Siirry suoraan sisältöön

Runebergintortun kulttuurihistoriaa

Eurooppalaisessa kansanuskossa leipä on enemmän maaginen kuin maallinen asia. Leivän rituaalisella käsittelyllä on siirretty voimaa ihmisten, eläinten, kasvukausien ja jumalallisen välillä. Esimerkiksi talon varakkuutta symboloiva kylvökakku syötettiin karjalle kevään ensimmäisenä laidunpäivänä hyvän sadon eli leivän saannin jatkumiseksi. Kristillisessä perinteessä ehtoollisleivän nauttijat voivat kokea olevansa yhtä Kristuksessa.

1600-luvulla syntyi sokeroitu leipä eli leivos. Tämän makean luksusleivän tarkoitus ei ollut vatsan täyttäminen, vaan erityisen tärkeää oli sen kauneus. 1700-luvulla leivos sai taideteoksen ominaisuuksia pienenä miniatyyrinä, jossa yhdistyivät eksoottiset maut ja kosmopoliittinen eetos. Leivoksen ylellinen ulkomuoto ja erilaiset tyylit nostivat sen muodin ilmiöksi vaatetuksen rinnalle.

1800-luvulla muotiin tuli leivoksen nimeäminen merkkihenkilön mukaan. Oman nimikkoleivoksen saajalla oli tyypillisesti jonkinlainen henkilökultti, johon liittyvät rituaalit huipentuivat nimikkopäivän juhlintaan. Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän keisarien syntymä-, nimi- ja kuolinpäivien juhlinnalla on pitkä perinne, ja esimerkiksi aleksanterinleivoksia nautittiin Helsingissä jo 1818. Samoihin aikoihin syntyi uudenlainen julkinen kaupunkikulttuuri, jossa yksityisten ihmisten mielipiteillä alkoi olla merkitystä poliittisesti. Uusiin tapoihin kuului ajanvietto kahviloissa keskustellen ja maailman tapahtumista kertovia lehtiä lukien.

Kansallisrunoilijamme Runeberg nautti suosikkileivoksiaan aamiaisella snapsin kera. Hän oli jo elinaikanaan kuuluisa yhteiskunnallinen vaikuttaja, joten leivoksia alettiin nimittämään runebergintortuiksi. Nimikkoherkku nousi suureen suosioon, jota kasvatti entisestään runoilijan päivän valitseminen juhlapäiväksi.

Kansallisesti tärkeän hahmon nimi antaa leivokselle muistomerkin kaltaista painoarvoa. Leivoksesta nautiskelija voi aistiensa kautta ottaa haltuun osan juhlitun henkilön valtaa ja muistoa syömällä hänet kahvin kanssa.

Lukemista

  1. Bo Lönnqvist 1997: Leivos. Tutkielma ylellisyyden muotokielestä.

Lisää Kulttuurishokkeja

Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Emmi Huhtaniemi

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *