Al-Holissa tiivistyy vastavuoroisuuden kriisi

Suomen lain mukaan ulko­mail­la “hädä­na­lai­ses­sa asemassa” olevaa Suomen kan­sa­lais­ta on avus­tet­ta­va kotiut­ta­mi­ses­sa. Kysymys al-Holin leirin suo­ma­lais­ten naisten ja lasten oikeu­des­ta palata Suomeen ja siitä, tuleeko viran­omais­ten auttaa heitä, loukkaa joidenkin kan­sa­lais­ten oikeus­ta­jua ja tuntuu moraa­li­sel­ta ongel­mal­ta. Ristiriitaa voi selittää moraalin ytimessä olevan vas­ta­vuo­roi­suu­den, huma­ni­taa­ris­ten valta-ase­tel­mien ja per­he­suh­tei­den kautta. 

Tilanne on mut­kik­kaam­pi kuin Suomen edus­tus­to­jen kotiut­ta­mis­ti­lan­teet yleensä. Al-Hol sijaitsee Syyriassa Rojavan itse­hal­lin­toa­lu­eel­la, joka ei ole Suomen tun­nus­ta­ma itse­näi­nen valtio. On mah­dol­lis­ta, vaikka vaikeasti todis­tet­ta­vis­sa, että suo­ma­lais­nai­set ovat syyl­lis­ty­neet sota­ri­kok­siin. Lisäksi kotiut­ta­mis­ta vas­tus­ta­vat oppo­si­tio­puo­lu­eet haluavat poli­ti­soi­da kysy­myk­sen, joka tekee viran­omais­toi­min­nas­ta haastavaa.

Vastavuoroisuus on yhteisöjä luova ja yllä­pi­tä­vä mekanismi. Se ilmenee arkisissa yhteyk­sis­sä, kuten perheen piirissä ja työ­elä­mäs­sä, mutta vaikuttaa myös kan­sain­vä­li­sen poli­tii­kan tasolla. Vastavuoroisuus luo siteitä antamisen ja saamisen kier­teel­lä, joka tuottaa poliit­ti­sia ja talou­del­li­sia yhteisöjä. 

Vastavuoroisuus ilmenee kan­sain­vä­li­sel­lä tasolla kysy­myk­ses­sä siitä, kuinka Suomi voi palauttaa tur­va­paik­ka­pro­ses­sis­sa nega­tii­vi­sen päätöksen saaneita ihmisiä koti­mai­hin­sa, jollei se ota vastaan omia, mah­dol­li­ses­ti sota­ri­kok­siin syyl­lis­ty­nei­tä kan­sa­lai­si­aan. 

Julkisessa kes­kus­te­lus­sa näkyy vas­ta­vuo­roi­suu­den jännite suo­ma­lai­suu­den ja Suomen kan­sa­lai­suu­den välillä. Osa Isisiin liit­ty­neis­tä naisista täyttää etno­na­tio­na­lis­tien val­koi­suu­teen yhdis­tä­mät kriteerit “suo­ma­lai­suu­des­ta”. Naiset ovat kuitenkin valinneet elämän Isisin kali­faa­tis­sa, jonka monet kokevat suo­ma­lai­suu­den vas­ta­koh­ta­na. Ristiriita nostaa esiin kysy­myk­sen siitä, mitä arvoja suo­ma­lai­sen tulee tunnustaa. 

Julkisessa kes­kus­te­lus­sa naisten on tulkittu irrot­ta­neen itsensä vas­ta­vuo­roi­suus­suh­tees­ta alku­pe­räi­sen yhtei­sön­sä kanssa. Heidän katsotaan tehneen tietoinen valinta liittyä oikeus­val­tion peri­aat­tei­ta ja arvoja rikkovaan, väki­val­tai­seen ter­ro­ris­ti­jär­jes­töön. Tämä käsitys on monille ris­ti­rii­das­sa niiden oikeuk­sien kanssa, joita naiset nauttivat Suomen kan­sa­lai­si­na. 

Tulkinta tie­toi­ses­ta valin­nas­ta poikkeaa huma­ni­ta­ris­ti­ses­ta nar­ra­tii­vis­ta, jossa mus­li­mi­nai­set esitetään vailla toi­mi­juut­ta: uhreina, jotka tulee pelastaa mus­li­mi­mies­ten ikeestä. Itsenäinen päätös liittyä Isisiin antaa naisista val­ta­nar­ra­tii­via vas­tus­ta­van kuvan auto­no­mi­si­na toi­mi­joi­na. 

Perhesuhteet ja ‑roolit mää­ri­tel­lään usein tilan­teis­sa, joissa ne krii­siy­ty­vät. Al-Holiin sijoi­tet­tu­jen naisten rooli äiteinä ja vaimoina on kes­kus­te­luis­sa keskeinen. Nähtävissä on erilaisia käsi­tyk­siä van­hem­muu­des­ta ja siitä, voiko lapsia erottaa van­hem­mis­taan. Lapset ovat erityinen symboli huma­ni­ta­ris­tis­sa nar­ra­tii­veis­sa. Kärsivät lapset esitetään puhtaina, pelas­tet­ta­vi­na uhreina. Al-Holin suo­ma­lai­siin liit­ty­väs­sä jul­ki­suu­des­sa näkyy myös Isisin tie­toi­ses­ti luoma kuva lapsista poten­ti­aa­li­si­na ter­ro­ris­tei­na.

Kiihtynyttä julkista kes­kus­te­lua leimaakin puhe poli­tii­kas­ta mie­li­ku­vien ja symbolien kautta. Koska lapsia ei voi ilman las­ten­suo­je­lul­li­sia syitä erottaa äideis­tään Suomen ulko­puo­lel­la, teemaan kietoutuu Suomen imago oikeus­val­tio­na. Tähän heijastuu kiris­ty­nyt jännite hallitus- ja oppo­si­tio­puo­luei­den välillä ja epä­var­muus maan tule­vai­suu­des­ta.

  1. Lila Abu-Lughod, 2008. Do Muslim Women Really Need Saving? Anthropological Reflections on Cultural Relativism and Its Others.
  2. Didier Fassin, 2017. Children as Victims: The Moral Economy of Childhood in the Times of AIDS

Kirjoittaja

Annastiina Kallius on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin Yliopistossa, ja tutkii Unkarin asemaa Euroopassa maahanmuuton kautta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Huolestunut 17.12.2019 klo 11:11

    Kiitos tekstistä.

    Maininta kään­ny­tet­tä­vis­tä, kiel­tei­sen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen saaneista ihmisistä jäi tosin mie­ti­tyt­tä­mään — mihin tar­kal­leen ottaen viittaat? Ymmärrykseni mukaan jotkut valtiot eivät vas­taa­no­ta kan­sa­lai­si­aan, jos nämä eivät palaa vapaa­eh­toi­ses­ti (esim. Irak), tai jos näillä ei ole valtionsa matkustusasiakirjoja/​henkilöllisyystodistuksia (esim. Iran).

    En siis ole kuullut, että sota­ri­kok­siin syyl­lis­ty­mi­ses­tä epäiltynä oleminen olisi minkään valtion antama peruste kiel­täy­tyä vas­taa­not­ta­mas­ta kan­sa­lais­taan. Jos olen väärässä, olisi hienoa jos voisit antaa esimerkin ja läh­de­viit­teen!

    Sen sijaan, jos tar­koi­tit­kin, ettei sota­ri­ko­se­päi­ly itsessään ole syy valtion kiel­täy­ty­mi­seen kan­sa­lai­sen­sa vas­taa­not­ta­mi­ses­ta, haluaisin kuulla tarkemmat perus­te­lut valit­se­mal­le­si sana­muo­dol­le. On todella ongel­mal­lis­ta, jos kiel­tei­sen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen saa­nei­siin tällä tavoin yhdis­te­tään mielikuva “mah­dol­li­sis­ta sota­ri­kol­li­sis­ta”, ja etenkin tällaista puo­li­tie­teel­lis­tä tekstiä kir­joit­ta­val­la on näh­däk­se­ni suuri vastuu olla turhaan kiin­nit­tä­mät­tä rasis­ti­sia ja ennak­ko­luu­loi­sia oletuksia jo ennestään mar­gi­na­li­soi­dus­sa ja vaikeassa asemassa olevaan ihmis­ryh­mään. Vihaa ja siihen yllyt­tä­vää tekstiä nimittäin löytyy kyllä näinä aikoina muutenkin aivan tarpeeksi.

    Vastaa
    • Annastiina 17.12.2019 klo 11:50

      Heippa huo­les­tu­nut,

      kiitos kom­men­tis­ta! On tärkeää muistaa ant­ro­po­lo­gis­ten näkö­kul­mien käsit­teel­li­syys: esi­mer­kik­si kun kom­men­toim­me “vas­ta­vuo­roi­suu­den suhteesta irrot­tau­tu­mis­ta”, emme myöskään tarkoita että kyseessä olisi “oikea” irrot­tau­tu­mi­nen Suomesta. Samoin viittaus palau­tuk­sis­ta ei ollut vertaus kyseessä olevien ihmisten saman­kal­tai­suu­des­ta — olen täysin samaa mieltä, tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den yhdis­tä­mi­nen mah­dol­li­ses­ti sota­ri­kok­siin syyl­lis­ty­nei­siin ihmisiin ei ole vain absurdia, vaan äärim­mäi­sen vaa­ral­lis­ta.

      Sen sijaan kom­men­til­la ajetaan takaa sitä, että niinkuin vas­ta­vuo­roi­suus luo siteitä ihmisten välille, myös libe­raa­lin maa­il­man­po­li­ti­kaan ymmär­ryk­sen mukaan myös kan­sain­vä­li­nen jär­jes­tel­mä val­tioi­den tasolla ja valtoiden välillä toimii vas­ta­vuo­roi­suu­den peri­aat­teel­la, joka luo val­tioi­den kan­sain­vä­li­sen yhteisön ennen kaikkea talou­del­li­ses­ti mutta myös siten poliit­ti­ses­ti. Se, että valtiot eivät ota vastaan kan­sa­lai­si­aan, puolin kuin toisin, voidaan nähdä vas­ta­vuo­roi­suus­suh­teen kiel­tä­mi­se­nä. Tätä näkö­kul­maa “val­tioi­den yhtei­sös­tä” voi toki kri­ti­soi­da, ja on kri­ti­soi­tu­kin, hyvin paljon, myös itseni puolesta — mutta sisäl­ly­tin sen kom­ment­tiin siksi että argu­ment­tia näkyy jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa hyvinkin paljon, ja sillä on myös vas­ta­vuo­roi­suu­teen perustuva sosi­aa­li­teo­reet­ti­nen läh­tö­koh­ta.

      Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että on hyvin vaikeaa kir­joit­taa tekstiä, jota ei olisi mah­dol­lis­ta “spinnata” johonkin suuntaan. Kiivasta julkista kes­kus­te­lua ja pola­ri­soi­via aiheita kom­men­toi­des­sa on aina se riski, että jotkut voivat halu­tes­saan lukea vain tietyn osan tekstiä pön­kit­tääk­seen sillä asemaansa.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Lopettaako Libanonin "lokakuun vallankumous" sisällissodan, joka loppui 30 vuotta sitten? Lokakuussa 2019 kansa lähti Libanonissa kaduille vaatimaan loppua korruptiolle, sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä uusia vaaleja. Ennen kaikkea vallankumoukselliset vaativat maan uskonkuntien väliselle vallanjaolle perustuvan järjestelmän kaatamista.