Onko sinullakin puuystävä?

Millainen on suomalaisten suhde puihin? Ihmisen ja puun lajienvälinen suhde on tutkimusaiheena monimuotoinen ja ansaitsee tarkastelun niin biologian, kulttuurin kuin taiteenkin kannalta. Ihmisen suhteessa puihin on mukana vielä neljäs taso — tunteet.

Monelle rakkaita puita ovat kodin tai kesämökin pihapuut. Joku muistaa lapsuuden maisemien puita vielä elämänsä ehtoo­puo­lel­la. Entä kuinka moni on istut­ta­nut oman puun lapsensa syntymän kunniaksi, nimennyt puun tai kasvanut yhtä matkaa oman puunsa kanssa? Kuinka moni on riidellyt talo­yh­tiön kokouk­ses­sa piha­pui­den kaa­ta­mi­sen takia tai surrut kaa­tu­nut­ta puuta? Miksi niin moni on antanut pihasta kaa­de­tul­le puulle uuden elämän puutöiden mate­ri­aa­li­na? 

Puita hoidetaan ja vaalitaan, lehtiä hara­voi­daan ja puita puo­lus­te­taan tuho­lai­sil­ta tai muilta ihmisiltä. Puut kie­tou­tu­vat ihmisten arkeen ja ovat mukana juhlassa syn­ty­mäs­tä kuolemaan. Ne muis­tut­ta­vat luonnon ikiai­kai­suu­des­ta ja edel­li­sis­tä suku­pol­vis­ta. Puut tekevät meihin vai­ku­tuk­sen, ja jäävät perin­nök­si seu­raa­vil­le suku­pol­vil­le. 

Tuntuu selvältä, että ihmisille voi muodostua kiin­ty­mys­suh­de puuta kohtaan. Kiinnostavaa on, millaisia nämä suhteet voivat olla, ja millaisia mer­ki­tyk­siä niillä on ihmisen elämään. Entä mitä tämä suhde merkitsee puun elä­män­kaa­ren kannalta? Voiko puu iloita ystä­vyy­des­tä?

Puut ovat monin tavoin tärkeitä. Tutkimusten perus­teel­la tiedämme, että puut ovat tärkeitä ihmisten ter­vey­del­le, luonnon moni­muo­toi­suu­del­le, ilmas­tol­le ja kan­san­ta­lou­del­le. Kansanperinteen tutkimus antaa viitteitä siitä, että puilla on ollut tärkeä merkitys suo­ma­lai­ses­sa kan­sa­nus­kos­sa. Ymmärrys puiden kes­ki­näi­ses­tä kom­mu­ni­kaa­tios­ta ja rin­nak­kai­ne­los­ta muiden kas­vi­kun­nan lajien kanssa on lisään­ty­nyt huimasti. Kuitenkaan ihmisten ja puiden rin­nak­kai­se­loa ja puiden kult­tuu­ris­ta mer­ki­tys­tä tänä päivänä ei tunneta kovin hyvin. Kyseessä on moni­syi­nen ilmiö, johon on haastavaa päästä käsiksi vain yhden tie­tee­na­lan mene­tel­min.

Puut lähellämme ‑tutkimushanke syventyy ihmisen ja puun suhteeseen

Aloitin väi­tös­kir­jan teon puusuh­tei­ta tut­ki­vas­sa yhteis­tie­teel­li­ses­sä Puut lähel­läm­me — tut­ki­mus­hank­kees­sa. Itä-Suomen yli­opis­ton met­sä­tie­tei­den osaston hank­kee­seen etsittiin sovel­tu­vaa jatko-opis­ke­li­jaa. Valintani jälkeen hanketta johtava pro­fes­so­ri Eeva-Stiina Tuittila kertoi, että he eivät var­si­nai­ses­ti etsineet ant­ro­po­lo­gia; mutta kun asia oli tullut kanssani puheeksi, kävi selväksi, min­kä­lais­ta osaamista tut­ki­mus­ryh­mä tarvitsi täy­den­tyäk­seen. Kolmen kas­vie­ko­lo­gin, kahden kir­jal­li­suu­den­tut­ki­jan ja kahden tai­tei­li­jan tiimistä puuttui joku, joka pärjäisi kent­tä­työ­vai­heen haas­tat­te­luis­sa ja ihmisten koke­mus­ten tul­kin­nas­sa. 

Ihmisten suhdetta heille tär­kei­siin puu­yk­si­löi­hin lähes­ty­tään hank­kees­sa eri tut­ki­mus­pe­rin­tei­den näkö­kul­mis­ta. Luonnontieteellisesti puita ja ihmisiä tar­kas­tel­laan naa­pu­rei­na: kump­pa­ni­la­jei­na, joilla on vaikutus toisiinsa. Tässä näkö­kul­mas­sa keskeinen kysymys on, min­kä­lai­set ihmiset ja puut ”löytävät toisensa”, eli millaiset puut vali­koi­tu­vat eri­lais­ten ihmisten suo­sik­ki­puik­si. 

Kulttuurin näkö­kul­mas­ta tar­kas­te­lem­me lajien­vä­lis­tä suhdetta, eli puiden kanssa elämisen tapoja sekä aja­tus­maa­il­maa, jota ihmiset liittävät näihin ”puu­ys­tä­viin”. Lisäksi tar­kas­te­lem­me taiteen kautta puihin liittyviä tunteita. Yritämme laajentaa ihmis­kes­keis­tä näkö­kul­maa tar­kas­te­le­maan kump­pa­nuut­ta myös puun kannalta.

Tarkoitus ei kui­ten­kaan ole tutkia aihetta erikseen eri tie­tee­na­lo­jen näkö­kul­mas­ta siten, kuin yleensä moni­tie­tei­ses­sä (mul­ti­discipli­na­ry) tut­ki­muk­ses­sa tehdään. Tarkoitus on mennä pitem­mäl­le luomalla yhteis­tie­teel­lis­tä (inter­discipli­na­ry) tut­ki­mus­ta. Yhteistieteellisyydellä tar­koi­te­taan tie­tee­na­lo­jen rajojen häi­vyt­tä­mis­tä ja uuden­lais­ten mene­tel­mien luomista aiheen tut­ki­mi­sek­si yhdessä. 

Ympäristötieteen filo­so­fi­aa ja ympä­ris­tö­etiik­kaa tutkineen Gertrude Hirsch Hadornin mukaan yhteis­tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen kuuluu muiden tie­tee­na­lo­jen näkö­kul­mien omak­su­mi­nen ja jopa tieteen rajojen rik­ko­mi­nen. Siihen kuuluu myös ennak­ko­luu­lo­ton tukeu­tu­mi­nen kaikkeen tut­ki­muson­gel­man kannalta oleel­li­seen asian­tun­te­muk­seen. Hadornin mukaan tie­tee­na­lo­jen yhteis­työ­tä tarvitaan etenkin silloin, kun jokin asia on yhteis­kun­nal­li­ses­ti mer­kit­tä­vä mutta puut­teel­li­ses­ti ymmär­ret­ty. Tällaisia ovat esi­mer­kik­si ilmiöt, joiden syntyä tai vai­ku­tus­ta ei tunneta. Moninaisten kysy­mys­ten kohdalla ei voidakaan olettaa, että muutama tie­tee­na­la voisi käsitellä niitä tyh­jen­tä­väs­ti. Ympäristötutkimuksessa tämä näkyy tut­ki­mus­koh­tei­den, esi­mer­kik­si ympä­ris­tö­on­gel­mien, moni­mut­kai­suu­te­na. Myös kult­tuu­ri­nen puusuhde voidaan nähdä ilmiönä, jota on lähes­tyt­tä­vä yhteis­tie­teel­li­ses­ti: mukana on teemoja, joita ei yhden tie­tee­na­lan mene­tel­mil­lä voi ratkaista.

Eri tie­tee­na­lo­jen mene­tel­mien ja näkö­kul­mien yhdis­tä­mi­nen ei ole helppoa tai ongel­ma­ton­ta. Tutkimusryhmän sisällä on avattava tie­tee­na­lo­jen ter­mi­no­lo­gi­aa, taus­tao­le­tuk­sia ja lähes­ty­mis­ta­po­ja. Yhteisen kielen ja kes­ki­näi­sen ymmär­ryk­sen löy­ty­mi­nen tut­ki­joi­den välille on ensiar­voi­sen tärkeää. Esimerkiksi Puut lähel­läm­me -hank­kees­sa aloitimme yhteis­työn poh­ti­mal­la luon­non­tie­teel­li­sen ja ihmis­tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen mene­tel­miä, eroja ja taus­tao­le­tuk­sia.

Erikoinen tut­ki­mus­a­se­tel­ma ja uudet mene­tel­mät voivat herättää myös kriit­ti­siä kysy­myk­siä tie­de­maa­il­mas­sa. On hyvin mah­dol­lis­ta, että uuden­lai­nen lähes­ty­mis­ta­pa ei saa ulko­puo­lis­ta rahoi­tus­ta. Uudenlaisia rat­kai­su­ja pitää perus­tel­la huo­lel­li­ses­ti, sillä niitä ei voi perus­tel­la tie­tee­na­lan vakiin­tu­neil­la käy­tän­nöil­lä eikä klas­si­sil­la tut­ki­mus­suun­nil­la. Rohkeus uusien mene­tel­mien kokei­lus­sa luo myös riskejä: aina on mah­dol­lis­ta, että tut­ki­mus­a­se­tel­ma ei toimikaan.

Tilastollisesta analyysista tunteiden tutkimukseen

Tällä hetkellä tut­ki­mus­ta varten kerätään aineistoa verk­ko­lo­mak­keel­la tilas­tol­lis­ta analyysia varten. Lomakevastauksia käytetään luon­non­tie­teel­li­sen lähes­ty­mis­ta­van tar­pei­siin. Ihmiset vastaavat moni­va­lin­ta­ky­sy­myk­siin valit­se­man­sa puu­yk­si­lön fyy­si­sis­tä omi­nai­suuk­sis­ta, antavat taus­ta­tie­to­ja itsestään sekä vastaavat luon­to­suh­tee­seen liittyviä arvoja ja puuta kohtaan tun­net­tu­ja tunteita arvioi­viin kysy­myk­siin. 

Analyysi tehdään kas­vie­ko­gias­sa suositun moni­muut­tu­ja­me­ne­tel­män avulla. Vastaavia tilas­tol­li­sia mene­tel­miä käyttävät biologien lisäksi myös bio­lo­gi­sen ant­ro­po­lo­gian tutkijat kar­toit­taes­saan esi­mer­kik­si kult­tuu­ris­ten teki­jöi­den vai­ku­tus­ta gee­ni­pe­ri­män kehi­tyk­seen. Tutkimuksessamme puun fyysisten omi­nai­suuk­sien, kuten iän, muodon ja koon, lisäksi tilas­tol­li­seen tar­kas­te­luun otetaan mukaan ihmisen omi­nai­suuk­sia. Fyysisten omi­nai­suuk­sien sijaan tar­kas­te­lem­me ihmisen asuin­paik­kaan ja elä­män­pii­riin liittyviä sekä tunteita ja arvoja mää­rit­tä­viä muuttujia. Kun vas­tauk­sia on suuri määrä, tilas­tol­li­sen tar­kas­te­lun avulla voidaan löytää erilaisia riip­pu­vuuk­sia tai ylei­syyk­siä. Sellaisia voivat esi­mer­kik­si puun iän ja koon vaikutus miel­ty­mys­suh­tee­seen tai puun sijainnin ja ihmisen asuin­pai­kan vaikutus puusuh­tei­den syn­ty­mi­seen. Lopulta toivomme löy­tä­väm­me tie­to­ko­nea­na­lyy­sin avulla erilaisia tyyp­pie­si­merk­ke­jä ihminen – puu ‑pareista. 

Ihmisten tut­ki­mi­nen on kuitenkin moni­mut­kai­sem­paa kuin kasvien. Kun kasveihin vaikuttaa vain muutamia tekijöitä (kuten veden ja valon määrä), ihmisten toiminta ei ole kovin sään­nön­mu­kais­ta ja ennus­tet­ta­vaa. Siksi tämän­kal­tai­nen tilas­tol­li­nen analyysi ei riitä ihmisen tunne- ja koke­mus­maa­il­man tul­kit­se­mi­seen, vaan tarvitaan syvä­luo­taa­via mene­tel­miä.

Tilastollisesti luotuihin tyyp­pie­si­merk­kei­hin paneu­du­taan syväl­li­sem­min ant­ro­po­lo­gis­ten tee­ma­haas­tat­te­lu­jen avulla. Tavoitteena on valita haas­tat­te­lui­hin mah­dol­li­sim­man tyy­pil­li­siä, mutta keskenään erilaisia tapauksia, ja tällä tavalla avata erilaisia näkö­kul­mia puusuh­tei­siin. Kun haas­tat­te­lut tehdään näiden eri­tyis­ten puiden lähellä, samalla päästään tutkimaan puita luon­non­tie­teen ja taiteen keinoin. 

Kuva: Eemi Nordström

Usein kuulee puhut­ta­van, että suo­ma­lais­ten suhde metsään on erityinen. Mitä se tar­koit­taa? Myös tässä tut­ki­muk­ses­san tar­kas­tel­laan eri­tyi­ses­ti suo­ma­lais­ta metsä- ja puusuh­det­ta. Taiteen avulla voidaan löytää ele­ment­te­jä, jotka kuvaavat suo­ma­lai­sil­le ominaista suhdetta luontoon, metsiin ja puihin. Suomalaiseen luon­to­suh­tee­seen tut­ki­muk­ses­sa syven­ny­tään kau­no­kir­jal­li­suu­den esi­merk­kien avulla. Suomalaisen kau­no­kir­jal­li­suu­den klassikot, kuten Kalle Päätalon Iijoki-sarja, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Veikko Huovisen luon­to­tee­mai­set novellit piirtävät kuvaa suo­ma­lai­ses­ta kor­pi­kan­sas­ta luonnon keskellä. Tuoreemmista nyky­kir­jal­li­suu­den teoksista ja runou­des­ta on löy­det­tä­vis­sä uuden­lai­sia näkö­kul­mia yhtei­se­loon luonnon kanssa.

Suomalaista luon­to­suh­det­ta käsi­tel­lään myös kan­sain­vä­li­sen vertailun avulla. Kokoamme aineistoa toisesta poh­joi­seu­roop­pa­lai­ses­ta maasta, Hollannista, jossa puiden ja metsien määrä on Suomeen ver­rat­tu­na vähäinen. Vertailun avulla voidaan tar­kas­tel­la, min­kä­lai­set suhteet puihin koros­tu­vat Suomessa. Vaikuttaako puiden määrä ympärillä ihmisten puita kohtaan tuntemaan kiin­ty­myk­seen? Entä näkyykö eroja Suomen sisällä? Onko kau­pun­ki­lais­ten ja maaseudun asuk­kai­den suh­tau­tu­mi­ses­sa puihin eroja?

Tästä kaikesta syntyy uniikki menetelmä tehdä tut­ki­mus­ta. Ihmisen ja puun välisen suhteen synnyn, mer­ki­tys­ten ja vai­ku­tus­ten tut­ki­mi­seen tarvitaan laajaa ja ennak­ko­luu­lo­ton­ta lähes­ty­mis­tä, jota mikään tie­tee­na­la ei yksinään kata. Tieteentekijöiden, tai­tei­li­joi­den ja tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­van yleisön yhteistyö on mene­tel­män polt­toai­net­ta. Menetelmä syntyy luovan työn tuloksena ja on valmis vasta siinä vaiheessa, kun tutkimus loppuu. Parhaassa tapauk­ses­sa voidaan luoda uusia työkaluja muidenkin tut­ki­joi­den ja asian­tun­ti­joi­den hyö­dyn­net­tä­väk­si. Monitieteisen tut­ki­muk­sen teko voi olla luovaa yhteis­työ­tä, jossa yhdessä rat­kais­taan pulmia ja lopulta saadaan aikaan sellaista tietoa, mikä muuten olisi jäänyt tavoit­ta­mat­ta.

Löytyykö elämästäsi tärkeä puu?

Puut lähel­läm­me — tut­ki­muk­seen voi osal­lis­tua täyt­tä­mäl­lä kyse­ly­lo­ma­ke, jossa kysytään tietoja hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tärkeästä puu­yk­si­lös­tä. Tutkimukseen osal­lis­tu­jat kutsutaan mukaan neli­vuo­ti­sel­le matkalle moni­tie­tei­sen tut­ki­muk­sen tekoon. Uutiskirjeen, blogin ja sosi­aa­li­sen median myötä osal­lis­tu­jat saavat tietoa myös tut­ki­muk­sen teke­mi­ses­tä sekä oival­luk­sis­ta tut­ki­muk­sen teossa. 

Kysely on avoinna 12.1.2020 saakka. Kysymyksiä on 44 ja vas­taa­mi­nen kestää noin 15 minuuttia: https://​www​.uef​.fi/​p​u​u​t​l​a​h​e​l​l​a​mme

Kuva: Eemi Nordström.

  • Podcast-lukija ja verk­ko­tait­to: Eemi Nordström
  • Hirsch Hadorn, G et al (toim.).: Handbook of Transdisciplinary Research. 
  • Karoliina Lummaa, Mia Rönkä & Timo Vuorisalo (toim.). Monitieteinen ympä­ris­tö­tut­ki­mus. 
  • Puut lähel­läm­me -tut­ki­mus­hank­keen sivut sekä Facebook- ja Instagram ‑tilit

Kirjoittaja

Kaisa Vainio on kulttuuriantropologi (FM) ja tohtorikoulutettava Itä-Suomen yliopistossa. Kaisa on kiinnostunut kulttuurisesta luontosuhteesta, identiteetin rakennusprosesseista ja kulttuurien kohtaamisessa tapahtuvasta yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta muutoksesta. Vainion väitöstutkimus kuuluu monitieteiseen Puut lähellämme-tutkimushankkeeseen (2019-2022). Hanketta vetää Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto ja rahoittaa Koneen Säätiö.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jättiläiskalmarit esitetään tänä päivänä “merten viimeisinä mysteereinä”. Näköhavainnot niistä ovat antaneet esikuvan muun muassa skandinaavisesta tarinaperinteestä tutulle merihirviö Krakenille. Jättiläiskalmareita ei kuitenkaan ole pidetty hirviöinä kautta aikojen, vaan ne hirviöllistettiin vasta 1800-luvun lopulla.

Tuhansia vuosia vanhoja ihmisen ja eläinten jäänteitä ja esineitä tutkimalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin merkityksellisimmät eläimet muokkasivat ihmisyhteisöjä. Monilajisessa maailmassa ihminen ei nähnyt itseään olemassaolon keskipisteenä, vaan eli vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Mitä eläimissä kunnioitettiin? Miten hirvenpyytäjä toimi varmistaakseen onnistuneen pyynnin?

Koillis-USA:ssa eräs uusi öljyputki on kaavoitettu kulkemaan alkuperäiskansojen pyhien maiden halki. Lokakuussa 2019 öljy-yhtiö Enbridge ilmoitti hyvityksenä luovuttavansa alueen alkuperäisväestölle täyden kontrollin reitin viimeisestä 30 kilometristä. Osuuden, jota projektissa kutsutaan nimellä Peace Pipeline, ottaa haltuunsa Indigenous Pipeline Council, IPC.