Al-Holissa tiivistyy vastavuoroisuuden kriisi

Suomen lain mukaan ulko­mail­la “hädä­na­lai­ses­sa asemassa” olevaa Suomen kan­sa­lais­ta on avus­tet­ta­va kotiut­ta­mi­ses­sa. Kysymys al-Holin leirin suo­ma­lais­ten naisten ja lasten oikeu­des­ta palata Suomeen ja siitä, tuleeko viran­omais­ten auttaa heitä, loukkaa joidenkin kan­sa­lais­ten oikeus­ta­jua ja tuntuu moraa­li­sel­ta ongel­mal­ta. Ristiriitaa voi selittää moraalin ytimessä olevan vas­ta­vuo­roi­suu­den, huma­ni­taa­ris­ten valta-ase­tel­mien ja per­he­suh­tei­den kautta. 

Tilanne on mut­kik­kaam­pi kuin Suomen edus­tus­to­jen kotiut­ta­mis­ti­lan­teet yleensä. Al-Hol sijaitsee Syyriassa Rojavan itse­hal­lin­toa­lu­eel­la, joka ei ole Suomen tun­nus­ta­ma itse­näi­nen valtio. On mah­dol­lis­ta, vaikka vaikeasti todis­tet­ta­vis­sa, että suo­ma­lais­nai­set ovat syyl­lis­ty­neet sota­ri­kok­siin. Lisäksi kotiut­ta­mis­ta vas­tus­ta­vat oppo­si­tio­puo­lu­eet haluavat poli­ti­soi­da kysy­myk­sen, joka tekee viran­omais­toi­min­nas­ta haastavaa.

Vastavuoroisuus on yhteisöjä luova ja yllä­pi­tä­vä mekanismi. Se ilmenee arkisissa yhteyk­sis­sä, kuten perheen piirissä ja työ­elä­mäs­sä, mutta vaikuttaa myös kan­sain­vä­li­sen poli­tii­kan tasolla. Vastavuoroisuus luo siteitä antamisen ja saamisen kier­teel­lä, joka tuottaa poliit­ti­sia ja talou­del­li­sia yhteisöjä. 

Vastavuoroisuus ilmenee kan­sain­vä­li­sel­lä tasolla kysy­myk­ses­sä siitä, kuinka Suomi voi palauttaa tur­va­paik­ka­pro­ses­sis­sa nega­tii­vi­sen päätöksen saaneita ihmisiä koti­mai­hin­sa, jollei se ota vastaan omia, mah­dol­li­ses­ti sota­ri­kok­siin syyl­lis­ty­nei­tä kan­sa­lai­si­aan. 

Julkisessa kes­kus­te­lus­sa näkyy vas­ta­vuo­roi­suu­den jännite suo­ma­lai­suu­den ja Suomen kan­sa­lai­suu­den välillä. Osa Isisiin liit­ty­neis­tä naisista täyttää etno­na­tio­na­lis­tien val­koi­suu­teen yhdis­tä­mät kriteerit “suo­ma­lai­suu­des­ta”. Naiset ovat kuitenkin valinneet elämän Isisin kali­faa­tis­sa, jonka monet kokevat suo­ma­lai­suu­den vas­ta­koh­ta­na. Ristiriita nostaa esiin kysy­myk­sen siitä, mitä arvoja suo­ma­lai­sen tulee tunnustaa. 

Julkisessa kes­kus­te­lus­sa naisten on tulkittu irrot­ta­neen itsensä vas­ta­vuo­roi­suus­suh­tees­ta alku­pe­räi­sen yhtei­sön­sä kanssa. Heidän katsotaan tehneen tietoinen valinta liittyä oikeus­val­tion peri­aat­tei­ta ja arvoja rikkovaan, väki­val­tai­seen ter­ro­ris­ti­jär­jes­töön. Tämä käsitys on monille ris­ti­rii­das­sa niiden oikeuk­sien kanssa, joita naiset nauttivat Suomen kan­sa­lai­si­na. 

Tulkinta tie­toi­ses­ta valin­nas­ta poikkeaa huma­ni­ta­ris­ti­ses­ta nar­ra­tii­vis­ta, jossa mus­li­mi­nai­set esitetään vailla toi­mi­juut­ta: uhreina, jotka tulee pelastaa mus­li­mi­mies­ten ikeestä. Itsenäinen päätös liittyä Isisiin antaa naisista val­ta­nar­ra­tii­via vas­tus­ta­van kuvan auto­no­mi­si­na toi­mi­joi­na. 

Perhesuhteet ja ‑roolit mää­ri­tel­lään usein tilan­teis­sa, joissa ne krii­siy­ty­vät. Al-Holiin sijoi­tet­tu­jen naisten rooli äiteinä ja vaimoina on kes­kus­te­luis­sa keskeinen. Nähtävissä on erilaisia käsi­tyk­siä van­hem­muu­des­ta ja siitä, voiko lapsia erottaa van­hem­mis­taan. Lapset ovat erityinen symboli huma­ni­ta­ris­tis­sa nar­ra­tii­veis­sa. Kärsivät lapset esitetään puhtaina, pelas­tet­ta­vi­na uhreina. Al-Holin suo­ma­lai­siin liit­ty­väs­sä jul­ki­suu­des­sa näkyy myös Isisin tie­toi­ses­ti luoma kuva lapsista poten­ti­aa­li­si­na ter­ro­ris­tei­na.

Kiihtynyttä julkista kes­kus­te­lua leimaakin puhe poli­tii­kas­ta mie­li­ku­vien ja symbolien kautta. Koska lapsia ei voi ilman las­ten­suo­je­lul­li­sia syitä erottaa äideis­tään Suomen ulko­puo­lel­la, teemaan kietoutuu Suomen imago oikeus­val­tio­na. Tähän heijastuu kiris­ty­nyt jännite hallitus- ja oppo­si­tio­puo­luei­den välillä ja epä­var­muus maan tule­vai­suu­des­ta.

  1. Lila Abu-Lughod, 2008. Do Muslim Women Really Need Saving? Anthropological Reflections on Cultural Relativism and Its Others.
  2. Didier Fassin, 2017. Children as Victims: The Moral Economy of Childhood in the Times of AIDS

Kirjoittaja

Annastiina Kallius on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin Yliopistossa, ja tutkii Unkarin asemaa Euroopassa maahanmuuton kautta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Huolestunut 17.12.2019 klo 11:11

    Kiitos tekstistä.

    Maininta kään­ny­tet­tä­vis­tä, kiel­tei­sen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen saaneista ihmisistä jäi tosin mie­ti­tyt­tä­mään — mihin tar­kal­leen ottaen viittaat? Ymmärrykseni mukaan jotkut valtiot eivät vas­taa­no­ta kan­sa­lai­si­aan, jos nämä eivät palaa vapaa­eh­toi­ses­ti (esim. Irak), tai jos näillä ei ole valtionsa matkustusasiakirjoja/​henkilöllisyystodistuksia (esim. Iran).

    En siis ole kuullut, että sota­ri­kok­siin syyl­lis­ty­mi­ses­tä epäiltynä oleminen olisi minkään valtion antama peruste kiel­täy­tyä vas­taa­not­ta­mas­ta kan­sa­lais­taan. Jos olen väärässä, olisi hienoa jos voisit antaa esimerkin ja läh­de­viit­teen!

    Sen sijaan, jos tar­koi­tit­kin, ettei sota­ri­ko­se­päi­ly itsessään ole syy valtion kiel­täy­ty­mi­seen kan­sa­lai­sen­sa vas­taa­not­ta­mi­ses­ta, haluaisin kuulla tarkemmat perus­te­lut valit­se­mal­le­si sana­muo­dol­le. On todella ongel­mal­lis­ta, jos kiel­tei­sen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen saa­nei­siin tällä tavoin yhdis­te­tään mielikuva “mah­dol­li­sis­ta sota­ri­kol­li­sis­ta”, ja etenkin tällaista puo­li­tie­teel­lis­tä tekstiä kir­joit­ta­val­la on näh­däk­se­ni suuri vastuu olla turhaan kiin­nit­tä­mät­tä rasis­ti­sia ja ennak­ko­luu­loi­sia oletuksia jo ennestään mar­gi­na­li­soi­dus­sa ja vaikeassa asemassa olevaan ihmis­ryh­mään. Vihaa ja siihen yllyt­tä­vää tekstiä nimittäin löytyy kyllä näinä aikoina muutenkin aivan tarpeeksi.

    Vastaa
    • Annastiina 17.12.2019 klo 11:50

      Heippa huo­les­tu­nut,

      kiitos kom­men­tis­ta! On tärkeää muistaa ant­ro­po­lo­gis­ten näkö­kul­mien käsit­teel­li­syys: esi­mer­kik­si kun kom­men­toim­me “vas­ta­vuo­roi­suu­den suhteesta irrot­tau­tu­mis­ta”, emme myöskään tarkoita että kyseessä olisi “oikea” irrot­tau­tu­mi­nen Suomesta. Samoin viittaus palau­tuk­sis­ta ei ollut vertaus kyseessä olevien ihmisten saman­kal­tai­suu­des­ta — olen täysin samaa mieltä, tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den yhdis­tä­mi­nen mah­dol­li­ses­ti sota­ri­kok­siin syyl­lis­ty­nei­siin ihmisiin ei ole vain absurdia, vaan äärim­mäi­sen vaa­ral­lis­ta.

      Sen sijaan kom­men­til­la ajetaan takaa sitä, että niinkuin vas­ta­vuo­roi­suus luo siteitä ihmisten välille, myös libe­raa­lin maa­il­man­po­li­ti­kaan ymmär­ryk­sen mukaan myös kan­sain­vä­li­nen jär­jes­tel­mä val­tioi­den tasolla ja valtoiden välillä toimii vas­ta­vuo­roi­suu­den peri­aat­teel­la, joka luo val­tioi­den kan­sain­vä­li­sen yhteisön ennen kaikkea talou­del­li­ses­ti mutta myös siten poliit­ti­ses­ti. Se, että valtiot eivät ota vastaan kan­sa­lai­si­aan, puolin kuin toisin, voidaan nähdä vas­ta­vuo­roi­suus­suh­teen kiel­tä­mi­se­nä. Tätä näkö­kul­maa “val­tioi­den yhtei­sös­tä” voi toki kri­ti­soi­da, ja on kri­ti­soi­tu­kin, hyvin paljon, myös itseni puolesta — mutta sisäl­ly­tin sen kom­ment­tiin siksi että argu­ment­tia näkyy jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa hyvinkin paljon, ja sillä on myös vas­ta­vuo­roi­suu­teen perustuva sosi­aa­li­teo­reet­ti­nen läh­tö­koh­ta.

      Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että on hyvin vaikeaa kir­joit­taa tekstiä, jota ei olisi mah­dol­lis­ta “spinnata” johonkin suuntaan. Kiivasta julkista kes­kus­te­lua ja pola­ri­soi­via aiheita kom­men­toi­des­sa on aina se riski, että jotkut voivat halu­tes­saan lukea vain tietyn osan tekstiä pön­kit­tääk­seen sillä asemaansa.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Voiko pandemiasta seurata mitään hyvää? Tähän mennessä on merkillepantavaa, että kaiken perustellun huolen lisäksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuonut myös toivoa. Kuten monet kriisit, myös COVID-19 on tuonut esiin ihmisten halun auttaa toisiaan ja voimakkaan solidaarisuuden tunteen.

Koillis-USA:ssa eräs uusi öljyputki on kaavoitettu kulkemaan alkuperäiskansojen pyhien maiden halki. Lokakuussa 2019 öljy-yhtiö Enbridge ilmoitti hyvityksenä luovuttavansa alueen alkuperäisväestölle täyden kontrollin reitin viimeisestä 30 kilometristä. Osuuden, jota projektissa kutsutaan nimellä Peace Pipeline, ottaa haltuunsa Indigenous Pipeline Council, IPC.