Pikamuoti vetoaa sosiaalisiin tarpeisiin

Pikamuoti vetoaa edullisuudella, nopeasti vaihtuvilla valikoimilla ja houkuttelevilla tyyleillä. Teollisuudenalana se on kuitenkin eräs pahimmista saastuttajista, ja sen on arvioitu sijoittuvan globaaleissa päästöissä toiseksi heti öljyteollisuuden jälkeen. Viimeaikaisen kritiikin seurauksena alalle on hiipinyt vastuullisuusstrategioita.

Tekstiiliteollisuutta kri­ti­soi­vat äänet ovat voi­mis­tu­neet viime vuosina alan suuren ympä­ris­tö­kuor­mi­tuk­sen ja tuotannon ihmi­soi­keus­louk­kaus­ten noustua julkiseen tie­toi­suu­teen. Esimerkiksi EU:n sisällä teks­tii­lien kulutus on silti kasvanut melko tasai­ses­ti 2009 – 2018. Miksi pikamuoti jaksaa pitää pintansa? Mikä on sen veto­voi­man ja menes­tyk­sen salaisuus? On vaikeaa sovittaa yhteen arvos­tus­ta vaat­tei­den mate­ri­aa­lis­ta este­tiik­kaa kohtaan ja moraalin roolia yri­tys­vas­tuus­sa. Tämä luo vas­tuul­li­suu­den kentälle ris­ti­rii­to­ja, joiden kautta voidaan tar­kas­tel­la kulut­ta­jien miel­ty­mys­tä pika­muo­tiin. 

Vaate on iholle tuleva elementti. Kannamme vaatteita, jotka luovat kuvaa meistä. Tekstiileihin uppoutuu monen­lais­ta pro­ses­se­ja ja sym­bo­liik­kaa aina vaatteen val­mis­tuk­seen käy­tet­tä­vän langan alku­pe­räs­tä käyttäjän sille antamaan arvoon. Tässä artik­ke­lis­sa puran niitä lukuisia aineet­to­mia eli imma­te­ri­aa­li­sia pro­ses­se­ja, jotka ovat läsnä muodin erittäin mate­ri­aa­li­sel­la kentällä. Erittelen, miksi vaat­tei­siin liittyvä kenttä on ris­ti­rii­tai­nen, kun se liitetään abstrak­tei­hin kes­tä­vyy­den ja vas­tuul­li­suu­den käsit­tei­siin. Aineettomien pro­ses­sien raot­ta­mi­nen paljastaa, miten miel­ty­myk­set raken­tu­vat. Se näyttää myös, miten sosi­aa­li­nen koheesio eli ihmis­ryh­mien yhteen­kuu­lu­vuu­den tunne on kau­pal­lis­tet­tu pika­muo­din ja vas­tuul­li­suu­den ris­teys­koh­das­sa.

Vaatetettu, moderni keho

Pikamuoti voidaan mää­ri­tel­lä monella tavalla. Se tar­koit­taa huip­pu­muo­dis­ta vai­kut­teen­sa ottavia vaatteita, jotka tekevät huip­pu­muo­din ideoista massoille sopivia ja saatavia. Todellista pika­muo­tia on tuottaa uusi mallisto kahdessa viikossa suun­nit­te­lu­pöy­däl­tä kaup­poi­hin. Tällä nopeu­del­la monet pika­muo­ti­ta­lot kil­pai­le­vat. 

Pikamuoti on yleensä halpaa, koska se on tuotettu halvan tuotannon maissa. Hinta ei kui­ten­kaan kerro kaikkea. Pikamuoti harvoin kestää vuosien kulutusta, ja se on suun­ni­tel­tu käyttäen kehojen kes­kiar­vo­mit­to­ja. Pikamuotia ovat vali­tet­ta­vas­ti lähes kaikki taval­li­sen kulut­ta­jan saa­ta­vil­la olevat vaatteet, sillä käsi­työs­tä ja koti­mai­suu­des­ta on tullut ylel­li­syyt­tä. Vaikka muoti ja tuo­tan­to­ta­vat muuttuvat, nähdään keho helposti muut­tu­mat­to­ma­na, luon­nol­li­se­na asiana. Myös kehoon vai­kut­ta­vat niin his­to­rial­li­nen, sosi­aa­li­nen kuin kult­tuu­ri­nen konteksti. Lyhyt katsaus kehon his­to­ri­aan auttaa ymmär­tä­mään nykyistä pika­muo­tia. 

Vaatteet tar­vit­se­vat kehon ja keho tarvitsee vaatetta: kehon ja vaat­tei­den välillä vallitsee vas­ta­vuo­roi­nen riip­pu­vai­suus­suh­de. Tämä suhde on muuttunut historian vaiheiden myötä ja vaa­te­teol­li­suus on vai­kut­ta­nut siihen, miten kehoja kul­loin­kin luo­ki­tel­laan. 

Kehosta tuli yksi­löl­li­syyt­tä, mate­ria­lis­mia ja seku­la­ris­mia vah­vis­ta­va mekanismi vasta valis­tuk­sen ajan jälkeen. Tätä ennen keho oli euroop­pa­lai­ses­sa kon­teks­tis­sa osa suurempaa koko­nai­suut­ta, ei niinkään muusta erillinen yksilö. “Keho — - oli viimeinen linnake joka kaatui ennen modernia, läpi­tun­ke­vaa valtiota”, totesi kehol­li­suut­ta tutkinut ant­ro­po­lo­gi Anthony Synnott. Siitä eteenpäin hyvin­voin­tiyh­teis­kun­ta, teollinen mas­sa­tuo­tan­to ja yltä­kyl­läi­nen vaa­te­tuo­tan­to ovat val­lan­neet kulut­ta­jan kehon. Koska vaih­toeh­toi­sia tapoja kuluttaa vaatteita on vähän, teol­li­suu­den normien myötä vaatteet vai­kut­ta­vat tapaan jolla näemme itsemme. 

Pikamuodin historia alkaa maa­il­man­so­tien jäl­kei­ses­tä ajasta. Vaatteiden mas­sa­tuo­tan­to alkoi 1940- ja 1950-luvuilla suk­ka­housuis­ta: alun perin hyvin kestäviä nylon-suk­ka­housu­ja alettiin kuu­lui­sas­ti valmistaa huo­no­laa­tui­sem­pi­na versioina, jotta niitä saatiin myytyä enemmän. Kesäkuussa 1946 Pittsburghissa 40 000 henkeä jonotti jälleen saa­ta­vil­la olevia kestäviä suk­ka­housu­ja ”Nylon Riots” ‑nimellä kul­ke­nee­na päivänä. 

60-luvulle tultaessa mas­sa­tuo­tan­non tar­vit­se­mat stan­dar­doi­dut mitat mää­ri­tel­tiin myös Suomessa. Kehot jaettiin miesten ja naisten, kokojen XS, S, M, L ja XL kehoihin. Kehon eri osien kes­kiar­voi­hin perus­tu­vat malli-ihmiset ovat edelleen mas­sa­vaa­te­tuo­tan­non mit­tayk­sik­kö­nä.

Yhdessä omalla tyylillä

Moni pitää pika­muo­din tar­joa­mas­ta vaih­toeh­to­jen määrästä. Kuluttajien miel­ty­myk­set vaihtuvat trendien, kausien ja sosi­aa­li­sen vii­te­ryh­män mukaan. Sanan muoti (fashion) juuret ovat latinan sanassa factionem, joka tar­koit­taa ”tekeminen/​valmistaminen” tai ”yhdessä toimiva ihmis­ryh­mä”. 

Sosiologi Pierre Bourdieun mukaan mieltymys on asia, joka on yhtey­des­sä tie­dos­to­mat­to­maan luok­ka­tie­toi­suu­teen. Hänen kes­ki­luok­kaan koh­dis­tu­va ana­lyy­sin­sa on sidok­sis­sa rans­ka­lai­seen kon­teks­tiin, johon se sijoittuu. Näkökulma avaa kuitenkin tapoja tar­kas­tel­la miel­ty­myk­siä. 

Bourdieun mukaan yksilön kult­tuu­ri­nen pääoma muodostaa hänen miel­ty­myk­sen­sä. Mieltymykset yhdis­tä­vät ja erottavat. Samankaltaisten olo­suh­tei­den mää­rit­tä­mät henkilöt tuntevat yhteyttä toisiinsa ja erottuvat muista tiettyjen omi­nai­suuk­sien takia. Bourdieun mukaan usein tie­dos­ta­mat­to­mat miel­ty­myk­set erot­te­le­vat yksilöitä olen­nai­sel­la tavalla, sillä mieltymys on kaiken perusta sille, mitä yksilöllä on niin ihmisten kuin asioiden suhteen. Mieltymykset ovat siis myös sen perusta mitä ihminen on toisille, ja jonka mukaan ihminen luo­kit­te­lee itsensä ja muut. 

Tämä näkemys antaa ymmärtää, että miel­ty­myk­set, maku ja niitä ilmaiseva tyyli ovat ulkoisten aineet­to­mien ja mate­ria­li­soi­tu­jen vai­ku­tus­ten tuotosta. Sekä nämä vai­ku­tuk­set että yksilön kult­tuu­ri­nen pääoma ovat usein tie­dos­ta­mat­to­mia ja sijoit­tu­vat siihen moni­mut­kai­seen kult­tuu­ri­seen kehikkoon, jossa ihminen elää.

Mieltymykset luovat kulut­ta­ja­ryh­miä, ja eri kaupoilla ja merkeillä on erilaisia asia­kas­kun­tia. Helsingin yli on viime vuosina pyyhkinyt kirp­pu­to­rien ja vintage-myy­mä­löi­den aalto, ja tarjontaa sillä saralla on paljon. Myös eri tyyliin istuvia pika­muo­ti­kaup­po­ja on Helsingissä vieri vieressä. Monissa pie­nem­mis­sä kunnissa taas marketit ovat helpoin paikka suorittaa ostokset, ja suurin osa suo­ma­lai­sis­ta ostaakin vaat­teen­sa niistä.

Markettien suosio kertoo myös siitä, että hinta on vaat­tei­den ostossa määräävä tekijä. Pikamuoti ja marketit ovat lyömätön yhdis­tel­mä. Nämä tot­tu­muk­set liittyvät myös ikään. Kaupan Liiton vuonna 2018 teettämän tut­ki­muk­sen mukaan yli 50-vuotiaat naiset ovat mar­ket­tien suurin vaat­tei­den kulut­ta­ja­ryh­mä.

Materiaalisen vaatteen abstrakti maailma

Kun katsoo omaan vaa­te­kaap­piin, siellä näkyy värejä, mate­ri­aa­le­ja ja muotoja. Sieltä voi myös erottaa viit­tauk­sia, tul­kin­to­ja ja kan­nan­ot­to­ja, tuo­tan­to­me­ne­tel­miä ja toi­mi­tus­ket­ju­ja. Vaatekaapissa on koko­nai­sia punottuja maailmoja ja ajatuksia, jotka lähtevät lentoon eri­lais­ten omi­nai­suuk­sien yhdis­tel­mien voimin. Useimmiten kuluttaja ei ostakaan ainoas­taan mate­ri­aa­lis­ta vaatetta, vaan halutun sosi­aa­li­sen todel­li­suu­den, johon vaate antaa pääsyn. Mielikuvamainonnan kan­nus­ta­ma­na ostamme mie­li­ku­via: erilaiset vaatteet viit­taa­vat sym­bo­li­ses­ti eri asioihin.

Haute Couture- ja High Fashion -suun­nit­te­li­jat asettavat muodin esteet­ti­sen riman maailman muo­ti­vii­koil­la. Näiden arte­saa­ni­luo­mus­ten vetovoima ja sym­bo­li­nen arvo on niin suuri, että se hersyää ja pursuaa ylitse äyräiden. Inspiraatiot, muodot, värit ja ideat tipah­te­le­vat mas­sa­tuot­ta­jien mal­lis­toi­hin. Vaatekaupasta saa sitten keväällä ostaa pienen ajatuksen verran SS20 Givenchyä tai syksyllä FW20 Pradaa omaan vaa­te­kaap­piin. 

Muotimaailman pieni eliittii määrittää maailman muo­tit­ren­dit ja mil­jar­di­bud­je­til­la tuo­tet­ta­vien vaat­tei­den tyylin, joita eri ryhmät omaksuvat — nuoret usein etu­ne­näs­sä. Yhdessä toi­mi­mi­nen kuuluu muoti-termin his­to­ri­aan, ja yhteinen tyylien omak­su­mi­nen tietyssä vii­te­ryh­mäs­sä on trendien kannalta olen­nais­ta. Ystävä‑, harrastus- tai työ­ryh­mis­sä jaetaan miel­ty­myk­siä saman­kal­tai­siin asioihin. Tarve kuulua vii­te­ryh­mään ilmenee mate­ri­aa­li­se­na ja visu­aa­li­se­na teks­tii­li­nä. Tietyn ryhmän jäsenyys voi edel­lyt­tää ryhmälle olen­nais­ten trendien vaih­tu­mi­sen seu­raa­mis­ta, sillä muuten jaettu mieltymys ei tule ilmi. 

Vaatteet luovat ensi­vai­ku­tel­man. Ne ovat osa joka­päi­väis­tä minää, joka näytetään muille. Toisille vaatteet ovat voi­maut­ta­va kerros kangasta. Niiden avulla voi vaikuttaa tiettyjen rajojen puit­teis­sa muiden näke­myk­seen itsestä ja sosi­aa­li­siin suh­tei­siin. Ja kun trendit ovat viestejä, mah­dol­lis­taa pikamuoti pukeu­tu­jal­le väylän jota kul­ke­mal­la voi olla ”in”, kuulua ryhmään ja sanoa mitä haluaa — muo­ti­maa­il­man tarjoamin sanoin. 

Abstrakti vastuullisuus pikamuodissa

Vastuullisuus on abstrakti käsite, jota ylei­sim­min käytetään elin­kei­noe­lä­mäs­sä vies­ti­mään itse­sää­te­lyyn poh­jau­tu­vas­ta toi­min­nas­ta. Vastuullisuus-käsit­teel­lä on tuottojen syn­nyt­tä­mi­sen lisäksi filant­roop­pi­sia ja yhteis­kun­nal­li­ses­ti mer­kit­tä­viä päämääriä, mutta sillä ei ole tarkkaa mää­ri­tel­mää. Englanniksi puhutaan useim­mi­ten sus­tai­na­bi­li­ty-työstä, eli arki­kie­li­ses­ti suo­men­net­tu­na sus­tik­ses­ta. 

Menemättä sen suuremmin termien sus­tai­na­bi­li­ty ja res­pon­si­bi­li­ty eroihin ja siihen, miksi eri termit ovat vakiin­tu­neet samoihin käy­tän­töi­hin, on hyvä katsoa mitä sus­tai­na­bi­li­ty voi tar­koit­taa. Nopealla net­ti­haul­la ”corporate sus­tai­na­bi­li­ty” saa esiin erilaisia ranking-listoja, joissa elin­kei­noe­lä­män tahot listaavat parhaiten sus­tik­ses­sa menes­ty­nei­tä yrityksiä. 

Kun käydään läpi lis­tat­tu­jen yritysten meriit­te­jä, paljastuu nopeasti, että yri­tyk­sil­lä on omat pain­opis­teen­sä, sanas­ton­sa ja mit­ta­rin­sa eri­lais­ten vai­ku­tus­ten mit­taa­mi­sel­le — niin posi­tii­vis­ten kuin nega­tii­vis­ten. Mittarit on usein kehitetty oman liikealan tar­koi­tus­pe­rien mukaan, eivätkä ne vält­tä­mät­tä skaalaudu halki sek­to­rei­den. Tämä on ongelma, kun pyritään ver­tai­le­maan etenkin ei-numee­ri­ses­ti mitat­ta­via vai­ku­tuk­sia kuten asenteita, työn mie­lek­kyyt­tä tai koke­muk­sia tasa-arvosta. 

Ranskalainen talous­tie­tei­li­jä ja degrowth-tutkija Serge Latouche on laskenut sus­tai­na­bi­li­ty ‑termille noin 60 euroop­pa­lais­ta alkuperää olevaa mää­ri­tel­mää. Kielitieteellisessä ant­ro­po­lo­gias­sa termi on Strategically Deployable Shifter (SDS), vapaasti suo­men­net­tu­na “stra­te­gi­ses­ti sijoi­tet­ta­va muuttuja”. SDS:n merkitys muok­kau­tuu käyt­tö­tar­koi­tuk­sen mukaan, ja on vaih­det­ta­vis­sa helposti toiseen vas­taa­van­lai­seen termiin, joka luo mah­dol­li­ses­ti erilaisen mie­li­ku­van tilan­tees­ta. Tällaisia toi­sil­laan kor­vat­ta­via termejä ovat esi­mer­kiksi vas­tuul­li­suus, kestävä kehitys, kes­tä­vyy­sa­jat­te­lu, yhteis­kun­ta­vas­tuu, filant­ro­pia tai sosi­aa­li­nen vastuu. Saman viestin alle mahtuu siis monta totuutta. Eri sanoilla on erilaiset juuret ja ne luovat hieman toi­sis­taan poik­kea­via mie­li­ku­via, joten sana­va­lin­noil­la voidaan stra­te­gi­ses­ti muokata viestiä.

Tämän huo­mioi­mi­nen on tärkeää miet­ties­sä teks­tii­lia­lan vas­tuul­li­suut­ta, vas­tuul­li­suus­käy­tän­tei­tä ja ‑viestejä. Muotimaailma on ottanut vai­kut­ta­vil­la pro­jek­teil­la kantaa ympä­ris­tö­ky­sy­myk­siin. Moni nuori suun­nit­te­li­ja perustaa mal­lis­ton­sa kier­rä­tyk­sel­le. Pikamuotiliikkeissä sus­tai­na­bi­li­ty näkyy luo­mu­puu­vil­lan käyttönä tai teks­tii­lien kier­rä­tyk­se­nä. Ostoksista voi saada alennusta, jos palauttaa vanhoja teks­tii­le­jä myymälään. 

Viesti näissä teoissa on sama, mutta ideologia eri. Pienen käsin­teh­dyn malliston kier­rä­tys­vaat­teet ovat kan­nan­ot­to, joka pyrkii irtau­tu­maan mark­ki­na­lo­gii­kas­ta. Pikamuotimyymälän kier­rä­tys­tä ei voi vielä kutsua var­si­nai­sek­si ympä­ris­tö­teok­si, vaan pikemmin viher­pe­suk­si. Nyansseja on kulut­tu­ja­na vaikea erottaa, sillä samat sanat, SDS:t, ovat käytössä.

Vaikka tie­toi­suus tuo­tan­nol­li­sis­ta ja ympä­ris­töl­li­sis­tä ongel­mis­ta lisääntyy, muoti tuntuu usein olevan vielä näiden kes­kus­te­lu­jen ulot­tu­mat­to­mis­sa. Usein vaat­tei­siin liitettyä itseil­mai­sua ei haluta nähdä kritiikin kohteena. Estetiikka ja eettisyys ovat his­to­rial­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta käsin lähei­ses­sä suhteessa. 

Antiikin kreikassa sana kalon (καλὸν) tarkoitti kaunista, mutta ei vain ulko­näöl­li­ses­ti. Sama sana viittasi sekä fyysisen kauneuden että korkean moraalin ideaaliin. Moraali ja muoti istuvat han­ka­las­ti samaan muottiin, ja kaunista on vaikea mieltää pahaksi. Kauneuden ja moraalin välillä on edelleen kult­tuu­ri­nen yhteys. Tyyli on ulkoisen maailman hei­jas­tuk­sia, mutta myös oman sisäisen maailman ilmaisua, tunnetta ja tapaa olla. 

Bourdieun näkemys sosi­aa­li­ses­ta kohee­sios­ta miel­ty­myk­sen kautta ja ”yhdessä tekeminen” ovat osa vuo­ro­pu­he­lua sisäisen ja ulkoisen maailman kanssa. Jonkin asian pin­nal­li­sek­si tuo­mit­se­mi­nen ulkonäön perus­teel­la ja pika­muo­din kulut­ta­jan tie­tä­mät­tö­mäk­si luo­kit­te­le­mi­nen on liian yksin­ker­tai­nen vastaus siihen, miksi muoti ja vas­tuul­li­suus ovat pari jotka hylkivät toinen toisiaan, ja miksi pikamuoti alana ei näytä pie­ne­ne­mi­sen merkkejä.

Kauhean kaunista

Muotimaailman kauheus piilee sen kau­neu­des­sa. Kauneuden jyräävä voima yhdis­tet­ty­nä voittoa tavoit­te­le­vaan mark­ki­na­lo­giik­kaan saa kulut­ta­jan tyytymään mää­ri­tel­mään, jonka markkinat antavat kehosta, vas­tuul­li­suu­des­ta tai kau­neu­des­ta. Usein on helppo unohtaa tuot­tei­den nega­tii­vi­set vai­ku­tuk­set — etenkin, kun huonon prosessin lop­pu­tuo­te on miel­lyt­tä­vä, ja sen vai­ku­tuk­set jäävät näky­mät­tö­miin.

Muotimaailman ihanuus taas piilee yksin­ker­tai­ses­ti kau­neu­des­sa, luo­mi­ses­sa ja ilossa, jota kauniista asioista saadaan. On vaikea erottaa hyviä ja huonoja puolia toi­sis­taan eril­li­sik­si, kun ne tulevat samassa paketissa ja esteet­ti­ses­ti miel­lyt­tä­väs­sä muodossa. Tämä on haastavaa etenkin, kun mark­ki­na­voi­mat ja teks­tii­li­teol­li­suus ottavat käyt­töön­sä vas­tuul­li­suu­des­ta ja eet­ti­syy­des­tä viestivän sanaston. 

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Länsimainen sosio­eko­no­mien kon­teks­tim­me on sellainen, ettei yksilön ole helppoa jättäytyä pois muodin pro­ses­seis­ta. Toisille muoti on leikkiä ja tapa näyttää, että elämä ei ole niin vakavaa. Toisille se on kunnia-asia ja prässit housuissa itse­tun­non mitta. Monille pukeu­tu­mi­nen on käytäntöä, jolla suojautua säätä tai sosi­aa­li­sen maailman lakeja vastaan. 

Pikamuoti on monen aineet­to­man prosessin ilmentymä; historian kehi­tys­ten, mark­ki­na­lo­gii­kan, yhteen­kuu­lu­vuu­den ja sym­bo­li­sen arvok­kuu­den mate­ri­aa­li­nen mitta. Jos vas­tuul­li­suus on kauneuden tavoin katsojan silmässä, on usein yksin­ker­tai­ses­ti helpompi seurata miel­ty­myk­si­ään. Olivat ne sitten omia tai vastausta sosi­aa­li­seen yhteen­kuu­lu­vuu­den tar­pee­seen, mark­ki­noi­den ehdoin.

Kirjoittaja

Alina Rapin on valmistunut maisteriksi Geneven IHEID:stä, ohjelmasta Master of Anthropology and Sociology of Development. Hän on keskittynyt oikeusantropologisiin kysymyksiin yritysvastuun kentällä. Hän on kirjoittanut pro gradunsa yritysvastuudiskurssin ja pikamuodin materiaalisen estetiikan välisestä ristiriidasta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Markettatimonen@​gmail.​com 25.2.2020 klo 12:36

    Ainakin 1Hyvä puoli on ollut. Tekstiiliteollisuus on antanut Naisille työtä ja omaa rahaa. Ja se on muuttanut maailmaa kaik­kial­la.

    Vastaa
  • Elina 26.2.2020 klo 09:08

    Hei — yksi puku­his­to­rial­li­nen seikka: suk­ka­housut tulivat vasta 60-luvulla mini­ha­mei­den myötä. Sitä ennen käy­tet­tiin pitkiä sukkia, jotka kiin­ni­tet­tiin suk­ka­nau­hoil­la kor­set­ti­lii­vei­hin. Tarkoitat teks­til­lä­si nylon­suk­kia, jotka tulivat juurikin 40-luvulla luon­non­ma­te­ri­aa­leis­ta tai muun­to­kui­duis­ta val­mist­tu­jen sukkien rinnalle. Sukkanauhasukkiakin muuten pai­kat­tiin ja kor­jail­tiin vaikka se ei ollut helppoa! Kaikki vaatteet olivat kuitenkin sen verran kalliita ver­rat­tu­na palk­ka­ta­soon.

    Vastaa
  • yuiopå 18.3.2020 klo 16:48

    Hei, olisiko blogin pals­ta­le­veyt­tä mah­dol­li­suut­ta kaventaa? Lukeminen on todella epä­miel­lyt­tä­vää noin leveältä palstalta. Kiitos kuitenkin kir­joi­tuk­ses­ta muuten ♥

    Vastaa
    • Ninnu Koskenalho 18.3.2020 klo 20:37

      Hei, kiitos kom­men­tis­ta! Olen samaa mieltä. Meillä on varsin ole­mat­to­mat resurssit toi­min­tam­me pyö­rit­tä­mi­seen, ja tällaisia juttuja on siksi han­ka­lam­paa muuttaa kuin luulisi. Mutta toi­ve­lis­tal­la on! :)

      Vastaa

Lue myös nämä:

Tuhansia vuosia vanhoja ihmisen ja eläinten jäänteitä ja esineitä tutkimalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin merkityksellisimmät eläimet muokkasivat ihmisyhteisöjä. Monilajisessa maailmassa ihminen ei nähnyt itseään olemassaolon keskipisteenä, vaan eli vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Mitä eläimissä kunnioitettiin? Miten hirvenpyytäjä toimi varmistaakseen onnistuneen pyynnin?

Wc-paperin historia on yllättävän lyhyt ottaen huomioon, että tarpeiden tekeminen on yhteistä kaikille ihmisille. Suuressa osassa maailmaa suositaan vedellä puhdistautumista vessakäynnin jälkeen. Paperin käyttö on kuitenkin kasvussa vaurastuvissa maissa, joiden keskiluokka kasvaa. Vessapaperin kulutuksen kasvu heijastelee globaalien markkinavoimien ja kulutuskulttuurin leviämistä.