Siirry suoraan sisältöön

Hyväntekijyys ja kolonialismin taakka

Helsingin Sanomat kirjoitti marraskuussa henkilökuvan suomalaisnaisesta, joka päätti 19-vuotiaana perustaa lastenkodin Kenian maaseudulle. Pian Yle teki samasta naisesta ihannoivan jutun, ja lukuisat muut lehdet seurasivat perässä. Kriittistä näkökulmaa omatoimisesta hyväntekemisestä ei tuotu esiin, vaikka tutkimukset osoittavat kritiikin tarpeen.

White Savior complex eli valkoisen pelastajan kompleksi tarkoittaa lyhyesti ilmiötä, jossa etuoikeutettu – yleensä valkoinen – henkilö ottaa tehtäväkseen auttaa huono-osaisempia – yleensä ei-valkoisia – ihmisiä. Hyvistä tarkoitusperistä huolimatta pitkän tähtäimen vaikutukset voivat olla haitallisia. Yksittäiset hyväntekeväisyysaloitteet tukevat paikallista apuriippuvuutta, vaihtuvat vapaaehtoiset lastenkodeissa luovat epävakautta lasten arkeen, ja käsitys kehitysyhteistyöstä yksinkertaistuu sääliperformanssiksi, jossa keskeisin toimija on valkoinen pelastaja. Auttajan on vaikea havaita oman asemansa ongelmallisuutta, sillä avun antaminen ja siitä saatu huomio tuottavat hänelle itselleen mielihyvää.

Valkoisten pelastajien nostaminen mediassa ihailun kohteiksi toimii vapaaehtoisturismin kannustimena. Mary Mostafanezhad on tehnyt etnografista tutkimusta vapaaehtoisturismin ongelmallisuudesta Thaimaassa, jossa orpokotien turismibisnes kukoistaa. Hänen mukaansa lyhyt ”apu” on kuin kaiken huomion vievä laastari. Se peittää rakenteelliset haavat, joissa muutostyön pitäisi tapahtua. Vapaaehtoisturismi tukee harvoin kestävää kehitystä, vaikka työ voi tuntua tärkeältä.

Valkoisen pelastajan näennäinen kyvykkyys ongelmien edessä saattaa myös saada traagisia mittasuhteita, kuten Ugandassa paljon kohua aiheuttanut Renee Bachin tapaus osoittaa. Bach on yhdysvaltalainen lähetystyöntekijä, joka vuosikausia hoiti ugandalaislapsia klinikallaan ilman terveydenalan pätevyyttä. Moniin turhiin kuolemiin johtanutta ”avustustoimintaa” puidaan tällä hetkellä Ugandan oikeudessa. Tapaus on herättänyt keskustelua länsimaalaisten vapaaehtoisten kyvyttömyydestä arvioida omaa pätevyyttään samoilla mittareilla kohdemaissa kuin kotimaissaan.

Antropologisesti merkittävää on myös paikallistason kritiikin kuulematta jättäminen. Esimerkiksi No White Saviors on suurta suosiota saavuttanut ugandalaiskampanja. Se kritisoi kovin ottein meidän lahjoittajamaiden hyväntekijöiden tapaa sijoittaa itsemme Afrikan avustustyön keskiöön – samalla kärjistäen kurjuutta ja tehden laajoja yksinkertaistuksia vauhdilla keskiluokkaistuvasta mantereesta.

Valkoisen pelastajan narratiivi toisintaa vanhaa koloniaalista näkemystä takapajuisesta Afrikasta, jonka sivistäminen nähtiin “valkoisen miehen taakkana” ja yhtenä imperialismin oikeutuksista. Yksittäisen hyväntekijän glorifiointi talloo alleen pitkäjänteistä ja rakenteisiin kohdistuvaa kehitysyhteistyötä. Monesta voi tuntua houkuttelevammalta mennä vapaaehtoiseksi suomalaisen pitämään orpokotiin Keniaan, kuin tukea järjestöä, jossa hallintokuluilla katetaan koulutettujen ammattilaisten koordinoimia yhteistyöprojekteja.

Suomalaisten mediatalojen kritiikitöntä näkökulmaa on ihmeteltävä, sillä jutut eivät varmasti läpäisisi esimerkiksi kenialaisen mediatalon eettistä seulaa. Vaikka koloniaalisen ajan “valkoisen miehen taakka” käsittää nykyään myös valkoiset naiset, jää narratiivi edelleen kauas globaalin tasa-arvon edistämisestä.

Lukemista

  1. Chouliaraki, Lilie (2013). The Ironic Spectator: Solidarity in the Age of Post-Humanitarianism. 
  2.  Kapoor, Ilan (2013). Celebrity Humanitarianism: The Ideology of Global Charity.
  3. Mostafanezhad, Mary (2013). The Politics of Aesthetics in Volunteer Tourism. 
  4. White Savior (the series). Failed Missionaryn podcast-sarja.
  5. Jälleen ”kehitysmaan” tyttöjä pelastamassa. Liina Mustonen, AntroBlogi.
  6. Afrikkalaisen muodin valkoiset pelastajat. Emmi Holm, AntroBlogi.
  7. Avun politiikka: kolonialismista solidaarisuuteen. Liina Mustonen, AntroBlogi.
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Martta Kaskinen

Martta Kaskinen on antropologitaustainen väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston globaalissa kehitystutkimuksessa. Väitöskirjassaan hän tutkii feministisen aktivismin sekä sukupuolten tasa-arvoon keskittyvän kehitysajattelun dynamiikkoja Kenian kansalaisyhteiskunnassa. Hänen akateemisia kiinnostuksen kohteitaan ovat mm. feminismi, kehitysyhteistyö, humanitarismi ja yhteiskunnallinen liikehdintä.Katso kirjoittajan artikkelit

2 kommenttia artikkeliin “Hyväntekijyys ja kolonialismin taakka”

  1. Vilpitön halu auttaa heikommassa asemassa olevia jättää joskus varjoonsa ne valtarakenteet, jotka mahdollistavat etuoikeutettujen esiintymisen hyväntekijöinä. Epätasa-arvoinen maailma ei kaipaa valkoisia pelastajia, vaan yhteistyötä etelän ja pohjoisen toimijoiden välillä – kumppanuutta, jonka tavoitteena on edistää globaalia oikeudenmukaisuutta tukemalla hauraiden yhteisöjen ja yhteiskuntien kehitystä. Monet sekoittavat lisäksi toisiinsa kehitysyhteistyön ja katastrofiavun, tai ymmärtävät kehitysyhteistyön vanhanaikaisena kehitysapuna. Toivottavasti ummehtunut käsitys kehittyvistä maista passiivisina pelastajien odottajina väistyy ajan saatossa.

  2. Myös Tehyn viimeisimmässä jäsenlehdessä oli artikkeli samaisesta aiheesta. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat alansa ammattilaisia, mutta se ei tuo kompetenssia monialaisissa kehityskysymyksissä ja niistä viestimisessä.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *