Koronavirus ja saastaiset lepakonsyöjät

’Kiina, lakkaa syömästä kaikkea, mikä liikkuu!’ Kuva pla­kaat­tia pite­le­väs­tä val­koi­hoi­ses­ta akti­vis­tis­ta levisi somessa vain muutama viikko sen jälkeen, kun kan­sain­vä­li­set uutis­toi­mis­tot alkoivat julkaista artik­ke­lei­ta uuden­lai­ses­ta viruk­ses­ta, poten­ti­aa­li­ses­ta mas­sa­tap­pa­jas­ta. 

Plakaatin teksti viittaa teo­rioi­hin, joiden mukaan koro­na­vi­rus olisi siirtynyt ihmisiin lepa­kois­ta. Vieläkin täs­mäl­li­sem­min syyllinen olisivat Wuhanin kaupungin torit, joilla käärmeitä ja lepakoita myydään ruoaksi.

Vaikka viruksen alkuperä on tut­ki­joi­den mukaan epävarma, pla­kaa­tis­sa asia on selvä: koro­na­vi­rus johtuu siitä, että Kiinassa syödään asioita, joita ihmisten ei kerta kaikkiaan pitäisi syödä. Toisin sanoen kii­na­lais­ten bar­baa­ri­nen ruo­ka­käyt­täy­ty­mi­nen tekee heistä riskin sekä heille itselleen että meille muille. Uutisointi koro­na­vi­ruk­sen ympärillä on nostanut uutisiin kii­na­lai­sen ruo­ka­kult­tuu­rin poik­kea­mi­sen län­si­maa­lai­ses­ta. 

Ruoan yhteydet kult­tuu­ri­taus­taan ovat ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen kiehtovaa ydintä. Mikään maailman kansa ei käytä ravin­nok­seen kaikkea ympä­ris­tös­tään löytyvää. Sen sijaan kult­tuu­ri­sia erot­te­lu­ja syö­tä­väk­si kelpaavan ja syö­tä­väk­si kel­paa­mat­to­man välillä tehdään aina. 

Yleensä nämä erottelut ovat tie­dos­ta­mat­to­mia. Ne istuvat meissä niin syvällä, että empaat­ti­nen ymmärrys erilaisia tapoja kohtaan voi olla hyvin vaikeaa. Ymmärryksen sijaan eri­lai­suus herättää kriit­ti­syyt­tä, pelkoa ja tuo­mit­se­mis­ta.

Usein tuo­mit­se­mi­nen linkittyy aja­tuk­siin kult­tuu­ri­sis­ta hie­rar­kiois­ta. Tämä näkyy myös somen koro­na­vi­rus­ta kos­ke­vis­sa kes­kus­te­luis­sa. Jotkut kom­men­taat­to­rit ovat kysyneet, tar­vi­taan­ko kan­sain­vä­li­siä stan­dar­de­ja sille, mitä kaikkea ihmiset saavat käyttää ravin­nok­seen.

Kysymyksen taus­tao­le­tus on selvä: pitääkö ‘meidän sivis­ty­nei­den’ ryhtyä toimiin, jotta ‘he barbaarit’ eivät tuhoa kult­tuu­ri­sil­la toi­min­ta­ta­voil­laan sekä meitä että heitä itseään?

Ajatukset eri­lais­ten kult­tuu­ris­ten tapojen sivis­ty­mät­tö­myy­des­tä ja vaa­ral­li­suu­des­ta ovat usein läsnä kan­sain­vä­li­ses­sä yhteis­työs­sä. Muun muassa pro­fes­so­ri Martti Koskenniemi on kuvaillut kan­sain­vä­lis­tä oikeutta ’kansojen hie­no­va­rai­sek­si sivis­tys­työk­si’

Historia on kuitenkin näyttänyt, kuinka vaa­ral­li­nen erottelu ‘meihin’ ja ‘heihin’ on. Sama erottelu on johtanut ihmis­kun­nan kama­lim­piin tekoihin, kuten holo­kaus­tin vuo­si­päi­vä jälleen muistutti.

Muun muassa Open Democracy on tuonut tuoreessa artik­ke­lis­sa esille, kuinka korona-uuti­soin­nis­sa kii­na­lai­set ja eri­tyi­ses­ti Wuhanin alueen asukkaat näyt­täy­ty­vät saas­tai­si­na ja tar­tut­ta­vi­na – ihmisinä, jotka täytyy mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti erottaa ’meistä’, jotta he eivät kon­kreet­ti­ses­ti tuhoa meitä kaikkia. Kiinalaisten Suomessa koh­taa­mas­ta rasis­mis­ta kir­joit­taa myös Helsingin Sanomat

Maailman met­ro­po­leis­ta kuulee jo tarinoita, joissa rai­tio­vau­nuis­sa aivas­ta­via kii­na­lai­sia on kehotettu palaamaan Kiinaan. Pandemian herät­tä­män pelon ymmärtää helposti. Koronavirus on levinnyt räjäh­dys­mäi­ses­ti, eikä sen vaa­ral­li­suut­ta vielä tiedetä. 

Pelottavia ovat myös korona-uuti­soin­nin herät­tä­mät rasismi ja suo­ra­nai­nen vihapuhe. Toivottavasti myös näihin löydetään pikainen vas­ta­lää­ke, ja pola­ri­soin­nin kierre saadaan katki yhtä ripeästi kuin itse virus.

Kirjoittaja

Miia Halme-Tuomisaari on sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja kansainvälisen oikeuden dosentti Turun yliopistossa. Hän on parhaillaan yliopistotutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa, jossa hän kirjoittaa kirjaa YK:n ihmisoikeusvalvonnasta. Lisäksi hän on toinen antropologiaan keskittyneen kansainvälisen Allegra Lab -verkkojulkaisun perustajista sekä Euroopan antropologisen seuran EASAn hallituksen jäsen.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Koko bordello 7.2.2020 klo 13:14

    Ei-vegaa­ni­set ihmiset asialla joka­ta­pauk­ses­sa, jättäkää eläimet rauhaan!

    Vastaa

Lue myös nämä:

Alkoholismi on kansansairaus, jonka julkinen keskustelu pyörii rajoitusten ympärillä sen sijaan, että puhuttaisiin tunteista tai ihmisistä sairauden takana. Toimittaja Johanna Pohjolan tietokirja ‘Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan’ pureutuu alkoholismin inhimilliseen puoleen. Haastattelussa hän kertoo sukelluksestaan alkoholiriippuvuuden maailmaan.

Helsingin hovioikeus tuomitsi maaliskuussa 2020 piispa Teemu Laajasalon sakkoihin tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta yritystoiminnassaan. HS:n haastattelussa Laajasalo katsoo monien menettäneen suhteellisuudentajunsa arvioidessaan hänen tuomioon johtaneita syntejään, ja kertoo olevansa huolestunut vallitsevasta keskustelukulttuurista. Piispa toivoo itselleen armoa ja arvostelijalleen tuomiota.

George Floydin murha nosti Yhdysvalloissa esille afroamerikkalaiseen väestöön kohdistuvan poliisiväkivallan ja rakenteellisen rasismin. Kun Floydin murhavideota ja livelähetyksiä sen kirvoittamista mielenosoituksista tarkastellaan rinnakkain, ne avaavat näkymän amerikkalaista yhteiskuntaa läpäiseviin ristiriitoihin. Vastakkain asettuvat valkoisen ylivallan perinne ja rodullistettujen amerikkalaisten vastarinnan jatkumo.

Koronapandemian viimeisimpiä käänteitä on koronaskeptisyyden näkyvyyden kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoitustoimenpiteiden kritisoinnista viruksen olemassaolon kyseenalaistamiseen. Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kirjoitettu useita juttuja hyvinvointialan piirissä ilmenevästä koronaskeptisyydestä. Näissä koronatoimenpiteitä ja maskien käyttöä kritisoivissa keskusteluissa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko.