Viktoriaanista muotia Namibiasta

Viktoriaanisen ajan tyylinen, puh­vi­hi­hai­nen pitkä mekko monine alus­ha­mei­neen on Namibian herero-kansan naisten asu. Se on noussut myös maan muo­ti­teol­li­suu­den tie­toi­suu­teen. Ohorokova-asu on iden­ti­tee­tin ja sel­viy­ty­mi­sen symboli, josta hererot ovat ylpeitä. 

Namibiasta tuli Saksan siirtomaa vuonna 1884, ja hererot lai­tet­tiin pak­ko­työ­hön. Ennen sak­sa­lais­ten saa­pu­mis­ta hererot olivat kar­jan­kas­vat­ta­jia, jotka mit­ta­si­vat varal­li­suu­ten­sa karjan määrässä. Saksalaiset ottivat haltuun perin­tei­sen kar­ja­kau­pan, ja pai­kal­li­set hal­li­tuk­set kiel­let­tiin. Hererot nousivat kapinaan 1904, jolloin sak­sa­lai­nen kenraali antoi koko kansaa koskevan tuhoa­mis­mää­räyk­sen. Vuoteen 1908 mennessä kolme nel­jän­nes­tä koko herero-kansasta mur­hat­tiin tais­te­luis­sa ja kes­ki­tys­lei­reil­lä. 

Kapinan aikana herero-sotilaat ottivat kaa­tu­nei­den sak­sa­lais­ten uni­vor­mu­ja kun­nia­mer­keik­seen. Kansanmurhan jäl­kei­se­nä jäl­leen­ra­ken­nuk­sen aikana herero-naiset taas ottivat omakseen val­loit­ta­jien vaimojen vik­to­ri­aa­ni­set asut, muok­kaa­mal­la tyylistä oman­lai­sen­sa. Asuihin lisättiin kirkkaita värejä ja kuoseja, sekä päähine, jonka muoto tulee here­ro­kult­tuu­ris­sa arvos­te­tun lehmän sarvista. 

Nykyään jokainen ohorokova-asu tehdään tilaus­työ­nä kan­ta­jal­leen, tämän maun mukai­sek­si. Nuorelle tytölle oman perin­nea­sun saaminen on tärkeä siir­ty­mä­riit­ti. Asuja koh­del­laan kun­nioi­tuk­sel­la. Ainoastaan nai­mi­sis­sa olevat ja iäk­kääm­mät naiset saavat käyttää niitä halu­tes­saan päi­vit­täin. Nuoremmat käyttävät asuja vain eri­kois­ti­lai­suuk­sis­sa, kuten häissä tai hau­ta­jai­sis­sa.

Namibian muo­ti­teol­li­suus kukoistaa, ja myös ohorokova-asuja nostetaan esiin. Nuoret herero-suun­nit­te­li­jat, mallit ja akti­vis­tit työs­ken­te­le­vät säi­lyt­tääk­seen perinteen sekä kas­vat­taak­seen tie­toi­suut­ta kansansa his­to­rias­ta. Saksa myönsi vasta vuonna 2015 kan­san­mur­han tapah­tu­neen, mutta on tois­tai­sek­si kiel­täy­ty­nyt mak­sa­mas­ta hererojen vaatimia kor­vauk­sia.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ooppera on 400 vuoden aikana kasvanut ruhtinaiden yksityisestä huvista miljoonien viihteeksi, ja ollut aina vahvassa vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Yleisön monipuolistuessa oopperan luonne on muuttunut, ja yläluokan sekavasta sosiaalisesta salongista on tullut suuren yleisön harras musiikin temppeli. 

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.