Merten vanhimmat vapaasukeltajat

Korean niemimaan ete­lä­kär­jen edustalla sijaitsee karu Jejun saari, joka on kuuluisa “meri­nais­ten” kult­tuu­ris­ta: haenyeot sukel­ta­vat yli 10 metrin syvyyteen jopa kahdeksi minuu­tik­si ilman hap­pi­lait­tei­ta ja palaavat pintaan saaliin kanssa. Katoavan perinteen har­joit­ta­jis­ta suurin osa on nykyään 60 – 90 ‑vuotiaita.

Haenyeot työs­ken­te­le­vät meressä jopa seitsemän tuntia päivässä, 90 päivää vuodessa, myös tal­viai­kaan. Mereneläviä pyydetään käsin tai terä­vä­kär­ki­sen keihään avulla. Ennen sukel­lus­ta naiset rukoi­le­vat yhdessä meren kuningas Yongwangilta turvaa ja runsasta saalista. Pintaan nous­tes­saan he vihel­tä­vät happea ottaes­saan, viestien muille sukel­ta­jil­le olin­pai­kas­taan.

1970-luvulla mere­ne­lä­vien vienti Japaniin kasvoi räjäh­dys­mäi­ses­ti ja haenyeot elivät huip­pu­kaut­taan. Toisin kuin muualla Koreassa, Jejun saarella tyt­tö­lap­sen syntymä oli toi­vo­tum­pi kuin pojan, sillä tuleva sukeltaja takasi toi­meen­tu­lon. Saarelaisten parissa uskottiin, että jos mies pääsi naimisiin per­hee­seen jossa on edes yksi haenyeo, hänen ei tar­vit­si­si koskaan tehdä töitä.

Rankkaa ja vaa­ral­lis­ta työtä on perin­tei­ses­ti pidetty alemman luokan ammattina. Nykyäänkin monet kärsivät sukel­ta­jan­tau­dis­ta, ja kuo­le­man­ta­pauk­sia sattuu. Yhteiskunnan näke­myk­set ovat kuitenkin muu­tok­ses­sa, ja 2016 perinne lisättiin Unescon aineet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön listalle. Merinaisista on myös tullut tärkeä symboli kan­sa­kun­nal­le, joka teol­lis­tui muu­ta­mas­sa vuo­si­kym­me­nes­sä.

Haenyeot tunnetaan sukel­ta­ja­tai­to­jen­sa lisäksi vahvasta yhtei­söl­li­syy­des­tä. He jakavat päivän koko saaliin kaikkien kesken huo­li­mat­ta siitä, minkä verran yksit­täi­nen sukeltaja on pyy­dys­tä­nyt. Sukeltajanaisten kulttuuri on myös edistänyt ympä­ris­tö­tie­toi­suut­ta ja naisten asemaa, sekä lisännyt saa­re­lais­ten itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta kalas­tus­käy­tän­tö­jen suhteen.

Ammatti on alkanut herättää ylpeyttä, ja Jejulle on perus­tet­tu aiheeseen pereh­dyt­tä­vä museo, sekä muutamia sukel­lus­kou­lu­ja. Harva nuori nainen kui­ten­kaan haluaa hae­nyeok­si, joten perinne on katoa­mas­sa nopeasti.

Korjaus 24.2.2020: Tekstissä esi­tet­tiin aiemmin vir­heel­li­ses­ti, että naiset rukoi­le­vat meren jumalatar Jamsugutia, vaikka kyseessä on meren lohi­käär­me­ku­nin­gas Yongwang.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Maailmanlaajuiset poikkeustilanteet pakottavat meidät pohtimaan vaihtoehtoja matkustamiselle ja kasvokkain tapaamiselle. Yhä useammat tapahtumat on järjestetty kokonaan virtuaalisesti — niin myös monet konferenssit. Toukokuinen antropologian virtuaalikonferenssi tarjosi kiinnostavan sisällön lisäksi ideoita siitä, miltä tapahtumien uudet muodot voivat näyttää tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksen myötä laajoja tuhoja aiheuttavista metsäpaloista on tullut maailmanlaajuinen ongelma. Indonesian Keski-Kalimantanilla ne ovat aiheuttaneet toistuvan ympäristökriisin, joka näkyy paikallisten arjessa ja kyvyssä suunnitella tulevaisuuttaan.