suosion kasvun voi nähdä hei­jas­ta­van valtion murenevaa auk­to­ri­teet­tia. Huumesodan keskellä val­tio­val­ta ei enää kykene suo­je­le­maan kan­sa­lai­si­aan ja jumala ja pyhi­myk­set jäävät kau­kai­sik­si, joten yhä useampi kääntyy tasa-arvoisen ja syr­ji­mät­tö­män yksin­val­ti­aan puoleen.

  1. Claudio Lomnitz 2005: Death and the Idea of Mexico
  2. Alfonso Hernández Hernándes 2010: La Santa Muerte. Historia, realidad y mito de la niña blanca

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Vappu on työläisten ja opiskelijoiden karnevalistinen kevätjuhla, jolla vanhaa talvea työnnetään syrjään. Kesän voitto talvesta symboloi myös ammatillista jatkumoa, jossa nuoret osaajat pyrkivät pyyhältämään vanhojen ohi. Kevätkarnevaalien rituaaliperinteet ulottuvat jopa keskiaikaan asti.

Täydentäviä hoitomuotoja koskeva julkinen keskustelu on kamppailua tiedosta ja vallasta. Kenellä on oikeus hoitaa ihmisiä? Millaisten kriteerien pohjalta esimerkiksi kalevalainen jäsenkorjaus tai muu perinnehoito voidaan hyväksyä osaksi terveydenhuoltoa? Mitä vaikutusta on sillä, millaisin käsittein aiheesta keskustellaan?

Unisieppari on Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen suojeluesine, joka varjelee lapsia unien tuomilta sairauksilta ja pahoilta hengiltä. Pyöreään kehikkoon punottu verkko, josta roikkuu sulkia ja helmiä, on nykyään tuttu niin koruista, vaatteista kuin sisustuselementeistä.