Keskustelu vegaaniudesta muuttuu usein väittelyksi oikeasta tavasta valita ruoka. Mikä vegaanisessa ruokavaliossa ärsyttää? Millaisia rooleja ja arvoja vegaaneille, kasvissyöjille ja lihansyöjille annetaan ruokaa koskevissa keskusteluissa?
llta-Sanomien nettisivuilla julkaistiin joulukuussa 2019 juttu, jossa formulakuski Lewis Hamilton kertoi noudattavansa vegaanista ruokavaliota. Sen alle tuli kommentteja, joissa hehkutettiin Hamiltonin päätöstä tai haukuttiin sitä. Kommenteissa kerrottiin miten Hamiltonin tulisi oikeastaan syödä – ja ennen kaikkea kerrottiin, miten kommentoija itse valitsi ruokansa. Tämä ei liene yllätys, jos olet keskustellut vegaaniudesta jonkun kanssa tai seurannut keskustelua sivusta. Jokaisella vaikuttaa olevan mielipide vegaaniudesta.
Erilaiset kasvipohjaiset ruokavaliot ovat kasvattaneet suosiotaan, ja nousevat julkisessa puheessa esille tasaisin väliajoin. Netistä löytyy ohjeita kasvisruokavalion terveelliseen rakentamiseen, tai sitten voi lukea julkkisten edesottamuksista tammikuun Vegaanihasteessa, jonka järjestää Oikeutta eläimille -yhdistys. Joulun alla netti oli pullollaan juttuja siitä, kuinka vähentää lihan määrää juhlapöydässä.
Julkisessa keskustelussa vegaaniuden ja lihan vähentämisen syinä näyttäytyvät pääasiassa ekologisuus ja ruoan vaikutukset terveyteen. Ruokaan, ja erityisesti tietyllä tavalla ruokansa valitseviin ihmisiin, liittyy myös mielikuvia, jotka eivät tule suoraan julkisesta keskustelusta. Ne syntyvät vuorovaikutuksessa, kulttuurista kumpuavien puhetapojen pyörteessä. Annamme näiden mielikuvien perusteella rooleja sekä muille että itsellemme.
Tässä artikkelissa käsittelen pro gradu -tutkielmani kautta sitä, millaisia puhetapoja ja rooleja vegaaniuteen, sekasyöntiin tai kasvipohjaiseen syömiseen voi liittyä. Tutkielmassani tarkastelin Vauva.fi -keskustelupalstan tapoja keskustella ruokavalinnoista, kun aiheena oli vegaanius. Tästä puheesta muodostui laajempi puhetapa tietynlaisten ruokavalintojen sosiaalisista ja kulttuurisista merkityksistä.
Anonyymiä puhetta ruoasta
Tutkielmani aineistoksi valikoituivat vuoden 2017 tammi-helmikuussa Vauva.fi -keskustelupalstan Aihe vapaa -alueella käydyt veganismia, vegaanista ruokaa ja vegaaniutta koskeneet keskustelut. Valitsin Vauva.fi:n aineistoni keruupaikaksi, koska siitä on muodostunut eräänlainen koko kansan keskustelufoorumi, jossa käydään läpi kaikki mahdolliset puheenaiheet. Aihe vapaa -alueella keskustellakseen ei tarvitse rekisteröityä, joten kynnys osallistua on matala.
Anonyymistä keskustelusta on vaikea vetää mutkattomia johtopäätöksiä siitä, miten asioista keskustellaan esimerkiksi kasvotusten. Internetin kautta tapahtuva keskustelu on dynamiikaltaan erilaista. Anonyymit kommentoijat eivät ole täysin luotettavia lähteitä: tutkija ei voi tietää, puhuvatko he totta. Tämä on toki mahdollista myös haastatteluaineistoissa, vaikka ei välttämättä yhtä todennäköistä.
Tutkielmassani tarkastelin keskusteluissa muodostuvia toistuvia puhetapoja: mistä asioista puhutaan, kun aiheina ovat vegaanius ja vegaaninen ruokavalio. Tämän vuoksi en näe ongelmallisena sitä, etten voi tietää olivatko kaikki kommentit täysin tosissaan vai eivät. Jo esimerkiksi tietyn vitsin tai aiheen jatkuva toistuminen keskusteluissa kertoi, millaisia asioita keskustelijat liittivät vegaaniuteen.
Kommenttien aiheet saivat vaikutteita kommentoijaa ympäröivästä kulttuurista. Täten aineistosta pystyy myös tekemään päätelmiä siitä, millaisia asioita vegaaniuteen liitetään keskustelupalstan ulkopuolella. Haluan korostaa, että puhuessani vegaaneista, sekasyöjistä tai lihansyöjistä viittaan nimenomaan aineistoni keskustelijoihin.
Kuva: Rustic Vegan (CC0)
Kulttuurissa kypsyvä ruoka
Keskusteluissa nousivat vahvasti esille ruokavalintojen luomat roolit. Kommenteissa toistuivat ajatukset siitä, että vegaani on raivokas aktivisti ja lihansyöjä taas välinpitämätön laiskuri, joka syö lähinnä eläinperäisiä tuotteita. Löytyi kuitenkin myös kolmas rooli, joka oli näiden kahden välimuoto: harkitseva sekasyöjä, joka valikoi ruokansa vaihtoehtojen ja roolien keskellä navigoiden.
Hahmottelin tutkielmassani näiden eri keskustelijoiden näkökulmia pohjaten 1900-luvulla vaikuttaneen ranskalaisen antropologin ja strukturalistin Claude Lévi-Straussin teoriaan kulinaarisesta kolmiosta. Se tarjoaa yhden tavan tulkita ruokaan liittyviä merkitysjärjestelmiä.
Kulinaarinen kolmio muodostuu kolmesta kategoriasta: raaka, kypsä ja mätä. Kolmion kautta ovat nähtävissä vastaparit käsitelty/käsittelemätön ja kulttuuri/luonto. Ruoka muuttuu raa’asta tai mädästä syötäväksi, kun se on jollain tapaa käsiteltyä. Tämä voi tarkoittaa konkreettisia kypsentämistapoja, mutta myös sääntöjä. Esimerkiksi uskonnoissa, joissa noudatetaan paastoa tiettyyn aikaan vuodesta, on sääntöjä siitä mitä ruokaa saa syödä ja mihin aikaan. Suomalaisessa kulttuurissa raaka kala on syötävää, kun se on tietyllä tavalla käsiteltyä.
Lévi-Straussin teoriassa kypsentämistavat edustavat kulttuuria, joka tekee ruoasta syömiskelpoista. Ruoka siis niin sanotusti kypsenee kulttuurissa, joka koostuu säännöistä ja tavoista. Lévi-Straussin teoriaa on käytetty ja muunneltu eri tavoin koskemaan muutakin kuin ruokaa. Kolmion eri kulmat kuvastavat sitä, milloin ja minkä vuoksi joku asia on sallittua ja milloin ei. Sitä on käytetty esimerkiksi dopingiin liittyvien vakiintuneiden ajattelumallien jäsentelyyn.
Laadin aineistoni pohjalta kaksi kolmiota, jotka kuvaavat kahta keskusteluissa esille tullutta näkökulmaa: vegaanien näkökulmaa ja muiden keskustelijoiden näkökulmaa. Sovellan kulinaarista kolmiota tulkintani apuvälineenä, jonka kautta erilaiset näkökulmat hahmottuvat suhteessa toisiinsa.
Kuvio 1. Vegaanien näkökulmaa edustava kulinaarinen kolmio.
Ensimmäinen kolmio (kuvio 1) kuvaa vegaanien näkökulmaa. Siinä ruokavalinnat muuttuvat eläinten kärsimyksen, ympäristön saastuttamisen ja sairauksien kypsentäminä ja työstäminä raa’asta kohti mätää lihansyöntiä. Vegaanien kolmiossa kypsentävä tekijä kuvastaa muuta kulttuuria, joka asettuu heidän arvojaan vastaan. Vauva.fi -keskustelupalstan vegaanien pyrkimyksenä oli toimia vastoin ympäröiviä normeja, jotka olivat heidän arvojensa vastaisia. Nämä normit vahvistivat vegaanien näkemyksen mukaan epäeettistä, epäekologista ja epäterveellistä yhteiskuntaa.
Kuvio 2. Muiden kuin vegaanien näkökulmaa edustava kulinaarinen kolmio.
Toisessa kolmiossa (kuvio 2) ruokavalintoja kypsentää tietoisuus ruoan ominaisuuksista. Näitä ovat paitsi terveyteen vaikuttavat ominaisuudet, myös ruoan sosiaaliset ominaisuudet. Niitä ovat esimerkiksi ruokavalintojen vaikutus sosiaalisiin tilanteisiin tai ruokaan liitetyt hyveelliset ominaisuudet. Tässä näkökulmassa lihansyönti edustaa raakaa, tiedostamatonta syömistä. Vegaanius puolestaan edustaa mätää, koska valintojen tiedostaminen on mennyt niin sanotusti liian pitkälle. Vegaaniuteen ja vegaaneihin liitettiin keskusteluissa myös sellaisia sosiaalisia ominaisuuksia, jotka tekivät tästä ruoan valitsemisen tavasta epähaluttavan.
Kummassakin kolmiossa kasvisruokavalio edustaa kypsää, koska se oli kummastakin näkökulmasta sopivasti kypsennettyä. Kummallakin oli myös omat syynsä sille, miksi kasvisruokavalio oli houkutteleva.
Tiedostava syöjä
Julkisesta keskustelusta saatujen viestien mukaan meidän tulisi syödä terveellisesti ja ekologisesti, ja punnita ruokavalintoja arvojamme vasten. Vegaaniuden ympärillä pyörineisiin keskusteluihin osallistuneet kommentoijat pyrkivät vakuuttamaan sekä muita että itseään omista tietoisista ruokavalinnoistaan.
Pyrkimys tiedostavuuteen ja tiedon arvostukseen näkyi esimerkiksi omaa ruokatietämystä korostavilla kertomuksilla. Kommenteissa vilisi viittauksia vitamiineihin, omega 3 -rasvoihin ja aminohappoihin. Myös ruoan alkuperästä, tuotantotavoista ja ekologisuudesta puhuttiin tietoon vedoten, usein vastaväittäjän puutteellista tietoa pilkaten. Vegaanit olivat saaneet tietonsa ”vegaaniliiton puppugeneraattorista” ja sekasyöjien kommenteista näkyi ”mikä takapajula-junttila Suomi todella on”.
Monesti sekasyöjiksi tunnistautuneet keskustelijat ymmärsivät vegaaniuden syyt, ja niistä oltiin jopa samaa mieltä. Keskusteluissa muodostui puhetapa, jossa sekä oikeaksi että halutuksi ruoaksi ymmärrettiin ekologinen, terveellinen ja eettinen ruoka. “Väärä ruoka” oli tämän vastakohta: ympäristöä kuluttavaa, sairastuttavaa ja eläinten epäeettistä kohtelua vahvistavaa.
Monet keskustelijat – eivät vain vegaanit – kokivat, että juuri vegaanius sopisi täyttämään oikean ruokavalion kriteerit. Ruokavaliona se ei kuitenkaan houkutellut kaikkia. “Oikea ruoka” oli myös mielikuva, jota haluttiin tavoitella, mutta josta moni myönsi lipsuvansa. Osa kommentoijista naureskeli sille, kuinka ruoan valinnasta on tullut niin vaikeaa. Jotkut taas huokailivat, kuinka tänään taas tuli mässäiltyä, vaikka yleensä söivät terveellisemmin.
Keskusteluissa kasvisruokavalio oli tiedostettua syömistä, jossa valintoja tehtiin tiedon pohjalta. Kasvissyönti edustaa kulttuuria toisessa kulinaarisessa kolmiossa (kuvio 2), koska se vetosi useilla tavoilla niin lihaa syöviin kuin vegaaneihinkin. Jotkut lihansyöjät saattoivat tavoitella kasvisruokavaliota tai jopa vegaanista ruokavaliota, mutta eivät esimerkiksi terveyssyistä pystyneet sitoutumaan kumpaakaan. Jotkut taas olivat eri mieltä siitä, milloin ruoka oli tarpeeksi eettisesti tai ekologisesti tuotettua. Tiedostavuutta saatettiin lisätä ruokavalioon myös valitsemalla luomutuotteita, lähiruokaa ja riistaa.
Kuva: Ella Olsson (CC0)
Kulinaarinen pääoma ja yhdessä syöminen
Yllätyin siitä, kuinka positiivisesti moni ei-vegaaniksi tunnistautuva kommentoija suhtautui vegaaniuteen, sen arvoihin ja ideaaleihin. Ruokavalinnoilla voidaan ilmaista kuulumista tiettyyn ihmisryhmään tai erottautua muista ryhmän jäsenistä. Yksi syy lihan kulutuksen vähentämiselle ja kasvisruoan suosiolle voi löytyä pyrkimyksestä kerryttää kulinaarista pääomaa.
Kulinaarinen pääoma on symbolista pääomaa, jonka avulla yksilö korostaa omaa sosioekonomista luokkaansa. Sitä kerryttämällä voi pyrkiä osoittamaan kuuluvansa niin sanotusti korkeampaan luokkaan kuin mihin todellisuudessa kuuluu: pussinuudeleiden ja Michelin-ravintolan aterian syöjiin liitetään varsin erilaisia mielikuvia. Kulinaarista pääomaa voi kerryttää myös korostamalla ruokatietämystään.
Kasvisten hyödyt terveydelle tiedetään hyvin, kuten myös punaisen lihan terveyshaitat. Kasvisten käyttöä lisäämällä ja lihaa vähentämällä voi osoittaa tiedostavaa kuluttajuutta. Ruoan ekologisuutta, eettisyyttä ja terveellisyyttä painottamalla kommentoijat kartuttivat kulinaarista pääomaansa, osoittamalla kuuluvansa terveydestään ja ympäristöstä huolehtivaan, tiedostavaan keskiluokkaan. Vaikka vegaanit noudattivat näitä arvoja, heihin liitettiin sosiaalisesti hankaliksi koettuja piirteitä, jotka saivat monet vierastamaan tätä ruokavaliota.
Tämän vuoksi vegaanius asettuu toisessa kolmiossa (kuvio 2) mätään kulmaan. Samasta syystä ensimmäisessä kolmiossa (kuvio 1) kasvisruoka edustaa “kypsää kulttuuria”, jonka seuraamiseen vegaanit kokivat sosiaalista painetta heille annetun “hankalan vegaanin“ roolin takia. Kasvissyöjinä heille ei annettaisi samanlaista ikävää roolia.
Yhteinen ruoka voi olla vegaanille haasteellisesta esimerkiksi juhlissa, joissa suurin osa muista vieraista on sekasyöjiä. Tarjotusta ruoasta kieltäytymisen pakko käy todennäköisemmäksi. Kaikki valtavirrasta eroavat ruokavaliot luovat mahdollisuuksia yhteisen ruokailun ja ruoan jakamisen eli kommensaalisuuden estymiselle. Näin esimerkiksi vegaanista ruokavaliota noudattava saattaa tulla asettaneeksi itsensä yhteisön ulkopuolelle. Tämän vuoksi tilanteet, joissa vegaanin ruokavaliota ei ole otettu huomioon, voivat tuntua erityisen ikäviltä.
Ruoalla ilmaistaan myös hoivaa, jonka keskeytyminen voidaan tulkita negatiivisesti. Ystävän luona kyläillessä tuntuu vaikealta kieltäytyä naposteltavasta, vaikka ei oikeastaan tee mieli mitään – tai jos ei vegaaniuden vuoksi halua syödä tarjottua ruokaa. Tarjoajalle voi herätä kysymys siitä, miksi tarjottua hoivaa ei oteta vastaan, tai miksi kieltäytyjä ei halua olla osa ryhmää. Kommentoijien keskuudessa vegaaniutta ei aina nähty riittäväksi syyksi tarjotusta ruoasta kieltäytymiselle.
Kuva: Stephanie McCabe (CC0)
Hankalan, täydellisen vegaanin rooli
Kommentoijien mukaan vegaanit paasasivat ruokavaliostaan ja olivat kaiken lisäksi tekopyhiä. Keskusteluissa toistui mielikuva saarnaavista vegaaneista, jotka olivat aina käännyttämässä muita. Tämä tuli erityisen selvästi esille keskustelussa, jossa kysyttiin, voisivatko vastaajat seurustella vegaanin kanssa.
”Periaatteessa voisin seurustella, jos tämä vegaani ei ala tyrkyttämään omaa tapaansa minulle”, eräs kommentoija kertoi. Keskustelussa oli lukuisia tällaisia kommentteja. Sosiaaliset paineet sekä vegaaniuden oletettu äärimmäisyys ja hankaluus tekivät siitä mädän (kuvio 2), epähaluttavan muille paitsi vegaaneille.
Vegaani erottautuu ryhmästä myös kertoessaan ruokavalionsa syistä. Muut saattoivat kokea vegaanien tuovan esille sitä kuinka ”oikein” he söivät, koska heidän ruokavalionsa oli ekologinen, eettinen ja terveellinen. Tämä vaikuttaa täyttävän kaikki ne ruokaideaalit, jotka koetaan merkeiksi keskiluokkaisuudesta. Koska lihan negatiiviset puolet ovat hyvin tiedossa, lihansyöjät tietävät, ettei heidän ruokavalionsa välttämättä istu tähän ideaaliin. Tämä saa aikaan ärtymistä, oman oikeassa olon korostamista ja oman identiteetin varjelua.
Yksi tapa varjella identiteettiä oli kyseenalaistaa vegaanien logiikka. Vegaanilta odotettiin täydellisyyttä, muuten tämä oli tekopyhä kaksinaismoralisti. Jos halusi syödä ekologisesti, täytyi pyrkiä ekologisuuteen myös kaikilla muilla tavoilla. Välillä vegaanien arvot ja etenkin heidän tapansa ylläpitää niitä kyseenalaistettiin pohtimalla, eikö maailmasta löydy parempaa tapaa vaikuttaa asioihin. Näin osa kommentoijista osoitti itselleen ja muille, että oli hyväksyttävää vaikkapa syödä tehotuotettua lihaa: eiväthän vegaanitkaan yllä kaikkiin moraalisiin tavoitteisiinsa.
Vegaanin dilemma
Jos “oikea”, tavoiteltava ruokavalio muodostuisi mahdollisimman ekologisista, eettisistä ja terveellisistä ruoista, olisi vegaaninen ruokavalio ainakin aineistoni kommenttien perusteella hyvin korkealla. Se on äärimmäisen oikea – ehkä liiankin äärimmäinen.
Tämä on vegaanin dilemma. Samaan aikaan, kun kasvisruoan hyötyjä hehkutetaan mediassa ja vegaaniutta yhtäällä ihannoidaan, toisaalla vegaaneja pilkataan paasaaviksi ja tekopyhiksi ituhipeiksi. Äärimmäisyydeltä odotetaan täydellistä arvojen ja ideaalien mukaan toimimista, mutta samalla myös joustavuutta valinnoissa.
Päätös syödä jotain on valinta. Punnitsemme niin ruoan terveellisyyttä, edullisuutta, makua kuin muita tekijöitä. Ruoalta vaaditaan kuitenkin yhä enemmän, sillä tietoisuus siihen liittyvistä valinnoista ja niiden seurauksista on kasvanut. Vegaaninen ruoka voi vastata näihin vaatimuksiin, mutta tiukkaa sitoutumista siihen vierastetaan.
Kuva: Esther Wechsler (CC0)
Oikaisu 14.1. klo 14:05: Tekstissä luki aiemmin, että Vegaanihaasteen järjestäjä on Vegaaniliitto. Vegaaniliitto oli toinen järjestäjä vuoteen 2017 saakka, jonka jälkeen haasteesta on vastannut Oikeutta eläimille -järjestö. Tieto on korjattu.
Toimitus
Lukemista
- Pelho, Tuuli 2019. ”En ole vegaani, mutta…” Ruokavalintoja koskevat diskurssit Vauva.fi -vegaanikeskustelujen kontekstissa. Kulttuurintutkimuksen pro gradu -tutkielma, Filosofinen tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto.
- Raippalinna, Liia-Maria 2013. Ruoka, ruumis, yhteisö: Pyhät rajat hyvän ja oikean ruoan diskursseissa. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma, Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.
- Saali, Antti 2019. Lihan ja maskuliinisuuden artikulaatio ja antagonismi. Diskurssianalyysi lihan maskuliinisuutta haastavista puhetavoista. Sosiologian pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto.
Veganismi ei ole ruokavalio vaan vakaumus. Ihmiset eivät joko tiedosta valintojensa aiheuttamaa kärsimystä eläimille tai he ovat välinpitämättömiä. Vegaanin on vaikeaa viettää aikaa eläinten oikeuksista piittaamattomien ihmisten kanssa, heidän julmien valintojensa takia. Emme jaa samoja arvoja. Respect life Go Vegan!