Viktoriaanista muotia Namibiasta

Viktoriaanisen ajan tyylinen, puh­vi­hi­hai­nen pitkä mekko monine alus­ha­mei­neen on Namibian herero-kansan naisten asu. Se on noussut myös maan muo­ti­teol­li­suu­den tie­toi­suu­teen. Ohorokova-asu on iden­ti­tee­tin ja sel­viy­ty­mi­sen symboli, josta hererot ovat ylpeitä. 

Namibiasta tuli Saksan siirtomaa vuonna 1884, ja hererot lai­tet­tiin pak­ko­työ­hön. Ennen sak­sa­lais­ten saa­pu­mis­ta hererot olivat kar­jan­kas­vat­ta­jia, jotka mit­ta­si­vat varal­li­suu­ten­sa karjan määrässä. Saksalaiset ottivat haltuun perin­tei­sen kar­ja­kau­pan, ja pai­kal­li­set hal­li­tuk­set kiel­let­tiin. Hererot nousivat kapinaan 1904, jolloin sak­sa­lai­nen kenraali antoi koko kansaa koskevan tuhoa­mis­mää­räyk­sen. Vuoteen 1908 mennessä kolme nel­jän­nes­tä koko herero-kansasta mur­hat­tiin tais­te­luis­sa ja keskitysleireillä. 

Kapinan aikana herero-sotilaat ottivat kaa­tu­nei­den sak­sa­lais­ten uni­vor­mu­ja kun­nia­mer­keik­seen. Kansanmurhan jäl­kei­se­nä jäl­leen­ra­ken­nuk­sen aikana herero-naiset taas ottivat omakseen val­loit­ta­jien vaimojen vik­to­ri­aa­ni­set asut, muok­kaa­mal­la tyylistä oman­lai­sen­sa. Asuihin lisättiin kirkkaita värejä ja kuoseja, sekä päähine, jonka muoto tulee here­ro­kult­tuu­ris­sa arvos­te­tun lehmän sarvista. 

Nykyään jokainen ohorokova-asu tehdään tilaus­työ­nä kan­ta­jal­leen, tämän maun mukai­sek­si. Nuorelle tytölle oman perin­nea­sun saaminen on tärkeä siir­ty­mä­riit­ti. Asuja koh­del­laan kun­nioi­tuk­sel­la. Ainoastaan nai­mi­sis­sa olevat ja iäk­kääm­mät naiset saavat käyttää niitä halu­tes­saan päi­vit­täin. Nuoremmat käyttävät asuja vain eri­kois­ti­lai­suuk­sis­sa, kuten häissä tai hautajaisissa.

Namibian muo­ti­teol­li­suus kukoistaa, ja myös ohorokova-asuja nostetaan esiin. Nuoret herero-suun­nit­te­li­jat, mallit ja akti­vis­tit työs­ken­te­le­vät säi­lyt­tääk­seen perinteen sekä kas­vat­taak­seen tie­toi­suut­ta kansansa his­to­rias­ta. Saksa myönsi vasta vuonna 2015 kan­san­mur­han tapah­tu­neen, mutta on tois­tai­sek­si kiel­täy­ty­nyt mak­sa­mas­ta hererojen vaatimia korvauksia.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Hotelli Tornin heinäkuinen, mysteeriksi jäänyt myrkytysepäily näyttää antropologien silmin noituudelta. Pohjoismaissa ajatus tuntuu vieraalta, vaikka noituus on arkipäivää suuressa osassa maailmaa.

Kaahailu – puhekielellä tafheet – muutti ajoittain Saudi-Arabian pääkaupunki Riadin keskustan pääkadut kilparadoiksi, joiden varsilla poikien ja nuorten miesten joukot seurasivat uhkarohkeita ajoesityksiä.