Sielu paljaana saunassa

Suomalaista sau­na­kult­tuu­ria 1980 – 1990 ‑lukujen tait­tees­sa tutkineen ant­ro­po­lo­gi L.M. Edelswardin mukaan itse­näi­syyt­tä ja itse­hil­lin­tää koros­ta­vas­sa kult­tuu­ris­sa ihminen tarvitsee saunaa voi­dak­seen olla oma itsensä. 

Edelswardille suo­ma­lai­sen ihmis­ku­van tär­keim­piä piirteitä ovat ujous, itse­riit­toi­suus ja eril­li­syys muista. Ihmisen julkinen minä ja yksi­tyi­nen minä pidetään visusti erillään. Julkinen minä ei ilmaise tun­tei­taan, tuo itseään esille, eikä var­sin­kaan osoita tar­vit­se­van­sa muita. Nämä kuuluvat yksi­tyi­sel­le, todel­li­sel­le minälle, joka jaetaan vain pienen ja tiiviin lähi­pii­rin kanssa. Kuilu julkisen ja yksi­tyi­sen välillä on suuri, ja tekee toisiin tutus­tu­mi­ses­ta vaikeaa. Tässä apuun tulee sauna. 

Saunominen on sosi­aa­lis­ta puuhaa. Kun perhe tai muut hyvin läheinen joukko saunoo yhdessä, lauteille kivutaan suku­puo­les­ta ja iästä piit­taa­mat­ta. Kun kotiin saapuu yövie­rai­ta, toimii saunan läm­mit­tä­mi­nen keinona toivottaa vieras väliai­kai­ses­ti ter­ve­tul­leek­si perheen yksi­tyi­seen piiriin. Tällöin sau­na­vuo­rot kuitenkin tavataan jakaa suku­puo­lit­tain. 

Saunaetiketin huomiota herät­tä­vin piirre on alas­to­muus, niin tun­te­mat­to­mien kuin eri suku­puol­ta olevien ihmisten kesken. Alastomuuskin on saunassa erilaista kuin muualla: se ei missään nimessä ole eroot­tis­ta. Saunassa ei myöskään kii­reh­di­tä, elämöidä tai sählätä. Löylyhuone on erään­lai­nen pyhä paikka, jonne mennään kun­nioit­ta­vas­ti ja rauhassa. Saunaetiketin nou­dat­ta­mi­nen on tärkeää saunan erityisen roolin säi­lyt­tä­mi­sek­si. 

Sauna on limi­naa­li­nen tila, jossa taval­li­set sosi­aa­li­set säännöt eivät päde. Saunojat ovat tasa-arvoisia: status, sosi­aa­li­nen iden­ti­teet­ti ja julkinen rooli jäävät puku­huo­nee­seen, ja tun­te­mat­to­mien seuraan voi rentoutua. Lähipiirin ulko­puo­lis­ten ihmisten kanssa sau­no­mi­nen kuroo julkisen ja yksi­tyi­sen minän välistä kuilua umpeen, kun omista asioista voi puhua vieraiden kanssa. Näin sauna toimii sosi­aa­lis­ten jän­nit­tei­den purkajana, tarjoten het­kel­li­sen vapau­tuk­sen julkiseen minään koh­dis­tu­vis­ta vaa­ti­muk­sis­ta.

  1. L.M. Edelsward, 1991. “We are More Open when We are Naked”.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Body suspensionissa haastetaan koukuissa roikkumalla sekä itseä että kehoon ja kipuun liitettyjä kulttuurisia käytäntöjä. Vapaaehtoisesti valittuna kipu näyttäytyy negatiivisen ja sairauteen liitettävän aistimuksen sijaan positiivisena välineenä arkielämästä poikkeavaan keholliseen olemassaoloon. Kivun ja kehollisen leikin välisessä vuorovaikutuksessa itsestäänselvänä pidetty kyseenalaistuu ja tulee näkyväksi muodostaen näin body suspensionin haastavan hauskuuden.

Steinerpedagogiset varhaiskasvattajat kokevat lasten muuttuneen viime vuosikymmenten aikana. Yhä useammat lapset “tietävät kaikesta kaiken ja puhuvat kuin pienet aikuiset” mutta eivät liity leikkiin, eivät selviä vastoinkäymisistä, eivätkä osaa käyttää käsiään. Näin käy, kun yhteiskunta keskittyy älyyn, tietoon ja tuottavuuteen.

Kuukautiset olivat häpeällinen ja piilotettava asia vielä silloin, kun ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kuukautissiteitä alettiin mainostaa Suomessa 1900-luvun alussa. Kuukautistuotteiden markkinoinnilla on ollut keskeinen rooli kuukautiskäsitysten muokkaamisessa länsimaissa ja kaupallisuus määrittää edelleen julkista puhetta asiasta. Nyt “kuukautisvallankumous” sekä murtaa tabuja että luo pohjaa uudenlaiselle bisnekselle kuukautisten ympärillä.