Runebergintortun kulttuurihistoriaa

Eurooppalaisessa kan­sa­nus­kos­sa leipä on enemmän maaginen kuin maallinen asia. Leivän ritu­aa­li­sel­la käsit­te­lyl­lä on siirretty voimaa ihmisten, eläinten, kas­vu­kausien ja juma­lal­li­sen välillä. Esimerkiksi talon varak­kuut­ta sym­bo­loi­va kyl­vö­kak­ku syö­tet­tiin karjalle kevään ensim­mäi­se­nä lai­dun­päi­vä­nä hyvän sadon eli leivän saannin jat­ku­mi­sek­si. Kristillisessä perin­tees­sä ehtool­lis­lei­vän nauttijat voivat kokea olevansa yhtä Kristuksessa.

1600-luvulla syntyi sokeroitu leipä eli leivos. Tämän makean luk­sus­lei­vän tarkoitus ei ollut vatsan täyt­tä­mi­nen, vaan erityisen tärkeää oli sen kauneus. 1700-luvulla leivos sai tai­de­teok­sen omi­nai­suuk­sia pienenä minia­tyy­ri­nä, jossa yhdis­tyi­vät eksoot­ti­set maut ja kos­mo­po­liit­ti­nen eetos. Leivoksen ylellinen ulkomuoto ja erilaiset tyylit nostivat sen muodin ilmiöksi vaa­te­tuk­sen rinnalle.

1800-luvulla muotiin tuli leivoksen nimeä­mi­nen merk­ki­hen­ki­lön mukaan. Oman nimik­ko­lei­vok­sen saajalla oli tyy­pil­li­ses­ti jon­kin­lai­nen hen­ki­lö­kult­ti, johon liittyvät rituaalit hui­pen­tui­vat nimik­ko­päi­vän juh­lin­taan. Ruotsin kunin­kai­den ja Venäjän keisarien syntymä‑, nimi- ja kuo­lin­päi­vien juh­lin­nal­la on pitkä perinne, ja esi­mer­kik­si alek­san­te­rin­lei­vok­sia nau­tit­tiin Helsingissä jo 1818. Samoihin aikoihin syntyi uuden­lai­nen julkinen kau­pun­ki­kult­tuu­ri, jossa yksi­tyis­ten ihmisten mie­li­pi­teil­lä alkoi olla mer­ki­tys­tä poliit­ti­ses­ti. Uusiin tapoihin kuului ajan­viet­to kah­vi­lois­sa kes­kus­tel­len ja maailman tapah­tu­mis­ta kertovia lehtiä lukien.

Kansallisrunoilijamme Runeberg nautti suo­sik­ki­lei­vok­si­aan aamiai­sel­la snapsin kera. Hän oli jo elin­ai­ka­naan kuuluisa yhteis­kun­nal­li­nen vai­kut­ta­ja, joten leivoksia alettiin nimit­tä­mään rune­ber­gin­tor­tuik­si. Nimikkoherkku nousi suureen suosioon, jota kasvatti enti­ses­tään runoi­li­jan päivän valit­se­mi­nen juhlapäiväksi.

Kansallisesti tärkeän hahmon nimi antaa lei­vok­sel­le muis­to­mer­kin kaltaista pai­noar­voa. Leivoksesta nau­tis­ke­li­ja voi aistiensa kautta ottaa haltuun osan juhlitun henkilön valtaa ja muistoa syömällä hänet kahvin kanssa.

  1. Bo Lönnqvist 1997: Leivos. Tutkielma ylel­li­syy­den muotokielestä.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tieto Kamloops Indian Residential Schoolin alueelta Brittiläisessä Kolumbiassa löytyneistä 215 lapsen jäänteistä on järkyttänyt ympäri maailmaa. Lasten henkilöllisyydestä, kuolinsyistä tai ‑ajankohdista ei ole vielä tietoa, mutta heidän oletetaan menehtyneen vuonna 1969 sulkeutuneessa koulussa.

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.

Miten keravalainen nuoruus 1970- ja 1980-luvuilla liittyy 50-luvun rock ‘n’ rolliin ja Yhdysvaltojen etelävaltioiden lippuun? Lippuun yhdistyy paljon ristiriitaisia merkityksiä, joita joudutaan pohtimaan, kun lipun historiaa ja erilaisia käyttöyhteyksiä esitellään suomalaisen museon kontekstissa 2020-luvulla.